HETKESSÄ ASUU IKUISUUS

“Miksiköhän tuossa seinäkellossa pitää olla ääni muistuttamassa ajan loppumisesta?”, pohdin lapsena. Tietoisuus ‘ajan kulumisesta’, sen elämänajan-hupenemis-merkityksessä, syntyi ukin ja mummin huoneessa, jossa he tekivät töitä, oleilivat ja nukkuivat. Istuin keinutuolissa, ja yritin synkronoida kiikkumista seinäkellon sekuntiviisarin rytmiin. Liike rauhoitti valpastuneen mielen. Miksi ihmeessä olemme täällä määrätyn ajan verran? Yleisinhimillinen kysymys, joka odotti vastausta elämältä, ja joka ei sittenkään tyytynyt pelkästään tieteellisiin vastauksiin. Onneksi.

Aika onkin aikamoinen keksintö. Suuri sosiaalinen innovaatio. Vapauden vihollinen, kun sitä ei ole. Tervetullut ystävä, kun sitä on. Tarpeellinen, jotta saisimme yhdessä asioita ‘aikaiseksi’. Jotta ymmärtäisimme oman rajallisuutemme ja paikkamme yksilöinä (yhteiskunnan jäseninä/työntekijöinä) suhteessa muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Aika määrittää, määrää, valtaa ja pakenee. Siitä kilpaillaan, sitä hallitaan, ja sen perään haikaillaan. Aika ei ilmoita tarpeeksi ajoissa, milloin se tiivistyy ‘kiireeksi’. Aika tuppaa olemaan joko meidän puolella tai meitä vastaan. Itselle täytyy raivata aikaa, jotta ehtisi kokea ‘hetkessä olemisen’. Toisinaan taas oleminen virtaa yli ajantajun, ja siitä herää vasta, kun katse osuu lähimpään kelloon, tai omiin häiritseviin ajatuksiin (ajan kulumisesta).

Syksyinen elämän sykli sykkivänä valona.

Vaikka aika ei selvästikään ole neutraali käsite, voi sitä oppia katselemaan etäämmältä, lempeämmin ja avarammin. Äärettömyyden, ajattomuuden ja ikuisuuden hetkiä voi oppia kokemaan. Jokainen omalla tavallaan, niin useasti, että aika alkaakin kaareutua kauniisti syntymän, elämän ja kuoleman syklin ympärille. Silloin, ja samanaikaisesti, ei ole mitään ja on kaikki. Tulee ymmärrys, että keho ei voi olla päämäärä, vaan ihmeellinen menopeli, väline korkeampaan tietoisuuteen. Kartta, sanakirja, viestintuoja ja välivaihe jossain suuremmassa mittakaavassa. Ajattomuus, äärettömyys ja ikuisuus ovat kokemuksellisia näkökulmia olemiseen. Ajattomuuden ymmärtäminen antaa anteeksi elämän tuottaman kivun. Silloin voi hyväksyen todeta, että aika kulkeekin juuri sopivasti.