Bitcoin ei ole pyramidipeli
Ensin pikkuhiljaa ja sitten yhtäkkiä
Muutama vuosi sitten sain ystävältäni sähköpostitse pyynnön arvioida erästä sijoitusmahdollisuutta, jota molempien yhteinen tuttava harkitsi. Selitin hänelle pikaisen nettihaun ja muutaman videon katseltuani, että sijoitusmahdollisuus näytti näytti pyramidipeliltä eli huijaukselta. Tämä oli minun tiivistelmäni hänelle siitä, että “vältä tätä kaikin keinoin”. Tiedot välitettiin edelleen meidän molempien yhteiselle tutullemme, ja vastaus ei ollut aivan sitä mitä odotin: “Ovatko kaikki pyramidipelit huonoja?” Jotkut pyramidipelit ovat vaikeammin tunnistettavissa kuin toiset, mutta jopa ne, jotka on helppo tunnistaa, onnistuvat saalistamaan pahaa-aavistamattomia uhreja. Hyvä nyrkkisääntö on juosta, ei kävellä, pois kaikesta sellaisesta, mikä edes viittaa pyramidipeliin. Onneksi bitcoin ei ole pyramidipeli. Vaikka tämä asia voi vaikuttaa itsestään selvältä, kaikki eivät ymmärrä, mikä pyramidipeli oikeasti on, millaisia varoitusmerkit voivat olla tai miksi tällaiset järjestelyt aina epäonnistuvat.
Pyramidipelin määritelmä — Yhdysvaltain arvopaperimarkkinaviranomainen (SEC)
Klassisessa “pyramidijärjestelmässä” osallistujat yrittävät ansaita rahaa vain rekrytoimalla uusia osallistujia ohjelmaan. Näiden järjestelmien tunnusmerkki on lupaus taivaita hipovan korkeasta tuotosta lyhyessä ajassa ilman, että osallistujan tarvitsee tehdä mitään muuta kuin antamalla rahaa ja saada muut tekemään samoin.
Pyramidipelien takana olevat huijarit saattavat nähdä paljon vaivaa saadakseen ohjelman näyttämään lailliselta verkostomarkkinointiohjelmalta. Niistä väitteistä huolimatta, että heillä on laillisia myytäviksi tarkoitettuja tuotteita tai palveluita, nämä huijarit käyttävät pelkästään uusia tulokkaita maksaakseen varhaisen vaiheen sijoittajille.
Pyramidipelin varoitusmerkit — Yhdysvaltain liittovaltion kauppakomissio (FTC)
• Suosittelijat tekevät ylenmääräisiä lupauksia ansaitsemismahdollisuuksistasi. Seis. Tällaiset lupaukset ovat vääriä.
• Suosittelijat korostavat myyntiverkostosi uusien jakelijoiden rekrytointia todellisena tapana ansaita rahaa. Kävele pois. Laillisessa verkostomarkkinointiohjelmassa sinun pitäisi pystyä ansaitsemaan rahaa vain tuotetta myymällä.
• Suosittelijat pelaavat tunteillasi tai käyttävät paineistettuja myyntitaktiikoita, ehkä sanomalla, että menetät mahdollisuuden, jos et toimi nyt, ja eivät rohkaise sinua tutustumaan yritykseen. Poistu lähimmästä liittymästä. Jokaista yritystä, joka yrittää painostaa sinua liittymään, kannattaa välttää.
• Jakelijat ostavat enemmän tuotteita kuin he haluavat käyttää tai voivat jälleenmyydä vain pysyäkseen aktiivisena yrityksessä tai saadakseen bonuksia tai muita palkkioita. Pidä rahasi, jos näet tällaista tapahtuvan.
Kaikki verkostomarkkinointiohjelmat eivät ole pyramidipelejä, mutta kaikki pyramidipelit ovat tietyllä tavalla verkostomarkkinointiohjelmia. Pyramidijärjestelmissä on aina jokin yritys ja se myy tuotetta, jonka loppukysyntä on kaukana saatavilla ylitarjonnasta. Yritys rekrytoi osallistuja ostamaan varaston ja rekrytoimaan uusia osallistuja. Kaikki osallistujat ovat myyntiedustajia, ja korvaukset on sidottu enimmäkseen uusien jäsenten rekrytointiin kuin varsinaisen tuotteen myyntiin. Usein tuotteen myynti on tarkoituksellisesti sidottu rekrytointiprosessiin.
Normaalissa myyntivetoisessa liiketoiminnassa yritys ottaa varastoriskin ja maksaa palkkioita loppukäyttäjille tapahtuvan myynnin perusteella. Pyramidipelissä myyjät ottavat varastoriskin yrityksen sijaan, ja palkkioita maksetaan uusien myyntihenkilöiden rekrytoinnista ja tuotteen myynnistä uusille osallistujille. Järjestelmä hajoaa, koska tuotteella ei ole todellisuudessa riittävää loppukysyntää. Jokainen ketjun yläpäässä oleva voi ansaita rahaa ketjun alapuolisten kustannuksella. Tämä on pyramidipeli. Bitcoin ei ole. Bitcoin ei ole yritys. Sillä ei ole työntekijöitä, ja sen tarjonta on rajallisen niukkaa. Ei ole väliä, kuinka moni ihminen hyväksyy sen, bitcoineja tulee olemaan vain 21 miljoonaa kappaletta.
Erojen pitäisi olla räikeän ilmeisiä, mutta koska bitcoin on monimutkainen ja rahan ajatusta ei ymmärretä kovin hyvin, sekaannuksia saattaa syntyä. Bitcoinista tulee maailmanlaajuinen varantovaluutta vain, jos sadat miljoonat (elleivät miljardit) hyväksyvät sen. Näennäisesti jokainen, joka laskeutuu alas bitcoinin kaninkoloon, päätyy lopulta toiselle puolelle selittämään siitä perheelleen ja ystävilleen, korostaen sen olevan parempi rahan muoto. Kuulostaa pyramidipeliltä, eikö niin? Väärin. Kun Dell aloitti tietokoneiden myynnin verkkosivustollaan vuonna 1996 ja kaikki kertoivat ystävilleen Dellistä, oliko siinä kyse pyramidipelistä? Kun Apple julkaisi ensimmäisen iPhonen vuonna 2007 ja kaikki kehottivat ystäviään lopettamaan BlackBerryn käytön iPhonen erinomaisten ominaisuuksien vuoksi, oliko kyse pyramidipelistä?
Teknologiset muutokset tapahtuvat usein nopeasti. Parikymmentä vuotta myöhemmin älypuhelimia ja tietokoneita on kaikkialla. Kyse on tuotteen laadusta ja kannustinrakenteesta. Jos joku omisti Applen tai Dellin osakkeita, muuttiko se sitä tosiasiassa, että itse tuote tarjosi todellisen arvolupauksen? Oliko siitä mitään suoraa hyötyä, että kerrot ihmisille uudesta teknologisesta innovaatiosta? Innovaation arvolupaus on kaikkein olennaisin. Sillä ei ole väliä, miten saat tietää siitä; tärkeää on vain se, että onko innovaatio hyödyllinen. Jos näin on, ihmiset haluavat käyttää sitä; jos näin ei ole, he eivät käytä sitä. Tämä tekee markkinoista markkinat.
Bitcoinin hyödyllisyys ja innovaatio
Bitcoin on hyödyllistä rahana. Bitcoinille on markkinat, koska se ratkaisee modernille rahalle ominaisen ongelman. Bitcoin ei ole pyramidipeli; se eroaa olennaisesti innovaatioluokasta, jota yksittäinen yritys voisi tarjota. Bitcoin ei ole Depp eikä se ole Apple. Se ei ole tekno-osake. Bitcoinin takana ei ole yritystä. Bitcoin ei ole tuotetta myyvä yritys, eikä tulevaisuuden osinkojen maksamiseksi ole kassavirtaa. Bitcoinilla ei ole tarkoitus ansaita rahaa; sen sijaan, bitcoin on rahaa tai ainakin siitä on tullut rahaa niille, jotka valitsevat asettaa osan varallisuudestaan siihen. Ja sillä ei rikastu nopeasti; se on pohjimmiltaan keino jo luodun arvon säilyttämiseen. Bitcoin on haltijainstrumentti; toisin kuin haltijavelkakirjan tapauksessa, bitcoinilla ei ole tulovirtaa.
Bitcoinin innovaatio on se, että se edustaa ylivoimaista rahan muotoa, mutta digitaalisen haltijainstrumentin hallussapidon lisäksi siihen ei liity muita lupauksia. Bitcoinin ainut hyöty on pitää sitä hallussa valuuttana ja kaupankäynti sillä tulevaisuudessa, olipa kyse sitten sen vaihtamisesta vanhoihin valuuttoihin tai muihin tavaroihin ja palveluihin. Bitcoin on hyödyllinen vain rahan muotona, ja se säilyttää arvon vain, jos muut vaativat sitä tulevaisuudessa. Mutta tämä pätee kaikenlaisiin rahan muotoihin (ei vain bitcoiniin). Raha ei ole kollektiivinen hallusinaatio tai pelkkä uskomusjärjestelmä; rahahyödykkeillä on erillisiä ominaisuuksia, jotka tekevät niistä enemmän tai vähemmän tehokkaita välineitä vaihdannan helpottamiseksi. Rahaominaisuudet eivät kuitenkaan ole absoluuttisia; rahaominaisuuksien suhteellinen vahvuus on kysynnän perusta. Markkinat arvioivat bitcoinia suhteessa muihin rahahyödykkeisiin (dollari, euro, jeni, kulta jne.).
Bitcoinin tarjonta ja sen jäykkä tarjontarajoite ovat Bitcoinin hyödyllisyyden ja peruskysynnän lähtökohdat; ne ovat myös syyt sille, miksi bitcoin ei ole pyramidipeli. Bitcoinia tulee olemaan vain 21 miljoonaa. Tämä on bitcoinin Schellingin piste. Kaikki tietävät sen; kaikki muistavat sen. Jokainen voi myös tarkistaa sen milloin tahansa. Jos haluat ymmärtää sitä, miten ja miksi bitcoinilla on uskottavasti kiinteä tarjonta, katso Bitcoin, ei lohkoketju ja Bitcoinin takeena ei ole mitään. Mutta toistaiseksi oletetaan vain, että bitcoinin tarjonta on rajattu 21 miljoonaan. Sitä vastoin kukaan ei tiedä dollarin tarjontaa. Yhdysvaltain keskuspankki arvioi dollarien tarjontaa, mutta kukaan ei tiedä, kuinka monta dollaria on olemassa tulevaisuudessa. Dollarin tarjonnalle ei ole mitään muuta rajoitusta kuin Yhdysvaltain keskuspankki, ja tiedämme varmasti, että tulevaisuudessa on olemassa vielä enemmän dollareita; se on rajatonta toimintaa. Loppujen lopuksi bitcoinille on olemassa perusteltua kysyntää, koska sen rahapolitiikka on i) optimaalisesti suunniteltu ja ii) uskottavasti toteutettu. Bitcoin on kilpailijoihinsa nähden ylivoimaisesti parempi rahahyödyke.
Todistuskappale A — Dollarin historiallinen tarjonta
Todistuskappale B — Bitcoinin liikkeeseenlaskuaikataulu
Fiat-järjestelmien rahaperusta muuttuu ennakoimattomasti, kun taas bitcoinin rahaperustaa säätelee tarkkaan määritelty toimitusaikataulu. Ajattele rahaperustaa globaalin talousjärjestelmän lähtökohtana. Dollarien tarjonnan ennakoimattomat muutokset eivät muistuta pelkästään maalitolppien siirtelyä. Sen sijaan fiat-järjestelmien perusta on rakennettu 1980-luvun tyylisen vesisängyn ja sitten maalitolppien siirtelyn varaan. Koko peli on vääristynyt, eivät vain päätepisteet. Bitcoin puolestaan on rakennettu kalliolle sen kiinteän tarjonnan funktiona ja ajan myötä perustasta tulee entistä vahvempi. Bitcoinin tarjonta-aikataulun uskottavuus vahvistetaan jokaisen uuden bitcoin-lohkon tapauksessa. Kun käy ilmeisemmäksi, että bitcoinin toimitusaikataulu on toimeenpantu uskottavasti, yhä useammat ihmiset hyväksyvät bitcoinin rahan muotona ja niillä, joilla on jo sitä, käyttävät bitcoinia lisääntyvästi arvon säilyttäjänä. Kiinteä tarjonta + kasvava käyttöönotto = lisääntynyt arvo. Hyväksymisen ja käyttöönoton lisääntyessä ja arvon kasvaessa, bitcoinista tulee entistä hajautetumpi. Bitcoinin hajaantuminen ajan myötä johtaa siihen, että bitcoinin muuttamisesta tulee entistä vaikeampaa, mikä vahvistaa sen kallioperustan uskottavuutta: bitcoinilla on rajoitettu tarjonta.
Sinä olet huijari
Pyramidipelissä huijareita ovat ne, jotka myyvät peliä muille ihmisille. Huijarit myyvät lupausta tulevaisuuden rahamääräisestä tuotosta paineistettujen myyntitaktiikoiden avulla ja rekrytoimalla uusia jäseniä järjestelmään pyramidipelin ensisijaisena palkkiomekanismina. Bitcoinin tapauksessa bitcoinia ostavat ihmiset ovat huijareita, kuten Michael Goldsteinin ajattomassa kirjoituksessa Jokainen on huijari kuvataan. Jos sinä ole tällainen, olet huijari. Nykyään useimmissa tapauksissa, kun joku ostaa bitcoinia, he käyvät suoraa kauppaa osittaisvarantojärjestelmään perustuvalla valuutalla (lupaus tulevaisuuden heikentymisestä) saadakseen haltuunsa haltijaomaisuutta, jolla on rajallinen tarjonta ja huomattavan ylivoimainen rahapolitiikka. Kaupan toinen osapuoli on väliinputoaja. Tämä ei tarkoita sitä, että kirjaimellisesti jokainen, jotka myyvät bitcoinia, tekevät niin ilman hyvää syytä. Se on loppujen lopuksi rahaa, ja sen hyödyllisyys perustuu vaihdantaan; määritelmän mukaan markkinaosapuolilla on monenlaisia nykyisiä likviditeettitarpeita ja todellista arvoa siirretään joka kerta, kun bitcoinia siirretään, olipa kyse sitten euroista, dollareista tai tavaroista ja palveluista. Kuitenkin keskimäärin ja pidemmällä aikavälillä kyse on täysin informaation epäsymmetriasta. Bitcoinin rahapolitiikka on suunniteltu optimaalisesti ja toteutettu uskottavasti, vaikka vain harvat ymmärtävät tämän, minkä vuoksi se edustaa suurinta epäsymmetriaa maailmassa tänään.
Rahapolitiikan ensimmäiset periaatteet
Rahahyödyke, jonka muutosnopeus on alhaisin, on tehokkain väline taloudellisten signaalien välittämiseen, ja kiinteä tarjonta (muutosnopeus on nolla) on optimaalinen rahapolitiikan lopputilanne. Vaikka moderni valtavirtainen akateemisen taloustieteen monokulttuuri on eri mieltä tästä asiasta, kiinteän liikkeeseenlasku- eli tarjonta-aikataulun valuutta on parempi kuin valuutta, jonka tarjonta kasvaa ajan kuluessa (arvaamattomalla nopeudella). Missä tahansa taloudessa tavaroiden ja palveluiden kysyntä suhteessa rahan kysyntään ja tarjontaan määrää hinnat. Hinta on se, mikä viime kädessä koordinoi taloudellista toimintaa, ja raha on talouden hintamekanismin perusta. Valuutta, jolla on kiinteä tarjonta, poistaisi hintamekanismiin kohdistuvan hälyn, joka aiheutuu rahan tarjonnan muutoksista, luoden siten luotettavampia markkinasignaaleja. Koska rahahyödyke helpottaa joko kulutukseen tai tuotantoon käytettävien hyödykkeiden vaihtoa, pienimmän muutosnopeuden omaava rahan muoto heijastelee parhaiten kaikkien muiden hyödykkeiden kysynnän ja tarjonnan muutoksia. Rahaa käytetään lähinnä muiden tavaroiden ja palveluiden suhteellisen arvon välittämiseen, ja rahan tarjonnan muutokset vääristävät tämän tiedon välittämistä muille osapuolille lisäämällä ylimääräisen muuttujan yhtälöön.
Esimerkiksi uusin iPhone 11 maksaa noin 800 euroa, kun taas Brent-raakaöljy maksaa noin 54 euroa. Rahahyödykkeen avulla välitettävä tieto on se, että yksi iPhone maksaa noin 15 kertaa enemmän kuin yksi öljybarreli. Raha viestii vaihtoehtoiskustannuksista (taloudelliset valinnat) hintajärjestelmänsä kautta ja mitä enemmän vakioisempi rahan määrä on (alhainen muutosnopeus), sitä luotettavampaa on informaatiosta ja vaihtoehtoiskustannuksista viestintä. Jos rahan tarjonta kasvaisi 10 prosenttia ja hinnat mukautuisivat vastaavasti, niin uusin iPhone maksaisi 880 euroa ja öljybarreli puolestaan lähes 60 euroa. iPhone maksaisi silti yhä edelleen noin 15 kertaa enemmän kuin öljybarreli, ja on sitä tietoa, johon kaikki markkinaosapuolet luottavat. Reaalimaailmassa ongelmana on, että hinnat eivät sopeudu tasaisesti rahan tarjonnan muutoksiin. Sen sijaan hintasignaalit vääristyvät. Maailmassa, jossa rahan tarjonta on muuttumaton, hintojen muutokset kuvastaisivat tarkemmin tavaroiden ja palveluiden kysynnän ja tarjonnan muutosten taustalla olevien markkinoiden olosuhteita sen sijaan, että ne heijastaisivat muuttuvan rahan tarjonnan epätasaisia vaikutuksia. Rahan tarjonnan muutokset aiheuttavat melua, joka on epäolennaista taloudellisen toiminnan kannalta. Hinta koordinoi taloudellisia valintoja, ja hintajärjestelmän luotettavuus riippuu tiedonvälitykseen käytettävän rahan muodon vakaudesta.
F. A. Hayek, The Use of Knowledge in Society (AER, 1945)
Itse asiassa käsillä olevassa tapauksessa niistä toimenpiteistä, joita hallitseva “makrotaloustieteellinen” teoria on suositellut työttömyyden korjaamiseksi — eli kokonaiskysynnän lisääminen — on tullut syy resurssien erittäin laajalle resurssien väärinkohdentamiselle. Se todennäköisesti aiheuttaa väistämättä laajamittaista työttömyyttä. Ylimääräisen rahan jatkuva ruiskutus talousjärjestelmän niihin kohtiin, joissa se luo väliaikaista kysyntää, ja joka kuitenkin loppuu rahan määrän kasvun pysähtyessä tai hidastuessa yhdessä hintojen jatkuvan nousun odottamisen kanssa. Väliaikainen kysyntä imee työvoimaa ja muita resursseja, mutta tämä kestää vain niin kauan kuin rahan määrä kasvu jatkuu samassa tahdissa — tai ehkä jopa vain niin kauan kuin se jatkaa kiihtymistään tietyllä nopeudella. Tämä politiikka ei ole tuottanut niinkään sellaista työllisyysastetta, jota ei olisi voitu saavuttaa muilla tavoin, vaan työllisyyden jakautumista tavoilla, jota ei voida ylläpitää loputtomiin ja jota voidaan jonkin ajan kuluttua ylläpitää vain inflaation avulla, joka johtaa nopeasti kaiken taloudellisen toiminnan hajoamiseen. Tosiasia on, että virheellinen teoreettinen näkökulmamme on johtanut epävarmaan tilanteeseen, jossa emme voi estää merkittävän työttömyyden paluuta. Ei siksi, kuten joskus virheellisesti annetaan ymmärtää, että työttömyydellä torjutaan tarkoituksellisesti inflaatiota, vaan siksi, että työttömyys seuraa erittäin valitettavana, mutta väistämättömänä seurauksena menneisyyden virheellisestä politiikasta heti, kun inflaation kiihtyminen päättyy.
Tältä osin rahahyödykkeet erottuvat toinen toisistaan (ainakin ne, jotka syntyvät vapailla markkinoilla); tästä syystä raha on tehokas viestintäväline. Rahan markkinarakenne poikkeaa kaikista muista hyödykkeistä. Kulutushyödykkeet kulutetaan ja tuotantohyödykkeet kulutetaan lopulta muiden kulutushyödykkeiden tuotannossa. Rahan hyöty on taas sen vaihdossa; se toimii kulutus- ja tuotantohyödykkeiden välisen kaupan koordinoinnissa sen sijaan, että rahahyödykettä itsessään kulutettaisiin. Koska rahan hyöty on vaihdossa, niukkuus on tärkeämpää kuin rahan nimellismäärä taloudessa. Rahan kysynnän kasvaessa ja sen hinnan noustessa, tarjonnassa ei tapahdu suhteellista tarjonnan kasvua sen luonnollisten tarjontarajoitteiden vuoksi. Sama ei päde mihinkään muuhun yksittäiseen tavaraan tai palveluun. Rahan suhteellinen tarjontarajoitus on se, mikä tekee rahasta keinon ilmaista suhteellista arvoa muiden tavaroiden ja palvelujen välillä. Kulutus- ja tuotantohyödykkeitä voidaan korvata keskenään, mutta raha helpottaa käytännössä kaikkea vaihdantaa muiden hyödykkeiden välillä. Rahan arvo voi vaihdella suhteessa tavaroihin ja palveluihin, mutta rahan tarjonnan suhteellinen niukkuus mahdollistaa sen, että hinta voidaan ilmoittaa itse rahassa.
Ennen bitcoinia yksikään rahan muoto ei ollut kovinkaan niukka. Bitcoinilla on kiinteä tarjonta, joka on rajoitettu 21 miljoonaan kappaleeseen. Rajallinen niukkuus on täysin vakio, jota ei ollut aiemmin olemassa. Kuvittele, että yhden hyödykkeen tarjonta on täysin vakio, kun taas kaikkien muiden hyödykkeiden tarjonta vaihtelee. Kaikkien hyödykkeiden kysyntä muuttuu, mutta vain yksi vakio on olemassa: bitcoinin tarjonta. Tässä maailmassa kaikki mitattaisiin vakiota vasten. Rahan ostovoima välittyisi paljon paremmin tämän hintamekanismin kautta kuin jos rahan tarjonta itsessään muuttuisi. Luomalla yhden vakion, kaikki muu voidaan mitata luotettavammin. Haluttu informaatio ei ole yhdenkään hyödykkeen absoluuttinen arvo. Kaikki arvo on subjektiivista. Sen sijaan hintamekanismin kautta välitetään kriittistä tietoa monien hyödykkeiden suhteellisesta arvosta (tai hinnasta) suhteessa toinen toisiinsa. Vaikka hintatasot muuttuvat jatkuvasti kysynnän ja tarjonnan jatkuvasti muuttuessa, itse hintamekanismin vakaus tekee taloudellisen koordinoinnin mahdolliseksi kertomalla vaihtoehtoiskustannuksista (eli siitä, miten tiedämme tai opimme, että uusin iPhone maksaa noin 15 kertaa enemmän kuin öljybarreli).
Hintajärjestelmän vääristyminen
Nykyisessä järjestelmässämme rahan tarjonta muuttuu ennustamattomasti ja kasvaa ajan myötä. Tämä on keskeistä keskuspankkien rahapolitiikan mallille, joka perustuu monetaristiseen ajatteluun. Tämän talousteorian mukaan rahan tarjonnan aktiivinen hallinta lisää kokonaiskysyntää ja edistää viime kädessä täystyöllisyyden saavuttamista. Teknisesti siinä manipuloidaan korkotasoa alaspäin lisäämällä rahan tarjontaa. Alhaisemmat korot lisäävät halukkuutta ja kannustinta lainata; muiden asioiden pysyessä ennallaan alhaisemman koron pitäisi kuitenkin vähentää lainanantajien halukkuutta lainata. Pohjimmiltaan rahan tarjontaa lisäämällä keskuspankki manipuloi keinotekoisesti luoton tehtävää luomalla jatkuvan epätasapainon lainaamisen kannustimien ja lainaamishalukkuuden välille. Tämän laajempi seuraus on taloudellista toimintaa koordinoivan hintamekanismin vääristyminen. Keskuspankit vääristävät kaikkia markkinahintoja manipuloimalla rahan ja luoton tarjontaa. Väärät signaalit (ja huono informaatio) jaetaan kaikille markkinaosapuolille.
Koko talouden tarjonta- ja kysyntärakenne vääristyy, kun sadat miljoonat ihmiset reagoivat manipuloituihin hintasignaaleihin ja kun talouden resurssit kohdennetaan uudelleen näiden signaalien varassa. Kun rahan tarjontaa lisätään, uusi raha (ja luotto) siirtyy järjestelmään eri kanavien kautta ja ennakoimattomina ajanhetkinä. Muutoksen määrä ja nopeus on useimmille markkinaosapuolille tuntematon tekijä. Sen sijaan markkinaosapuolet reagoivat hintasignaaleihin; niin informaatio liikkuu taloudessa. Hintasignaali voi olla tavaran hinta supermarketissa tai se voi olla palkka, jonka työnantaja on valmis maksamaan tietystä työstä. Rahan tarjonnan muutos vääristää hintoja siten, että markkinaosapuolet eivät voi varsinaisesti ymmärtää, onko hinnanmuutosten taustalla tarjonta- ja kysyntärakenteiden muutoksia tai missä määrin hinnanmuutokset johtuvat vain rahan määrän muutoksista. Kaikki reagoivat tästä huolimatta vääristyneisiin signaaleihin.
Käytännöllisenä esimerkkiä Yhdysvaltain keskuspankki osti 1,7 biljoonalla dollarilla asuntolainoihin kohdistuvia johdannaistuotteita (noin 17 prosenttia kaikista asuntolainoista) finanssikriisin jälkeen osana määrällistä elvytysohjelmaa, joka lopulta kasvatti perusrahan tarjontaa 3,6 biljoonalla dollaria. Useimmat ihmiset muistavat, että ennen finanssikriisiä oli asuntokupla. Yhdysvaltain keskuspankki manipuloi korot alas ostamalla suoraan asuntolainoja ja lisäämällä rahan tarjontaa. Asuntokauppa riippuu suuresti luotonannosta ja viime kädessä korkokustannuksista. Asuntohinnat manipuloitiin korkeammiksi alhaisilla koroilla ja suuremmalla tarjolla olevalla lainarahamäärällä. Seurauksena oli, että vääristyneet hintasignaalit päätyivät sekä ostajille että myyjille. Asuntokehittäjät vastasivat rakentamalla enemmän asuntoja (tarjonnan lisääminen) ja asuntojen ostajat uskoivat voivansa ottaa lisää velkaa alhaisemmilla koroilla asuntojen ostamiseksi. Korkeampien hintatasojen vuoksi taloudessa käytettiin enemmän resursseja asuinrakentamiseen ja muuhun kiinteistöihin liittyvään toimintaan. Minkä tahansa kysynnän kasvua voidaan kuitenkin ylläpitää vain niinkauan kuin luottokustannukset manipuloidaan alemmiksi jatkuvasti kasvavan rahan tarjonnan funktiona.
Yhdysvaltain kansallinen asuntohintaindeksi on nyt 15 prosenttia korkeammalla kuin se oli ennen kuplan huippua, vaikka vuoden 2007 asuntokupla on nykyisin tunnustettu laajalti kestämättömäksi. Tämä on ilmeinen merkki hintatasojen manipuloinnista, ja se toimeenpannaan keskuspankin rahapolitiikan keinona haluttujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Yhdysvaltain keskuspankki lisää rahan tarjontaa, alentaa korkoja kasvattaa omaisuuserien hintoja siten, ett luottojärjestelmässä olevan velan määrä voidaan ylläpitää. Yhdysvaltain keskuspankin tavoitteena on luotonlaajennuksen avulla ruokkia talouskasvua, eikä uutta nettoluottoa voida luoda, ellei olemassa olevia velkatasoja voida ylläpitää, minkä vuoksi Yhdysvaltain keskuspankin on paisutettava omaisuuserien hintoja tavoitteidensa saavuttamiseksi. Omaisuuserien hinnat tukevat nykyisiä velkatasoja. Kun kaikki huomaavat hintasignaalien olevan kestämättömiä ja epäluotettavia, järjestelmä kokee järkytyksen. Näin tapahtui vuonna 2007 ja sama tapahtuu todennäköisesti uudelleen, koska markkinasignaalit ovat entistä vääristyneempiä. Kyse ei kuitenkaan ole pahasta järjestelmästä; Yhdysvaltain keskuspankki ei ole tarkoituksella ilkeä toimija. Yhdysvaltain keskuspankki aikoo viime kädessä edistää politiikkatoimiensa avulla “täystyöllisyyttä”, mutta tosiasiallisesti se manipuloi suhteellisia hintasignaaleja, mikä aiheuttaa epätasapainoa talouden taustalle kätkeytyvissä kysyntä- ja tarjontarakenteissa ja luo äkillistä ja kroonista työttömyyttä.
Hayek puhui tästä asiasta vuoden 1974 Nobel-palkintopuheessaan, The Pretense of Knowledge. Manipuloitujen hintojen vuoksi talouden toimintaan suuntautuu enemmän resursseja kuin mitä muuten voitaisiin ylläpitää luonnollisesti; kun keskuspankki muuttaa rahapolitiikkaansa, hinnat reagoivat ja markkinat korjaavat. Kysyntäshokista tulee väistämätön ja kaikki huomaavat epätasapainojen olemassaolon, koska hintatasoja on manipuloitu jatkuvasti. Asuntoesimerkissä tarjonta (sekä tavarat että työvoima) ylittää merkittävästi kestävän kysynnän nykyisillä hintatasoilla. Yleisemmin ottaen epätasapainoa on kaikkialla. On ilmeistä, että kysyntä ja tarjonta ovat huomattavan epätasapainossa ja työttömyys kasvaa nopeasti. Markkinat eivät löydä tasapainotilaa, koska kaikkia markkinoita on jatkuvasti pitkän aikaa manipuloitu.
F. A. Hayek, The Pretense of Knowledge (1974, Tukholma)
Itse asiassa käsillä olevassa tapauksessa ne toimenpiteet, joita hallitseva “makrotaloustieteellinen” teoria on suositellut työttömyyden korjaamiseksi — eli kokonaiskysynnän lisääminen — on tullut syy resurssien erittäin laajalle resurssien väärinkohdentamiselle, joka todennäköisesti aiheuttaa väistämättä laajamittaista työttömyyttä. Ylimääräisen rahan jatkuva ruiskutus talousjärjestelmän niihin kohtiin, joissa se luo väliaikaista kysyntää, joka kuitenkin loppuu rahan määrän kasvun pysähtyessä tai hidastuessa yhdessä hintojen jatkuvan nousun odottamisen kanssa. Väliaikainen kysyntä imee työvoimaa ja muita resursseja, mutta tämä kestää vain niin kauan kuin rahan määrä kasvu jatkuu samassa tahdissa — tai ehkä jopa vain niin kauan kuin se jatkaa kiihtymistään tietyllä nopeudella. Tämä politiikka ei ole tuottanut niinkään sellaista työllisyysastetta, jota ei olisi voitu saavuttaa muilla tavoin, vaan työllisyyden jakautumista tavoilla, jota ei voida ylläpitää loputtomiin ja jota voidaan jonkin ajan kuluttua ylläpitää vain inflaation avulla, joka johtaa nopeasti kaiken taloudellisen toiminnan hajoamiseen. Tosiasia on, että virheellinen teoreettinen näkökulmamme on johtanut epävarmaan asemaan, jossa emme voi estää merkittävän työttömyyden paluuta. Ei siksi, kuten joskus virheellisesti annetaan ymmärtää, että työttömyydellä torjutaan tarkoituksellisesti inflaatiota, vaan siksi, että työttömyys seuraa erittäin valitettavana, mutta väistämättömänä seurauksena menneisyyden virheellisestä politiikasta heti, kun inflaation kiihtyminen päättyy.
Näin kävi finanssikriisin aikana ja sen jälkimainingeissa. Kiehumispiste saavutettiin sen jälkeen, kun Yhdysvaltain keskuspankki oli ennen kriisiä onnistunut manipuloimaan rahan tarjontaa ja luotontarjontaa vuosikymmenien ajan. Finanssikriisistä syytetään usein sitä edeltänyttä subprime-kriisiä, mutta kukaan ei Michael Lewisin lyhyen kirjan The Big Short mukaan uskaltanut mainita keskuspankin rahapolitiikan olleen norsu posliinikaupassa. Kriisin jälkeen keskuspankki vastasi jatkamalla samaa poliittista toimintaa, jota se oli noudattanut jo vuosikymmenien ajan, mutta paljon laajemmassa mittakaavassa; se isäsi rahan tarjontaa huomattavasti ja manipuloi edelleen hintasignaaleja. Kun rahan tarjontaa manipuloidaan, huomaa pian, että kaikki hintatasot eivät reagoi näihin toimiin samalla tavoin. Raha tulee järjestelmään eri kanavien välityksellä, ja luotonlaajennus vaikuttaa tietynlaiseen taloudelliseen toimintaan enemmän kuin toiseen. Kaikkia hintoja manipuloidaan, mutta ei samalla tavoin. Pohjimmiltaan kyse on suhteellisten hintojen vääristymisestä, joka haittaa ja häiritsee markkinoiden taustalla olevaa tarjonta- ja kysyntämekanismia. Hinta välittää informaatiota. Hintojen avulla markkinaosapuolet viestivät arvosta suhteellisella tavalla. Ja miten kaikki markkinaosapuolet reagoivat tarjontapuolen mieltymyksiin: mitä taitoja ihmiset opiskelevat, mitä ihmiset päättävät rakentaa, millaisia työllistymismahdollisuuksia he hakevat. Yhdysvaltain keskuspankki ei välttämättä halua vahingoittaa muita rahan tarjontaa manipuloimalla, mutta viime kädessä hinta on väistämätön seuraus talouden hintamekanismin vääristymisestä.
Rahan tarjonnan ennustettavuus
Bitcoin on valkoinen ritari. Tai se ainakin voisi olla. Kiinteän tarjonnan bitcoinilla on mahdollisuus olla maailman suurin hintamekanismi. Kun bitcoin saavuttaa 21 miljoonan maksimitarjontansa, rahan määrät muutokset poistuvat täysin hintasignaalien yhtälöstä. Pitäisi olla ilmeistä, että rahan luominen ei synnytä mitään todellista taloudellista toimintaa. Sillä ei ole merkitystä, onko rahan tarjonnan muutos ennustettavasti vähäistä tai kasvaako rahan tarjonta merkittävästi ja arvaamattomasti. Rahan tuottaminen ei tuota mitään taloudellista toimintaa. Se vain vääristää kysyntää ja tarjontaa. Rahan hyöty on vaihdannassa; olipa kyse sitten nykyisestä tai tulevasta vaihdannasta. Rahaa ei kuluteta, vaan sitä käytetään taloudellisen toiminnan koordinoimiseksi, joka tekee mahdolliseksi pääomien kasautumisen. Olipa kyse fyysisestä pääomasta, jota tarvitaan todellisten tavaroiden tuottamiseen, tai inhimillisestä pääomasta, joka edistää taiteita, tieteitä, matematiikkaa ja niin edelleen. Tämä pääoma on yhteiskunnan todellisia säästöjä, joka on perustavanlaatuisen tärkeää talouden toiminnalle.
Useimmat ihmiset mieltävät säästöt rahallisesti, koska raha on laskenta- ja tiliyksikkö, mutta todellisia säästöjä edustaa kertynyt pääoma, joka rikastuttaa yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen elämää. Maailmassa, jossa rahan tarjonta on kiinteä, rahamääräiset säästöt olisivat vakio. Raha siirtyisi yksilöltä yksilölle, perheeltä perheelle ja yritykseltä yritykselle. Yhteenlaskettu rahan tarjonta ei lisääntyisi tai vähenisi. Taloudellista toimintaa koordinoitaisiin rahan toiminnan ja vääristymättömän hintamekanismin avulla. Kaikkien markkinoiden yhteenlasketut preferenssit ilmoitettaisiin tarkemmin ilman muuttuvaisen rahan tarjonnan aiheuttamaa vääristymää. Kysynnän ja tarjonnan epätasapaino korjautuisi luonnollisesti eikä se olisi markkinoilla läsnä kovinkaan kauan aikaa. Tämän seurauksena epätasapainot olisivat vähäisempiä eikä systeeminen uhka koko taloudelle. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki hinnat olisivat aina täydellisiä tai että muut toimijat, kuten julkiset menot tai verot, eivät voisi vaikuttaa taloudelliseen toimintaan tai vääristää sitä. Bitcoin kuitenkin poistaisi ensisijaisen mekanismin, joka vääristää hintasignaaleja ja markkinarakenteita.
Bitcoinin kiinteä tarjonta on perusta luotettavammalle hintajärjestelmälle, mutta se myös lasketaan ennakoitavalla nopeudella liikkeelle. Muutosnopeus on nolla sen jälkeen, kun bitcoin saavuttaa maksimitarjontansa. Matkalla kohti tulevaisuutta bitcoin iskostaa mieliin vakaan ja ennustettavan liikkeeseenlaskuaikataulun, joka on erillinen, mutta yhtä tärkeä, osa yhtälöä. Bitcoin lasketaan liikkeelle louhintaprosessin avulla, joka auttaa turvaamaan Bitcoin-verkon ja verkko sopeutuu varmistamaan, että bitcoineja lasketaan liikkeelle keskimäärin kymmenen minuutin välein. Jos verkkoon lisätään enemmän louhintaresursseja, verkon automaattinen vaikeusasteen säätömekanismi mukauttaa verkkoa laskemasta bitcoineja liikkeelle aiempaa nopeammin. Louhintatoiminnan lisääntyminen parantaa Bitcoin-verkon tietoturvaa sen sijaan, että se lisäisi liikkeeseenlaskua tai lopulta liikkeelle laskettavien bitcoinien kokonaismäärää. Tämän avulla koko talousjärjestelmä voi keskittyä tulevaisuuden suunnitteluun. Bitcoinin ennakoitavan rahapolitiikan ansiosta turvallisuusinfrastruktuuria rakentavien louhijoiden on mahdollista ennakoida tulevia korvauksia työstään, mutta sen ansiosta myös kaikilla markkinaosapuolilla on mahdollisuus tietää ennalta valuutan muutosnopeus millä tahansa ajanhetkellä.
Sen sijaan, että bitcoineja laskettaisiin nopeasti tai ennakoimattomasti liikkeeseen, Bitcoin-verkko varmistaa, että bitcoinin liikkeeseenlasku tapahtuu tasaisesti entistä jaetummalla tavalla. Mikä tärkeintä, se jatkuvasti vahvistaa yleistä liikkeeseenlaskurakenteen uskottavuutta. Kymmenen minuutin välein (keskimäärin) lasketaan liikkeelle tietty määrä bitcoineja. Noin neljän vuoden välein tämä määrä puolitetaan, kunnes lopulta pienintäkään määrää bitcoineja ei ole enää tarjolla. Matkalla kohti 21 miljoonaa bitcoinia kiinteän liikkeeseenlaskuaikataulun toteuttaminen kymmenen minuutin välein rakentaa ajan myötä luottamusta tulevaa tarjontaa kohtaan. Kaikki markkinaosapuolet ymmärtävät, että kiinteää tarjontaa ei toteuteta maagisen ajankohdan takia, jolloin enimmäismäärä todella saavutetaan, vaan siksi, että verkko noudattaa rahapolitiikkaansa kymmenen minuutin välein. Luomalla ennakoitavan toimitusaikataulun, muutosnopeus laskee ennustettavasti, ja kaikki markkinaosapuolet voivat itse tarkistaa, että järjestelmä toimii suunnitellulla tavalla.
Rahapolitiikka: konsensus vs. keskuspankki
Tämä prosessi, joka vahvistaa jatkuvasti bitcoinin rahajärjestelmän uskottavuutta, tapahtuu rinnakkain vanhojen rahajärjestelmien toimintahäiriöiden kanssa. Keskuspankit kaikkialla maailmassa lisäävät omien talouksien rahan tarjontaa ennustamattomalla nopeudella. Yhdysvaltain keskuspankki kasvatti rahan tarjontaa 3,6 biljoonaa dollaria finanssikriisin seurauksena vuodesta 2008 vuoteen 2014, kuten edellä mainittiin. Yhdysvaltain keskuspankin ennakoimista suunnitelmista huolimatta kukaan ei tiennyt, kuinka paljon keskuspankki pumppaisi rahaa markkinoille. Kaikki heittelivät arvauksia. Edes Yhdysvaltain keskuspankki ei tiennyt. Sen jälkeen, kun rahan tarjontaa oli kasvatettu useamman kerran, keskuspankki ryhtyi imuroimaan 50 miljardia dollaria keskuspankkirahaa järjestelmästä joka kuukausi. Tämä sai alkunsa lokakuussa 2017. Taaskaan kukaan ei tarkalleen ottaen tiennyt, kuinka paljon kokonaisuudessaan tai kuinka kauan rahaa todella poistettaisiin markkinoilta. Kaikkiaan noin 700 miljardia keskuspankkirahaa poistettiin noin kahden vuoden aikana. Nyt lokakuusta 2019 alkaen Yhdysvaltain keskuspankki on jälleen muuttanut kurssiaan ja alkanut lisätä rahaa takaisin järjestelmään. Äskettäin keskuspankki ilmoitti aikovansa lisätä 60 miljardia dollaria rahoitusjärjestelmään kuukausittain (seuraavan puolen vuoden suunnitelma). Mutta taaskaan kukaan ei oikein tiedä, kuinka kauan tämä jatkuu tai muuttuvatko määrät. Todellisuudessa Yhdysvaltain keskuspankkikaan ei tiedä, koska sen on mahdotonta tätä tietää.
Käytännössä tiedämme vain sen, että tästä eteenpäin rahan tarjonta kasvaa (ja paljon). Mutta tunnustakaamme, että useimmilla markkinaosapuolilla ei ole aavistustakaan siitä, onko tämä tapahtunut tai milloin se tapahtuu. Kaikki markkinaosapuolet tietävät vain sen, mitä heille kerrotaan hintojen ja työllistymismahdollisuuksien välityksellä. Ne, joilla on ymmärrys Yhdysvaltain keskuspankin toimista, saattavat olla paremmassa asemassa ennakoimaan tai ennustamaan vaikutusten suuntaa, mutta talousjärjestelmät ovat monimutkaisia. Me kaikki reagoimme ympäristössämme ilmenevään hinnoitteluun, eikä kenelläkään missään ole läheskään täydellistä tietoa. Tämä on Hayekin sanoin tiedon teeskentelyä. Miljoonien ihmisten yhteenlaskettu tieto välitetään hinnan kautta, joka viime kädessä syntyy talouden muodostavien yksilöiden jatkuvasti muuttuvien preferenssien tuloksena.
Ihmisillä on luonnostaan hallussaan vain rajallista tietoa. Tämä pätee varmasti keskuspankkeihin. Keskuspankkitoiminnan rahapoliittisessa mallissa (suunnilleen) kaksitoista ihmistä päättää, miten ja milloin luoda miljardeja, ellei biljoonia dollareita, vaikka heillä on luonnostaan rajallinen tietämys. Riippumatta siitä, kuinka hyvää tarkoittavaa tai paljon tietoa heillä on, lopputulos on perustavanlaatuisen mekanismin (eli hintamekanismin) vääristyminen, joka kokoaa yhteen koko markkinan hallussa olevan tiedon. Kaikille, jotka luottavat dollariin laskenta- ja tiliyksikkönä ja mekanismina taloudellisten vaihtoehtojen viestimiseen, perusta muuttuu ennakoimattomasti, suurimman osan osallistujista tästä mitään tietämättä. Vääristyneet hintasignaalit välitetään vähitellen miljoonien markkinoiden kautta, jotka vaikuttavat satoihin miljooniin päätöksiin, ja vääristymien perimmäinen syy on rahapolitiikan keskitetty mekanismi.
Vaikka järkevä ihminen uskoisi aktiivisen rahapolitiikan olevan hyödyllistä, bitcoin toimii jo nyt vanhan talousjärjestelmän rinnalla: hajautettu järjestelmä vs. keskitetty järjestelmä. Rahapolitiikka konsensuksella vs. keskuspankin rahapolitiikka. Vaikka vanhan järjestelmän rahan tarjonta muuttuu ennustamattomasti, Bitcoin-verkko toimii moitteettomasti tiedossa olevan tarjonnan ja ennustettavan muutosnopeuden ansiosta. Sen sijaan, että kyse olisi filosofisesta tai taloustieteellisestä keskustelusta, nyt on olemassa kaksi kilpailevaa järjestelmää, ja markkinoilla on viimeinen sana sanottavanaan. Vaikka bitcoin voi olla monimutkainen, eikä rahaa koskevat asiat ole välttämättä helposti ymmärrettävissä, nykyisen järjestelmän puutteet ovat bitcoinista riippumattomia. Markkinoilla on tällä hetkellä yli 17 biljoonan dollarin arvosta joukkovelkakirjoja, joiden tuotto on negatiivinen. Tämä osoittaa, että jokin on pielessä. Nykyinen tilanne on välitöntä seurausta keskuspankkien harjoittamasta rahapolitiikasta. Viime kädessä valuutat, jotka turvaavat vanhaa järjestelmää, ovat varoventtiili, koska keskuspankit joutuvat lisäämään rahan tarjontaa ylläpitääkseen muutoin kestämätöntä luottojärjestelmää.
Keskuspankkien koordinoiman vanhassa järjestelmässä voidaan luottaa siihen, että rahan tarjonta muuttuu ja muutosnopeus on ennakoimaton. Bitcoinin tapauksessa kaikki voivat tarkistaa tarjonnan ja ennustettavan muutosnopeuden. Kuka tahansa voi tarkistaa kierrossa olevien kelvollisten bitcoinien lukumäärän ja kussakin lohkossa liikkeeseen laskettavien uusien bitcoinien määrän ajamalla täyttä Bitcoin-solmua. Kuka tahansa ja kaikki voivat tarkistaa ja todentaa nämä tiedot luottamatta kehenkään muuhun. Näin Bitcoin toimii. Jokainen solmu ei vain todenna tietoja, vaan se myös vahvistaa tiedot itsenäisesti. Bitcoinin rahapolitiikkaa panevat täytäntöön hajautetusti kaikki verkon solmut. Jokainen voi laskea tarkoin, milloin tulevat lohkot ratkaistaan ja milloin liikkeeseen laskettava bitcoin-määrä muuttuu. Se, että kaikki voivat tarkistaa ja vahvistaa rahan tarjonnan sen nimellismäärästä riippumatta, vahvistaa rahajärjestelmän uskottavuutta. Vahvistus tapahtuu 10 minuutin välein, 6 kertaa tunnissa, 144 kertaa päivässä, 4 320 kertaa kuukaudessa, 52 520 kertaa vuodessa, jokaisen bitcoin-lohkon tapauksessa. Rahajärjestelmä kovenee, kun markkinaosapuolet vahvistavat, että rahapolitiikka pannaan täytäntöön yhä uudelleen ja uudelleen kymmenen minuutin välein.
Kiinteällä tarjonnalla ei ole juurikaan merkitystä, jos sitä ei panna täytäntöön uskottavasti. Kuka tahansa voi kopioida Bitcoinin arkkitehtuurin ja koodin. Mutta se, mitä ei voi kopioida, on sen rahaominaisuuksien uskottavuus. Bitcoin-järjestelmää hallitseva konsensusmekanismi on sen uskottavuuden perusta ja se, joka lopulta erottaa bitcoinin kilpailijoista. Vaikka yksittäinen ihminen ei olisi vakuuttunut siitä, että kiinteään tarjontaan perustuva valuutta välittäisi parempaa tietoa hintamekanisminsa välityksellä. Sillä, mihin kukaan meistä uskoo, ei kuitenkaan ole merkitystä. Bitcoin uskoo rahapolitiikkansa konsensusmekanismin varaan. Vaikka bitcoinien enimmäismäärä on käytännössä rajoitettu 21 miljoonaan, sen tarjonta määräytyy viime kädessä niiden konsensuksen mukaan, jotka pitävät bitcoinia valuuttana.
Jos markkinat, joilla on kiistattomasti enemmän informaatiota kuin yhdelläkään yksittäisellä ihmisellä, yhdessä päättävät, että on parempi muuttaa liikkeeseenlaskuaikataulua kiinteän enimmäismäärän sijaan, niin tällainen muutos on ainakin teoriassa mahdollista toteuttaa. Markkinoiden olisi kuitenkin päästävä kertakaikkiseen yksimielisyyteen muutoksen aikaansaamiseksi, ja käytännöllisesti katsoen rationaalisista taloudellisista toimijoista koostuva hajautettu verkko ei saavuttaisi kertakaikkista yksimielisyyttä oman valuuttansa heikentämiseksi. Bitcoinin rahapolitiikka on riittävän joustavaa muuttuakseen, mutta sitä on mahdotonta tehdä ilman suurta yksimielisyyttä. Bitcoin edustaa lopulta konsensuksen hallitseman rahapolitiikan ja keskuspankin hallitseman rahapolitiikan välisiä eroja. Markkinakonsensusmekanismin hallussa oleva informaatio ylittää aina pienen ihmisjoukon hallussa olevan tiedon määrän ja laadun, jonka vuoksi bitcoin voittaa vanhan järjestelmän jokaisessa käänteessä.
Bitcoin ei ole pyramidipeli
Ei, bitcoin ei ole pyramidipeli. Se ei ole järjestäytynyt hämäräksi yritykseksi, jonka toiminta perustuu kyseenalaiseen myyntitaktiikkaan. Se ei perustu jonkun ala-arvoisen ja runsaasti tarjolla olevan kuluttajahyödykkeen myyntiin, jossa korvaukset on sidottu suoraan uusien jäsenten rekrytointiin osaksi järjestelmää. Bitcoin on rahaa ja sen tarjonta on absoluuttisen niukkaa. Sillä ei ole merkitystä, kuinka monet ihmiset ottavat bitcoinin käyttöön; kun sen hyväksyminen laajenee, sama piirakka jakautuu yhä useamman ihmisen kesken, ja keskimäärin entistä useammat ihmiset hallitsevat aina vain pienenevää osuutta verkosta. Bitcoin arvo kasvaa sen omaksuvien suhteessa, ja sen omaksuminen lisääntyy, koska bitcoinin rahaominaisuudet ovat ylivoimaisia kilpailijoihin nähden. Bitcoinilla on kiinteä tarjonta, sen liikkeeseenlaskuaikataulu on tiedossa ja sen rahapolitiikkaa hallitaan ja valvotaan konsensusmekanismin avulla. Bitcoinin hintamekanismi ei ole manipuloitavissa, eikä sitä voi vääristää bitcoinin kiinteän tarjonnan vuoksi. Kaikki bitcoinin ympärillä muuttuu, mutta bitcoinin kiinteä tarjonta on vakio. Koska bitcoinin tarjonta on kiinteä eikä sitä voi muuttaa, siitä tulee lopulta maailman luotettavin hintamekanismi ja näin ollen suurin tiedon jakelujärjestelmä ihmiskunnan historiassa.
Tämä on lupaus, jonka bitcoin antaa, ja bitcoin kasvaa vain, jos se tarjoaa hyötyä niille, jotka ottavat sen käyttöön. Nyt ja tulevaisuudessa bitcoinin hyöty on edelleen sen kyvyssä säilyttää arvoa luotettavasti rahahyödykkeeseen, jota ei kukaan voi heikentää. Kun ihmiset väittävät, että bitcoin voisi olla internetiä suurempi, kyse ei yleensä ole suoraviivaisesta väitteestä, vaan sen sijaan se juontaa juurensa ajatukseen siitä, että suvereenilla, manipuloimattomalla rahan muodolla on potentiaalia olla yksi suurimmista koskaan keksityistä välineistä tiellä kohti vapautta. Bitcoinin menestys ei ole itsestäänselvyys, mutta jos se onnistuu lunastamaan lupauksensa, se edistää tehokkaampaa ja rauhanomaisempaa koordinointia eri puolilla maailmaa olevien ihmisten keskuudessa. Loppujen lopuksi bitcoin on viestintäväline. Viestintä on rahan tehtävä. Bitcoin tarjoaa vain yksinkertaisesti vaihtoehtoisen järjestelmän, joka toimii hajautetusti, jota kukaan ei hallitse tai valvo. Valvonnan ja tietoisen suunnan puute tekevät mahdolliseksi sen, että bitcoin voi kerätä ja välittää tietoa kaikkia sitä edeltäneitä rahahyödykkeitä tehokkaammin. Bitcoinin tämänhetkinen hintaheilunta ei ole muuta kuin looginen polku hinnanmuodostuksessa, koska bitcoinin käyttöönotto lisääntyy räjähdysmäisesti ajan myötä ja edetessämme kohti sen täydellistä käyttöönottoa.
“Monet niistä suurimmista asioita, jotka ihminen saavuttanut, eivät johdu tietoisesti suuntautuneesta ajattelusta, ja vielä vähemmän monien yksilöiden tietoisesti koordinoidun toiminnan tuloksesta, vaan prosessista, jossa yksilö on osa sellaista, jota hän ei voi koskaan täysin ymmärtää. Ne ovat suurempia asioita kuin yksikään yksittäinen ihminen, koska ne johtuvat sellaisen tiedon yhdistämisestä, joka ylittää sen, mitä yksi mieli voi hallita.”
- F. A. Hayek, The Counter-Revolution of Science
Esitetyt näkemykset ovat nimenomaisesti omiani, eivätkä ne edusta Unchained Capitalin tai kollegoitten mielipiteitä. Kiitos Phil Geigerille ja Adam Tzagournikselle tarkistamisesta ja arvokkaasta palautteesta.
Suomennos Parker Lewisin (Twitter) kirjoittamasta artikkelista “Bitcoin is Not a Pyramid Scheme”. Artikkeli on julkaistu alun perin Unchained Capitalin blogissa 18.10.2019.
Parker Lewis työskentelee Unchained Capitalin liiketoiminnan kehitysjohtajana.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
