Ajatuksia viruksesta
Harsha Pereran mietteitä
Koronaviruksen ollessa matkalla tänne Lontooseen, jossa asun, olen hämmästynyt monella tavoin siitä, miten me yhteiskuntana reagoimme sekä yksilötasolla että hallituksen tasolla. Olen erityisen hämmästynyt siitä, että tunnen sekä kurinalaisuuden että myötätunnon puuttuvan kehittyvän todellisuuden edessä.
Moninkertaistava dynamiikka
Mielestäni on tärkeää ymmärtää ero sellaisten asioiden välillä, jotka moninkertaistuvat nopeasti ilman interventiota ja niiden, jotka eivät tee näin. Aloittamalla ensimmäisestä numerosta X, sanotaan 100 tartunnan saanutta ihmistä, voimme helposti siirtyä puoleen miljoonaan tartuntaan kolmessa viikossa perustuen päivittäiseen 1,5 kertoimeen (kuten Kiinan, Etelä-Korean, Italian ja Iranin tiedot osoittavat). Matematiikka on yksinkertaista: 100 x (1,5²¹) = ~0,5 miljoonaa.
Perustuen arvioituun 3 prosentin kuolleisuuteen, saatamme olla matkalla ~ 15 000 ihmishengen menettämistä kolmessa viikossa ilman interventiota.
On jo merkkejä siitä, että sairaalamme ja kriittiset palvelumme ovat jo hätää kärsimässä. Ja meidän on kiinnitettävä huomiota niihin jatkovaikutuksiin, jotka tarvitsevat koronavirustaudista riippumatonta sairaalahoitoa.
Nopealla interventiolla ON mahdollista hallita moninkertaistuvaa prosessia (katso alla olevaa kuviota).
Myötätuntoinen nopea toiminta
Nopea toiminta ei tarkoita, että toiminnan on oltava ankaraa! Voimme toimia päättäväisesti ja todella myötätuntoisesti. Nämä kaksi asiaa eivät sulje toisiaan pois. Hallituksen nopeita toimia liikkumisen ja joukkotapahtumien rajoittamiseksi ON yhdistettävä huolenpitoon niistä, joihin nämä toimet todennäköisimmin vaikuttavat.
Esimerkiksi jotkut freelancerit ja nollatuntityösopimuksilla toimivat ihmiset eivät välttämättä kykene selviytymään edes lyhyestä karanteenipätkästä ilman työtä. On myös tärkeää, että hallitus toimii nopeasti tukeakseen niitä ihmisiä, jotka ovat tässä tilanteessa kriisiaikana. Nopea toiminta ja myötätunto on lisäksi sovitettava yhteen selkeän viestinnän kanssa. Oikean johtajuuden ja avoimen viestinnän avulla en näe mitään syytä, miksi emme yhteisönä voisi hillitä tilannetta nopeasti.
Jotkut pelkäävät, että nopea toiminta on yhtä kuin paniikki. Tässä menevät asiat sekaisin. Voimme toimia tiukasti hyvin rauhallisesti. Valmistautumattomuus aiheuttaa paniikkia, kun/jos asiat riistäytyvät myöhemmin käsistä.
Nykyisessä tilanteessa yritän ymmärtää, miksi Iso-Britannian hallitus ei tee mitään ja viivyttelee lisäksi tartuntatapausten paikkatietojen kanssa.
Väärät positiiviset
Niitä, jotka pitävät nopeaa toimintaa “ylireagointina”, kehotan ajattelemaan sitä, että tapauksessa kymmenestä on parempi huomata luulleensa köyttä käärmeksi (väärä positiivinen). ja ryhtyä varotoimiin. kuin erehtyä pitämään käärmettä köytenä edes yhden kerran. Tämä on keskeinen osa evoluution meille luomia vaistoja; niitä vaistoja, jotka ovat edesauttaneet selviytymistämme eläinlajina. Muistetaan vanha sanonta: “Mieluummin ennaltaehkäisy kuin hoito.”
Naiivi empirismi
On tilastollisesti väärin verrata koronavirusta kausi-influenssaan ja auto-onnettomuuksista johtuviin kuolemantapauksiin. Ensinnäkin ne ovat tapahtumia, jotka eivät ole moninkertaisia ja eivät korreloi koko väestön tasolla (esim. auto-onnettomuudet, tikkailta putoaminen). Koronavirus on moninkertaistuva.
Toiseksi on syytä muistaa, että kausi-influenssa on jo skaalassa ja sen tartunta- ja kuolleisuusaste ovat alhaisemmat kuin koronaviruksen. Joten jos koronaviruksen annetaan jyllätä vapaasti ilman toimenpiteitä sen pysäyttämiseksi, meillä voi olla tietyn ajan kuluttua käsissämme valtava määrä sairaalahoitoa tarvitsevia ihmisiä ja kuolemantapauksia. Lukumääriin liittyvien epävarmuuksien vuoksi luvut voivat olla suurempia (tai pienempiä) viruksen jatkaessa matkaansa. Emme voi olla vielä varmoja.
Varotoimet
Juuri havaitsemiemme epävarmuuksien ja tartuntatapausten lisääntymisen vuoksi edellyttävät varotoimia. Huolehdimme ikään kuin planeetasta. Emme tiedä ja koska seuraukset voivat olla vakavat, meidän pitäisi tehdä kaikkemme pandemian pysäyttämiseksi (koronavirus) tai tuhoisan ympäristön leimahduspisteen hallitsemiseksi (ilmastonmuutos)*.
Pienillä toimilla on suuri vaikutus
Käsitellessämme moninkertaistavaa dynamiikkaa jopa pienilläkin toimilla vähentää tarpeettomia sosiaalisia vuorovaikutuksia voi olla suuri vaikutus eksponentiaalisesti lisääntyvien tartuntatapausten hidastamisessa. Vaikka hallitus ei ole vielä antanut meille ohjeita, itse-eristyksessä on monta hyvää puolta. Tietysti tällä on merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia vain koordinoidun toiminnan avulla. (Miksi hallitus ei toimi?!)
Miksi jotkut hallitukset toimivat hitaasti?
Vuonna 1963 Yhdysvaltain ulkoministeri puhui “arvauksen ongelmasta”. Päätöksentekijän arvauksen ongelma syntyy seuraavalla tavalla: “[Päätöksentekijä] ei pysty arvauksen perusteella toimiessaan koskaan osoittamaan, että hänen ponnistelunsa oli välttämätön, mutta hän voi säästää itsensä suurelta myöhemmältä surulta… Jos hän odottaa, hän voi olla onnekas tai epäonninen.”
Jos hallitus toimii nopeasti pandemian pysäyttämiseksi, sitä voidaan tosiasiassa syyttää “ylireagoinnista” kuuden kuukauden kuluttua, kun sieluton media etsii jotain kirjoitettavaa. Monet meistä saattavat myös unohtaa varotoimenpiteiden luonteen ja syyttää päätöksentekijää jälkikäteen. Meidän on muistettava, että päätöksenteon laatua on tapahtuman AIKAAN saatavilla olevan tiedon valossa, ei jälkikäteen.
Hauraus
Toinen asia, jota koronaviruspandemia korostaa, on hyperkonnektiivisen maailmanlaajuisten järjestelmiemme haurautta. Yhteyksiin ja suhteisiin liittyy hyötyjä, mutta kuten nykytilanne osoittaa, siihen liittyy myös suuria kustannuksia. Ehkä nyt on aika miettiä uudelleen välttämättömien ja ei-välttämättömien tuotteiden globaaleja toimitusketjuja ja sitä, miten jaamme päätöksentekovaltuuksia paikallis- ja keskushallinnolle, ja missä siihen liittyvät päätöksenteon kannustimet ja pullonkaulat ovat.
Johtopäätökset
Riippumatta siitä, mitä päätöksiä maailmanlaajuisista järjestelmistä tehdä pitkällä aikavälillä, nyt on vahva tarve nopealle ja myötätuntoiselle toiminnalle virusta vastaan, ennen kuin on liian myöhäistä. Ja jos hallitus näyttää haluttomalta toimimaan, voimme ehkä tehdä osuutemme kansalaisina parhaan kykymme mukaan ja kohdella toisiamme myötätuntoisesti.
—
[1] Joseph Norman, Yaneer Bar-Yam & Nassim Nicholas Taleb, Uusien taudinaiheuttajien aiheuttama systeeminen pandemiauhka — Koronavirus: Muistio. Suomennos New England Complex Systems Instituten verkkosivuilla 26.1.2020 julkaistusta artikkelista.
[2] Chen Shen & Yaneer Bar-Yam, Ensimmäisiä ajatuksia supertartuttajien tapauksista. Suomennos New England Complex Systems Instituten verkkosivuilla 28.2.2020 julkaistusta artikkelista.
[3] Nassim Nicholas Taleb, Rupert Read, Raphael Douady, Joseph Norman & Yaneer Bar-Yam, The Precautionary Principle (with Application to the Genetic Modification of Organisms). Julkaistu NYU School of Engineeringin “Extreme Risk Initiative” -sarjan työpaperina, 2014.
Suomennos Harsha Pereran (Twitter) kirjoittamasta esseestä “Thoughts on a virus”. Artikkeli on julkaistu Anti-Fragilista -blogissa 15.3.2020.
Perera syntyi Sri Lankalla ja muutti nuorena aikuisena Englantiin opiskelemaan taloustiedettä Cambridgen yliopistoon. Nykyisin Perera toimii elämäntaitovalmentajana, mutta ennen tätä hän työskenteli lukuisissa yrityksissä operatiivisissa ja hallitustehtävissä.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
