COVID-19 — Mitä maiden on nyt tehtävä
Richard Hortonin kommenttikirjoitus The Lancet -lehdessä
Miten maiden tulisi varautua koronavirustauti 2019:n (COVID-19) aiheuttamaan lähestyvään terveyskriisiin? Isossa-Britanniassa pääministeri Boris Johnson, joka itse sai tartunnan, on antanut kaikille kotitalouksille varoituksen: “tiedämme, että asiat pahenevat ennen kuin ne paranevat.” Iso-Britannian hallitus on oikeassa valmistellessaan kansalaisia tulevaan inhimilliseen katastrofiin. Kaikilla hallituksilla on velvollisuus tehdä samoin. Mutta tämä neuvo ei ole riittävästi. Tässä on viisi kriittistä toimenpidettä, jotka on otettava välittömästi huomioon.
Ensinnäkin Iso-Britannian kansallista koronavirustaudin vastaisen taistelun koordinaatiota on tarkistettava. Tämän kriisin hallinnassa on käytetty hämmästyttävän sattumanvaraista lähestymistapaa. Yleisö on nähnyt monia ihmisiä, jotka vaikuttavat ottavan vastuun — pääministerin, hänen terveys- ja sosiaaliministerinsä, päälääkärin ja hänen varamiehensä, johtavan tieteellisen neuvonantajan, NHS Englannin toimitusjohtajan ja hänen kansallisen lääketieteellisen johtajansa ja hätätilanteiden tieteellisen neuvoa-antavan ryhmän. Jo alussa olisi pitänyt perustaa kansallinen COVID-19:n vastainen hätätoimintaryhmä, jolla olisi näkyvä johtaja ja ryhmä, jolla olisi valtuudet integroida tieteelliset näkemykset kansalliseen politiikkaan. Pääministerin, hänen terveysministerinsä ja päälääkärin toimintakyvyn nyt heikentyessä on vieläkin kiireellisempää, että tällainen kriisitoimintaryhmä luodaan.
Toiseksi, Kansallinen terveyspalvelun (NHS) on valmistauduttava paremmin. Saan edelleen epätoivoisia viestejä NHS:n etulinjassa työskenteleviltä. Tässä on erään lääkärin tarina: “Yksi pahimmista tuntemuksista viime viikkoina on ollut voimaton epäuskon upottava tunne… Viime kuun aikana kollegani ovat vähätelleet tai valittaneet varotoimenpiteistä (käyttäessäni henkilönsuojaimia [PPE]) potilaita varten tai potilaiden kanssa ollessani. Olen nähnyt tarpeetonta riskinottoa, olen nähnyt ylihoitajien poistavan henkilönsuojaimia osastoilta, osastovirkailijoiden kertovan lääkäreille siitä, että suojaliinojen käyttäminen on tarpeetonta, vakavista kroonisista sairauksista kärsivien sairaanhoitajien tullessa töihin pelätessään, että he eivät saa olla kotona, ja lukuisten osastoilla olevien potilaiden sairastuvan virusinfektioihin, vaikka he tulivat sairaalaan muista syistä. En ole nähnyt tartuntojen torjuntaa, vain sekaannuksen hallintaa. Olen menettänyt uskon johtajuuteen. Olen vihainen. Ei kiirettä. Ei toimintaa.”
Kolmanneksi, palliatiivisia hoitopalveluita on laajennettava. Ainoa varma asia on, että kuolemantapaukset lisääntyvät. Palliatiivisen hoidon tavoitteena on lievittää vakaa terveydentilaan liittyvää kärsimystä. Tämä kärsimys lisääntyy tulevina viikkoina niin yhteisöissä kuin sairaaloissa. The Lancetin vuoden 2018 palliatiivisen hoidon ja kivunlievityksen toimikunta määritteli välttämättömän palliatiivisen hoidon palvelupaketin, joka voidaan tarjota terveysjärjestelmän kaikilla tasoilla, kaikissa maissa ja monien terveydenhuollon työntekijöiden toimesta. Nämä palvelut yhdessä palveluita tarjoavien ihmisten kanssa on tunnistettava kiireellisesti.
Neljänneksi, vaikka tämän epidemian vaikein vaihe on kuolleisuuden nopea kasvu, seuraa vaarallisempi ajanjakso. Tämän ruuhka-ajan jälkeen kansalaiset haluavat ymmärrettävästi palata normaaliin elämään. Syvä taloudellinen vahinko on voimakas motivaatio poistaa henkilökohtaisiin vapauksiin liittyviä rajoituksia. Mutta tämän tekeminen liian aikaisin johtaa väistämättä toiseen tautihuippuun. Tämä haaste on vaarallinen, etenkin kesän lähestyessä pohjoisella pallonpuoliskolla. Juuri tässä vaiheessa sulkua on ylläpidettävä tiukasti. Iso-Britannian hallituksen olisi aloitettava suuren yleisön valmistelu tähän epidemian vaiheeseen.
Lopuksi on ryhdyttävä valmistautumaan Iso-Britannian yhteiskunnan kansalliseen vuoropuheluun. Tarvitaan toivoa, jotta kansalaiset selviävät tämän kauhean ajanjakson läpi. COVID-19 on inhimillinen tragedia. Mutta se on kuitenkin myös tilaisuus kysyä, millaisen yhteiskunnan toivomme pandemian väistymisen jälkeen. Ei ole liian aikaista, vaan pikemminkin välttämätöntä, ajatella yhteistä tulevaisuuttamme.
“Luonnononnettomuudet ovat väistämättömiä; katastrofi ei ole”, seismologi Lucy Jones toteaa kirjassaan Big Ones: How Natural Disasters Have Shaped Humanity (2018). Vaikka monet ihmiset etsivät merkitystä nykyisen pandemian kriisissä, kylmä totuus on, että sellaisella, mikä on yksinkertaisesti pelottavan satunnainen tapahtuma, ei ole mitään merkitystä. Parasta mitä voimme tehdä, on käyttää tätä suurta onnettomuutta luodaksemme edellytykset paremmalle ja turvallisemmalle elämälle ja yhteiskunnalle. Tuo hetki on nyt.
Suomennos Richard Hortonin (Twitter) kommenttikirjoituksesta “Offline: COVID-19 — what countries must do now”. Kirjoitus ilmestyi The Lancet -tiedelehdessä 4.4.2020.
Horton on The Lancetin päätoimittaja. Hän on valmistunut lääkäriksi ja työskennellyt The Lancetissa vuosikymmeniä. Horton on tuottelias englantilainen kirjailija, tiedeyhteisön vaikuttaja, yhteiskunnallinen keskustelija ja tutkija.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
