7 syytä, miksi eurooppalaiset pankit ovat pulassa
Philipp Bagusin essee vuodelta 2018
Eurokriisi vaikuttaa olevan mennyttä, koska kaikkien euroalueen maiden julkisen talouden alijäämä on alle kolme prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, eräs euron kannalta merkittävä ongelma kasvaa kaikessa hiljaisuudessa: ratkaisematon pankkikriisi. Eikä kyse ole mistään pienestä ongelmasta. Eurojärjestelmän ja -alueen pankkien taseet olivat tammikuussa 2018 yhteensä 30 biljoonaa euroa eli noin 291 prosenttia BKT:stä.
Eurooppalaiset pankit ovat vaikeuksissa useista syistä.
Ensinnäkin pankkisääntely on tiukentunut finanssikriisin jälkeen. Tämän seurauksena sääntelystä ja niiden toimeenpanosta aiheutuvat kustannukset ovat nousseet huomattavasti. Nykyään pankkien on täytettävä kansallisten viranomaisten, Euroopan pankkiviranomaisen (European Banking Authority, EBA), yhteisen pankkivalvonnan (Single Supervisory Mechanism, SSM), euron, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (European Securities and Market Authority, ESMA) ja kansallisten keskuspankkien vaatimukset. Tällä hetkellä sääntöjen ja lakien noudattamisesta aiheutuvien kustannusten osuus kokonaistuloista on pankkisektorilla huikeat neljä prosenttia, ja niiden odotetaan nousevan kymmeneen prosenttiin kokonaistuloista vuoteen 2022 mennessä.
Toiseksi pankkien taseissa piilee riskejä. Eurooppalaisten pankkien omaisuuserissä on jotain hämärää, minkä voi havaita nopeasti vertaamalla pankkien markkina-arvon suhdetta niiden omaan pääomaan (P/B-luku). Useimpien eurooppalaisten pankkien P/B-luku on alle 1. Saksalaisen Commerzbankin P/B-luku on 0,49, Deutsche Bankin 0,36, italialaisen UniCreditin 0,23, kreikkalaisen Piraeus Bankin 0,14 ja kreikkalaisen Alpha Bankin 0,34.
Kun P/B-luku on alle 1, sijoittaja voi tehdä voittoa ostamalla pankin osakkeet nykyhintaan ja realisoimalla sen varat kirjanpitoarvoon. Miksi sijoittajat eivät siis tee näin? Yksinkertaisesti siksi, että he eivät usko pankin omaisuuden kirjanpitoarvon olevan todellista. Markkinaosapuolet arvioivat pankkien taserakennetta liian optimisesti, Kun otetaan huomioon, että euroalueen pankkialan omavaraisuusaste (oma pääoma jaettuna taseen loppusummalla) on vain 8,3 prosenttia, omaisuuserien arvostaminen alemmas voisi nopeasti haihduttaa oman pääoman.
Kolmanneksi matalat korot ovat osaltaan nostaneet omaisuuserien hintoja. Osakkeiden ja joukkovelkakirjojen hinnat ovat nousseet EKP:n rahapolitiikan ansiosta, mikä on johtanut pankkien kirjanpidollisiin voittoihin. Rahapolitiikka on siten keinotekoisesti tukenut pankkien voittoja viime vuosina.
Neljänneksi EKP:n mukaan järjestämättömät lainat eli ne lainat, joiden maksusuoritukset ovat viivästyneet, ovat 759 miljardia euroa eli 30 prosenttia pankkien omasta pääomasta.
Viidenneksi pankeille on luvassa lisää hankaluuksia. Keinotekoisen matalan korkotason vuoksi maksukyvyttömyysasteet ovat laskeneet merkittävästi. Saksassa vuonna 2003 todettiin 39 470 yritystä (1,36 prosenttia kaikista yrityksistä) maksukyvyttömiksi. Vuoteen 2017 maksukyvyttömien absoluuttinen määrä oli laskenut 20 200 yritysteen (0,62 prosenttia).
Yritykset, jotka muutoin olisivat joutuneet lopettamaan toimintansa, voivat nyt jatkaa toimintaansa, koska korot ovat lähellä nollaa. Niiden toiminnan jatkuminen ei kuitenkaan ole ilmaista, sillä ne imevät resursseja, joita voitaisiin käyttää muissa hankkeissa. Joka vuosi EKP:n nollakorkopolitiikan aikana lykätään 10 000 konkurssia, mikä kasvattaa zombiyritysten määrää. Zombiyritysten määrän kasvu johtaa aneemiseen talouskasvuun, koska ne käyttävät tehottomasti resursseja, joita voitaisiin käyttää tuottavammissa hankkeissa. Zombiyritykset näkevät päivänvalon, kun korkotaso normalisoituu — ja samalla konkurssit kasvavat kohti normaalimpia tasoja, mikä puolestaan aiheuttaa pankeille ongelmia.
Kuudenneksi korkojen aleneminen on aiheuttanut vakavia ongelmia pankkien korkokatteille. Pankkien passiivinen kate, transformaatiokate ja luottokate ovat laskeneet. Passiivinen kate syntyy pankkien asiakkaiden talletusten sijoittamisesta pankkien välisille yön yli -markkinoille (interbank-markkinat). Pankit voisivat perinteisesti ansaita katetta tällä tavoin, mutta pankkien välisten negatiivisten korkojen myötä tämä ei ole enää mahdollista. Transformaatiokate syntyy maturiteettitransformaatiosta, kun pankki lainaa lyhytaikaisesti tallettajilta ja lainaa pitkäaikaisesti lainanottajille. Tuottokäyrä on madaltunut, joten maturiteettitransformaatio ei tuota enää yhtä hyvin kuin aiemmin. Anto- ja ottolainaus nollakorolla ei ole kannattavaa. Lisäksi kun pankit myöntävät pitkäaikaisia lainoja hyvin matalilla koroilla ja lyhyet korot nousevat, kate heikkenee entisestään.
Luottokate syntyy luotonannon riskeistä. Pankit pyrkivät kompensoimaan laskevaa passiivista katetta ja transformaatiokatetta ottamalla entistä suurempia luottoriskejä. Pankkien kilpailu tällä tavoilla laskee myös luottokatetta. Näin ollen Euroopan keskuspankin nollakorkopolitiikka on kannibalisoinut perinteisten liikepankkien kannattavuutta.
Seitsemänneksi euroalueen liikepankit ovat edelleen tiiviisti sidoksissa kansallisiin hallituksiinsa. Tammikuussa 2018 euroalueiden liikepankkien hallussa oli 3,536 miljardin arvosta valtion velkakirjoja ja tämä muodostaa 13 prosenttia niiden taseiden loppusummasta. Pankit kärsivät suuria tappioita valtionvelkasalkkujensa vuoksi, kun seuraavassa taantumassa valtionvelkakriisi äityy pahaksi.
Pankit kohtaavat useita vaikeuksia, kun korot nousevat joskus tulevaisuudessa. Ensinnäkin järjestämättömien lainojen osuus kasvaa ja zombifirmat ajautuvat konkurssiin. Toiseksi pankkien pitkäaikaisten lainojen kannattava jälleenrahoitus vaikeutuu. Kolmanneksi omaisuuserien hinnat laskevat, mikä johtaa eriasteisiin tappioihin. Hallitukset saattavat joutua vaikeuksiin.
Näiden tappioiden vuoksi liikepankit joutuvat rajoittamaan luotonantoa, koska niiden oma pääoma supistuu. EKP:n nollakorkopolitiikka, jonka tarkoituksena on edistää luotonlaajennusta, johtaa ironisesti luotonannon supistumiseen pitkällä aikavälillä. Tästä seuraa lopulta taantuma ja rahan tarjonnan väheneminen. Kriisi ei vaaranna vain pankkijärjestelmää, vaan myös eurojärjestelmää sellaisenaan, koska vaikeuksiin ajautuneet euroalueen hallitukset pyrkivät pääomittamaan pankkinsa velkaa monetisoimalla eli muuntamalla hiljattain liikkeeseen lasketun valtionvelan rahaksi.
Suomennos Philipp Bagusin (Twitter) kirjoittamasta esseestä “7 Reasons Why European Banks Are in Trouble”. Artikkeli on julkaistu Mises Wire -blogissa 17. toukokuuta 2018.
Bagus on taloustieteen professori Madridissa sijaitsevan Universidad Rey Juan Carlosissa ja Mises Instituten tutkija. Bagus on erikoistunut itävaltalaisen taloustieteen metodologiaan, pankki-, korko- ja rahateoriaan ja suhdannetutkimukseen. Hän on julkaissut lukuisia vertaisarvioituja tutkimuksia ja kirjoja. Häneltä on aiemmin suomennettu Euro eksyksissä — Yhteisvaluutta nykymuodossaan on itsetuhoinen järjestelmä (2011)
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
