Kulttuurimuutosta #sote:en — kertarysäyksellä vai tiili tiileltä?

Ville Koiste
Aug 29, 2017 · 4 min read

Monet isot yritykset ja esimerkiksi julkiset organisaatiot ovat suurten muutosten edessä. Muuttuva toimintaympäristö haastaa nykyisiä palvelumalleja. Muutosvoimat rutistavat monesta suunnasta: poliittinen epävarmuus, kansainvälistyvä kilpailu (monet palvelut irtaantuvat maantieteellisistä rajoista, osittain myös mm. terveyspalvelut), osaajapula tai osaamistarpeen jatkuva muutos, asiakkaiden kasvavat odotukset, teknologiset kehitysloikat (teknologia mahdollistaa monia asioita, joita emme osaa edes vielä toivoa) jne. Miten ohjaat suurta laivaa, jonka pitäisi kulkea kustannustehokkaasti, ennustettavasti ja turvallisesti myös näillä tuntemattomilla ja vieläpä jatkuvasti muuttuvilla vesillä?

Miten organisaatioita uudistetaan “turvallisesti”?

Ennustettavuuden ja turvallisuuden vaatimukset koskettavat erityisesti sote-alaa — sosiaali- ja terveyspalveluissa kun emme voi täysin nojautua esim. startupeihin, joiden olemassaolosta ei olla varmoja edes viikkotasolla tai tiedetä sopiiko uusi lääke- tai hoitomentelmä meistä jokaiselle. Toisaalta meillä kaikilla olisi oikeus saada mahdollisimman laadukasta ja “parasta mahdollista” palvelua. Parantaaksemme esimerkiksi hoitoon sitoutumista, sote-asiakaskokemuskin olisi nostettava uudelle tasolle.

Koska ajatuskin ison laivan ohjaamisesta riskillä tuntemattomille vesille kuulostaa hurjalta, voisiko organisaation toimintaa ja siihen liittyviä prosessejakin uudistaa kokeillen? Voi, ellei uudistamistyötä aloiteta liian myöhässä. Joillakin aloilla organisaatiot päätyvät kuukausia kestävien selvitysten ja sisäisten palavereiden kautta koko laivan kääntämiseen kerralla — riskitkin tiedostaen — kohti uutta ja tuntematonta. “All or nothing”. Monesti taustalla on pakko ja kiire, kun muitakaan vaihtoehtoja ei ole enää näkyvissä. Vesiputoukseen päätyessä voi siis vain toivoa sormet ristissä, ettei vastaanotto ole karikkoinen.

Mitä jos uutta ja tuntematonta toimintamallia tai vaikka liiketoiminta-aluetta voisi kokeilla kevyemmin? Entä jos voisi lähettää tunnusteluveneen, joka kokeilisi tuntemattomia reittejä ja loisi kokemustensa pohjalta uskottavan kartan myös isommalle laivalle? Erityisesti monet isot teknologiayritykset ovat siirtyneet portfoliostrategiaan, jossa all-in-one -mallin sijaan tekemistä hajautetaan itsenäisempiin/itsenäisiin tiimeihin. Myös ulkoisten kumppaneiden — joilta kanavoidaan osaamista, verkostoja ja muita voimavaroja — merkitys korostuu aiempaa enemmän. Tuote- tai palvelutiimeille annetaan vapauksia uuden kokeilemiseen ja rakentamiseen tai jopa uuden startupin luomiseen johdon hyväksymän idean ympärille.

Esimerkiksi Volkswagen kokeilee robottiautojen kehittämistä uuden yrityksen kautta ja muistaakseni konserni on ilmaissut jopa olevansa tyytyväinen, jos VW-brändi jää sivurooliin roboautomerkin menestyksen johdosta. Googlekin varautuu “kelkkansa kääntämiseen” omalla Alphabet-konsernirakenteellaan. Alphabetin liiketoimintaportfolio kun sisältää Google-hakukonebisneksen lisäksi aloitteita muun muassa Life science -sektorilla.

Sote ja hajautetumpi kehittäminen

Miten esimerkiksi sotessa voitaisiin hyödyntää hajautetumpaa kehittämismallia, portfolioajattelua? On selvää, että esimerkiksi julkiset toimijat kantavat erityisvastuuta ja ovat sidottuja toimialaan — he eivät voi yhtäkkiä tehdä “nokioita” ja johdon päätöksellä kääntää soten sijaan tekemistä vaikkapa tietoverkkojen rakentamiseen. Mutta ehkä portfolioajattelussa olisi jotain ammennettavaa myös julkiselle sektorille.

Me kaikki olemme työntekijöinä enemmän tai vähemmän erilaisia ja siten viihdymme erilaisissa yhteisöissä. Siten esimerkiksi maakuntien tuotanto-organisaatioiden haasteena voi olla hyödyntää kokeiluista innostuvien ja yrittäjähenkisten työntekijöiden voimavaroja, samalla ylläpitäen miellyttävää työympäristöä myös heille, jotka hakeutuvat mielummin “tuttuun ja turvalliseen”. Esimerkiksi hehkutetun Buurtzorgin omalaatuinen organisaatiokulttuuri ei sovi n. 20 % uusista työntekijöistä, jotka vaihtavat hyvin nopeasti takaisin “perinteisempään” työpaikkaan— huom. nämä ovat siis heistä, jotka ovat oma-aloitteisesti hakeneet yritykseen.

Tästä Buurtzorg-esimerkistä voi päätellä, että hoitoalalla on suuri joukko osaajia, jotka haluavat tehdä töitä ei-buurtzorgmaisesti. Emmekä voi sanoa heidän olevan väärässä tai esimerkiksi huonompia hoitajia. Siksi sote-keskusteluissakin pitäisi keskittyä nykyistä enemmän organisaatiokulttuurin ja työntekijöiden yhteensopivuuteen (culture-employee fit) sekä tämänkin näkökulman osalta monimuotoisuuden mahdollistamiseen.

Uudistuminen ja osallisuuden merkitys

Muutokseen on aina käytettävissä rajallinen määrä resursseja ja siten on haastavaa tasapainotella resurssien allokaatiota “aivan uuden” rakentamisen sekä esimerkiksi laajalle levitettävän sisäisen muutosviestinnän ja -koulutuksen kanssa. Moni edelläkävijä sote-alalla on esimerkiksi antanut tiettyjen tiimien kokeilla uusia tapoja pilottiasiakkaiden kanssa ja sitten oppeja on sovellettu laajemmin.

Tosin aina uuden siirtäminen sellaisenaan ei onnistu, koska se ei pohjaudukaan enää tekijöiden omakohtaiseen kokemukseen, vaan “ulkopuolelta annettuun malliin”. Startupmaisesti tyhjältä pöydältä aloittaen uuteen yleensä kasvetaan, kun kehittyvä kulttuuri vie sekä rakentajansa että yhteisöön myöhemmin liittyvät jäsenet mukanaan — hyvinkin huomaamattomasti ja resurssitehokkaasti.

Jotkut sanovat, että liian monet kompromissit tappavat esimerkiksi lupaavimpienkin startupien (tai ideoiden) menestyksen. Kun visionäärisen perustajan tiekarttaan ilmestyy sijoittajien, asiakkaiden ym. sidosryhmien toimesta myönnytysmielessä tehtyjä mutkia, voi alkuperäinen tarkoitus hautautua ja siten intohimoisen tiimin luoma kulttuurikin rapistuu. Sama ilmiö voi luonnollisesti toistua ison organisaation portaissa ja lokeroissa.

Voisimmeko kuitenkin yhdistää “ketterästi kokeilevien ja yrittäjähenkisten” sekä “perinteisiin jatuttuihin tapoihin” tarttuvien osaamisen vai irtaantuvatko nämä osaajat ja kulttuurit esimerkiksi kaksille eri markkinoille: vakuutuspalveluihin ja julkisiin palveluihin? Toivottavasti eivät. Esimerkiksi tulevilla maakunnilla on sote-järjestäjinä (ja myös oman tuotantonsa kautta) avainrooli, toimiessa ohjaavina, valvovina ja toivottavasti mahdollistavinakin “alustoina” palveluiden käyttäjien sekä tuottajien välissä/rinnalla, vastaten myös muun muassa tuottajien kannustimista, mittareista ja siten palvelutuotannonkin kehittymisestä.

Resurssit tehokkaaseen ja vaikuttavaan käyttöön

Toiminnan organisointi portfoliolähtöisemmin ei tietenkään kosketa vain julkista sektoria, sillä malli on kokemukseni mukaan kansainvälisestikin kohtalaisen vieras terveys- ja sosiaalialan toimijoille. Veikkaan kuitenkin, että jokunen sote-toimija valmistautuu jo tähän ja pitkän tähtäimen strategiana voikin olla oman tuottajaportfolion rakentaminen, joka koostuu esimerkiksi pienemmistä “tunnusteluveneistä” ja isommista “laivoista”. Tämä toimijajoukko voisi sitten hyödyntää konsernin kumppaniverkostoja ja portfolioyhtiöiden/-yksiköiden yhteisiä resursseja, kuten esimerkiksi kuvantamispalveluita, erikoisosaajia, laboratoriopalveluita, sensoreita jne. Näin resurssien käyttöastetta saadaan nostettua, skaalahyödyt käyttöön sekä samalla luotua elinvoimaa erilaisille tiimeille ja työyhteisöille, jotka puolestaan antavat toimintatavoillaan tilaa myös erilaiselle kysynnälle.

Joku on joskus sanonut, että “happy employees, happy customers”. Veikkaanpa, että tuo yhtälö toisi mukanaan myös vaikuttavuutta eli hyvinvointia ja tuottavuutta, mahdollistaen myös kaivattuja kustannussäästöjä. Intohimolla, tiiviissä työyhteisössä tehty työtunti kun vain on paljon enemmän kuin 60 minuuttia työtä “vain töissä täällä”-asenteella. Se on myös tekijälleen paljon mieluisampaa — tästä meillä kaikilla liene omakohtaista kokemustakin.

Organisaatiokulttuuri on mielestäni liian keskeinen tekijä jätettäväksi sivuun sote-keskusteluista. Ihan noin meidän jokaisen hyvinvoinninkin kannalta.

)
Ville Koiste

Written by

Welcome to a place where words matter. On Medium, smart voices and original ideas take center stage - with no ads in sight. Watch
Follow all the topics you care about, and we’ll deliver the best stories for you to your homepage and inbox. Explore
Get unlimited access to the best stories on Medium — and support writers while you’re at it. Just $5/month. Upgrade