Lost in Kajaani 12.-13.9.14

Joukkueen ja Nooran ensimmäinen kahden päivän kisa takana. Ilmoittauduttiin Lost-sarjaan, joka oli toiseksi pisin. Vaihtoehtoja oli Extremely Lost- n. 16h, Lost- n. 12h ja Almost Lost- n.6h. Pisin olisi ollut kiva, mutta siihen piti saada kolme jäsentä, meitä on kaksi. Kisaan ilmo lähti jo alkuvuodesta ja treeniä kisaa varten piti olla paljon. No oliko? Ei.. Kyllä jännitti molempia kun kisaan lähdettiin. Koska kisa alkoi perjantaiaamuna, oli matkaan lähdettävä torstaina. Kisan jälkeen taas ei olisi kannattanut lähteä ajamaan kotiin, joten paluumatkalle lähdettiin vasta sunnuntaina.

Kisa alkoi aamulla rauhallisilla valmisteluilla, materiaalin jako, koulutukset ja infot olivat klo 7–12 (ja tämähän sopi meille..) startin ollessa klo 12. Karttoja jaettiin pyöräilyosuuteen kaksi alkuun ja lisäksi sai reittikirjan. Lähdössä lyötiin käteen juoksuprologikartta, tuttuun tapaan peilikuva. Ei muuta kuin sateessa kartta kohti taivasta ja suunnistamaan. Oltiin nopeita ja varmaan 20 parhaan joukossa kaikista Lost-sarjalaisista pyörille saapuessa. Saatiin sitten korttelipyöräprologikartta, siinä oli jekkuna se, että kartta sisälsi useamman palasen eri kartoista samalla paperilla, aukkoja siis oli. Tässä piti osata hyödyntää isoa pyöräkarttaa samalla, että suunnistus onnistui. Tiimityöllä päästiin tämän läpi. Nooralla oli prologien suunnistusvastuu. Prologien jälkeen jatkettiin MTB-O kartalla, Noora suunnisti tämän. Osuus sisälsi maastoa ja hiekkateitä vieden meidät ison pääkartan 2 rastille. Tässä osuudessa ei ollut suurempia ongelmia, tosin tämä + prologit tuntui kovin pitkältä ajatellen, että kisaa oli sen jälkeen vielä erittäin paljon jäljellä. Isolle kartalle päästyämme Timo aloitti suunnistuksen. Muutaman rastin jälkeen Timo pummasi ja luovutti suunnistamisen Nooralle takaisin. Matkan varrella oli useita questejä: eukonkantoa esteiden yli kaksi kierrosta (onneksi riitti, että Timo kantoi Nooraa eikä toisinpäin!), mustikanpoimintaa 175–225g (jos meni yli niin piti aloittaa alusta), luolakierroksen juosten/kävellen rastia etsien ilman karttaa, lampaiden laskenta n.10m päästä aitauksesta (Noora kiipesi Timon hartioille laskemaan) ja jokivarsisuunnistus jalan. Muut meni oikein hyvin, mutta jokivarsi meinasi aiheuttaa päänsärkyä. Timo suunnisti, mittakaavaa ei oltu kerrottu ja rastien haku oli hidasta kun etäisyyksiä ei meinattu hahmottaa. Varsinaisia kastautumisia tämä ei sisältänyt, mutta hankalampaa maastoa ja suota kyllä. Se sisälsi 4 rastia, josta nelosta ei löydetty millään. Samaa pähkäili muutkin joukkueet ja ainakin yksi porukka luovutti sen etsinnässä. Mekin luovutettiin, mutta sattuman kaupalla rasti löytyikin matkalla takaisin lähtöpaikalle, kyseessä silkka vahinko, mutta sen avulla muutama muukin joukkue löysi rastin. Joki oli haarautunut jossain vaiheessa ja tämä oli jäänyt monelta huomaamatta — myös meiltä.. Karttaan sitä ei oltu merkitty joten rasti löytyi aivan toisesta paikasta. Nyt jälkikäteen eri karttoja katsoessa netistä, ei kyseistä haaraa ole löytynyt mistään.. Joko rasti oli viety väärään paikkaan tai kisaajia on kiusattu pahasti.

Tämä nyt ei ollut mikään kriittinen juttu, mutta tarpeeksi ärsyttävä, että siitä kirjotamme tänne oikeen kuvan kera ☺

Illalla alkoi jo hämärtymään kun vihdoin alettiin lähestymään yöpaikkaa, ajettiin sen ohi tosin ensin kun Noora etsi kartasta vesistöä, jonka kohdalta käännytään, todellisuudessa “vesistö” oli kasa heinää ja ehkä hieman kosteaa aluetta.. No maksimissaan 5min tuli tästä extraa, tuskin sitäkään. Yöpaikalla alkoi teltan pystytys ja iltapuhteet. Syötiin ja mentiin nukkumaan. Klo 23 Noora heräsi kapteenien kokoukseen ja sai seuraavan päivän pyöräkartta. Reitin suunnittelu kävi nopeasti Timon nukkuessa ;) Yö nukuttiin kylmässä todella hyvin. Aamulla kaikkialla oli tosi märkää ja kamoista osa märkiä, esim. kaikki kengät.. Teltta oli kuin järvestä nostettu. Aamulla oli kuulemma pakkasta kun lähdettiin, hallaa näkyikin suoalueilla. Päästiin ekaan lähtöryhmään (eli nopeimpien joukkoon) ja saatiin lähdössä MTB-O kartta. Meille tyypilliseen tapaan oltiin myöhässä ja myöhästyttiin lähdöstä 7,5min, annettiin siis kiva etumatka muille. Saatiin häntäpää nopeasti kiinni MTB-O kartan ensimmäisellä rastilla. Tämä suunnistus olikin sitten todellista rypemistä ja tunkkaamista. Todella haastavaa maastoa, jossa tuskin kukaan pystyi ajamaan koko matkaa. Ja osahan oli siis matkalla armeijan pyörillä! Ykkösen löytö oli haastavaa ja 1–2 rastiväli meni Nooralta vähän reisille, mutta löytyi lopulta. Tämä otettiin kiinni kolmosrastia etsiessä huolellisuudella, suurin osa paineli rastista ohi, mutta Noora huomasi maaston muuttuneen vääränlaiseksi. Palattiin takaisin päin lyhyt matka ja rasti löytyi, taas tässä seivattiin kyllä muutama joukkue olemalla liian äänekkäitä virheen huomaamisesta. Loppupätkässä ei ollut ongelmia. MTB-O:n vikalta rastilta jatkettiin taas pyöräkartan 2 rastille. Eka quest oli siellä, suo/hakkuuaukea suunnistus. Kävelyllä mentiin läpi 4 rastin rata, takaisin lähtöpaikalla mentäessä tuli tehtyä extralenkkiä, muuten ei ongelmia. Isoja karpaloita oli suolla ja pakko myöntää, että niitä vähän tuli syötyäkin.. Täältä mentiin jäisin kastunein jaloin 3 rastille melontaan.

Melonta oli kisan pituuteen nähden lyhyt jokimelonta kanooteilla, olisiko ollut 5km? Joki oli lähestulkoon virraton ja kovin mutkitteleva. Rastit oli helppoja, eivät vaatineet kastautumista. Melonnan jälkeen oli quest, jossa piti juosta metsäpolkua ja kävellä joen yli edestakaisin. Noora meni kastautumaan ja leimaamaan rastin. Pikkasen oli lihakset juntturassa sen jälkeen. Takaisin pyörille, Timo vetäsi paistetut muikut takin tyhjyyteen ja sitten jatkettiin matkaa. Edessä oli paljon pyöräilyä ja paljon questejä sen varrella ensin maaseudulla ja sitten kaupungissa.

Avaan questejä enemmän, koska niiden takia meidän suoritusaika heikkeni pahasti.. Toinen quest oli jakaantuminen mikroautoiluun ja lasku-muistitehtävään. Timo suoritti autoilun ja Noora meni painamaan muistiin välimerkkejä ja yritti laskea laskutehtävän. Laskutehtävän sai kun ensin kaivoi ämpäristä hiekan seasta avaimen ja löysi neljästä arkusta oikean johon avain kävi. N. 30m päässä oli lappu missä oli koko laskutehtävä ja välimerkit, mutta sinne ei saanut mennä paperin ja kynän kera vaan niitä piti tulla täydentämään lappuun sinne 30m päähän. Noora juoksi tässä monta kertaa ja suoritti lopulta laskun saaden hylsyn. Joukkoon oli tullut merkkivirhe. Timo tuli auttamaan ja yhdessä tarkistettiin kahteen kertaan koko rivi ja sitten lopulta virhe löytyi. Seuraavaksi ei sitten osattu laskea kun saatiin edelleen väärä tulos! Tässä rastissa tuhlaantui aikaa ja Nooran pinna kiristyi. Kesken jättäminen olisi tullut kalliiksi, kaiketi 1h, joten ei auttanut kuin tarkastaa ja tarkastaa. Lopulta päästiin eteenpäin. Seuraava quest olisi ollut 9 rastilla sotilassuunnistus suolla, mutta meitä ei päästetty tänne. Rasti oli kuulemma vienyt kärkijoukkueilta kohtuuttoman paljon aikaa. Saatiin tästä jokin sakko varmasti. Seuraava quest oli rastilla 14 sotilasalueella. Seinässä oli sekavat ohjeet, joiden lukemisessa Noora teki huolimattomuusvirheen.. Timo meni pimeään rakennukseen huonolla taskulampulla etsimään sanoja ja Noora meni rakennuksen katolle laskeutumaan köydellä alas. Laskeutumisessa oli jonoa ja kun vihdoin vuoro koitti niin Noora tuli kovaa vauhtia alas laskeutuen. Timon tullessa pimeästä rakennuksesta selvisi, että Nooran olisi pitänyt laskeutumisen varrella katsoa seinästä lapusta luku, jolla lause, millä pääsi jatkamaan kisaa, täydentyi. Timo joutui menemään paikkaamaan ja laskeutumaan. Ruuhkan takia tässä tuhraantui paljon extra-aikaa, mutta pääsi molemmat sitten laskeutumaan. Sitten suunnisteltiin pyörillä kaupunkiin, jossa oli uimarannalla quest. Tehtävänä oli toisen tehdä SUP-rata ja toisen piti “vesihiihtää”. Sen jälkeen molemmat meni hyppytornille, ämpäristä piti nostaa luku ja hypätä sen luvun mukaan tornista alas eri korkeuksista saaden tasaluku. Me saatiin 9, joten hypättiin kolme kertaa kolmesta metristä, Noora kahdesti ja Timo kerran. Sitten matka jatkui seuraavalle questille, jossa piti heittää frisbeegolfia, kolmen heiton jälkeen tuli sakkoa, 1 heitto=15 jumppaliikettä. Timo heitti meille kaksi sakkoa, joten molemmat teki 30 jumppaliikettä. Tuskasta, mutta hauskaa! Kuulemma jotkut olivat saaneet jopa 5 sakkoa! Sitten oli vielä kaksi questiä: lyhyt jalkasuunnistus ja kellotornin sisältä portaiden yläpäästä löytynyt helppo mustisuunnistus läheiselle saarelle. Mentiin eka väärälle saarelle ja tuhlattiin tässä varmaan 10min aikaa. Oikealle saarelle mentäessä Noora varoituksista huolimatta pannutti kiveen ja jäi rannalle ruikuttamaan Timon kahlatessa saarelle leimaamaan. Maaliin juostiin itku kurkussa könkäten.

Pannutusta ennen fiilis oli ollut tosi hyvä lähes koko kisan ajan ilman välinerikkoja yms. Perjantaina molemmilla oli selkäkipuja ja molempina päivinä polvet kiukutteli, Nooralla etenkin lauantain loppumatkasta vasen polvi oli vähän pois pelistä pyöräilyssä. Lauantain osuus oli 11h, pe 8h, mutta jostain syystä lauantai tuntui Noorasta ainakin kevyemmältä ja helpommalta. Missään välissä energiat ei ollut loppu Nooralla, ekaa kertaa näin. Timollakin oli hankaluuksia vain lauantaiaamuna, mutta tästä voi syyttää väliin jäänyttä aamupalaa. Siksi Timo sai syödä muikut ;)

Kaiken kaikkiaan pitkä kisa (ja siitä syystä pitkä raportti) tuntui mahtavalta ja ensi kerralla halutaan kyllä ehdottomasti extremely lostiin, jotta voi mennä vielä pidempään. Kolmas kun vielä löytyisi porukkaan. Kisa oli suunnistuksellisesti Nooralle suht helppo (Noora suunnisti 80% kisasta), joten kyseessä oli enemmänkin kisa siitä kuka jaksaa maaliin kuin, että kuka on kokenein jne. Questeissäkään ei ollut kamalasti hyötyä multisport-kokemuksista, ainoastaan prologit olivat sellaisia.

Kisaa voisi kehua, koska huolto oli ensiluokkaista, kerätyistä mustikoista tehtiin ilmaista piirakkaa, vettä/mehua/urheilujuomaa jaettiin, alotuspaketissa oli kaksi buffia, 6 urheilujuomavalmistetta, useampi geeli, yöpaikalla ja maalissa suolakurkkua, suolakeksejä sekä rusinoita, vesipisteitä oli matkan varrella useita ja maalissa sai vielä lihakeittoa sekä kylpyläliput. Kisan päätteeksi oli palkintojen jakotilaisuus Sokos hotellilla kokoustiloissa, kerrankin oli juhlan tuntua ja kaikki osallistujat kerkesivät sinne halutessaan. Kannatti mennä tilaisuuteen, koska Lost- sekasarjan palkintojen jaossa kolmannelle pallille kutsuttiin TNT!! Ei meinattu uskoa korviamme ja järkytys kesti tovin. Palkinnoksi saatiin McKinleyn reput molemmille. Eka kerta palkintopallilla molemmille. Ehkä tuli otettua parit sille ;)

Show your support

Clapping shows how much you appreciated Timo Waltari’s story.