Kisaraportti: Bodom Trail Double, 10k + 21k

Bodom Nightin lähtöviivalla oli harvinaisen valovoimaisia juoksijoita. Konttisen Juha-Pekan kanssa spekuloimme kisataktiikan vielä pari sekuntia ennen starttipistoolin pamahtamista. Kuva: Kari Koskinen

Blokkiharjoittelua kisaamalla? Kuulostaa hauskalta tavalta istua pitkiä aikoja erilaisissa liikennevälineissä, pistää lihaksisto jumiin ja hermosto sekaisin sekä heittää harjoittelun peridisointi päälaelleen.

Ennen kuin torstaina 4.5. ystäväni Anna kertoi sairastuneensa ja etsivänsä jotakuta juoksemaan hänen sijaansa Bodom Trailin tuplassa, olin viisi päivää aiemmin juossut sileän kymmenen kilometrin ennätysaikaan ja päivää ennen tätä hetkeä pistänyt kaiken likoon vo2max-testissä matolla. Hieman tyhmä kun olen, tartuin tarjoukseen kuin mummo Valintatalossa ja aloin sumplia matkustusjärjestelyjäni.

Blokkiharjoittelulla tarkoitetaan yleensä usean tehoharjoitteen tai pitkäkestoisemman, mutta raskaasti kuormittavan harjoituksen tekemistä lyhyen ajan sisään ja tätä “harjoitusblokkia” seuraavaa lepojaksoa (lisää blokkiharjoittelusta mm. täällä ja täällä). Lähtemällä Bodomin tuplakisaan (Perjantai-iltanana klo 22:00 10km, lauantaiaamuna klo 10 21km) oma blokki muodostui seuraavanlaiseksi:

  • La 29.4. Auranjoen Yöjuoksu, 10km täysillä
  • Sunnuntai 30.4. Vappuaatto, kiljusimaa, pari olutta ja viskipaukkuja (enemmänkin kuormittava kuin palauttava harjoitus 8)
  • Ke 3.5. maksimaalisen hapenoton testi matolla (ns. mattotesti)
  • Pe 5.5. Bodom Night, 10km kovaa
  • La 6.5. Bodom Trail, 21km kovaa

Harjoittelun suunnittelu voisi olla systemaattista, organisoitua ja proaktiivista, mutta jos olet tyhmä, se voi olla myös impulsiivista, tilanteisiin reagoivaa ja ennalta-arvaamatonta hupailua.


Perjantaina lähdimme Jyväskylästä ajamaan kohti pääkaupunkiseutua maajoukkue-polkujuoksijakaverini Tomin kanssa. Matkalla kohti Espoon Pirttimäessä sijaitsevaa kisakeskusta Tomi sai ratin kääntelynsä lomassa minut melkein vakuutettua jalkojeni ovan tuoreessa kunnossa, hapenottoni hirmutikissä ja juoksutyylini olevan kuin luotu Bodom Trailin ensimmäisen kierroksen juurakoisille ja teknisille poluille, sekä etenkin toisella kierroksella odottaville suo-osuuksille. Tosiasiassa reiteni painoivat kuin syöttöporsas joulusesongin lähestyessä ja ajatuksissa oli vain hauskanpitäminen, kivusta nauttiminen ja laadukkaan harjoitusvasteen saaminen.

Aina hymyilevä hovikuskini verryttelemässä jalkojaan.

Asennoiduin tuplalle tekemään paremman ja selvästi vauhdikkaamman suorituksen perjantaina kuin lauantaina. Voimat juosta olivat jo valmiiksi vähäiset ja ne viimeisetkin rippeet sääriini pakkautuneista energioista olisivat vain etäinen muisto lauantain puolimaratonin viimeisellä kierroksella, joka sisältää paljon upottavaa suota. Vauhti tippuisi varmasti, joten miksi säästellä liikoja perjantaina?

Bodom Night - 10 km

Alkuverryttely meni lupsakasti seurakaverien Ismon ja Tuukan kanssa, ja Eteläisen Suomen lämmin keli hyväili vielä lämpöaallot kaukaa kiertänyttä kehoani lähtöviivalla.

Startin kajahtaessa kärkijuoksijat lähtivät odotetun lujaa liikkeelle. Oma lähtöni oli suunnittelun konservatiivinen: toisin kuin viikkoa aiemmin Turussa, en ampaissut täyteen vauhtiin heti alussa, vaan tarkoituksena oli aloittaa rauhassa ja nostaa tehoja puolivälin jälkeen ja viritellä pitkää kiriä viimeisellä puolitoistasella kilometrillä.

Ensimmäinen lähtöryhmä - kavereiden kesken kuuma ryhmä - liikkellä. Kuva: Juha Saastamoinen / Onevision.fi

Panostaminen alamäkijuoksun harjoitteluun oli tuonut tulosta: monet alussa edelle päästämäni kilpaveljet jäivät taakse alamäkiosuuksilla. Pimeys kuitenkin vaikeutti huomattavasti etenemistä haastavilla juurakko-osuuksilla, eikä siten yltiömalkaiseen hurjasteluun ollut varaa. Kuudennen kilometrin aikana reitti meni aivan vesistön reunaa myöten ja astuin hieman harhaan. Tuloksena uppoaminen lampeen ja polven kolautus kallioon. Hetki piti puhallella kipua pois, ennen kuin jalka antoi taas myötä juosta.

Maalissa olin ajassa 52:43 ja sijoitukseni miehissä 15/163. Kaatuminen ja sen myötä tullut kipu hidasti juoksua ja en saanut lopussa tehoja ulos kropasta siten kuin olisin halunnut, mutta tulos sekä sijoitus lämmittivät mieltäni. Lisäksi olin aliarvioinut pimeyden vaikutuksen juoksuvauhtiin. Harjoittelu pimeässä on tuttua ja vuonna 2016 tuli juostua yli 20 tuntia kisaakin pimeässä metsässä, mutta en silti muistanut kuinka vaikeaa nopea ja tarkka askeltaminen poluilla on pimeässä yössä.

Kisan jälkeinen kivi Juupen kanssa. Huomaa kaikkien juoksijoiden kirkkaan puhtaat lenkkarit, sukat ja pohkeet. Kuva: Kari Koskinen
Harvat tieosuudet oli kyllästettly kauniisti valotaiteella. Kuva: Kari Koskinen

Starttien välillä on aikaa vain 12 tuntia. Maalissa odottaneiden kisaeväiden (urheilujuoma, suolakeksit, banaani, suolakurkut, proteiinirahka) lisäksi automatkalla kisakeskukselta majoitukseen huitaisin naamariin pullollisen Hartsporttia, pari banaania, kinkku-juustosämpylän ja rusinoita. Kisan jälkeinen palauttava hölkkä jäi suunniteltua lyhyemmäksi, mutta majapaikassa suoritettu rullailu ja dynaamisetvenyttely olivat hyvät ja tarkoituksenmukaiset. Kroppa hurisi vielä isoilla kierroksilla juoksun jälkeen, ja unet jäivät kolmen-neljän tunnin kieppeille.

Bodom Trail - 21 km

Aamulla “herätessäni” lihakset olivat odotetun kipeitä, mutta ruokahalu ja kisakiima olivat tallella. Aamupalan ja kisavarusteiden tarkastamisen ja pakkaamisen jälkeen suuntasimme jälleen kohti Pirttimäkeä.

Alkulämmittelyssä kroppa tuntui muuten todella maukkaalta, mutta Bodom Nightilla kolhimani polvi vihloi jokaisella juoksuaskeleella. Kävelyä, hölkkää ja loikkimista jalka kesti loistavasti, mutta rennon vauhdikkaassa juoksussa koukistusvaiheessa kipu teki liikkumisen epämukavaksi. Koska kipu ei tuntunut luissa eikä ollut lamauttava, päätin osallistua juoksuun ja keskeyttää mikäli kipu kasvaisi juostessa.

Hymy oli herkemmässä juoksulapun ollessa kädessä kuin rinnassa. Kuva: Tomi Mikkola
Startissa oli ruuhkaa. Kuva: Kari Koskinen

Lähdössä ryhmityin muutaman tutun juoksijan rinnalle. Tiesin Nooan olevan hyvässä kunnossa, mutta luotin hänen aloittavan konservatiivisesti ja siten pystyväni juoksemaan hänen kanssaan samaa tahtia polvesta huolimatta. Ensimmäinen kilometri sujui leppoisasti 04:22 vauhdilla, mutta vihlonta polvessa rajoitti juoksusta nauttimista. Täysin yllättäen noin kahden kilometrin kohdilla polvi oli täysin oireeton, ja pystyin etenemään kuin hirvi metsässä.

Ensimmäinen 12 kilometriä on paikoin varsin juurakkoista maastoa, mutta tarjoaa myös erinomaisen nopeaa neulasbaanaa. Kaikki kohdat ovat juostavia ja ylämäetkin menivät hyvällä rytmillä juosten. Yllättävän monet kanssani samaa vauhtia juosseet vähensivät tehoja juoksustaan ylämäkien kohdalla, jolloin sain sijoja napsittua ja kohennettua omaa sijoitustani kilpailussa.

Juurakossa sai olla valppaana, kuten nämäkin kundit osoittavat. Kuva: Jarmo Koskela

Ensimmäinen kierros on 12 kilometrin pituinen ja sen lopussa on juomapiste, jonka kautta kurvataan yhdeksän kilometrin mittaiselle toiselle kierrokselle. Jalka painoi jo melkoisesti tässä vaiheessa, mutta lasilliset sekä vettä että urheilujuomaa piristivät ja antoivat puhtia jatkaa matkaa, mutta ilo oli lyhytaikainen.

15 kilometrin kohdalla reidet olivat aivan tyhjät ja ukko alkoi kärsiä nestehukasta. Meikäläisen pitkillä koivilla olisi mukava juosta viimeisen kierroksen märillä soilla, mutta kuluneen viikon rasitus eskaloitui tällä kohdalla pahasti ja vauhti tippui juoksusta kävelyhölkäksi. Juomapisteellä olin vielä vahvasti juoksemassa Bodom Trailia alle kahden tunnin aikaan, mutta nyt sen alitus alkoi näyttää heikolta ja juoksu vituttaa.

Mutaa ja suota riitti vähintäänkin päivän tarpeiksi. Kuva: Poppis Suomela

Pitkään aikaan ei ole niin moni kanssakilpailija juossut minusta ohi kuin nyt viimeisen 20 minuutin aikana. Enemmän ja vähemmän hyvävoimaisennäköisiä miehiä ja naisia ravasi ohi oikealta ja vasemmalta. Kun matkaa maaliin oli jäljellä säälittävät puolitoista kilometriä, Turun kovin jenkkipoika Jeremy juoksi minut kiinni ja pakotti pysymään perässään. Viimeisen osuuden lähes juoksuksi tulkittava etenemiseni on pitkälti Jeremyn syytä: oma kiinnostus kisaa kohden hupeni nopeasti energiatasojen kanssa, mutta frendin piiskatessa oli pakko laittaa lenkkaria toisen eteen.

Maalissa olin ajassa 2:05:53 ja sijoitus miehissä 92/426. Molemmat olivat heti maaliintulon jälkeen pieniä pettymyksiä, sillä olotila oli kuitenkin vahva ensimmäiset kymmenen kilometriä ja kunto kovempi kuin mitä tulos osoittaa. Muutaman Gatorade-lasillisen ja banaanin jälkeen osasin laittaa päivän juoksun oikeisiin mittasuhteisiin: viikko on ollut rankka, mies vähän loukkaantunut ja kuitenkin tavallinen kuolevainen eikä ammattiurheilija.

Sijoitus Bodom Doublella (niiden kesken, jotka juoksivat sekä perjantaina että lauantaina) oli kunnon hyvä kahdeksas sija. Siihen olen tyytyväinen.

Lopun tummumisen olisi voinut välttää joko juomalla aamulla ennen starttia reilusti enemmän nestettä, tai ottamalla pienen pullon verran vettä mukaan kisaan. Uskoin pystyväni juoksemaan 21 kilometriä helposti ilman omaa huoltoa, mutta kuluneen viikon rasitus ja lämmin sää huomioon ottaen minun olisi kannattanut ehdottomasti ottaa vaikka vain varuilta hieman nestettä mukaan kisaan.

Kello sammuksiin ja nestettä naamariin. Nooa (vas.) oli tullut maaliin hetki sitten ja toi minulle nestettä. Kuva: Markku Marjakaarto

“Back-to-back” kisaaminen peräkkäisinä päivinä Bodom Traililla oli mukava kokemus. Muutamia huomioita peräkkäisinä päivinä kisaamiseen:

  • Halusin hölkätä kaksi palauttavaa ja helppoa kilometriä heti kisan jälkeen. Vaikka voisi kuvitella, että kisan jälkeen olisi tärkeä päästä istumaan ja lepäämään, on suositeltavampaa heittää huoltava lenkki: se poistaa kuona-aineita, palauttaa lihaksia kireystilasta lepopituuteen ja rauhoittaa kroppaa.
  • Suunnittelin ensimmäisen kilpailun jälkeisen ruokailun ja nesteytyksen huolella. Arvioin kalorikulutukseni ja tein vastaavan määrän eväitä, sekä varasin proteiineja, rasvoja sekä nopeita että hitaita hiilihydraatteja palautumisen varmistamiseksi. Tein eväät valmiiksi siten, että ne olivat valmiita nautittavaksi mahdollisimman nopeasti kilpailun jälkeen.
  • Varasin jo automatkalle kisakeskuksesta majoitukseen tennispallon, jolla pystyin hieromaan takareisiäni kuskin ajaessa. Pallo reiden ja istuimen väliin, jolloin kädet jäävät vapaaksi mm. syömistä varten.
  • Venyttelin etu- ja takareidet, lonkankoukistajat, pakarat ja pohkeet ja kyljet vähän sinnepäin päästyäni majoitukseen. Huolellisempi venyttely voisi olla paikallaan.
  • Olisin halunnut laittaa reisiin ja polveen jotain kylmää (jääpaloja, pakastevihannespussin tai jotain) tai hypätä jäävesiämpäriin, mutta näitä ihanuuksia ei ollut tarjolla. Lisäksi halusin mennä nukkumaan enkä enää pyöriä ympyrää, kello oli kuitenkin jo melkein kaksi yöllä.
Jyväskylän nuoret ja komeat pojat rivissä kisan jälkeisissä spekulaatioissa. Kuvaaja ikuisti meidän parhaat puolemme. Vasemmalla Nooa, keskellä minä ja oikealla Tomi. Kuva: Miska Koivumäki

Vaikka oma puolimaraton meni vähän reisille ja harjoitusvaste yli, uskon että pitämällä kevyen viikon tämän blokin jälkeen pystyn rakentamaan uuden kuntohuipun Rukalla juostavaan Karhunkierroksen 80 kilometrin kisaan.

Kuusamossa on kuulema lunta yhä puolisen metriä. Sää on melkoisen kylmä, eikä lumitilanne näytä heikkenemisen merkkejä. Onneksi pitkät sääreni ovat omimillaan niin upottavassa suossa kuin lumihangessa. Mitä enemmän lunta, sen parempi minulle. ;)

Jos olosuhteet Karhunkierroksella ovat edes siedettävät, odotan itseltäni noin 82 kilometrin matkalla yhdeksän tunnin alitusta. Jos lunta, jäätä ja muita luonnon iloja on tarjolla kaksin käsin, lähden nauttimaan kivusta ja sekoilemaan letkan kärkeen.

Jos valtakunnan ykkösmeteorologiin on luottaminen, olosuhteet tulevat olemaan yhtä maukkaat kuin ilon vuonna 2014 (video ja video).


Kiitos kun luit! Kaikki kommentit ovat tervetulleita tänne Mediumiin, muihin somekanaviin sekä eritoten kasvotusten meitsille.

Olin sentään nopeampi kuin Alexander Stubb viime vuonna. Kippis.

One clap, two clap, three clap, forty?

By clapping more or less, you can signal to us which stories really stand out.