Bitcoin-reformaatio
Finanssitalous reformaation aikana
Reformaation aikana nähtiin, kuinka uusi itseään dynaamisessa, epävakaassa ja vihamielisessä puolustava uusi kulttuurinen ja taloudellinen luokka syntyi. Se oli erikoislaatuisten taloudellisten toimijoiden muodostama verkosto, joka ajoi voimakkaasti omaa asiaansa, irtautui vallitsevista liiketoimintatavoista ja jolla oli käytössään erittäin vahvoja puolustuskeinoja. Tämä johti raivokkaisiin vaatimuksiin paremmasta taloudellisesta turvallisuudesta, mikä sai aikaan useita innovaatioita ja pitkäaikaisia kehityslinjoja. Jäljempänä käsittelemme useita 1500-luvun Alankomaiden finanssitalouden piirteitä ja päättelemme niistä joitakin rinnastuksia, jotka saattavat ilmaantua kestäviksi osiksi bitcoin-maailmaa.
Talletuspankkitoiminta: täysvarantojärjestelmä, tiukat protokollat
Vuonna 1609 Alankomaissa kauppiaat ja kaupungin virkamiehet perustivat yhteistyössä Amsterdamsche Wisselbankin (AWB). Se palveli kahta päätarkoitusta. Ensinnäkin sen tehtävä oli suojella kulta- ja hopeavarallisuutta, jota useat sadat pakolaisiksi ajautuneet kauppiaat toivat mukanaan Etelä-Hollannista ja muilta alueilta. Toiseksi, se laski liikkeelle kansainvälisesti luotettavia, floriini-/guldenimääräistä pankkirahaa ja vekseleitä.
AWB:n turvallisuustaso oli näihin aikoihin vertaansa vailla. Pankki sijaitsi Amsterdamissa, Alankomaiden rannikon välittömässä läheisyydessä, joka muodosti yli 50 mailin pituisen vallihaudan. Pankin holvi ja toiminnot sijaitsivat kaupungin keskeisimmällä ja näkyvimmällä paikalla: kaupungintalolla. Pankin organisaatiorakenne heijasti vahvaa halua olla tinkimätön sen luottamuksellisessa tehtävässä. AWB:n johdossa toimi aluksi kolme, myöhemmin neljä, kaupunginvaltuuston nimittämää asiamiestä (commissarissen) ja sen kivijalkatoimipisteessä tuli aina olla läsnä kaksi asiamiestä sen ollessa auki. Asiamiehet valvoivat neljää kirjanpitäjää, neljää vastakirjanpitäjää, kahta konttoristia ja heidän yhtä palvelijaansa, kolmea vastaanottajaa ja heidän palvelijaansa, vahtimestareita ja essaijeuria eli arvioijaa, joka tunsi jalometallien salaisuudet. [1] Petosten estämiseksi kukin kirjanpitäjä oli vastuussa vain määrätystä tehtävästä. [2] Verenigde Oost-Indische Compagnie, suomenkieliseltä nimeltään Hollannin Itä-Intian kauppakomppania, joka oli luultavasti aikansa voimakkain taloudellinen toimija, oli AWB:n asiakas ja suoritti maksunsa vain Wisselbankin kautta. [3]
Ei ole ihme, että nämä hollantilaiset menestyvät meidän sijaamme. Heidän valtiomiehensä ovat kaikki kauppiaita. He ovat matkustelleet ulkomailla, he ymmärtävät kaupankäynnin ja tekevät kaikkensa edistääkseen etujaan.
— 1600-luvulla englantilaiselle sotilasjohtajalle ja poliitikolle Oliver Cromwellille esitetty vetoomus [4]
AWB:n maine 1600-luvulla oli vertaansa vailla, vaikka sen aiempi maine täysvarantopankkina tahriintui myöhemmin. AWB:n vakaus ja luotettavuus olivat avainasemassa Yhdistyneiden provinssien eli Alankomaiden tasavallan (1581–1795) hyvinvoinnin kehityksessä. Vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1820 Adam Smith ylisti pääteoksessaan Kansojen varallisuus Wisselbankin rahaa ”sen luontaisesta paremmuudesta valuuttana”. AWB ei ollut halpa: se veloitti kultakolikoista yhden prosentin vuotuisen säilytysmaksun, kuten myös avausmaksut, siirtomaksut ja 1,5 prosentin nostopalkkion. Kaiken kaikkiaan AWB:n pankkirahan edut olivat niin suuret, että sen seteleillä oli kurssiero — niillä käytiin kauppaa preemiolla suhteessa tosiasialliseen kultaan ja fyysisiin metallikolikoihin nähden, jotka olivat takeena seteleiden arvolle.
Odotamme bitcoin-yhteisön vastauksena luotettavien kolmansien osapuolien kulttuuriseen vastenmielisyyteen, korkeaan varkauksien ja menetysten riskiin ja pitkän aikavälin sääntelyyn liittyviin epävarmuustekijöihin erittäin turvallisten ja luottamukseltaan mahdollisimman pieniksi supistettujen bitcoin-talletuspankkiratkaisujen käyttöönottoa.
[…] siirtotapahtuman perustamisjärjestelmä, joka sitoo sekä käyttäjän että hyökkääjän käyttämään aina julkista tarkkailu- ja viivejaksoa ennen kuin heikosti suojatulla kuumalla avaimella voidaan kuluttaa kolikoita mielivaltaisesti. Viivejakson aikana on mahdollisuus käynnistää palautus-/takaisinperintämenettelyä, joka voi joko laukaista syvemmät kylmäsäilytysparametrit tai […] nollata viivejakson.
- Bryan Bishopin kuvaus multisig presigned -holvijärjestelystä, 2019 [*]
Luottamukseltaan minimoidut ratkaisut ovat sellaisia, joissa varkaudet tai petokset on suunnitellusti tehty äärimmäisen vaikeiksi. Viivemekanismien ja ohjelmoitavien sisäkkäisten allekirjoittajavaltuuksien käyttäminen näyttävät luovat vakuuttavan ja vankan säilytysratkaisun bitcoineille, joka saattaa saada aikaan vertaansa vailla olevan turvallisuuden tason. Uskomme, että älykkäissä sopimusratkaisuissa, joita Bob McElrathin [5], Bryan Bishopin [6] ja Pieter Wuillen [7] kaltaiset ihmiset ovat hiljattain tutkineet, on suuria lupauksia. Tässä mielessä kasvava halu käyttää multisig- eli multisignature-osoitteita bitcoinien säilytykseen on todennäköisesti lupaus paljon suuremman trendin synnystä. Lokakuusta 2019 alkaen 32 prosenttia kaikista kierrossa olevista bitcoineista on tallennettu yksityisyyttä suojelevaan P2SH-osoitemuotoon ja 12 prosenttia on tallennettu näkyviin multisig-osoitteisiin (vuonna 2014 vastaava luku oli 0 prosenttia). [8]
Yritysvakuuttaminen: varovainen luottamuksen verkosto
Merikaupankäynnissä 1500-luvulla tapahtuneen räjähdysmäisen kasvun myötä tarvittiin finanssiteknologiaa siihen liittyvien riskien käsittelemiseen. Varhaisimmat merenkulkijoille suunnatut vakuutukset olivat “merilainoja”, joiden korkotaso oli korkea, koska ne maksettiin vasta kun laiva saapui turvallisesti määränpäähänsä. Tämäntyyppinen sopimus oli erityisen hyödyllinen, jos sijoittajalla ei ollut käytettävissään täyttä tietoa merenkulkijan hankkeen kannattavuudesta. Vaihtoehtona oli “comenda”-sopimus, joka antoi sijoittajalle oikeuden osaan merimatkan tuotoista, mikäli se saatettiin onnistuneesti päätökseensä. Molemmat olivat merivakuutuksen epätäydellisiä korvikkeita. [9]
Varhaisimmat vakuutussopimukset on löydetty Italiasta, joissa kauppiaat toimivat itse vakuutuksenantajina. Tästä sai alkunsa myös myöhempi keskinäinen vakuutustoiminta. 1500-luvulle tultaessa vakuuttaminen oli levinnyt Iso-Britanniaan, Ranskaan, Alankomaihin ja Espanjaan. Yksi toistuva haaste kauppiaille oli korvausten hakeminen. Jotkut finanssikeskukset osoittautuivat vähemmän luotettaviksi kuin toiset ja kauppias, joka turvautui väärään vakuutuksenantajaan, saattoi menettää rahansa. Ottaen huomioon, kuinka vaikeaa olennaisten tietojen hankkiminen oli kehittymättömillä merenkulkumarkkinoilla, vakuutuksenantajien agenttiriski (= vakuutuksenottaja) oli huomattava. Toisinaan kauppiaat tahallisesti ylivakuuttivat ja upottivat aluksensa tai he ostivat vakuutuksia aluksille, joiden he tiesivät jo kadonneen. Vakuuttamiseen liittyvien suurten riskien vuoksi kauppiaat maksoivat ylihintaa hyville vakuutuksenantajille ja vakuuttajat keskittyivät usein toimimaan sellaisten kauppiaiden kanssa, joihin he pystyivät luottamaan. Muita vakuutusmaksuihin vaikuttavia tekijöitä olivat vakuutuksenantajan taloudellinen vakavaraisuus ja kaupungin laillisuuskulttuuri. Amsterdamin ja Venetsian viranomaiset yrittivät toistuvasti luoda lupajärjestelmän vakuutusmeklareille ja järjestellä näiden toimintaa, mutta ne olivat suurelta osin epäsuosittuina keinoja puuttua vakuutusalan toimintaan. [10]
Bitcoin-toimialalla vakuuttaminen on vielä hyvin varhaisessa vaiheessa. Bitcoin-louhintateollisuuden syntymän jälkeen vuonna 2013 olemme nähneet monia esimerkkejä alustavista vakuutussopimuksista: sijoittajat ennakkotilaavat louhintalaitteita louhinta-startupeilta, jotka käyttävät tuotot louhintasirujen ja -koneiden valmistamiseen, ja samalla tavoin kuin 1500-luvulla merikaupankäynnissä, lopulta jakaen onnistuneen yrityshankkeen voitot. Myös useilla bitcoinien säilytysyhteisöillä on jonkinlainen vakuutusjärjestely, mutta pienellä painetussa tekstissä sanotaan usein, että vain kuumat lompakot on vakuutettu. Kuumat lompakot edustavat kuitenkin alle 10 prosenttia hallinnoitavasta bitcoinista. Samoin kuin 1500-luvun kaupankäynnissä, myös bitcoiniin liittyy vakuutuksenantajan näkökulmasta lukuisia tuntemattomia riskejä: hintaepävakaus-, sääntely-, tietoturva-, palveluntarjoaja- ja lukuisat muut riskit. Kun otetaan huomioon, kuinka helposti myytävää bitcoin maailmanlaajuisesti on, edes kansallisvaltiotason hyökkäystä ei voida sulkea pois. Tällä toimialalla menestyvien vakuuttajien on oltava erittäin perehtyneitä sekä liiketoimintaan että teknologiaan, ja vakuuttajien on toimittava sellaisilla tavoilla, joka takaa pitkäaikaisen velvollisuudentunnon ja pitkäaikaiset suhteet. Ei ole sattumaa, että omavakuutuksesta vararahaston muodossa on tullut bitcoin-säilytystoiminnan perustoimintatapa.
Vaikka markkinoilla on yli 500 miljoonan dollarin edestä ”perinteistä” rikollisuutta ja kahden miljardin dollarin edestä kolikoita, kryptoriskeihin liittyen on varattu 150 miljoonaa dollaria rikoksia vastaan ja 500 miljoonaa dollaria kolikoiden kattamiseksi.
- Aonin kaupallisten riskiratkaisujen johtaja Jeff Hansen (heinäkuussa 2019)
Likvidit vakuudet lainanannon ja johdannaisten perustana
Vuonna 1602 hollantilaiset kauppiaat sulauttivat yhteen kuusi pienempää yritystä ja yhdistivät 64 tonnia kultaa muodostaakseen Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian (Vereenigde Oostindische Compagnie, VOC). VOC:n tehtävänä oli omistaa ja ylläpitää kauppa-alusten laivastoa Aasian kanssa käytävää kauppaa varten, jota varten se sai Alankomaiden hallitukselta monopoli- eli yksinoikeudet. [11] Monopolin ansiosta laivastolla oli sotilaallinen ja taloudellinen rooli Espanjan kanssa tuolloin käydyssä sodassa. Vuonna 1604 yritys teki ensimmäisen osakeannin — ensimmäisen nykyaikaisen listautumisannin — jonka myötä jokainen ostaja omisti omat osakkeensa. [12] Se oli menestys: Amsterdamin asukkaista yli kaksi prosenttia merkitsi osakkeita. [13] Haltijaosakkeiden tarkoituksellinen puuttuminen ja selkeät omistajuus- ja luovutussäännöt täyttivät avoimien markkinoiden keskeiset vaatimukset. [15] Vuonna 1610 osakkeenomistajille maksettiin ensimmäiset osingot.
VOC:in osakkeet osoittautuivat erittäin likvideiksi eli ne oli helppoa muuttaa rahaksi ja niitä pidettiin hyvänä vakuutena: vain muutaman kuukauden kuluttua yhtiön perustamisesta 27 600 guldenin arvosta VOC:in osakkeita kelpuutettiin vanginvaihdon vakuutena. Vuonna 1607 aatelismies lainasi 2000 guldenia 3000 guldenin arvoisia VOC:in osakkeita vastaan (LTV- eli luototusaste oli 66 %). VOC:in osakkeiden vakuusmarkkinat olivat hyvin aktiiviset, mutta koska kyseessä olivat yksityiset markkinat, tapahtumista ei ole jäänyt jälkiä arkistoihin. Vuoteen 1623 mennessä hallitus oli nimenomaisesti säätänyt VOC:in osakkeiden realisoinneista tapauksissa, joissa niiden omistaja laiminlöi lainansa maksamisen, ja 1640-luvulle tultaessa Amsterdamin pörssissä käytiin säännöllistä repokauppaa VOC:in osakkeilla. (Vakuudellisten) lainojen markkinakorot laskivat Amsterdamin pörssissä kahdeksasta prosentista vuonna 1596 alle kuuteen prosenttiin vuonna 1620.
Korkotasojen lasku osoittaa Amsterdamin jälkimarkkinoiden menestyksen, joka ohjasi pääomaa vuoroveden tavoin tuottoisempiin sijoituskohteisiin, erityisesti lyhytaikaisiin lainoihin, vilkkaan arvopaperikaupan ja siihen liittyvien luototusmenetelmien avulla.
- Oscar Gelderblom ja Joost Jonker (2004)
VOC:in osakemarkkinoiden syvä likviditeetti teki niistä myös täydellisen kohde-etuuden Amsterdamissa 1600-luvulla kukoistaneille johdannaismarkkinoille, jossa käytiin kauppaa termiineillä (mukaan lukien lyhyeksi myynti), optioilla ja reposopimuksilla. VOC:iin keskittyneessä väitöskirjassaan historioitsija L. O. Petram toteaa, että “1630–50 jälkeen sijoittajat olivat ensisijaisesti kiinnostuneita jälkimarkkinoiden tarjoamista rahoituspalveluista kuin itse Itä-Intian kauppakomppaniasta tai Aasian kaupankäynnistä.” [16, 17]
Tähän päivään siirtyessämme huomaamme yhtäläisyyksiä bitcoin-säästäjien ja aiempien VOC:in osakkeenomistajien välillä: he olivat usein pitkäaikaisesti sitoutuneita, heidän varallisuudestaan suhteellisen korkea osuus oli keskittynyt nimenomaiseen omaisuuslajiin, he eivät halua myydä sitä myyntivoittoverojen vuoksi ja milleniaaleina heillä on kunnianhimoinen pyrkimys tehdä lisäsijoituksia. Odotamme, että bitcoinin käyttö lainan vakuutena yleistyy. [18] Suhtaudumme myös valoisasti bitcoin-johdannaismarkkinoiden kehitykseen, koska se antaa yrityksille mahdollisuuden tarkasti räätälöidä riskienhallintastrategiansa samalla kun ne pyrkivät kestävään kasvuun bitcoin-toimialalla. Oletuksemme on, että toimialoille, joilla volatiliteetti eli hintaheilunta vaikuttaa toimintaan eniten, syntyy suurimmat johdannaismarkkinat: VOC:in osakkeet 1500-luvun Amsterdamissa, maataloushyödykkeet ja jalometallit 1980-luvulla, korot tänään ja huomenna ehkä bitcoin.
Vuoteen 1580 mennessä annuiteetit eli elinkorot olivat riittävän vakiintuneita toimimaan luotettavina välineinä monenlaiselle yleisölle, kuten kauppiaille, leskille, orvoille ja hyväntekeväisyyslaitoksille.
- Oscar Gelderblom ja Joost Jonker (2004)
Pääoman saatavuus deflatorisessa maailmassa
Elinkorkoja voitiin käyttää moniin eri tarkoituksiin, erityisesti keinona selvittää perillisten väliset saatavat […] Antwerpenin alueella kaupungin poikkeuksellisella kasvulla oli voimakas vaikutus paikallisiin maa- ja luottomarkkinoihin kaupunkinlaisten valtavan osallistumisen myötä.”
— Michael Limberger ja Nicolas De Vijlder (2018) [19]
Elinkorot ovat sopimuksia, joita myydään kiinteään hintaan, joka antaa sen liikkeeseenlaskijalle oikeuden periä elinkorkosopimuksen ottaneelta säännöllisiä maksuja niin kauan kuin sopimuksen ottanut on elossa. Niitä käytettiin usein 1300-luvulta lähtien lainan korvikkeina, koska ne eivät rikkoneet katolisen kirkon koronkiskontakieltoa. [20] (1500-luvulta lähtien laki yleensä takasi, että perpetuaaliset eli ikuiset elinkorkovakuutukset voitiin peruuttaa maksamalla pääoman määrä takaisin.). Elinkorkosopimuksia käytettiin usein sellaisten pääomavaltaisten yritysten rahoittamiseen, joilla oli suhteellinen matala riskiprofiili: elinkeinonharjoittajat, maatilat ja paikallishallinnot. 1300-luvulla Alankomaiden seuduilla syntyi kaksi taloudellista profiilia. Rannikkoalueella, joka oli hiekkamaata ja jota toistuvat tulvat vaivasivat, monet maanomistajat ottivat niin paljon lainaa, että lopulta heidät pakkolunastettiin ja asetettiin konkurssiin. Flanderin vakaammilla sisämaan alueilla elinkorkoperusteista luottoa käytetiin liiketoiminnan kehityksen nopeuttamiseen (useimmiten kiinteistösijoitusten muodossa), kun taas vanhemmat asukkaat ostivat sopimuksia eräänlaisena eläketulon muotona. Elinkorot voitiin siirtää kolmansille osapuolille, jolloin niistä tuli suorittu rahoitusmuoto kaupunkiväestön keskuudessa. Alankomaissa kapinan alkaessa ja merikaupan tulojen lisääntyessä kaupunkien ja niiden asukkaiden suojelusta tuli entistä tärkeämpää, ja kaupungit keräsivät pääomaa myymällä elinkorkoja. [21]
Tärkeä syy sille, miksi elinkorot olivat suosittuja paljon aikaisemmin kuin keskinäiset henkivakuutukset (jotka syntyivät vasta 1700-luvulla Englannissa) oli se, että henkivakuuttaminen edellyttää paljon enemmän luottamusta vakuutusta tarjoavaa yhteisöä kohtaan — vakuutetun on kirjaimellisesti luotettava niihin haudan takaa, eikä ole olemassa vakuutta, jonka voisi periä takaisin. Mahdollisesti taustalla on myös kulttuurinen tekijä, jossa asiakkaat kokivat miellyttävämmäksi lyödä vetoa pitkästä elämästään (elinkorko) kuin lyhyemmästä elämästään (henkivakuutus).
Bitcoin-määräinen lainoitus elää ja voi hyvin, vaikka bitcoin täytti vastikään kymmenen vuotta. Genesis Capital on ilmoituksensa mukaan luonut yli kahden miljardin dollarin arvosta bitcoin-määräisiä lainoja sitten maaliskuun 2018. [22] Näemme kysynnän olevan lähtöisin hedge-rahastoilta, yrityksiltä, joilla on bitcoin-varantoja ja yksittäisiltä treidareilta. Näemme samankaltaisuutta hollantilaisten kaupunkien myöntämien historiallisten elinkorkojen ja nykypäivän IEO-rahakkeiden välillä. IEO on lyhenne sanoista “Initial Exchange Offering”, jolla tarkoitetaan kryptopörssin kautta tapahtuvaa julkista liikkeeseenlaskua. [23]
“IE on vähän niin kuin Goldman Sachs pelmahtaisi paikalle Nasdaqiin. Se on uudenlainen varainhankinnan tapa, joka voi mahdollisesti muuttaa rahoitusalaa […] mutta säännökset on selvitettävä.”
— Alchemistin toimitusjohtaja Steven Nerayoff (kesäkuussa 2019)
Esimerkiksi hongkongilainen Bitfinex loi IEO-rahakkeen (nimeltään LEO), jotta markkinoille saataisiin riittävästi likviditeettiä oikeudellisesti haastavina aikoina ja samalla vähennettäisiin Tetheriin liittyvän likviditeettiongelman riskiä. [24] Tekemällä avoimen tarjouksen LEO-rahakkeiden lunastamisesta (takaisinmyyntisopimus) markkina-arvoon, tällä rahakkeella on elinkoron kaltaisia ominaisuuksia. Muut offshore-kryptopörssit ovat tehneet samoin: Binance loi tarjooman Binance Coinilla, Huobi julkaisi Huobi-rahakkeen ja FTX:llä on tarjolla FTX-rahake. [25] Bitcoin-pörsseillä on usein uskollinen asiakaskunta, jotka ovat jossain määrin riippuvaisia pörssin tarjoamista palveluista, ja nämä rahakkeet antavat kryptopörsseille mahdollisuuden hyödyntää tätä luottamusta käytännössä ottamalla lainaa asiakkailtaan. Odotamme vaikeuksissa olleiden hollantilaisten kaupunkien ja voitonnälkäisten kauppiaiden tavoin näiden elinkoron kaltaisten tarjoomien suosion kasvavan offshore-bitcoin-pörssien ja kryptovaluutoilla kauppaa käyvien milleniaalien keskuudessa. Itse asiassa ne ovat ensimmäisiä esimerkkejä varhaisista henkivakuutustuotteista bitcoin-markkinoilla. Ajan myötä odotamme syntyvän keskinäisten henkivakuutusyhtiöitä, jotka saattavat hyvinkin puhaltaa uutta henkeä vakavasti heikentyneeseen henkivakuutusalaan. Tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet, että inflaatio vaimentaa perinteisten henkivakuutustuotteiden kysyntää ajan kuluessa, ja tästä syystä, jos bitcoin-kovana-rahana otetaan laajalti käyttöön, on loogista, että henkivakuutustuotteista tulee jälleen erittäin suosittuja.
Odotamme yhden prosenttiyksikön inflaation kasvun johtavan henkeä kohden voimassaolevien nettomääräisen henkivakuutuskannan 1,20 prosentin laskuun.
- Whartonin yliopiston professori David F. Babbel (1981)
Viitteet
[1] Suom. huom. — Tätä osiota on hieman täsmennetty alkuperäisestä. Lisätietoja AWB:n synnystä, kehityksestä, varantoperiaatteiden kehityksestä ja sen vaikutuksesta nykyaikaisten keskuspankkien syntyyn, ks. Editor of the Journal of Commerce and Commercial Bulletin (1896). A History of Banking in all the Leading Nations, (Germany, Austria-Hungary, Netherlands, Scandinavian Nations, Japan, China), Vol 4. New York, NY: The Journal of Commerce and Commercial Bulletin; French, D. (2006). “The Dutch Monetary Environment During Tulipmania”. Quarterly Journal of Austrian Economics 9(1): 3–14; Quinn, S. & Roberds, W. (2005). “The Big Problem of Large Bills: The Bank of Amsterdam and the Origins of Central Banking”. Federal Reserve Bank of Atlanta Working Paper Series 2005–16; de Soto, J. H. (2006). Money, Bank Credit, and Economic Cycles. Auburn, AL: Ludwig von Mises Institute; Lesger, C. (2006). The Rise of the Amsterdam Market and Information Exchange: Merchants, Commercial Expansion and Change in the Spatial Economy of Low Countries, c. 1550–1630. Kääntänyt J. C. Grayson. Aldershot, UK: Ashgate; Quinn, S. & Roberds, W. (2006). “An Economic Explanation of the Early Bank of Amsterdam, Debasement, Bills of Exchange, and the Emergence of the First Central Bank”. Federal Reserve Bank of Atlanta Working Paper Series 2006-13; Atack, J. & Neal, L. (toim.) (2009). The Origins and Development of Financial Markets and Institutions: From the Seventeenth Century to the Present. Cambridge, UK: Cambridge University Press; Quinn, S. & Roberds, W. (2012) “The Bank of Amsterdam through the Lens of Monetary Competition”. Federal Reserve Bank of Atlanta Working Paper Series 2012–14; Gelderblom, O. & Jonker, J. (2013). “Early Capitalism in the Low Countries”. CGEH Working Paper Series, no. 41; Guzelian, C. P. & Mulligan, R. F. (2015). “The Wisselbank and Amsterdam Price Volatility: A Fractal Test of the Austrian Fractional-Reserve Banking Hypothesis”. Procesos de Mercado 12(2): 13–42; Rochon, L.-P. & Rossi, S. (2017). Advances in Endogenous Money Analysis. Cheltenham, UK: Edward Elgar; Lelieveldt, S. (2019). “The full reserve bank is up for grabs”. ESB 104(4774): 262–265.
[2] Ajan myötä AWB ryhtyi myöntämään alkuperäisen perustamiskirjansa vastaisesti vakuudettomia lainoja Amsterdamin kaupunginvaltuustolle, Alankomaiden hallitukselle ja Hollannin Itä-Intian kauppakomppanialle. Vuoteen 1669 mennessä sen varantosuhde oli 57 %. Nämä riskialttiit käytännöt johtivat pitkällä aikavälillä sen tuhoutumiseen. Lähde: Quinn, S. & Roberds, W. (2014). “How Amsterdam got fiat money”. Journal of Monetary Economics 66: 1–12. Suom. huom. — ks. myös Gelderblom, O., Jonker, J. & Kool, C. (2016). “Direct finance in the Dutch Golden Age”. Economic History Review 69(4): 1178–1198
[3] Lähde: https://www.beursgeschiedenis.nl/en/moment/the-bank-of-amsterdam/; Suom. huom. — ks. viite [1]
[4] Suom. huom. — ks. Alankomaiden valtio- ja rahoitusjärjestelmän kehityksestä, t’Hart, M. (1989). “Cities and Statemaking in the Dutch Republic, 1580–1680”. Theory and Society 18(5): 663–687; t’Hart, M. C. (1993). The Making of a Bourgeois State: War, Politics and Finance During the Dutch Revolt. Manchester, UK: Manchester University Press; Taylor, P. J. (1994). “Ten Years That Shook the World? The United Provinces as First Hegemonic State”. Sociological Perspectives 37(1): 25–36; Gelderblom, O. (toim.) (2009). The Political Economy of the Dutch Republic. Surrey, UK: Ashgate; Jardine, L. (2009). Going Dutch: How England Plundered Holland’s Glory. New York, NY: HarperCollins; de Zwart, P. & van Zanden, J. L. (2018). The Origins of Globalization: World Trade in the Making of the Global Economy, 1500–1800. Cambridge, UK: Cambridge University Press.
[5] Bob McElrath, “On-Chain Defense in Depth”. Sveitsin Bitcoin-yhdistykselle pidetty puhe, 25.1.2019 [Litterointi]; Suom. huom. — ks. myös UCL:ssä pidetty samansisältöinen puhe.
[6] Bryan Bishop, “Bitcoin Vaults with anti-theft recovery/clawback mechanisms” . Sähköposti bitcoin-dev-sähköpostilistalle 7.8.2019.
[7] Pieter Wuille, “Miniscript”. Sähköposti Bitcoin-dev-sähköpostilistalle 19.8.2019. [Twitter-ketju, Coindesk, Pieter Wuillen ja Andrew Poelstran selitys]
[8] Lähde: p2sh.info
[9] Lähde: Kingston, C. (2014). “Governance and institutional change in marine insurance, 1350–1850". European Review of Economic History 18(1): 1–18.
[10] Suom. huom. — Merivakuutusalan ja vakuutusoikeuden kehityksestä Hollannissa, ks. Van Niekerk, J. P. (1998). The Development of the Principles of Insurance Law in the Netherlands From 1500–1800, Vol. I-III. Kewnyn, UK: Juta; Go, S. (2009). Marine Insurance in the Netherlands 1600–1870: A Comparative Institutional Approach. Amsterdam: Aksant; Scheltjens, W. (2015). Dutch Deltas: Emergence, Functions and Structure of the Low Countries’ Maritime Transport System, ca. 1300–1850. Leiden: Brill; Leonard, A. B. (toim.) (2016). Marine Insurance: Origins and Institutions, 1300–1850. Hampshire, UK: Palgrave Macmillan.
[11] VOC:ista tuli valtava menestys: vuoteen 1669 mennessä VOC:illa oli 150 kauppa-alusta, 40 sota-alusta (suojaustehtäviä varten) ja se työllisti 20 000 ihmistä. Lähde: Freedman, R. S. (2006). Introduction to Financial Technology. Burlington, MA: Academic Press. Suom. huom. — VOC:in laivareittien kehityksestä, ks. Parthesius, Robert. (2010). Dutch Ships in Tropical Waters: The Development of the Dutch East India Company Shipping Network in Asia 1595–1660. Amsterdam: Amsterdam University Press. VOC:in työntekijöitä, ks. Lucassen, J. (2004). “A Multinational and its Labor Force: The Dutch East India Company, 1595–1795”. International Labor and Working-Class History 66: 12–39. VOC:ista on vuosien varrella kirjoitettu paljon, ks. esim. Wikipediaan koettu kirjallisuusluettelo.
[12] Suom. huom. — VOC:ista, Amsterdamin pörssistä ja näiden vaikutuksesta maailman pääomamarkkinoiden kehitykseen, ks. Goetzmann, W. N. & Rouwenhorst, K. G. (toim.) (2005). The Origins of Value: The Financial Innovations that Created Modern Capital Markets. Oxford, UK: Oxford University Press.; Alessandri, P., Fratianni, M. & Zazzaro, A. (2009). The Changing Geography of Banking and Finance. New York, NY: Springer; Bown, S. R. (2009). Merchant Kings: When Companies Ruled the World. New York, NY: Thomas Dunne Books; Carlos, Ann M. and Neal, Larry (2011) “Amsterdam and London as financial centers in the eighteenth century”. Financial History Review 18(1): 21–46; Kyriazis, N. & Metaxas, T. (2011). “Path dependence, change and the emergence of the first joint-stock companies”. Business History 53(3): 363–374; Caprio, G., ym. (toim.) (2013). Handbook of Key Global Financial Markets, Institutions, and Infrastructure. Lontoo, UK: Elsevier.; Gelderblom, O. & Jonker, J. (2013). “Early Capitalism in the Low Countries”. CGEH Working Paper Series, no. 41; Petram, L. (2014). The World’s First Stock Exchange. New York, NY: Columbia University Press; Economou, E. M. (2015). “The First Globalized Economy: Privateers, Joint-Stock Companies, Commerce and the Rise of the United Provinces”. International Journal of Social Science Research 3(2): 86–106; Greenberg & Park, T. K. (2017). Hidden Interests in Credit and Finance: Power, Ethics, and Social Capital across the Last Millennium. Lanham, MD: Lexington Books; Midanek, D. H. (2018). The Governance Revolution: What Every Board Member Needs to Know, NOW!. Boston, MA: Walter de Gruyter; Tellis, G. J. & Rosenzweig, S. (2018). How Transformative Innovations Shaped the Rise of Nations: From Ancient Rome to Modern Americas. Lontoo, UK: Anthem Press.
[13] Lähde: Gelderblom, O. & Jonker, J. (2004). “Completing a Financial Revolution: The Finance of the Dutch East India Trade and the Rise of the Amsterdam Capital Market, 1595–1612”. Journal of Economic History 64(3): 641–672; Suom. huom. — Katso myös Gelderblom, O., de Jong, A. & Jonker, J. (2013). “The Formative Years of the Modern Corporation: The Dutch East India Company VOC, 1602–1623”. Journal of Economic History 73(4): 1050–1076; Harris, R. (2018). “Trading with strangers: the corporate form in the move from municipal governance to overseas trade”. Teoksessa H. Wells (toim.), Research Handbook on the History of Corporate and Company Law. Cheltenham, UK: Edward Elgar, ss. 88–118. Kolmikymmenvuotinen sodan vaikutuksista finanssi-innovaatioihin, ks. Calabria, A. (2002). “The South Pays for the North: Financing the Thirty Year’s War from Naples, 1622–1644”. Essays in Economic and Business History: 1–20; Neal, L. (2018). “The Variety of Financial Innovations in European War Finance during the Thirty Years’ War (1618–1648). Teoksessa L. Costabile & L. Neal (toim.), Financial Innovation and Resilience: A Comparative Perspective on the Public Banks of Naples (1462–1808). Cham, Sveitsi: Pagrave Macmillan, ss. 127–146
[14] Suom. huom. — Merkantilismista Hollannin ja Iso-Britannian Itä-Intian kauppapolitiikassa, ks. Irwin, D. A. (1991). “Mercantilism as Strategic Trade Policy: The Anglo-Dutch Rivalry for the East India Trade”. Journal of Political Economy 99(6): 1296–1314
[15] Ajan myötä Amsterdamin pörssi kehitteli “kättelyprotokollan” arvopaperikauppojen turvalliseksi toteuttamiseksi. Treidari Joseph de la Vega kuvasi sitä vuonna 1688 kirjoittamassa esseessään: “Pörssin jäsen avaa kätensä ja toinen tarttuu siihen, ja sitten myy useita osakkeita kiinteään hintaan, joka vahvistetaan toisella kädenpuristuksella. Uudella kädenpuristuksella tarjotaan uusia osakkeita, ja sitten seuraa tarjous. Kädet punottavat niiden paiskaamisesta.” Sitaatti teoksesta: Freedman, R. S. (2006). Introduction to Financial Technology. Burlington, MA: Academic Press, s. 4.
[16] Lähde: Petram, L. O. (2011). The world’s first stock exchange: how the Amsterdam market for Dutch East India Company shares became a modern securities market, 1602–1700. Eigen Beheer.
[17] Suom. huom. — Euroopan finanssijärjestelmän historiallisesta kehityksestä, ks. Mosselaar, J. S. (2018). A Concise Financial History of Europe. Rotterdam: Robeco.
[18] Tässä huomionarvioista on se, kuinka edellä mainitussa esimerkissä vuodelta 1607 VOC:in osakkeiden LTV- eli luototusaste oli 66 %. Tämä on sama kuin mitä esimerkiksi Unchained Capital käyttää vähimmäisvaatimuksena bitcoin-vakuudelle. Ks. https://www.unchained-capital.com/loans/
[19] Suom. huom. — Sijoituskäyttäytymisestä entisaikojen Antwerpenissä, ks. De Vijlder, N. & Limberger, M. (2013) “Public or private interests? The investment behaviour of public officials in Antwerp during the early modern period”. SSHC 2013
[20] Limberger, M. & De Vijlder, N. (2018). “The Use of Perpetual Annuities in Rural Brabant in the Fifteenth and Sixteenth Centuries”. Teoksessa C. Briggs & J. Zuijderduijn (toim.) Land and Credit: Mortgages in the Medieval and Early Modern European Countryside. Cham, Sveitsi: Palgrave Macmillan, ss. 233–252. 1500-luvulta lähtien laki yleensä takasi, että ikuiset elinkorot voitiin peruuttaa takaisin maksamalla pääoma takaisin — tämä teki niistä lainojen kaltaisia finanssituotteita.
[21] suom. huom. — Paikallisen henkivakuuttamisen kehityksestä ja sen kytkeytymisestä rahoitusolosuhteisiin, ks. De Vijlder, N. (2018). “The Rural Land Market in Early Modern Inland Flanders and Brabant: A Long Run Perspective”. Rural History 29(2): 115–143
[22] Ks. Ballensweig, M. & Patel, R. (2019). “Digital Asset Lending Snapshot 2019 | Q3 Insights”. Genesis Capital.
[23] Selitys, ks. Chavez-Dreyfuss, G. (2019). “Initial Exchange Offerings Flourish in Crypto Market”. Reuters, 20.6.2019
[24] Ks. https://www.bitfinex.com/wp-2019-05.pdf ja https://leo.bitfinex.com/.
[25] Ks. Binance ICO
