Haitin historia ja perinteisten kiduttajien rooli Haitin ahdingossa

Lyhyt katsaus Haitin historiaan, keskittyen Yhdysvaltojen ja Ranskan rooliin Haitin epätoivossa

Haiti sijaitsee Karibianmerellä Hispaniolan saarella. Hispaniola on Karibianmeren toiseksi suurin saari Kuuban itäpuolella. Haiti on Hispaniolan länsipuolella ja Dominikaaninen tasavalta on saaren itäpuolella.

Haitin ja Dominikaanisen tasavallan raja vuonna 1987 (James P. Blair/National Geographic/Getty Images)

Hispaniolan saaresta puolet on vihreää ja puolet ruskeaa. Länsipuoli joka kuuluu Haitille on ruskeaa. Osittain tämä johtuu ekologiasta. Luonto suosii Dominikaanisen tasavallan puolta; sadekaudet, vuoristot, maasto ja kasvillisuus ym. tarjoaa Dominikaaniselle tasavallalle hedelmällisemmät olosuhteet.

Haitin alue on ekologisesti köyhempi kuitenkin suureksi osaksi ihmisen takia. Esimerkiksi Haitin vuoden 2010 järkyttävän maanjäristyksen seuraukset — jossa kuoli sadasta kolmeensataan tuhatta ihmistä — oli merkittävässä määrin ihmisen aiheuttamia. Muutama viikko Haitin maanjäristyksen jälkeen Chilessä tapahtui paljon voimakkaampi maanjäristys, jossa kuoli reilu 500 ihmistä. Samanlaisia ihmisen aiheuttamia katastrofeja tapahtuu Haitissa jatkuvasti. Esimerkiksi kun trooppinen myrsky kulkee Karibianmeren läpi, se tappaa tuhansia ihmisiä Haitissa ja ehkä kaksi ihmistä Kuubassa. Pienenkin kriisin seuraukset ovat moninkertaisia, koska Haitiin on kohdistettu tarkoituksellisesti sitä tuhoavaa politiikkaa, joka näkyy varsin hyvin juurikin esimerkiksi luonnonkatastrofeissa.

Haitin tilanteesta on pääasiassa vastuussa kaksi maata; Ranska ja Yhdysvallat. Nämä kaksi maata ovat velkaa suuresti Haitille.

Haiti oli Ranskan rikkain siirtomaa ja luultavasti rikkain siirtomaa koko maailmassa. Vuonna 1789 Haiti tuotti 75 prosenttia maailman sokerista ja se oli johtava puuvillan ja tupakan sekä monen muun hyödykkeen tuottaja. Noin 20 prosenttia Ranskan vauraudesta tuli Haitin kautta.

Ranska oli muuttanut Haitin orjayhteiskunnaksi, joka tuhosi Haitin hauraan ekologian. Ranskan mittavat metsänhakkuu-projektit jättivät jäljet Haitiin, joidenka ongelmat näkyvät Haitissa vielä tänäkin päivänä. Puita piti kaataa, koska Ranska halusi rakentaa tyylikkäitä taloja ym. kotimaassaan. Puiden kaataminen jätti ylänteet paljaiksi, joka johti eroosioon ja pahensi aikaisempia tuhoja entisestään.

On syytä huomata, että teollisen vallankumouksen aikaan ei ollut mitään puhetta Haitin vapauttamisesta, vaikka siihen aikaan vallankumous, tasa-arvo, demokratia ja vapaus oli suuri osa silloista retoriikkaa.

Orjakapina 1804 (January Suchodolski)

Ranskalaiset ajettiin onnistuneesti ulos orjakapinan kautta vuonna 1804. Orjien vapaussota oli todella brutaali. Sodassa kuoli satojatuhansia ja se jätti vakavat vahingot Haitiin. Vaikka Englanti ja muut imperialistiset, mustien vapautta pelkäävät valtiot, kuten Yhdysvallat, avusti suuresti Ranskaa, haitilaiset orjat onnistuivat voittamaan vapauden heitä vastaan.

Vuonna 1804 Haiti oli ainoa vapaa maa alueella. Läntisille valtioille Haitin tilanne oli kauhistuttava, varsinkin lähellä olevalle orjayhteiskunnalle, Yhdysvalloille. Idea siitä, että musta orjayhteiskunta oli nyt vapaa maa, oli todella kammottavaa. Haitia rangaistiin ankarasti rikoksestaan. Oli rikos vapautua orjuudesta ja ajaa sortajat ulos. Ranska määräsi Haitille suuret korvaukset, jotka Haitin oli pakko maksaa, koska ilman maksamista Haitilta olisi evätty pääsy kansainvälisiin järjestelmiin. Haiti pystyi maksamaan korvaukset takaisin Ranskalle kokonaan vasta toisen maailmansodan jälkeen, vaikka korvauksien maksu oli heidän tärkein prioriteettinsa yli sata vuotta.

Yhdysvallat rankaisi Haitia kuitenkin ankarimmin. Yhdysvallat ei tunnustanut Haitia valtiona, vaikka muut imperialistiset valtiot niin tekivät. Vasta noin kuudenkymmenen vuoden kuluttua, vuonna 1862, Yhdysvallat tunnusti Haitin. Yhdysvallat tunnusti samana vuonna myös Liberian, samasta syystä. Syynä oli Yhdysvaltojen vapautusjulistus (vapautusjulistus: orjuutta pitäisi vähentää kymmenessä Yhdysvaltain osavaltiossa). Yhdysvaltojen ongelmana oli, että mitä he tekisivät vapautetuilla orjilla, sillä heistä pitäisi päästä eroon ja heitä ei kaivattaisi Yhdysvalloissa. Suunnitelmana oli, että kun Haiti ja Liberia on tunnustettu valtioina, orjat voitaisiin kuljettaa laivoilla näihin maihin. Suunnitelmasta kuitenkin luovuttiin kymmenen vuotta myöhemmin Yhdysvaltojen oivallettua, että mustia orjia voi käyttää hyväksi esimerkiksi vankiloissa tai muuten halpana työvoimana. Vaikka vapautusjulistusta ei pantu toimeen, Haiti ja Liberia sentään tunnustettiin valtioina, vaikkei Yhdysvaltojen orjia vapautettukaan kymmenestä osavaltiosta ja heitä ei tarvinnut laivata pois Haitiin ja Liberiaan.

1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella Haitissa tapahtui kymmeniä Yhdysvaltojen sotilaallisia väliintuloja. Tässä vaiheessa Yhdysvallat ohitti Ranskan haitilaisten kiduttamisessa.

Vuonna 1915 Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson valtasi Hispaniolan saaren, eli Haitin ja Dominikaanisen tasavallan. Molemmat sodat olivat brutaaleja, mutta Haitin sota oli brutaalimpi, koska rasismi. Dominikaanisessa tasavallassa kansalaiset ovat latinalaisamerikkalaistaustaisia, eli heidän veressään on sekoitus “valkoista verta”, joten heitä ei voi kohdella kovin pahasti. Haitissa taas kansalaiset ovat alempiarvoisia — he ovat “puhtaita neekereitä”, kuten Yhdysvaltain ulkoministeriö heitä kuvasi — joten heille voi tehdä mitä tahansa. Haitissa Wilson palautti orjuuden, toteutti useita törkeitä sotarikoksia ja tappoi noin viisitoistatuhatta haitilaista.

PARLAMENTIN ULOS POTKIMINEN — UUSI PERUSTUSLAKI

Sodan myötä Yhdysvallat potki Haitin parlamentin ulos pyssynpiippu haitilaisten niskassa, koska parlamentti ei suostunut hyväksymään “progressiivista lainsäädäntöä”. Tämä progressiivinen lainsäädäntö tarkoitti uutta perustuslakia, jonka Yhdysvallat oli kirjoittanut. Tämä uusi perustuslaki, jonka kirjoittamisesta Franklin Delano Roosevelt otti kunnian, sisälsi säännöksiä yhdysvaltalaisille yrityksille, että ne voivat ostaa Haitista maata. Haiti selvästi kaipasi yhdysvaltalaisten yritysten investointeja, kuten hyvät talousteoriat meille kertovat. Ainoa tapa kehittää Haitia oli sallia yhdysvaltalaiset yritykset ostamaan Haitin maat. Koska haitilaiset — “ranskaa puhuvat neekerit”, kuten William Jennings Bryan kuvasi heitä — eivät ymmärtäneet monimutkaisia ideoita, parlamentti tuli tuhota. Yhdysvaltojen armeija kuitenkin järjesti kansanäänestyksen uudesta perustuslaista. Viisi prosenttia kansalaisista äänesti ja Yhdysvaltain uusi perustuslaki voitti 99,9-prosenttisesti. Wilson ylisti kansanäänestystä demokraattisena. Viisi prosenttia kansalaisista, jotka äänestivät, olivat Haitin eliittiä, eli rikkaita valkoisia (tai valkotaustaisia). Yhdysvallat jätti Haitin ja Dominikaanisen tasavallan brutaalien sotilasjunttien käsiin, jotka Yhdysvaltojen armeija oli kouluttanut. Dominikaanisen tasavallan hyväntekijänä toimi Rafael Trujillo, joka johti maata murhanhimoisesti. Haitin tilanne oli kuitenkin paljon pahempi.

1980-luvulla Haitin tilanne vuonna 1915 alkaneesta sodasta paheni taas, kun “progressiivisia talousteorioita” pakotettiin Haitille. Talousteoriat olivat Maailmanpankin ja Yhdysvaltain valtiovarainministeriön taloudellisia apuneuvoja. Näiden apuneuvojen tarkoitus oli ajaa kansalaiset maaseudulta kaupunkeihin — vielä enemmän kuin aiemmin — jossa he voivat tavoitella suhteellista etuansa, joka tarkoitti työskentelyä yhdysvaltalaisyritysten tehtaissa tehden taloudellisesti järkeviä töitä, kuten Baseball-pallojen ompelua järkyttävissä oloissa. Näin maaseutu tyhjennettiin onnistuneesti yhdysvaltalaisyritysten käyttöön. Samat talousteoriat määräsivät Haitia leikkaamaan koulutuksesta, sosiaalipalveluista ja julkisteta infrastruktuurista, koska talousteoriat kertoivat näiden asioiden olevan turhuuksia ja sen sijaan piti keskittyä vientiin.

Lapsi kävelee slummien keskellä (The Ritesman Foundation)

Vuonna 1990 Haitissa järjestettiin ensimmäiset vapaat vaalit ja Yhdysvallat oletti sen oman, etuoikeutetunsa eliitistä valitun ehdokkaansa voittavan ne helposti. Washingtonin yllätykseksi ja järkytykseksi slummien ja kukkuloiden järjestäytynyt kansa valitsi kuitenkin Jean-Bertnard Aristiden, vapautukselle omistautuneen suositun papin. Aristeden presidenttiyden myötä vuonna 1991 Haitissa oli ns. “demokratian uhka”, koska Aristiden poliittiset ohjelmat paransivat haitilaisten oloja, vaikka Haitilta oltiin evätty lähes kaikki kansainvälinen apu ja kauppasaarrot olivat tiukat. Aristeden ohjelmat paransivat kansalaisten hyvinvointia. Esimerkiksi kansalaisten terveydenhuoltoa ja koulutusta parannettiin, aikuisten lukutaito parani, rikoksista syytettyjen oikeusturvaa ja yleisesti oikeuslaitosta parannettiin, poliittista vapautta lisättiin, minimipalkka kaksinkertaistettiin, ihmiskaupasta tuli kiellettyä, avustuksia annettiin maanviljelijöille, elintarvikkeiden jakeluverkosto perustettiin, edullisia asuntoja rakennettiin ja pyrittiin vähentämään korruptiota. Yhdysvallat ryhtyi välittömästi toimiin Aristidenin hallituksen horjuttamiseksi. George H. W. Bushin hallinto vastasi demokratian uhkaan antamalla apua “demokraattisille voimille”, eli varakkaalle liike-elämän eliitille ja murhanhimoiselle armeijalle, jotka yhdessä turvasivat uudenlaisen avun Haitiin. Tämä uudenlainen apu tarkoitti muun muassa uutta lakia, joka antoi oikeudet demokraattisille voimille kumota minkä tahansa poliittisen puolueen oikeudet ilman perusteluja. Kansanäänestys kyseisestä laista hyväksyttiin 99,98 prosentin enemmistöllä, joka oli positiivinen askel kohti demokratiaa, sillä aiempi kansanäänestys vuonna 1918 hyväksyttiin 99,9 prosentin enemmistöllä.

1990-luku Haitissa oli todella brutaali; Yhdysvaltojen tukemat diktaattoorit ja sotilasjuntat tekivät verisiä vallankaappauksia, kun Aristede valittiin vaaleissa aina yhä uudelleen presidentiksi. (En paneudu näihin vallankaappauksiin syvemmin, mutta löydät esimerkiksi täältä, täältä ja täältä luettavaa.) Haitin ympäristötuho paheni ja tuhansia ihmisiä kuoli verisissä vallankaappauksissa.

Aristide kysyi Ranskalta korvausta Haitin katastrofaaliseen tilanteeseen vuonna 2003. Ranskan silloinen presidentti Jacques Chirac itse asiassa vastasi Aristidesin pyyntöön perustamalla hallituksen komitean ja laittoi vasemmistoradikaali Regis Debrayn tutkimaan mahdollisuutta maksaa Haitille korvauksia. Komitean lopputulos kuitenkin oli, että Aristiden pyynnöllä ei ollut meriittiä eikä Ranskalla ole tarvetta antaa minkäänlaisia korvauksia Haitille. Ranska kuitenkin tuhosi Haitin. Ranska rikastutti itsensä luomallaan orjayhteiskunnalla. Ranska asetti Haitille taakan, joka esti sitä kehittymästä vuodesta 1806 lähtien. Korvauksia ei kuitenkaan nähty oikeudenmukaisina näistä historiallisista seikoista huolimatta.

Vuonna 2004 Haitin kaksi perinteistä kiduttajaa, Yhdysvallat ja Ranska sekä Kanada puuttuivat jälleen voimakeinoin Haitin asioihin. Presidentti Aristide, joka oli valittu taas uudelleen maan presidentiksi, kidnapattiin ja toimitettiin keskiseen Afrikkaan. Siten hän ja hänen puolueensa käytännössä suljettiin myös vuosien 2010–11 surkuhupaisista vaaleista, mikä oli viimeisin merkittävä välikohtaus Haitin satojen vuosien päähän ulottautuvassa hirveässä menneisyydessä.

Rikoksista vastuussa olevat ihmiset tuntevat historian huonosti, sillä he suosivat tarinoita hartaista pyrkimyksistä pelastaa kärsivä kansa synkeältä kohtalolta.

YHDYSVALTOJEN AVUSTUSOHJELMAT

Ettei tämä kirjoitus painotu pelkästään negatiivisiin asioihin, niin tuodaanpas myös esille Yhdysvaltojen avustuksia Haitiin.

Esimerkiksi vuonna 1941 Yhdysvallat käynnisti satojen miljoonien avustushankkeen nimeltä SHADA. SHADA:n tarkoitus oli viljellä kasveja, joista Yhdysvallat saisi materiaaleja esim. kumin valmistukseen, jota he tarvitsivat sodankäynnissä. Viisi prosenttia Haitin parhaimmista maatalousalueista raivattiin puista ja muusta turhasta pois. Avustushanke karkotti 40 000 köyhää maalaisperhettä alueilta pois. Avustushanke oli täysin floppi; neljässä vuodessa alueet tuottivat vain muutamia tonneja kumia ja SHADA-avustushanke lopetettiin. Jotkut maalaisista palasivat raivatuille alueille, mutta eivät kyenneet jatkamaan viljelyä, koska SHADA oli pilannut maan. Monet heistä eivät edes tunnistaneet heidän entisiä tonttejaan, koska puut, pensaat ja kukkulat oli raivattu pois. SHADA-avustushankkeen jälkeen työttömyys nousi roimasti ja talous huononi. Haitilaiset olivat vastustaneet avustushanketta projektin alusta alkaen.

Raivattua maatalousaluetta Haitin pääkaupungissa Port-au-Princessä (Mark Edwards/Still Pictures)

Toinen esimerkki Haitin avustamisesta tapahtui vuonna 1987, kun Yhdysvallat oli huolissaan sikarutosta saaren itäpuolella, Dominikaanisessa tasavallassa. Yhdysvallat halusi aloittaa 23 miljoonan dollarin tuhoamis- ja elvytysohjelman, jonka tarkoituksena oli korvata kaikki 1,3 miljoonaa sikaa Haitissa. Jotkut siat olivat saaneet ruttotartunnan, mutta vain muutamia sikoja oli kuollut siihen. Haitilaiset epäilivät, että Yhdysvaltojen avustusohjelma oli järjestetty niin, että yhdysvaltalaiset voisivat tehdä rahaa myymällä heidän kalliita sikojaan haitilaisille. Avustusohjelma käynnistettiin viisi vuotta myöhemmin, kun kaikki jäljet sikojen rutosta oli jo kadonnut ja siat elivät normaalisti.

Sika kulkee roskien ja elintarvikejätteiden seassa Haitissa (Allison Griner)

Kaksi vuotta ohjelman aloittamisesta, Haitissa ei ollut ainuttakaan sikaa jäljellä. Siat toimivat haitilaisten tärkeimpänä omaisuutena ja niillä on paljon kulttuurillista arvoa. Paikalliset pitivät avustusohjelmaa viimeisempänä jäljellä olevana asiana mahdollisista rangaistuksista. Haitilainen taloustieteilijä kuvasi ohjelman olevan suurin katastrofi, joka koskettaa haitilaisia maalaisia. Avustusohjelma tuhosi 600 miljoonan dollarin arvosta karjaa. “Todellinen tappio maalaisille on suunnaton… Maalaisten talous kaatuu ilman sikoja. Tässä selviytymistaloudessa koko elämäntapa on tuhottu.” Kouluihin rekisteröitymiset putosivat 40–50 prosenttia ja koko talous romahti. Avustusohjelman kautta Yhdysvallat myi Iowan osavaltiosta sikoja haitilaisille, vahvistaen haitilaisten epäilyt avustusohjelmasta. Iowan siat olivat kalliita ylläpitää ja vain yhden sian vuosikustanukkset olivat noin 250 dollaria, joka on suurin piirtein saman verran kuin mitä haitilainen tekee rahaa vuodessa. Iowan siat olivat myös herkkiä sairastumaan ja pystyivät selviytymään vain kalliilla rehuilla.

Nykypäivänä Haitissa esimerkiksi syödään mudasta tehtyjä savikiekkoja ja perinteiset kiduttajat estävät aktiivisesti kaikenlaisen demokratian ja hyvinvoinnin kehityksen.


Kirjoitus perustuu isolta osin Noam Chomskyn haastatteluihin, luentoihin ja kirjallisuuteen.

One clap, two clap, three clap, forty?

By clapping more or less, you can signal to us which stories really stand out.