Johtaja, millä taajuudella värähtelet?

Olen jonkun aikaa miettinyt tiettyä ilmiötä liittyen ihmisiin. Tiedostan, että jonkun mielestä koko homma saattaa kuulostaa hieman hihhulilta, mutta mielestäni ilmiö on täysin todellinen, joten kirjoitan siitä pienestä hihhuliaspektista huolimatta.

Ilmiö liittyy energiatilaamme. Kunakin hetkenä värähtelemme tietyllä energiataajuudella. Perusidea on se, että ollessamme korkeammalla taajuudella olomme on kevyempi, maailma näyttää kirkkaammalta, kaikenlainen tekeminen on helpompaa, yhteys toisiin ihmisiin muodostuu helposti ja saamme enemmän aikaan. Korkealla taajuudella oleva ihminen suorastaan silminnähden hehkuu. Ollessamme taas matalalla taajuudella olo muuttuu raskaammaksi, maailma näyttäytyy sekavampana, asioiden tekeminen tuntuu raskaammalta, on vaikeampi olla yhteydessä toisiin ihmisiin ja emme saa paljoakaan aikaan.

Voisin periaatteessa yhtä hyvin käyttää energiataajuuden tilalla sanaa tunnetila, mutta se voisi olla hieman harhaanjohtava. Tunnetilan ongelma on se, että voin näennäisesti olla korkeassa tunnetilassa, mutta silti en ole korkealla energiataajuudella. Esimerkiksi ollessani erittäin innostunut, voi tunnetilani olla todella korkea, mutta samaan aikaan olo todella sekava, toisten kanssa voi olla vaikea kommunikoida ja minkään asian aikaansaaminen on täysin mahdotonta. Taas ollessani korkealla energiataajuudella tunnetilani saattaa olla hyvinkin neutraali. Oloni on kirkas ja rauhallinen ja saan helposti asioita aikaan. Sinänsä kyse on hyvinkin tunnetilasta, koska korkealla taajuudella oleminen neutraalissa tunnetilassa ainakin omalla kohdallani tuntuu paremmalta kuin matalemmalla taajudella oleva innostuminen. Musiikin intohimoisena harrastajana pidättäydyn kuitenkin taajuus -sanassa, sillä se miellyttää korvaani.

Ollessani korkealla taajuudella elämäni tuntuu olevan kaikin puolin helpompaa. Asiat tapahtuvat kuin itsestään. Olen huomannut jopa, että mennessäni nukkumaan tällaisessa tilassa, uni tulee helposti. Ja esimerkiksi kova juoksulenkki tuntuu nautinnolliselta ja minun on mahdollista juosta kovempaa kuin normaalisti. Ihmiset sattuvat kannaltani oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ilman että minun pitää tehdä itse yhtään mitään. Vaikka itse olen monesti ajatellut tällaisista tilanteista niiden olevan jonkinlaista johdatusta, todellisuudessa olen todennäköisesti itse varsin aktiivinen aiheuttaja näiden tilanteiden syntymiselle. Kaikki vain tapahtuu niin vaivattomasti ja jopa tiedostamatta, että tuntuu kuin minun ei itse olisi tarvinnut tehdä asian eteen yhtään mitään.

Ollessani taas matalalla taajuudella kaikki tuntuu paljon raskaammalta. Ajatus ei juokse. Minkä tahansa asian tekeminen tuntuu kovalta työltä ja vaatii paljon tahdonvoimaa. Stressi nousee helposti pintaan. Unen päästä ei meinaa saada kiinni. Ollessani juoksulenkillä minun täytyy ehkä jossain välissä kävellä pikkupätkä. Saatan lykätä suht pienenkin asian tekemistä. Keskustelu ihmisten kanssa ei meinaa sujua.

Miten omaa energiataajuuttaan voi sitten nostaa? Jos minulla olisi tähän suora vastaus, värähtelisin varmasti korkeammalla taajuudella. Olen huomannut, että meditaatio (ja varsinkin yhdessä toisten kanssa) nostaa taajuuttani ainakin hetkellisesti. Meditoinnin jälkeen oloni kirkastuu selkeästi. Tuntuu kuin näkisin tarkemmin ja kauemmaksi. Turha hälinä päässä poistuu ja asiat helpottuvat. Toinen selkeä omaa taajuuttani nostava asia on keskustelut toisten ihmisten kanssa. Etenkin, jos nämä värähtelevät korkealla taajuudella. Olo hyvän lounaskeskustelun jälkeen voi olla maagisen kohottunut ja lopputyöpäivä menee kuin tanssien ja asiat vain tapahtuvat kuin itsestään. Joidenkin ihmisten tapaamista odottaa todella paljon, koska tietää jo ennalta miltä oma olo tuntuu tapaamisen jälkeen.

On tietysti asioita, jotka laskevat energiataajuutta. Omalla kohdallani esimerkiksi ihan lyhytkin Facebookin selailu tai tyhjänpäiväinen netissä surffailu saa oloni sekavaksi. Jotkut ihmiset osaavat myös hyvin laskea taajuuttani (todennäköisesti tiedostamattaan). Näiden ihmisten seuraa alkaa myös tietoisesti tai tiedostamattaan välttämään. Myös heikot yöunet latistavat usein seuraavan päivän taajuudet. Ja nälkä.

Nyt tullaan varsinaiseen pointtiin. Mielestäni hyvässä johtamisessa on hyvin paljon kyse toisten energiataajuuden nostamisesta ja pitämisessä korkealla. Hyvän johtajan täytyy varmasti hallita asiat, mutta vaikka tehtäisiin kuinka oikeita asioita, ei loppujen lopuksi voida saada kovinkaan hyviä tuloksia, jos porukka värähtelee matalilla taajuuksilla. Kukaan ei silloin saa oikein mitään aikaan, yhteistyö ihmisten välillä takkuilee, ihmiset sairastuvat, jne.

Kohdatessani hyvän johtajan tunnen kuinka oma taajuuteni on noussut kohtaamisen seurauksena. Hämmästyttävää on se, kuinka jotkut ihmiset kykenevät nostamaan toisia missä tahansa arkisessa kohtaamisessa. Ja ilman että he näennäisesti tekevät asian eteen mitään. Ja jotta tämä voisi tapahtua vaivattomasti, on ihmisen itse oltava korkealla taajuudella. Näin voisinkin argumentoida, että johtajan yksi tärkeimmistä tehtävistä on hankkiutua itse korkealle taajuudelle.

Toisten taajuuden nosto ei missään nimessä rajoitu työelämään. Se parantaa ihmisten koko elämää, oli kyse sitten perhe- tai kaverisuhteista, harrastuksista tai muuten vain tyytyväisyydestä elämää kohtaan. Ja korkealla taajuudella värähtelevät ihmiset taas automaattisesti nostavat muidenkin ihmisten taajuutta. Työpaikalla tämä tarkoittaa sitä, että koko organisaation tuottavuus paranee.

Väitän vielä kuitenkin, että johtaja joka pyrkii nostamaan toisten taajuutta ajaakseen puhtaasti omia päämääriään, ei tässä onnistu. Ihmiset aistivat epärehellisyyden kilometrien päähän. Henkilökohtaisesti uskon myös, että korkealla taajuudella oleva ihminen on lähtökohtaisesti epäitsekkäämpi. Siksi pidän tärkeänä laajemmassakin kontekstissa, että ihmiset nousisivat ja nostaisivat toisiaan.