Kesällä oli kuivaa, lämmintä ja maa paljasta ja mukavaa. Mitään tästä ei ole enää jäljellä, paitsi armoton reitti. Kuva: Anssi Auvinen

Ennakko: Multamäki100 - epämiellyttävin fun run ikinä

Pimeyteen joka täällä on
Ei ketään voida valmistaa

Ville Sorvali — Suden tunti

Pimeyttä luvassa kuin viime vuonna Sysikallio100:ssa. Kuva: Antti Nousiainen

Multamäki100?

Jos tähän asti lähipiiristäni suurin osa on pitänyt tämän vuoden suurimpia juoksutapahtumiani “jossain määrin epäinhimillisinä”, olen nyt vihdoin siinä tilanteessa, että on syytä itsekin kyseenalaistaa harrastukseni mielekkyys tulevan tapahtuman alla. Kaikista hauskinta tässä on se, että olen ollut mukana suunnittelemassa Multamäki100-ultra trailin tapahtumaa ja reittiä. Pöljä-äijä vaikka itse sanonkin.

Homman nimi on varsin simppeli: sata kilometriä jalan, ensimmäinen maalissa on nopein, jokainen aikarajassa (40h) maaliin päässyt on sankari ja jokainen starttiviivalle saapuja on jo voittaja. Reitti on vaativa ja itse tapahtuma suorastaan masokistinen.

Käytännössä edetään joko ylä- tai alamäkeen kokoajan, tasaista ei ole tarjolla kuin huoltorakennuksen välittömässä läheisyydessä. Tapahtumassa kierretään n. 3 kilometrin mittaista kierrosta 34 kertaa, jolloin saadaan 100 kilometriä etenemistä ja ~9500 nousumetriä täyteen. Multamäki100 alkaa perjantai-iltana klo 18, eli startataan yötä vasten. Suurin osa tapahtumasta juostaan siis pimeässä, mikä vaikuttaa sekä mielialaan että vauhtiin, lähtökohtaisesti negatiivisesti.

Ja tosiaan, keski-suomen joulukuu ei ole mitenkään ideaalinen riemumieliselle reippailulle. Kylmää, märkää ja pimeää on vähintäänkin riittävästi.

Kierroksen profiili. Multamäki noustaan ja laskeudutaan kolme kertaa yhdellä kolmen kilometrin kierroksella, jonka jälkeen käydään huoltorakennuksessa syömässä ja juomassa. Tämän jälkeen uudelle kierrokselle.
Toista 34 kertaa alle 40 tunnissa ja ole voittaja.

Multamäki100 muistuttaa legendaarista Sysikallio100-tapahtumaa, jota ei enää tänä vuonna järjestetä. Kertomukseni tuosta tapahtumasta viime vuodelta voi lukea tästä. Suurimmat erot Multamäen ja Sysikallion välillä ovat Multamäen hieman vähempi määrä nousumetrejä, ylä- ja alamäkien pienempi kappalemäärästä ja reitin teknisyys. Sysikalliossa oli useampi lyhyempi ylä- ja alamäki, jotka olivat jyrkempiä ja maastollisesti haastavampia kuin Multamäessä. Nyt edessä on kolme noin 100:n metrin nousua ja laskua per kierros, jotka eivät ole erityisen teknisiä, mutta vaativat raudanlujaa kestovoimaa ja matkan kasvaessa kivunsietokykyä.

Oma valmistautumiseni

Kymmenen viikkoa on Vaarojen Ultran 130 kilometrin juoksukilpailun ja Multamäki100-”pikkujoulujuoksun” välillä. Näistä viikoista kaksi ensimmäistä menivät täysin hermoston levätessä Kolin koettelemuksista ja siellä telotun polven palautuessa kävelykuntoon.

Tämän jälkeen oli muutama ehjä treeniviikko, jota seurasi marraskuun alun flunssa. Kuitenkin viikoilla 46 ja 47 sain tehtyä 14 tuntia ja 15 tuntia harjoittelua ilman että kroppa olisi pahasti ottanut nokkiinsa, joten jonkunlainen tatsi kestävyysurheiluun on vielä olemassa. Kulunut viikko on mennyt loistavasti kevennellessä ja nyt käsillä oleva kisanalusviikko tulee otettua pitkälti levon ja panikoinnin kannalta.

Kahden viikon jaksolla sain hyvin harjoiteltua etenemistä mäkisessä maastossa, ja olo tällä hetkellä on luottavainen. Viikot näiden kahden tapahtuman välillä on käytetty, jos ei optimaalisesti, niin ainakin jotakuinkin järkevästi. Kevättalven treenien ja kesän kisojen harjoitusvasteet ja opit ovat vielä jotakuinkin tallessa.

Halssilan Karmitsan mäessä harjoiteltiin kimpassa vauhdikasta alamäkietenemistä Salomonin ja Janin kanssa. Kuva: Tero Pelkonen

Kisastrategia ja fiilikset ennen starttia

Maaliin ei ole kiirettä, finisheriksi ehtinee vaikka ei juurikaan juoksisi mikäli pitää jatkuvasti yllä tehokasta vaellusvauhtia (ammattislangilla power hikettää). Mäkivoittoisella reitillä se on melkeinpä järkevin vaihtoehto, ylämäkiä harva jaksaa juosta putkeen tuntikaupalla.

Yksi kierros kestänee alussa noin 40 minuuttia. Tämän jälkeen kahden minuutin eväshuolto ja mars uudelle kierrokselle. Viiden kierroksen välein isompi huolto, jolloin voi syödä vähän paremmin ja tarvittaessa vaihtaa kuivaa vaatetta päälle. Koitetaan pitää tämä tahti yllä mahdollisimman pitkään ja vältellä vääjäämätöntä väsymystä ja vauhdin laskemista niin kauan kuin vain on mahdollista.

Lopussa on vain pysyttävä hereillä ja liikkeessä sekä saada jotenkin tungettua erilaisia energianlähteitä kurkusta alas. Vaikka näissä ääliöpitkissä tapahtumissa aerobisesta kunnosta onkin merkittävää hyötyä, kisa käydään oman pään sisällä omia demoneja vastaan. On yksinkertaisesti haluttava tulla maaliin enemmän kuin haluta lopettaa ja mennä lämpimään suihkuun.

Tammikuun 2016 reippailujen opit ja kestävyys esim. -24 celsiuksen pakkasessa tulevat nyt tarpeeseen.

Olo on rennon luja ja fiilis hyvä. Läpi kauden 2016 olen onnistunut tekemään kuntoni mukaisia suorituksia jokaisessa ultrakisassa johon olen osallistunut, enkä usko että Multamäki100 tulee olemaan poikkeus tämän suhteen. Olen kasvanut sekä ultrajuoksijana että ihmisenä poikkeuksellisen paljon kuluneena vuotena ja olen nyt Multamäen tasoiseen haasteeseen reilusti valmiimpi kuin esimerkiksi vuoden 2015 Sysikallioon. Karhunkierroksella tuli oltua reitillä jaloittelemassa yli 32 tuntia ennen maalia, Pallaksella kuljettiin todella väsyneenä erittäin hankalissa sääolosuhteissa ja Vaaroilla matkaa tehtiin pimeässä toistakymmentä tuntia. Jos pystyn yhdistämään näiden kaikkien kolmen kisan opit Multamäen koitokseen, on minulla kaikki edellytykset tehdä hyvä suoritus.

Jos kaikki sujuu hyvin ja olosuhteet pysyvät inhimillisinä, kärki voi tulla maaliin alle 30 tunnin. Hyvänä päivänä minulla pitäisi olla eväät tulla maaliin n. 31–33h haarukassa, mutta tärkeintä on tulla maaliin aikarajojen puitteissa ja pysyä jotenkuten terveenä. Keskeytys on ajankohtaista vasta kun keskeyttämisen syy (vamma tai vastaava) uhkaa loppuelämää tai on muuten täysin ylitsepääsemätön ja estää täysin etenemisen.

Multamäki100 toimii Ultra Trail Tour Finlandin “Grand Slam” -kilpailuna. Itse UTTF koostui näistä kolmesta pitkästä kisasta jotka olen tänä vuonna juossut maaliin, ja tulemalla vielä Multamäessä maaliin, voi itseään kutsua vuoden 2016 Grand Slamin suorittajaksi. Jo itse UTTF:n läpäisy on erittäin kunnioitettava suoritus, mutta Grand Slamin suorittaminen on ollut iso motivaattori minulle kuluneiden viikkojen aikana. Halu onnistua ja pärjätä Multamäessä on kova.

Ei näihin tapahtumiin voi lähteä jos ei tunne haluavansa ylittää itseään.


Katoaa päivä, katoaa yö
Puut kaatuvat, vuoret sortuvat
Ei mikään vankila pidättele alati
Ei mikään pidä minua
Moonsorrow ei ole easy-listening materiaalia, kuten ei Multamäkikään. Kappaleen symboliikka sopii kuitenkin tapahtumaan loistavasti.

Multamäestä ei ole tarjolla GPS-seurantaa. Mikäli jostain syystä ei pääse tapahtumapaikalle seuraamaan kilpailua, mutta haluaa pysyä kärryillä tapahtuman kulusta, suosittelen seuraamaan Twitterissä tiliä Multamäki100 ja hashtagejä #multamäki100 tai #multamäki. Myös Multamäki100:n Facebook-tapahtuman sivuille saattaa päivittyä jotain sisältöä, samoin tapahtuman verkkosivuille multamaki100.wordpress.com. Twitter kuitenkin pyörinee kaikista kuumimpana liveseurantana.

On taas aika nauttia kivusta.

Soitellaan.


Kiitos kun luit! Kaikki kommentit ovat tervetulleita sekä tänne Mediumiin että muihin somekanaviin sekä eritoten suoraan kasvotusten meitsille.

Like what you read? Give Ville Tuure a round of applause.

From a quick cheer to a standing ovation, clap to show how much you enjoyed this story.