Bitcoin: digitaalinen kulta vai digitaalinen käteinen? Molemmat
Tuur Demeesterin essee
Ne, jotka pitävät Bitcoinia “digitaalisena käteisenä”, korostavat saavutettavuusnäkökulmaa. He väittävät, että sen siirtomaksujen tulisi olla alhaiset. Ne, jotka puolestaan pitävät Bitcoinia “digitaalisena kultana”, keskittyvät enemmän sen turvallisuuteen. He väittävät, että turvallisuutta ei saa vaarantaa kustannuksia alentamalla.
Mielestäni Bitcoin on ja tulee olemaan samaan aikaan sekä digitaalista käteistä että digitaalista kultaa.
Käteinen ja kulta eivät ole niin erilaisia
Bitcoinin taustalla oleva näkemys syntyi kypherpunk-liikkeen keskuudessa, joka kehitti lähes parikymmentä vuotta “digitaalista kultaa”, josta käytettiin myös nimitystä “digitaalinen kulta”. Nämä kaksi sanaa ovat samankaltaisempia kuin pintapuolisesti tarkasteltuna saattaa vaikuttaa.
Käteisen (engl. cash) määritelmä on “raha kolikoina tai seteleinä” ja “raha missä tahansa muodossa, etenkin sellaisessa, joka on heti saatavilla”. Käteisen etymologinen alkuperä on näin ollen:
1590-luvulla: “rahalipas”, myös “raha kädessä, kolikko”, keskiranskalainen caisse “rahalipas” (1600-luku), myös provensaalinen caissa tai italialainen cassa, latinalaisesta “lipasta” tarkoittavasta sanasta capsa.
Jotta käteisraha ja sen arvo pysyisivät “heti saatavilla”, sitä pitää pystyä säilyttämään yksityisesti ja turvallisesti. Tämän vuoksi historiallisesti kaikkein kestävimmät käteismuodot ovat olleet kestäviä, jotta ne eivät voi tuhoutua ajan kuluessa ja ovat luonteeltaan pienikokoisia ja kiinteitä. Näin ollen niitä pystyttiin helposti säilyttämään turvallisessa ympäristössä, kuten holvissa.
Näin ollen kaikkien, jotka tavoittelevat kestävää “digitaalista käteistä”, on myös kiinnitettävä huomiota turvallisuuden merkittävälle arvolle. Käteistä, jota ei voi säilyttää turvallisesti, on turhaa, ja turvallisemmat käteisen muodot, ceteris paribus, voittavat kilpailussa turvallisuudeltaan heikommat käteisen muodot. Intia on tästä hyvä esimerkki. Intiassa kansalaiset omistavat kultaa yli 770 miljardin dollarin arvosta, kun taas rupian seteleitä kansalaisilla on hallussaan arviolta 210 miljardin dollarin arvosta.
Satoshi kutsui Bitcoinia sekä “käteiseksi” että “kullaksi”
Satoshi kutsui whitepaperissaan Bitcoinia “sähköiseksi käteiseksi” ja viittasi myöhemmin sen olevan “Wei Dain B-Money ehdotuksen [‘nimetön hajautettu sähköinen käteisjärjestelmä’] ja Nick Szabon BitGold-ehdotuksen toteutus”. Sähköposteissaan ja keskusteluissaan hän selitti Bitcoinia verraten sitä kultaan ja kullan louhintaan ainakin kuuteen eri otteeseen ( (1, 2, 3, 4, 5 ja 6)
Selkeimmillään Satoshi selitti Bitcoinin olevan digitaalista kultaa vuonna 2010 kirjoittamassaan viestissä:
Tehdään ajatuskoe. Kuvittele perusmetalli, jota on yhtä niukalti kuin kultaa, mutta sillä on seuraavat ominaisuudet:
- tylsän harmaa väri
- ei kovin hyvä sähkönjohtavuus
- ei erityisen kestävää, mutta ei myöskään taipuisaa tai liian helposti muokattavaa
- ei hyötyä missään käytännöllisessä tai koristeellisessa tarkoituksessaja sillä on yksi erityinen taianomainen ominaisuus:
- sitä voidaan siirtää viestintäkanavan välityksellä.
Jos se jollakin tavoin saa mistä tahansa syystä arvoa, niin kuka tahansa, joka haluaa siirtää vaurauttaan pitkiä välimatkoja, voi ostaa sitä, ja vastaanottaja voi myydä sen.
Silta kullasta käteiseen
Satoshi oli mielestäni oikeassa: Bitcoin voi olla sekä turvallinen arvon säilyttäjä että likvidi vaihdon väline, jota voidaan käyttää pieniin maksuihin. Ratkaisu on hyväksyä ja omaksua työnjaoltaan erikoistunut ekosysteemi, jossa kukin toimiala priorisoi eri osaa ratkaisusta.
Bitcoinin tapauksessa yksi osa ekosysteemistä voi asettaa turvallisuuden etusijalle, kun taas toinen keskittyy mukavuuteen ja nopeuteen. Annan Hal Finneyn, joka oli ensimmäinen koskaan Bitcoin-tapahtuman vastaanottanut henkilö, selittää:
Itse asiassa Bitcoin-tuettujen pankkien olemassaololle on erittäin painavat syyt. Tällaiset pankit laskevat liikkeelle oman digitaalisen käteisvaluuttansa, joka voidaan lunastaa bitcoineilla. Bitcoin itsessään ei voi skaalautua niin, että jokainen yksittäinen maailman rahoitustapahtuma lähetetään kaikille ja sisällytetään lohkoketjuun. Tarvitaan toissijainen maksujärjestelmien taso, joka on kevyempi ja tehokkaampi. Samoin Bitcoin-siirtotapahtumien viimeistelyyn tarvittava aika on epäkäytännöllinen keskisuurten ja suuriarvoisten ostosten kannalta.
[…] Suurin osa bitcoin-tapahtumista tapahtuu pankkien välillä, jotka hoitavat netotukset. Yksityishenkilöiden väliset Bitcoin-siirrot ovat yhtä harvinaisia kuin… no, niin harvinaisia kuin Bitcoin-pohjaiset ostokset ovat tänään.
Finney kirjoitti näin vuonna 2010. Tämä vaikutti olevan vallitseva ajatus pitkän aikavälin skaalauksesta keskustellessani kehittäjien kanssa vuosina 2012 ja 2013: erikoistuneet säilytysyhteisöt säilyttäisivät bitcoineja ja laskisivat liikkeelle talletuspoletteja, aivan kuten aiemmin historiassa kultapankit laskivat liikkeelle kultataattua paperirahaa. Tällä kertaa seteleiden käyttäjät kykenet paljon helpommin tarkistamaan ja varmentamaan pankkien tosiasialliset varannot.*
Tulevaisuus on jo täällä. Länsimaiset Bitcoin-pörssit käsittelevät päivittäin yli 80 miljoonan dollarin arvosta lohkoketjun ulkopuolisia tapahtumia. Bitcoin-pankki Xapo käsittelee puoli miljoonaa lohkoketjun ulkopuolista Bitcoin-tapahtumaa päivittäin ja Bitcoin-uhkapelisivusto PrimeDice käsittelee 13 miljoonaa lohkoketjun ulkopuolista Bitcoin-määräistä vetoa päivittäin. Ja niin edelleen. Edulliset, suuren volyymin Bitcoin-transaktiot ovat jo täällä, vaikka ne edellyttävätkin luottamusta kolmanteen osapuoleen.
Modulaarinen skaalaus
Emme vielä muutama vuosi sitten tienneet, että Bitcoinin ydinkehittäjät tuottaisivat jopa jotain parempaa kuin yritystason verkon lohkoketjun päälle. Teknologian, joka toden totta poistaa tarpeen luotettaville kolmansille osapuolille välittäjinä. Puhun nyt sellaisista toisen kerroksen ratkaisuista, kuten Salamaverkko (Lightning Network), sivuketjut (Sidechains) ja MimbleWimble.
Ohjelmistoratkaisujen skaalaamista modulaarisesti pidetään hyvänä digitaalisena hygieniana. Näin Unix-guru Eric Steven Raymond selittää periaatteen:
Ainoa tapa kirjoittaa monimutkaisia ohjelmistoja, jotka eivät rikkoudu heti alkuunsa, on painaa sen globaali monimutkaisuus mahdollisimman alas. Se pitää rakentaa yksinkertaisista osista, jotka on liitetty toisiinsa selvästi määritellyin rajapinnoin, jolloin useimmat ongelmat pysyvät paikallisina ja toivon kipinä elää, että osan voi päivittää rikkomatta kokonaisuutta.
Ohjelmistokehittäjä John Ratcliff esittää sen hieman suoremmin puolustaessaan Bitcoin Coren skaalausstrategiaa:
Et rakenna verkkoprotokollaa työntämällä kaikkea ja keittiön pesuallasta yhdeksi kerrokseksi. Jokaiseen yksittäiseen maailmanlaajuiseen käyttötapaukseen liittyvän yksittäisen ongelman ratkaiseminen yhdellä valtavalla koodikokkareella ei toimi! Sen sijaan luodaan sarja kerroksia, jossa jokainen kerros keskittyy ratkaisemaan vain yhden yleisen ongelman erittäin hyvin, erittäin tehokkaasti ja mahdollisimman yksinkertaisesti.
Havainnollistaakseni vielä tarkemmin sitä, miten tärkeää on ymmärtää modulaarisuuden tuottavan ajan hammasta kestävää toiminnallisuutta, niin pohdi sen sovellutuksia muun muassa tuotesuunnittelussa, rakentamisessa, biologiassa ja jopa evoluutiopsykologiassa.
Johtopäätökset
Kysymys siitä, pitäisikö Bitcoinin olla digitaalista käteistä vai digitaalista kultaa, on väärä dikotomia. Se voi olla samaan aikaan sekä turvallinen että helposti saatavilla oleva rahan muoto. Modulaarisuuden näkökulmasta tarkasteltuna Bitcoin-lohkoketju voi toimia äärimmäisen turvallisena toimituskerroksena, kun taas toisen kerroksen maksukanavat toimivat putkistona nopeille ja korkean likviditeetin maksutapahtumia varten.
Huomautus lisätty 6.6.2017
Nick Szabon ajatus bitgoldista on saattanut vaikuttaa Hal Finneyn näkemyksiin Bitcoinin skaalaamisesta. Szabo kommentoi äskettäin julkaistussa artikkelissaan “Money, blockchains, and social scalability” seuraavasti: “Tiesin jo bit goldia suunnitellessani, että konsensus ei skaalautuisi turvallisesti suureen määrään transaktioita, joten suunnittelin sen kaksitasoisen arkkitehtuurin varaan: (1) big gold itsessään, tilitys-/toimituskerros ja (2) chaumilainen digitaalinen käteinen, toisarvoinen maksuverkko, joka tarjoaisi nopeita ja yksityisiä (chaumilaisen sokeuttamisen avulla) kuluttajamaksuja, mutta olisi Visan tavoin kolmas luotettava osapuoli ja näin ollen edellyttäisi kirjanpitäjistä koostuvaa “ihmislohkoketjua” jne. toimiakseen rehellisesti. Toissijaisessa maksuverkossa voisi tehdä vain pienen arvon tapahtumia, mikä edellyttää paljon pienempää ihmisarmeijaa Mt. Goxin kohtalon välttämiseksi.”
Suomennos Tuur Demeesterin (Twitter) kirjoittamasta artikkelista “Bitcoin: digital gold or digital cash? Both.”. Artikkeli on julkaistu alun perin Mediumissa 15.1.2017.
Demeester on sijoittaja ja taloustieteilijä, joka perusti Adamant Capital -sijoituspalveluyrityksen vuonna 2017. Tätä ennen hän kommentoi makrotalouden tapahtumia, perusti yhdessä muiden kanssa belgialaisen Rothbard-instituutin ja julkaisi MacroTrends-uutiskirjettä vuodesta 2011. Hän suositteli bitcoinia valuuttasijoituksena uutiskirjeessään tammikuussa 2012, kun bitcoinin hinta pyöri viiden dollarin hujakoilla.
Demeester tunnetaan kyvystään yhdistää taloustiedettä ja historiallisia näkökohtia. Viime vuonna hän julkaisi paljon huomiota herättäneen tutkimuksensa Bitcoin-reformaatiosta.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
