Bitcoinaajan maksimalismi

Adam Townsin essee

Photo by Kaleidico on Unsplash

Olen jo jonkin aikaa yrittänyt kehittää hyvää tapaa ajatella sitä, miten Bitcoinin kehitystyötä pitäisi priorisoida. Bitcoinissa tapahtuu niin monia mielenkiintoisia asioita, kaikki hyvää Bitcoinille (engl. Good for Bitcoin), että tarvitaan jonkinlainen tapa päättää, mitkä kehitysehdotuksista ovat tärkeämpiä tai kiireellisempiä kuin muut. Yksi tapa ajatella asiaa on “mikä saa hinnan nousemaan?”, toinen on “miten voimme voittaa kaikki altcoinit?”, mutta molemmat näyttävät hieman rajallisilta. Ehkä vaihtoehto on ajatella asiaa takaperin: jos Bitcoin paranee, niin useammat ihmiset haluavat olla bitcoinaajia; joten mitä on pitää tehdä, jotta useammat ihmiset olisivat bitcoinaajia? Tällaiset kysymykset ovat melko yleisiä myynnissä ja markkinoinnissa, he käyttävät “myyntiputkea” asian analysointiin: ennen kuin ihmisistä tulee asiakkaita, heidän on kuultava tuotteesta, oltava kiinnostuneita siitä ja löydettävä se myynnissä jossain. Jokaisessa vaiheessa on jonkin verran poistumaa ja esteitä, joten poistuman ja esteiden poistaminen missä tahansa asiakaspolun vaiheessa (tekemättä siitä huonompaa missään muussa suhteessa) kasvattaa myyntiä ja tekee luvuista paremmat.

Yksi tapa tarkastella tätä saattaa olla harkita kaikenlaisia tavanomaisia bitcoinaajien tekemiä asioita: he ostavat jonkin verran bitcoineja, perustavat oman lompakkonsa hallitakseen varojaan, pyörittävät täyttä solmua ja ehkä lopulta ryhtyvät jonkin verran panostamaan Bitcoinin kehitykseen (olipa kyse koodista, keskustelusta, sijoittamisesta tai vedonlyönnistä Twitterissä). Tämän ajattelutavan ongelma on, että vaikka on olemassa joitakin ilmeisiä kannustimia ensimmäisten askelien ottamiseksi (Bitcoinin arvonnousu on niin hyvä sijoitus tai ainakin negatiivisia korkoja parempi sijoitus; omaehtoinen bitcoin-säilytys vähentää riskiä, että jokin yritys yksinkertaisesti vie kaikki omiksi luulemasi kolikot mennessään), niin tämän jälkeen törmätään esteisiin: patjan alle säilötty kovalompakko (engl. hardware wallet) on edullista ja helppoa, mutta täyden solmun jatkuva ylläpito aiheuttaa jatkuvia kuluja ja on vaivalloista ylläpitää, ja mitä suoraa hyötyä siitä on oikeastaan sinulle? Jos tarkastelemme lukuja, myyntiputken vaiheet ovat noin 8 miljardia, 160 miljoonaa (2 %), 50 000 (1,25 %) ja luultavasti 900 (1,8 %). Näiden lukujen lisäämiseksi ei ole mitään selviä tapoja, olipa kyse sitten 2,5 prosentista tai 1,25 prosentista, joten tämä lähestymistapa ei vaikuta kovin hyödylliseltä.

Toinen tapa tarkastella tätä asiaa on ensin erottaa ne ihmiset, jotka tekevät säännöllisesti kauppaa bitcoineillaan, sen sijaan, että vain ostavat ja hodlaavat niitä. Ajatuksena on, että tämä kattaa treidaajat, jotka aktiivisesti käyvät kauppaa bitcoin-sijoituksellaan, kauppiaat, jotka myyvät tuotteita bitcoineja vastaan, ihmiset, jotka saavat palkkaa bitcoinissa ja niin edelleen. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, miten suuri ihmisryhmä tämä on. BitPay väittää “tuhansien yritysten ympäri maailmaa luottavan” heihin, mistä voidaan päätellä, että kyse ei todennäköisesti ole miljoonista. Valitsin näin ollen sattumanvaraisesti 250 000. Siirtyminen “aktiivisesta kaupankäynnistä” “omaehtoiseen säilyttämiseen” ei ole sama asia kuin omaehtoinen säilyttäminen “ostamista ja hodlaamista” varten. Tässä ei ole kyse mobiililompakon asentamista tai kovalompakon ostamisesta, vaan pikemminkin sellaisten ratkaisujen, kuten BTCPayn tai Salamaverkon, käytöstä muiden ylläpitämien ratkaisujen, BitPayn tai TravelbyBit, sijaan. Olen valinnut sopivaksi luvuksi 15 000, joka perustuu 1ml.com-verkkosivun raportoimiin salamasolmujen määrään ja pyöristin sitä hieman ylöspäin.

Tämän lähestymistavan etuna on, että kannustimet kussakin vaiheessa näyttävät jokseenkin selkeämmiltä. Säilytyt bitcoinsaldoja, jos se toimii arvon säilyttäjänä ja sopii sijoitusstrategiaasi. Voit siirtyä bitcoinin yksinkertaisesta säilyttämisestä aktiiviseen arkiseen käyttöön, jos sen käyttö on sinulle vähemmän tuskallista kuin pankkitilisi käyttö. Tämä tekee melko selväksi sen, miksi tämän vaiheen luonnollinen poistuma on 99,85 prosenttia ja mitä siitä voi päätellä. Vastaavasti siirtyminen transaktioista omaehtoiseen säilyttämiseen tapahtuu yleensä silloin, kun huomaat bitcoin-pankin käytöstä aiheutuvien kustannusten olevan suuremmat kuin siitä saatavat hyödyt: varojen menetyksen tai sensuurin riski, asiakkaan tuntemismenettelyyn (KYC) turhautuminen, yksityisyydensuojaan liittyvät seikat verrattuna käyttöönoton helppouteen ja joku muu huolehtii jatkuvasta ylläpidosta. Tämän olemassaolo on toivottavasti tarpeeksi hyvä kannustin yrityksille (ja sääntelijöille) pitämään aiemmin mainitut riskit, turhautumiset ja huolet suhteellisen epätavallisina ilmiöinä myös niille, jotka eivät harjoita omaehtoista bitcoin-säilytystä. Siirtyminen bitcoinin aktiivisesta käytöstä sen kehittämisen edesauttamiseen on edelleen melko suuri askel, mutta se tuntuu (ainakin minusta) melko luonnolliselta askeleelta. Mielestäni nämä tasot sopivat melko hyvin myös liiketoimintamalleihin: ihmisten kannustaminen bitcoinin pariin on ensisijaisesti talouskoulutusta ja -konsultointia ja pörssien kaltaisia vaihtopalveluita; säännölliset transaktiot ovat pankki- ja kauppiaspalveluita; omaehtoinen säilytys on kovalompakoita, ja esimerkiksi btcpay’n ja salamasolmujen kaltaisia ratkaisuja; jopa konsensukseen osallistumisella voi tehdä rahaa, kuten Bitfinex ja muut pörssit ovat tehneet ketjulohkeamapoleteilla (engl. chain-split tokens). (Tämän lähestymistavan hieno puoli on, että aktiivisesti bitcoinia käyttävien omaehtoinen säilytys yleensä tarkoittaa myös solmun pyörittämistä teknisistä syistä, ja tällöin solmun ylläpitämisen kustannukset ovat paljon pienemmät: sinä hyödyt jatkuvasti toistuvista tapahtumista, joten täyden solmun juoksevat pienet säännölliset kustannukset ovat huomattavasti helpompaa perustella.)

Yksi tapa tarkastella näitä tasoja on seuraava: “esicoinaajat”, “arvon säilyttäminen”, “maksutapa”, “itsemääräämisoikeus/itsenäisyys” ja “hajauttaminen”. Lisäksi jokainen taso riippuu epäsuorasti aiemmista tasoista. Et voi maksaa ostoksiasi rahalla, jota kukaan ei arvosta; ei ole mitään järkeä hallita itsenäisesti rahaa, jota kukaan ei hyväksy tai joka ei ole minkään arvoista; hajautetulla rahalla ei ole mitään merkitystä, jos se voidaan varastaa sinulta ja niin edelleen. Tässä on kuitenkin jonkin verran kehämäisyyttä myös: arvoa ei ole syytä säilyttää, jos sinulla ei ole tapaa siirtää sitä, ja merkittävä osa bitcoinin arvolupauksesta arvon säilyttämiseksi tai maksutavaksi on siinä, että se antaa sinulle täyden mahdollisuuden hallita varojasi itse ja ei ole olemassa sellaista keskusryhmää, joka pystyisi lisäämään rahan määrää, takavarikoimaan varoja tai estämään liiketoimia.

Mitä merkitystä tällä on priorisoinnille? Mielestäni edellä mainituista asioista voidaan johtaa useita yleisiä periaatteita:

• Toimialan kasvun näkökulmasta paras painopiste näyttää olevan se, että kahden ylemmän tason prosenttiosuus kasvaa ja kahden alemman tason osuudet säilyvät ainakin ennallaan. Bitcoin saattaisi hyvinkin toimia, jos esimerkiksi miljardi ihmistä omistaisi sitä ja jos sadat miljoonat käyttäisivät arkisesti, “vain” 12 miljoonaa (kuusi prosenttia 200 miljoonasta) pyörittäisi omia täysiä solmuja (omatoimisen salamakanavien ylläpitämisen lisäksi) ja 750 000 (kuusi prosenttia 12 miljoonasta) kiinnittäisi aktiivisista huomiota Bitcoinin toimintaan ja kehitykseen.
• Tämän lähestymistavan perustana on “arvon säilyttäminen”, jonka varassa ovat kaikki muut Bitcoinin ominaisuudet, ja jos tämä toimii, niin luultavasti Bitcoinin “arvon säilyttämisen” ominaisuuksiin puuttuminen on erittäin vaarallinen idea. Sen sijaan on luultavasti tärkeämpää keskittyä sellaisiin asioihin, jotka vahvistavat nykyisin olevaa perustaa kuin siisteiltä vaikuttaviin uusiin ideoihin arvon säilyttämiseen liittyvien ominaisuuksien muuttamiseksi.
• Siirtyminen “bitcoinin omistamisesta” sillä tapahtuvaan “arkiseen käyttöön” vaatii todennäköisesti eniten työtä; luultavasti monilla eri alueilla. Ei siis pelkästään parantamalla kaikkia Salamaverkkoon liittyviä asioita, vaan töitä pitää tehdä myös käyttökokemuksen parantamiseksi, sääntelijöiden rahanpesua koskevien huolien hälventämiseksi, bitcoinin arvonheilahtelujen veroraportoinnin selkeyttämiseksi, maksupäätteiden rakentamiseksi ja monen muun asian luomiseksi.
• Jos onnistumme saamaan houkuttelemaan enemmän ihmisiä pitämään bitcoinia hallussaan ja/tai entistä useampia käyttämään sitä arjessaan, niin ei ole kovin helppoa ylläpitää niiden käyttäjien osuutta, jotka säilyttävät bitcoin-varoja omatoimisesti tai osallistuvat yleensä ottaen sen kehittämiseen. Omatoimisäilyttäjien ja kehittämiseen osallistuvien osuuden ylläpitäminen tulee vaatimaan paljon työtä.

Joten minusta (avoimen lähdekoodin kehittäjän näkökulmasta) tämä näyttää seuraavalta:

• Ensisijaisena prioriteetina on ylläpitää Bitcoinia teknisesti: virheiden välttäminen, mahdollisten hyökkäysten vastustaminen (sekä tunnettuja että sellaisia, joita ihmiset eivät ole vielä keksineet), ylläpitää historiallista yhteensopivuutta ja suorittaa virheettömiä päivityksiä. Tässä tulee keskittyä seurantaan, testaukseen, koodianalyysiin, koodikatselmointiin ja niin edelleen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että itse Bitcoinin kehittäminen pidetään suhteellisena hitaana, koska kaikki kehittämiseen liittyvät asiat vievät aikaa ja vaivaa.
• Toissijaisena prioriteettina on mielestäni Salamaverkko: se vaikuttaa parhaalta lähestymistavalta maksamiseen sekä omaehtoisille säilyttäjille että tärkeimpänä maksumekanismina bitcoinin säilytysyhteisölle, kun asiakkaat suorittivat maksuja niiden bitcoin-tileille. Tässä on vielä paljon tehtävää reitityksen, luotettavuuden, roskapostin ja hyökkäysten torjunnan, yksityisyyden, lompakkointegraatioiden ja monen muun asian parantamiseksi. Myös muilla maksamiseen liittyvillä asioilla (kuten BTCPay) on todennäköisesti huomattava vaikutus.
• Kolmas prioriteetti on mielestäni kasvuun varautuminen: pitää keksiä keinoja tehdä asioita tehokkaammin (esimerkiksi siirtojen niputus ja yhdistäminen), toimiminen dynaamisesti järjestelmän muutosten kanssa (esimerkiksi siirtopalkkioiden arviointi), standardien kehittäminen helpottamaan ekosysteemiin tulevien uusien tulokkaiden yhteensovittamiseksi (esimerkiksi psbt ja miniscript) ja hyvät selitykset uusille käyttäjille siitä, kuinka Bitcoin toimii ja miksi se toimii niin kuin se toimii (podcastit, kirjat, tieteelliset kirjoitukset jne.).

Erityisesti tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että haluan asettaa etusijalle vakauden uusien ominaisuuksien sijaan (töitä pitäisi tehdä ennen kaikkea analysoinnin, tarkistamisen ja testien parissa enkä ryntäisi toteuttamaan Taprootin ehdollista haaraumaa). Ja mitä sitten tulee uusiin ominaisuuksiin, olen itse kiinnostunut niistä, jotka edistävät Salamaverkon tai maksamisen kehittämistä (joten Taproot ja ANYPREVOUT pysyvät listallani korkealla prioriteetilla), mutta kasvu ja yhteentoimivuus ovat myös erittäin tärkeitä asioita (joten minun ei onneksi tarvitse sivuuttaa CTV:n kaltaisia hienoja juttuja).

Suomennos Anthony Townsin (Twitter) kirjoittamasta artikkelista “Bitcoiner Maximalism”. Artikkeli on julkaistu alun perin Inamerrata-blogissa 7.1.2020.

Towns on Xapon palveluksessa työskentelevä Bitcoin Coren kehittäjä. Hän on työskennellyt vuosia lukuisten avoimen lähdekoodin projektien parissa.

Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).