Bitcoinin valoisa tulevaisuus
Rahan kehitys (3/4)
Nykyaikaisessa rahapoliittisessa ajattelussa vallitsee pakkomielle rahan roolia vaihdon välineenä kohtaan. 1900-luvulla valtiot ovat monopolisoineet rahan liikkeeseenlaskun ja heikentäneet jatkuvasti sen käyttöarvoa arvon säilyttäjänä luomalla väärän näkemyksen siitä, että raha määritellään ensisijaisesti vaihdon välineeksi. Monet ovat arvostelleet Bitcoinia siksi, että se olisi sopimaton rahaksi; sen hinta on ollut liian epävakaa, jotta se voisi olla sopiva vaihdon väline. Tämä on kuitenkin nurinkurinen tapa ajatella. Raha on aina kehittynyt vaiheittain arvon säilyttämisestä kohti vaihdon välineen tehtävää. Eräs marginalistisen arvoteorian isistä, Stanley Jevons, selitti:
Historiallisesti — kulta näyttää toimineen ensinnäkin arvokkaana koristeellisena hyödykkeenä, toiseksi arvon säilyttäjänä, kolmanneksi vaihdon välineenä ja lopuksi arvon mittana.
Nykyaikaista sanastoa käyttäen raha kehittyy aina seuraavissa neljässä vaiheessa:
- Keräilyesine. Rahan kehityksen ensimmäisessä vaiheessa rahan kysyntä perustuu yksinomaan sen ominaispiirtesiin, jotka yleensä liittyvät sen haltijan päähänpistoon. Simpukankuoret, helmet ja kulta olivat kaikki keräilyesineitä ennen siirtymistään tutumpiin rahan tehtäviin.
- Arvon säilyttäjä. Kun riittävän monet ihmiset haluavat rahaa sen ominaispiirteiden vuoksi, rahan tunnustetaan olevan keino pitää ja säilyttää arvoa eri aikoina. Kun hyödyke yleisesti tunnustetaan laajemmin sopivaksi arvon säilyttäjäksi, sen ostovoima kasvaa, kun useammat ihmiset haluavat käyttää sitä tässä nimenomaisessa tarkoituksessa. Arvon säilyttäjän ostovoima tasaantuu lopulta, kun sitä on laajalti ihmisten hallussa ja sitä arvon säilyttäjänä käyttävien uusien ihmisten määrä vähenee.
- Vaihdon väline. Kun raha on täysin vakiintunut arvon säilyttäjäksi, sen ostovoima vakiintuu. Kun rahan ostovoima on vakiintunut, rahan käytöstä aiheutuvat vaihtoehtoiskustannukset kaupankäynnissä vähenevät tasolle, jossa se sopii käytettäväksi vaihdon välineenä. Bitcoinin alkuaikoina monet ihmiset eivät ymmärtäneet, että bitcoineja käytettäessä valtavat vaihtoehtoiskustannukset olivat suuremmat kuin nousevalla arvon säilyttäjällä, vaan mielsivät sen vaihdon välineeksi. Kuuluisan kertomus ihmisestä, joka vaihtoi 10 000 bitcoinia (arvoltaan noin 94 miljoonaa dollaria tämän artikkelin kirjoittamishetkellä) kahteen pitsaan, havainnollistaa tätä sekaannusta.
- Laskenta-/mittayksikkö. Kun rahaa käytetään laajalti vaihdon välineenä, hyödykkeet hinnoitellaan sen avulla. Toisin sanoen siitä tulee rahan ja useimpien hyödykkeiden vaihtosuhde. Yleisen väärinkäsityksen mukaan monia hyödykkeitä hinnoitellaan nykyään bitcoinhinnoissa. Esimerkiksi, vaikka kupillinen kahvia voi olla ostettavissa bitcoineilla, listahinta ei ole oikea bitcoinhinta; pikemminkin se on kauppiaan haluama dollarihinta, joka muunnetaan bitcoinmuotoon nykyisellä USD/BTC-markkinakurssilla. Jos bitcoinin hinta laskisi dollarin suhteen, kauppias pyytäisi suhteellisesti tätä enemmän bitcoineja. Vasta sen jälkeen, kun kauppiaat ovat valmiita hyväksymään bitcoineja maksuna ottamatta huomioon bitcoinin ja fiat-valuuttojen välistä vaihtokurssia, voimme todella ajatella Bitcoinin saavuttaneen laskenta-/mittayksikön aseman.
Rahahyödykkeiden, jotka eivät vielä ole laskenta-/mittayksikköjä, voidaan ajatella olevan ”osittain rahamaisia”. Nykyään kulta täyttää tämän tehtävän, koska se on arvon säilyttäjä, mutta sen tehtävä vaihdon välineenä ja laskenta-/mittayksikkönä on poistettu valtion toimesta. On myös mahdollista, että yksi hyödyke täyttää rahan tehtävän vaihdon välineenä, kun toinen hyödyke täyttää muut roolit. Tämä on yleistä maissa, joissa valtiokoneisto on rikki, kuten Argentiinassa ja Zimbabwessa. Nathaniel Popper kirjoittaa kirjassaan Digital Gold: Bitcoin and the Inside Story of the Misfits and Millionaires Trying to Reinvent Money:
Yhdysvalloissa dollari palvelee saumattomasti rahan kolmea tehtävää: se on vaihdon väline, yksikkö hyödykkeiden kustannusten mittaamiseksi ja omaisuutta, johon arvoa voidaan säilöä. Toisaalta Argentiinassa, jossa pesoa käytettiin vaihdon välineenä päivittäisiin ostoksiin, kukaan ei käyttänyt sitä arvon säilyttäjänä. Säästäminen pesoissa vastasi rahan pois heittämistä. Näin ihmiset vaihtoivat pesot säästääkseen dollareissa, koska dollari säilyttää arvonsa pesoa paremmin. Koska peso oli niin epävakaa, ihmiset yleensä muistivat hinnat dollareina, sillä dollari oli luotettava laskenta-/mittayksikkö ajan mittaan.
Bitcoin on parhaillaan siirtymässä ensimmäisestä rahallistumisen vaiheesta toiseen vaiheeseen. Todennäköisesti kuluu vielä useita vuosia ennen kuin Bitcoin siirtyy nousevasta arvon säilyttäjästä todelliseksi vaihdon välineeksi, ja sen polulla on edelleen paljon riskejä ja epävarmuuksia. On silmiinpistävää huomata, että sama siirtymä kesti kullan tapauksessa useita vuosisatoja. Kukaan elossa oleva ei ole nähnyt hyödykkeen reaaliaikaista rahallistumista (kuten parhaillaan käy Bitcoinin tapauksessa), joten tällaisesta rahallistumisen polusta on hyvin vähän aiempaa kokemusta.
Polkuriippuvuus
Rahallistumisen prosessissa rahahyödykkeen ostovoima kasvaa. Monet ovat sanoneet, että Bitcoinin ostovoiman lisääntyminen muistuttaa ”kuplaa”. Vaikka tätä ilmaisua käytetään usein väheksyen viittaamaan siihen, että Bitcoin on yliarvostettu, se on tahattomasti tähän yhteyteen sopiva. Kaikille rahahyödykkeille yhteinen ominaispiirre on, että niiden ostovoima on korkeampi kuin voidaan perustella niiden pelkän käyttöarvon perusteella. Itse asiassa monilla historiallisilla rahoilla ei ollut lainkaan käyttöarvoa. Ero rahahyödykkeen ostovoiman ja vaihtoarvon, jonka se saa luonnollisesta hyödyllisyydestään, voidaan ajatella olevan ”rahallinen preemio”. Kun rahahyödyke siirtyy rahallistumisen vaiheiden läpi (aiemmin luetteloidulla tavalla), rahallinen preemio kasvaa. Preemio ei koskaan kuitenkaan kasva suoralla, ennustettavalla tavalla. Hyödykkeen X, josta oli tulossa rahamainen, voi syrjäyttää toinen hyödyke Y, joka sopii X:ää paremmin rahaksi ja X:n rahallinen preemio voi laskea tai kadota kokonaan. Hopean rahallinen preemio katosi melkein kokonaan 1800-luvun lopulla, kun valtiot ympäri maailmaa hylkäsivät sen suurelta osin kullan eduksi.
Jopa ilman ulkoisten tekijöiden myötävaikutusta, kuten julkista interventiota tai muiden rahahyödykkeiden aiheuttamaa kilpailua, uuden rahan rahallinen preemio ei seuraa ennustettavaa polkua. Taloustieteilijä Larry White huomasi, että:
Kuplatarinan ongelma on tietenkin se, että [se] on yhdenmukainen minkä tahansa muun hintapolun kanssa, joten se ei selitä tiettyä hintapolkua.
Rahallistumisprosessi on peliteoreettinen: jokainen markkinaosapuoli yrittää ennakoida muiden osallistujien kokonaiskysynnän ja siten tulevan rahallisen preemion. Koska rahallisena hyötynä ei ole mitään luontaista hyödyllisyyttä, markkinaosapuolet pyrkivät oletuksenomaisesti nojaamaan aiempiin hintoihin määritellessään, onko rahahyödyke edullinen vai kallis ja ostaako tai myydäkö se. Nykyisen kysynnän yhteys aikaisempiin hintoihin tunnetaan nimellä ”polkuriippuvuus”, ja se on ehkä suurin sekaannusten lähde pyrkiessämme ymmärtämään rahahyödykkeiden hintakehitystä.
Rahahyödykkeen ostovoiman kasvaessa käyttöönoton lisääntyessä, markkinoiden odotukset siitä, mikä on ”halpaa” ja ”kallista”, muuttuvat vastaavalla tavalla. Samoin kuin rahallisen preemion hinta laskee, odotukset voivat muuttua yleiseksi uskomukseksi siitä, että aiemmat hinnat olivat ”irrationaalisia” tai liian korkeita. Rahan polkuriippuvuutta havainnollistavat tunnetun Wall Streetin salkunhoitajan Josh Brownin sanat:
Ostin [bitcoineja] noin $2300 dollarin hinnalla ja minulla oli välitön tupla käsissäni. Sitten aloin sanoa hinnan noustessa itselleni ”En voi ostaa enempää bitcoinia”, vaikka kyseessä on ankkuroitu mielipide, joka ei perustu mihinkään muuhun kuin siihen hintaan, jonka olin alunperin maksanut. Sitten, kun sen hinta laski viime viikolla Kiinan valtion kiinalaisiin pörsseihin kohdistuneiden vastatoimien vuoksi, aloin sanoa itselleni ”Hyvä, hyvä, toivottavasti se tapetaan, jotta voin ostaa sitä lisää.”
Totuus on, että ”edullisuuden” ja ”kalleuden” käsitteet ovat käytännössä merkityksettömiä rahahyödykkeiden tapauksessa. Rahahyödykkeen hinta ei heijasta sen kassavirtaa tai sitä, kuinka hyödyllinen se on, vaan pikemminkin se on mittari sille, kuinka laajasti sitä käytetään rahan eri tehtävien täyttämiseen.
Rahan polkuriippuvaista luonnetta hämärtää vielä se, että markkinaosapuolet eivät vain toimi puolueettomina tarkkailijoina yrittäessään ostaa tai myydä rahallisen preemion tulevia muutoksia ennakoidessaan, vaan he ovat myös tarmokkaita intoilijoita. Koska objektiivisesti oikeaa rahallista preemiota ei ole, rahahyödykkeen ensiluokkaisista ominaisuuksista paasaaminen on tehokkaampaa kuin tavanomaisten hyödykkeiden tapauksessa, joiden arvo on lipulta ankkuroitu kassavirtaan tai käyttökysyntään. Bitcoin-markkinoilla toimivien uskonnollisen kiihkon voi havaita monille verkkofoorumeilla, joilla bitcoinin omistajat edistävät voimakkaasti tarinoita Bitcoinin eduista ja siihen sijoittaneiden vaurastumisesta. Bitcoin-markkinoita tarkkaillessaan Leigh Drogen huomauttaa:
Tunnustat tämän uskonnoksi — tarinaksi, jonka kaikki kerromme toisillemme ja josta olemme samaa mieltä. Uskonto on omaksumiskäyrä, jota meidän pitäisi pohtia. Se on melkein täydellinen — heti kun joku tulee mukaan, he kertovat kaikille ja lähtevät julistamaan sanomaa. Sitten heidän ystävänsä astuvat sisään ja ryhtyvät julistamaan sanomaa.
Vaikka Bitcoinin vertaaminen uskontoon voi antaa sille irrationaalisen uskonnon leiman, on täysin järkevää, että yksittäinen omistaja julistaa sen ylivoimaisista rahallisista ominaisuuksista ja sen hyödyistä yhteiskunnalle. Raha toimii kaiken kaupankäynnin ja säästämisen perustana, joten paremman rahan muodon käyttöönotossa on valtavia moninkertaisia etuja varallisuuden luomiselle kaikille yhteiskunnan jäsenille.
Rahallistumisen muoto
Vaikka rahahyödykkeen rahallistumisen polulla ei ole etukäteen annettuja sääntöjä, Bitcoinin rahallistumisen lyhyen historian aikana on syntynyt omituinen kuvio. Bitcoinin hinta näyttää noudattavan kasvavaa fraktaalikuviota, jossa jokainen fraktaalin uusi kierros vastaa Gartnerin hypekäyrän klassista muotoa. [1]
Michael Casey on esittänyt artikkelissaan Speculative Bitcoin Adoption/Price Theory Gartnerin laajenevien hypejaksot edustavan tavanomaisen S-käyrän vaiheita. S-käyrää näyttävät noudattaneet monet vallankumoukselliset ja yhteiskunnissa myöhemmin laajalti yleistyneet teknologiat.
Jokainen Gartner-hypekäyrän vaihe alkaa innostuksesta uutta teknologiaa kohtaan, ja teknologian hinta nousee niiden markkinaosapuolten toimesta, jotka ovat tämän kierroksen “tavoitettavissa”. Gartnerin hypejakson aikaisimmilla ostajilla on tyypillisesti vahva näkemys siitä, että teknologia, johon he ovat sijoittaneet, on luonteeltaan transformatiivinen. Lopulta markkinat saavuttavat innostuksen huipun, kun tähän kierrokseen osallistujien määrä loppuu ja ostamista hallitsevat keinottelijat, jotka ovat kiinnostuneita nopeista voitoista kuin taustalla olevasta teknologiasta.
Hypekierron huipun jälkeen hinnat laskevat nopeasti, ja spekulatiivinen kiihko vaihtuu epätoivoon, julkiseen pilkkaan ja tunteeseen siitä, että teknologia ei ollut lainkaan mullistava. Lopulta hinta saavuttaa pohjan ja muodostaa uuden tasanteen, jossa vahvauskoisten vakuuttuneiden sijoittajien joukkoon liittyy uusi joukko ihmisiä, joka selviytyi romahduksen aiheuttamasta tuskasta ja ymmärsi teknologian arvon.
Tasanne jatkuu pitkään ja muodostaa, kuten Casey kutsuu sitä, ”vakaan, tylsän matalan”. Tasangon aikana julkinen kiinnostus teknologiaa kohtaan heikkenee, mutta teknologian kehittäminen jatkuu edelleen ja vahvauskoisten rivit kasvavat hitaasti. Seuraavan hypejakson perusta valetaan, sillä ulkoiset tarkkailijat huomaavat, että teknologia ei katoa ja siihen sijoittaminen ei näytä yhtä riskialttiilta kuin se vaikutti vielä hypekierron aiemmassa romahdusvaiheessa. Seuraava hypejakson kierros vetää puoleensa paljon suuremman joukon omaksujia ja on kooltaan huomattavasti suurempi.
Hyvin harvat ihmiset, jotka ottivat osaa Gartnerin hypekäyrän toistoon, ennakoivat oikein, miten korkealle hinta nousee tuon kierroksen aikana. Hinnat päätyvät yleensä sellaiselle tasolla, jotka vaikuttavat useimmille aiemman hypejakson vaiheissa mukana olleille sijoittajille järjettömiltä. Usein media pitää hintojen järjetöntä nousua syynä hypejakson romahdukselle. Vaikka väitetty syy (kuten pörssin kaatuminen) voi olla romahdusta kiihdyttävä syy, se ei ole perustavanlaatuinen syy hypejakson päättymiselle. Gartnerin hypekäyrät päättyvät, koska tuon hypejakson tavoittavat markkinaosapuolet loppuvat kesken.
Varsin kuvaavaa on, että kulta seurasi klassista Gartnerin hypejaksomallia 1970-luvun lopulta 2000-luvun alkuun. Voidaan arvella, että hypekäyrä on luontainen osa rahallistumisprosessin sosiaalista dynamiikkaa.
Gartnerin kohortit
Siitä alkaen, kun bitcoinilla tehtiin ensimmäinen pörssinoteerattu kauppa vuonna 2010, Bitcoin-markkinoilla on koettu neljä suurta Gartnerin hypejaksoa. Jälkikäteen voimme tarkasti tunnistaa Bitcoin-markkinoiden hintavaihtelun edellisissä hypejaksoissa. Voimme myös laadullisesti tunnistaa ne sijoittajaryhmät, jotka olivat mukana aiemmissa käyrän vaiheissa.
$0-$1 (2009 — maaliskuu 2011): Ensimmäistä hypejaksoa hallitsivat kryptografit, tietojenkäsittelytieteen tutkijat ja kybherpunkit, jotka jo valmiiksi ymmärsivät Satoshi Nakamoton uraauurtavan keksinnön merkityksen ja olivat edelläkävijöitä osoittaessaan, että Bitcoin-protokollassa ei ollut teknisiä puutteita.
$1-$30 (2009 — heinäkuu 2011): Toinen hypejakso houkutteli mukaan sekä uuden teknologian varhaisia omaksujia että vakaan puron ideologisesti motivoituneita sijoittajia, jotka hämmästyivät valtiottoman rahan mahdollisuuksista. Roger Verin kaltaiset libertaarit olivat innostuneita Bitcoinista sen vallanpitäjien vastaisen luonteen vuoksi, sillä orastavan uuden teknologian käyttöönotto mahdollistaisi aiemmin vaikeina pidettyjä asioita. Loistava ja hyvin verkostoitunut sarjayrittäjä Wence Casares, oli myös osa toista Bitcoin-hypejaksoa, ja hänen tiedetään julistaneen Bitcoinista joillekin Piilaakson näkyvimmille teknologiayrittäjille ja sijoittajille.
$250-$1100 (huhtikuu 2013 — joulukuu 2013): Varhaiset yksityissijoittajat ja institutionaaliset sijoittajat olivat riittävän urheita astumaan Bitcoin-markkinoille kolmannen hypejakson aikana. He olivat valmiita ja halukkaita käyttämään tuolloin tarjolla olleita hirvittävän monimutkaisia ja riskialttiita likviditeettikanavia bitcoinien ostamiseksi. Ensisijainen markkinoiden likviditeetin lähde oli japanilainen Mt. Gox-pörssi, jota hoiti pahamaineisen epäpätevä ja ilkeämielinen Mark Karpeles, joka myöhemmin joutui vankilaan ollessaan myötävaikuttamassa Mt. Goxin konkurssiin.
On syytä huomata, että Bitcoinin hinnan nousu edellä mainittujen hypejaksojen aikana korreloi pitkälti likviditeetin lisääntymisen ja sen helppouden kanssa, jolla sijoittajat kykenivät ostamaan bitcoineja. Ensimmäisen hypejakson aikana ei ollut tarjolla vaihtoehtoja, ja bitcoineja hankittiin pääasiassa louhimalla tai suoraan vaihtamalla niitä jonkun muun kanssa, joka oli jo louhinut bitcoineja. Toisen hypejakson aikana syntyivät ensimmäiset alkeelliset kauppapaikat, mutta bitcoinien hankkiminen ja turvaaminen näistä pörsseistä oli liian monimutkaista kaikille muille paitsi teknisesti taitavimmille sijoittajille. Jopa kolmannen hypejakson aikana sijoittajilla oli merkittäviä esteitä rahan siirtämiseksi Mt. Goxiin bitcoinien hankkimiseksi. Pankit olivat haluttomia tekemään yhteistyötä kauppapaikan kanssa, ja siirtoja käsittelevät kolmannet osapuolet olivat usein epäpäteviä, rikollisia tai molempia. Lisäksi monet, jotka onnistuivat siirtämään rahaa Mt. Goxiin, menettivät lopulta varansa, kun Bitcoin-pörssi hakkeroitiin ja myöhemmin suljettiin.
Vasta Mt. Gox-pörssin romahduksen jälkeen ja Bitcoinin markkinahinnan kaksi vuotta jatkuneen rauhallisen vaiheen jälkeen riittävän kypsät ja syvät likviditeetintarjoajat kehittyivät. Esimerkkejä ovat GDAX:in kaltaiset säännellyt markkinapaikat ja Cumberland Miningin kaltaiset OTC-välittäjät. Yksityissijoittajien oli suhteellisen helppoa ostaa ja turvata bitcoininsa, kun neljäs hypejakso käynnistyi vuonna 2016.
$1100-$19600? (2014 — ?): Kirjoittamishetkellä Bitcoin-markkinoilla on käynnissä neljäs suuri hypejako. Nykyiseen hypejaksoon osallistumista on hallinnut se, mitä Michael Casey kuvailee yksityissijoittajien ja institutionaalisten sijoittajien ”varhaisiksi enemmistöksi”.
Merkittävien institutionaalisten sijoittajien on nyt mahdollisuus osallistua Bitcoin-markkinoille säänneltyjen futuurimarkkinoiden kautta, koska likviditeetin tarjonta on parantunut ja kypsynyt. Säänneltyjen futuurimarkkinoiden saatavuus tasoittaa tietä Bitcoin-ETF:n luomiselle, joka tuo tullessaan myöhäisen enemmistön ja hitaat omaksujat seuraavien hypejaksojen aikana.
Vaikka nykyisen hypejakson tarkkaa suuruusluokkaa on mahdotonta ennustaa, olisi kohtuullista odottaa, että hypejakso saavuttaa huippukohtansa hintavälillä 20 000–50 000 Yhdysvaltain dollaria. Paljon tätä korkeampi arvo ja Bitcoin olisi markkina-arvoltaan melkein kullan kokoinen (kullan ja Bitcoinin markkina-arvo olisivat yhtä suuret, jos bitcoinin hinta on noin 380 000 Yhdysvaltain dollaria kirjoitushetkellä). Merkittävä osa kullan markkina-arvosta tulee keskuspankkien kysynnästä, ja on epätodennäköistä, että keskuspankit tai kansallisvaltiot osallistuisivat tähän nimenomaiseen hypejaksoon.
Kansallisvaltioiden saapuminen näyttämölle
Bitcoinin lopullinen Gartner-hypejakso alkaa, kun kansallisvaltiot ryhtyvät keräämään bitcoinia osaksi ulkomaan valuuttavarantojaan. Bitcoinin markkina-arvo on tällä hetkellä liian pieni, jotta se olisi järkevä lisäys useimpien maiden valuuttavarantoihin. Kuitenkin, koska yksityissektorin kiinnostus kasvaa ja Bitcoinin markkina-arvo lähestyy triljoonaa dollaria, siitä tulee riittävän likvidi, jotta suurin osa valtioista voi tulla Bitcoin-markkinoille. Ensimmäinen valtio, joka virallisesti lisää bitcoineja varantoihinsa, kannustaa muutkin valtiot toimimaan samalla tavoin. Niiden valtioiden, jotka ovat varhain hyväksyneet Bitcoinin, taseet kasvaisivat eniten siinä tilanteessa, jossa Bitcoinista lopulta tulisi globaali varantovaluutta. Valitettavasti on todennäköisesti valtioita, joiden toimeenpanovaltuudet ovat vahvimmat — diktatuurit, kuten Pohjois-Korea — jotka liikkuvat nopeimmin kerryttääkseen bitcoineja. Haluttomuus tällaisten valtioiden taloudellisen aseman parantamiseksi ja länsimaisten demokratioiden heikot toimeenpanoelimet todennäköisesti aiheuttavat jahkailua ja viivästyttävät näitä valtioita kerryttämästä bitcoineja varantoihinsa.
On varsin ironista, että Yhdysvallat suhtautuu tällä hetkellä sääntelyn näkökulmasta avoimimmin Bitcoiniin, kun taas Kiina ja Venäjä ovat kaikkein vihamielisimpiä. Yhdysvaltojen geopoliittisen asema vaarantuisi suuresti, jos Bitcoin onnistuisi korvaamaan dollarin maailman varantovaluuttana. Charles de Gaulle arvosteli 1960-luvulla Yhdysvaltoja ”liiallisista etuoikeuksista” kansainvälisessä rahajärjestelmässä, jonka Yhdysvallat muotoili vuoden 1944 Bretton Wood -sopimuksella. Venäjän ja Kiinan hallitukset eivät ole vielä heränneet Bitcoinin geostrategisiin etuihin varantovaluuttana ja ovat tällä hetkellä huolissaan sen mahdollisista vaikutuksista omiin sisämarkkinoihinsa. Aivan kuten de Gaulle 1960-luvulla, joka uhkasi ottaa uudelleen käyttöön klassisen kultakannan vastauksena Yhdysvaltojen liialliselle vaikutusvallalle, myös kiinalaiset ja venäläiset tulevat ajan myötä huomaamaan, mitä hyötyä on suurista valuuttavarannoista muussa kuin valtiollisessa arvovaluutassa. Kiinan valtiolla on jo selvä etu mahdollisuuksissaan sisällyttää bitcoineja valuuttavarantoihin, koska Kiinassa on suurin osa Bitcoinin louhintatehosta.
Yhdysvallat ylpeilee olevansa keksijöiden kansakunta, ja Piilaakso on Yhdysvaltain talouden kruununjalokivi. Tähän mennessä Piilaakso on suurelta osin hallinnut keskustelua sääntelijöiden suuntaan siitä, miten viranomaisten olisi suhtauduttava Bitcoiniin. Pankkiala ja Yhdysvaltain keskuspankki ovat kuitenkin ensikertaa otettava kantaa Bitcoinin Yhdysvaltain rahapolitiikalle aiheuttamaa eksistentiaalista uhkaa vastaan, jos bitcoinista tulee globaali reservivaluutta. The Wall Street Journal -lehti, jonka tiedetään olevan Yhdysvaltain keskuspankin käsikassara, julkaisi selostuksen Bitcoinin Yhdysvaltain rahapolitiikalle aiheuttamasta uhasta:
On toinenkin vaara, ehkä vielä vakavampi keskuspankkien ja sääntelyviranomaisten näkökulmasta: Bitcoin ei välttämättä kaadu. Jos kryptovaluuttaan kohdistuva spekulatiivinen kiihko on vain esimakua sille, että sitä käytetään laajasti vaihtoehtona dollarille, se uhkaa keskuspankin rahamonopolia.
Lähivuosina Piilaaksossa käydään suuri taistelu: yrittäjät ja keksijät, jotka pyrkivät pitämään Bitcoinin valtiovallan ulottumattomissa, ja pankkiala ja keskuspankkit, jotka tekevät kaikkensa Bitcoinin sääntelemiseksipitääkseen rahan liikkeellelaskemiseen liittyvän vallan itsellään, tulevat kamppailemaan keskenään.
Siirtyminen vaihdon välineeseen
Rahahyödykkeestä ei voi tulla yleisesti hyväksyttyä vaihdon välinettä (”rahan” yleinen taloustieteellinen määritelmä) ennen kuin se on laajalti arvostettu ja arvotettu, sillä tautologista syistä johtuen hyödykettä, jota ei arvosteta, ei myöskään hyväksytä vaihdannassa. Prosessissa, jossa rahahyödykkeestä tulee laajasti arvostettu, ja siten arvon säilyttäjä, rahahyödykkeen ostovoima nousee, mikä luo vaihtoehtoiskustannuksen luopua siitä vaihdannassa. Vain silloin, kun arvon säilyttäjästä luopumisen vaihtoehtoiskustannukset laskevat sopivan alhaiselle tasolle, rahahyödykkeestä voi tulla yleisesti hyväksytty vaihdon välinne.
Tarkemmin sanottuna rahahyödyke sopii vaihdon välineeksi vain silloin, kun sen vaihdannasta aiheutuvien vaihtoehtois- ja transaktiokustannusten summa laskee alle niiden kustannusten, jotka aiheutuvat vaihdon toteuttamisen kustannuksista ilman tätä rahahyödykettä.
Suoraan vaihdantaan perustuvissa yhteiskunnissa rahahyödykkeen siirtyminen arvon säilyttäjästä vaihdon välineeksi voi tapahtua silloinkin, kun rahahyödykkeen ostovoima kasvaa, koska suoran vaihtokaupan transaktiokustannukset ovat erittäin korkeat. Kehittyneessä taloudessa, jossa transaktiokustannukset ovat alhaiset, on mahdollista, että esimerkiksi Bitcoinin kaltaista orastavaa ja nopeasti arvoaan kasvattavaa arvon säilyttäjää, voidaan käyttää vaihdon välineenä, tosin hyvin rajoitetusti. Esimerkkinä mainittakoon laittomat huumemarkkinat, joilla ostajat ovat halukkaita uhraamaan mahdollisuuden pitää hallussaan bitcoineja minimoidakseen huomattavan riskin, joka liittyy fiat-valuutalla tehtävään huumekauppaan.
On kuitenkin olemassa huomattavia institutionaalisia esteitä sille, että orastavasta arvon säilyttäjästä tulee yleisesti hyväksytty vaihdon väline kehittyneessä yhteiskunnassa. Valtiot käyttävät verotusta tehokkaana keinona suvereenin rahan suojelemiseksi kilpailevilta rahahyödykkeiltä. Sen lisäksi, että suvereenilla rahalla on etunaan jatkuva kysyntä, koska verot voidaan suorittaa vain valtion ilmoittamassa rahassa, mutta kilpailevia rahahyödykkeitä verotetaan aina, kun ne vaihdetaan korkeampaan hintaan. Jälkimmäinen veron muoto luo merkittävää kitkaa siihen, että arvon säilyttäjän tehtävää hoitavaa rahahyödykettä käytetään vaihdon välineenä.
Markkinapohjaisten rahahyödykkeiden vammauttaminen ja haittaaminen ei kuitenkaan ole ylitsepääsemätön este niiden käyttöönotolle yleisesti hyväksyttynä vaihdon välineenä. Jos usko menetetään valtion rahaa kohtaan, sen arvo voi romahtaa hyperinflaatioksi kutsutussa prosessissa. Kun valtion raha hyperinflatoituu, sen arvo romahtaa ensin likvideimpiä eli helpoimmin rahaksi muunnettavia hyödykkeitä, kuten kultaa tai Yhdysvaltain dollarin kaltaisia ulkomaanvaluuttoja, kohtaan mikäli niitä on edes saatavilla. Kun helposti rahaksi muutettavia hyödykkeitä ei ole saatavilla tai niiden tarjonta on rajallista, hyperinflatoituva raha romahtaa todellista omaisuutta, kuten kiinteistöjä ja hyödykkeitä, vastaan. Hyperinflaation arkkityyppi on ruokakauppa, jossa ei ole enää mitään jäljellä, kun kuluttajat pyrkivät nopeasti pois maansa rahan nopeasti laskevan arvon alta.
Lopulta, kun usko katoaa täysin hyperinflaation aikana, kukaan ei enää hyväksy valtion rahaa, ja yhteiskunta joko siirtyy suoraan vaihdantaan tai rahayksikkö korvataan kokonaan vaihdon välineenä. Esimerkkinä tästä prosessista oli Zimbabwen dollarin korvautuminen Yhdysvaltain dollarilla. Valtion rahan korvaaminen ulkomaisella rahalla on vaikeampaa ulkomaisen rahan niukkuuden ja ulkomaisten pankkilaitosten likviditeettipalveluiden puutteiden vuoksi. Mahdollisuus siirtää bitcoineja helposti yli rajojen ja pankkijärjestelmän tarpeettomuus tekee Bitcoinista ihanteellisen rahahyödykkeen niiden kannalta, jotka kärsivät hyperinflaatiosta. Tulevina vuosina, kun fiat-rahat jatkavat historiallista kehityssuuntaansa kohti lopullista arvottomuutta, Bitcoinista tulee yhä suositumpi valinta globaalien säästöjen pakopaikkana. Kun kansakunnan raha hylätään ja korvataan Bitcoinilla, Bitcoin siirtyy tuossa yhteiskunnassa arvon säilyttäjästä yleisesti hyväksytyksi vaihdon välineeksi. Daniel Krawisz kutsuu tätä prosessia ”hyperbitcoinisaatioksi”.
[1] suom. huom. — Lehtovirta, M. (2014). “Tulkoon valkeus”. Lääkärilehti 47/14
—
Vijay Boyapatin 28.2.2018 julkaiseman kirjoituksen “The Bullish Case for Bitcoin (part 3 of 4)” on suomentanut Thomas Brand. Tämä on kolmas osa vuonna 2018 julkaistusta neliosaisesta kirjoitussarjasta “The Bullish Case for Bitcoin“.
Boyapatin neljännessä kirjoituksessa käsitellään joitakin tärkeimpiä Bitcoinia vastaan esitettyjä väitteitä ja miksi ne eivät pidä paikkaansa, kun Bitcoinia tarkastellaan aiemmissa kirjoituksissa esitetyn taloudellisen viitekehyksen valossa. Aion myös tarkastella joitakin todellisia riskejä, jotka Bitcoin kohtaa matkalla kohti täydellistä rahallistumista.
—
—
Vijay Boyapati on entinen Googlen ohjelmistokehittäjä, sarjayrittäjä ja opiskellut itävaltalaista taloustiedettä vuodesta 2009. Häntä on haastateltu muun muassa Heardit-, Cryptoconomy- ja Hackernoonin-podcasteissa. Seuraa Boyapatia Twitterissä.
Boyapatin kirjoitus Bitcoinista on aiemmin käännetty yli kymmenelle kielelle.
—
Vastuuvapauslauseke: Tässä artikkelissa esitetyt näkemykset ja mahdolliset virheet ovat alkuperäisen kirjoittajan omia. Artikkeli on tarkoitettu vain oppimistarkoituksiin. Artikkelia ei tule käsittää sijoitusneuvonnaksi. Kääntäjän virheet ja tulkinnat ovat omia. Kääntäjä ei ota mitään vastuuta mahdollisista virheistä. Voit jättää palautetta käännöksestä kommenteihin tai lähettää palautetta suoraan kääntäjälle.
Kuvalähde: WorldSpectrum / Pixabay License
