Ohjeita jalankulkijoille ja jalankulkijoiksi halajaville

Eli mitä jokaisen tulisi muistaa jalan sivistyksen parissa liikuttaessa.

Vuonna 2007, Turun pääkirjaston muuton ja vanhan pääkirjastotalon remontin yhteydessä yhteydessä sain mahdollisuuden tutustua kirjastossa lukkojen takana säilytettävien kiellettyjen kirjojen kokoelmaan. Kirjavalikoima sisälsi luonnollisesti vuoden 1945 jälkeen kiellettyjä Neuvostovastaisia kirjoja. Kiinnostavampia olivat mielestäni kuitenkin kokoelmassa olevat, nähtävästi vaarallisena pidetyt tietokirjat.

Turun kaupunginkirjasto ja hollantilaista renesanssia lainaava julkisivun tyylittely.

Kokoelmaan kuului esimerkiksi armeijan sulutusopas ja muita oppaita, joiden sisältöä saattoi pitää vaarallisena tai helposti väärinkäytettävänä. Jotkin olivat päätyneet lukkojen taakse viranomaisten toimesta. Muutamia oli kannettu paikalle kirjastonhoitajien omasta aloitteesta (näin saattoi käydä kuulemma vaikka vääränlaista maailmankuvaa edistävälle satukirjalle).

Maalaisten ei odotettu osaavan käyttäytyä kaupungin rytmin vaatimalla tavalla.

Kiellettyjen kirjojen joukossa oli eräs opus, jota muistan selanneeni Turun vanhan pääkirjastorakennuksen kellarissa kiinnostuksen vallassa. En muista kirjan nimeä tai kustantajaa, mutta sen alaotsikko kertoi sen sisältävän ohjeita kehonkielen käyttämiseksi ja oikeaksi käyttäytymismalliksi liikenteessä kulkeville. Kohderyhmänä oli kaiketi kaupungin melskeeseen muuttavat maalaiset, mutta kirjassa oli myös oma lukunsa lasten koulimiseksi.

Kun palasin kokoelman pariin sen muutettua uuteen kirjastorakennukseen, en löytänyt tätä kiehtovaa opusta enää lukkojen takana säilytettävien kirjojen joukosta. Koitin kysellä sen perään, mutta kukaan ei tuntunut muistavan kirjaa. Useimmat kirjastonhoitajat suhtautuivat epäuskoisesti koko niteen olemassaoloon.

Unohdin tämän eriksummallisen niteen nopeasti. Vasta nyt Helsingin sanomissa julkaistut kirjoitukset [1][2] jalankulkijoiden oikeuksista ja toiminnasta muistuttivat mieleeni tämän vanhan kirjan. En kyennyt löytämään mitään tietoa tästä niteestä kirjastojen palveluista tai internetin hakukoneista, joten joudun toistamaan muutamat siitä lukemani neuvot sellaisina kuin ne muistan vuosien takaa, Turun vanhan pääkirjaston kellarissa vietettyjen lyhyiden hetkien perusteella.

Nämä kymmenien vuosien takaiset – tai kenties sadankin vuoden ikäiset – ohjeet olivat suunnattu maalaisille ja sovitettu paljon pienempien autokantojen kaupunkeihin, kuin missä nyt elämme. Silti ne tuntuvat uhkuvan menneiden aikojen viisautta ja olevan opiksi vielä tänäänkin.

Ohjeita jalankulkijoille autoja kohdattaessa

Perusteita

Tärkeimpänä osana kirja neuvoi maalta kaupunkiin muuttanutta jalankulkijaa suhtautumaan autoon niinkuin nämä suhtautuisivat hevoseen tai maatilan eläimeen.

Kun sinulla ei ole mitään tekoa auton kanssa jätä se rohkeasti huomiotta. Näin vältytään turhilta sekaannuksilta ja huolilta.

Kirjoittaja neuvoi näin kaupungilla liikkujaa: jokaista autoa tai autoilijaa ei tarvinnut tuijottaa. Oli parempi vain katsoa eteensä ja jatkaa kävelemistä vaikka auto ajaisikin ohitse. Kirjoittajan mukaan näin autoilijan ei tarvitsisi miettiä halusiko jalankulkija kenties pysäyttää tämän.

“Taitava on jalankulkija, joka onnistuu pitämään mielessään määränpäänsä, eikä tunne houkutusta tuijottaa jokaista ohiajavaa autoa.”

Kadun ylittäminen

Katua ylitettäessä kirja ei neuvonut katsomaan tarkkaan vasempaan, oikeaan ja vielä kerran vasempaan. Suojatietäkään ei muistaakseni mainittu. Kirja saattoi olla niin vanha, että suojateitä ei silloin vielä juuri harrastettu.

Suojatien sijaan maalaista neuvottiin käyttämään tien reunaa tahi jalkakäytävää ja sillä kävellessään “selvästi kääntämään katsettaan kadun yli ja tarkkailemaan takaa tulevaa liikennettä merkiksi siitä, että on ylittämässä kadun”.

Liikenteen ja tilanteen tarkkaaminen kadun ylitystä valmisteltaessa.

Kun kadun ylittämisen hetki tuli oli ylävartalo käännettävä jyrkästi katua kohti ja käsi heilautettava voimakastahtoisesti eteenpäin askeleen mukana, jotta autoilijat osaisivat arvioida jalankulkijan aikeet kauempaakin ja lujassa vauhdissa.

Tehokkaasti etenevän jalankulkijan ruumiinkieli ja katsekontakti ylitettävien kaistojen autoilijoihin.

Ennen ylitystä ja ylityksen aikana oli tärkeää ottaa katsekontakti lähestyviin autoilijoihin, jotta nämä kykenisivät ajolinjojen muutoksilla ja moottorin kierroksia hallitsemalla viestittämään omat aikeensa takaisin jalankulkijalle.

Sateenavrjot, sanomalehdet ja takit voivat estää kehonkielen tehokasta käyttöä ja katsomalla vain omiin jalkoihinsa asettaa tiellä liikkuja itsensä ja muut vaaran alle.

Tämän jälkeen jalankulkijan oli ylitettävä katu viivyttelemättä, mutta rauhallisesti koko ajan katsekontaktiin pyrkien ja etenemiseen viittaava kehonkieli säilyttäen.

Joutilas seisoskelu kadunkulmassa tai teiden reunalilla oli kielletty. Samoin yllättävä tien reunaan kääntyminen.

Kadun reunassa seisovan nuoren miehen edesottamuksia ja seuraavaa aietta on lähes mahdotonta päätellä.

Ohjenuorana uusille kaupunkilaisille esitettiin, että niin käveltäessä kuin autoiltaessakin on oltava valpas ja muistettava minne matka vie. Muutoin jokainen kadunylitys ja risteys tulee yllätyksenä niin kävelijälle kuin autoilijallekin.

Jatkoa

Opus ei sisältänyt hyödyllisiä neuvoja vain autoja kohdattaessa (oma lukunsa oli omistettu liikennettä vastaan kävelemiselle). Kirjassa oli – jos oikein muistan – osuvia vinkkejä myös väenpaljoudessa liikkumiselle tai lättähattujen kohtaamisen varalta.

Kenties näin muistiani jo kerran verrytelleenä kykenen kokoamaan nämäkin aiheet yhteen opiksi ja hyödyksi.