Digitaalinen käteinen ja yksityisyys
Hal Finneyn klassikkokirjoitus vuodelta 1993
Olen samaa mieltä Anonyymin (“Anonymous”) kanssa siitä, että digitaalisen käteisen käyttöön liittyy lähitulevaisuudessa ongelmia. Mutta se riippuu jossain määrin siitä, mitä ongelmaa yritetään ratkaista.
Yksi huolenaiheeni on, että siirtyminen sähköisiin maksuihin vähentää yksityisyyttä, koska maksutapahtumien kirjaaminen ja tallentaminen on helpompaa. Voidaan luoda tietokantoja, joissa seurataan jokaisen kulutustottumuksia.
Jo nyt, kun tilaan jotakin puhelimitse tai sähköisesti Visa-kortillani, kirjataan tarkalleen, kuinka paljon käytin rahaa ja mihin käytin sen. Ajan myötä yhä useammat maksutapahtumat todennäköisesti suoritetaan tällä tavoin, ja lopputuloksena voisi olla merkittävä yksityisyydensuojan heikkeneminen.
Käteisellä maksaminen on edelleen mahdollista postitse, mutta se on epävarmaa ja hankalaa. Uskon, että luotto- ja pankkikorttien mukavuus voittaa useimpien ihmisten huolet yksityisyydensuojasta. Joudumme näin ollen tilanteeseen, jossa ihmisten yksityiselämästä on olemassa suuri määrä informaatiota.
Voisin nähdä, että digitaalisella käteisellä on tässä yhteydessä tärkeä rooli. Kuvittele Visa-järjestelmän kaltainen järjestelmä, jossa en ole pankille anonyymi. Kuvittele, että tässä mallissa pankki myöntää minulle luottokortin kaltaista luottoa. Mutta sen sijaan, että se antaisi minulle pelkän tilinumeron, jonka luen puhelimesta tai lähetän sähköpostiviestillä, se antaa minulle oikeuden saada digitaalista käteistä pyydettäessä.
Säilytän jonkin verran digitaalista käteistä rahaa ja käytän sitä maksutapahtumiin, joita olen kuvannut aiemmissa viesteissäni. Rahan loppuessa lähetän sähköpostia pankkiin ja saan lisää käteistä. Joka kuukausi lähetän pankkiin sekin, jolla katan tilini, aivan kuten toimin luottokorttieni tapauksessa. Suhteeni pankkiin ovat hyvin samanlaiset kuin nykyiset suhteeni luottokorttiyhtiöihin: nostan usein rahaa ja maksan joka kuukausi yhden kerran sekillä.
Tällä on useita etuja verrattuna järjestelmään, jota kohti olemme matkalla. Siitä, mihin käytän rahani, ei pidetä kirjaa. Pankki tietää vain sen, kuinka paljon olen nostanut rahaa joka kuukausi; olen saattanut käyttää tai olla käyttämättä käteistä (rahaa). Joidenkin liiketoimien (esim. ohjelmistojen) osalta myyjä ei välttämättä tunne minua; toisten liiketoimien kohdalla myyjä saattaa tietää todellisen osoitteeni, mutta mikään keskuskohta ei silti pysty seuraamaan kaikkea, mitä ostan.
(Tämä on myös turvallisuusetu verrattuna nykyiseen naurettavaan järjestelmään, jossa tieto 16 numerosta ja kortin voimassaoloajasta antaa kenelle tahansa mahdollisuuden tilata mitä tahansa minun nimelläni!).
En myöskään ymmärrä, miksi tämä järjestelmä ei voisi olla yhtä laillinen kuin nykyiset luottokortit. Ainoa ero tässä järjestelmässä on se, että ihmiset eivät pysty seuraamaan, mihin käyttäjät kuluttivat rahansa, ja tietääkseni tämä mahdollisuus ei ole koskaan ollut luottokorttien tapauksessa merkityksellinen oikeudellinen näkökohta. Tuskin kukaan nykyään sanoo, että olisi hyödyllistä, jos hallitus kykenisi seuraamaan kaikkea rahaliikennettä.
Myönnän, että tämä ei tarjoa täydellistä anonymiteettiä. On silti mahdollista suunnilleen nähdä, kuinka paljon kukin henkilö kuluttaa rahaa (vaikka mikään ei estä henkilöä nostamasta paljon enemmän käteistä kuin hän tiettynä kuukautena nostaa, paitsi ehkä korkokulu pois lukien; mutta ehkä hän voi lainata ylimääräisen digikäteisen itse ja saada sille korkona korvauksen). Ja se perustuu samaan asiakas-myyjä -malliin, jota Anonymous kritisoi. Väitän kuitenkin, että tämä malli edustanee nykyisin ja lähitulevaisuudessa suurinta osaa sähköisistä liiketoimista.
On syytä huomata, että ei ole yksinkertaista olla luottokortit hyväksyvä kauppias. Kävin tämän tilanteen läpi erään yritykseni kanssa pari vuotta sitten. Myimme ohjelmistoja postimyynnin kautta, ja aiheutimme luottokorttiyrityksissä hermostuneisuutta. Puhelinpetoksia on niin paljon. Luottokorttinumeroita kerätään muutaman kuukauden ajan ja sitten luottokorteilla veloitetaan suuria summia. Myyjä on jo kadonnut, kun käyttäjä sitten saa kuukausittaisen tiliotteensa ja valittaa tapahtuneesta. Saadaksemme luottokorttipäätteemme käännyimme yrityksen puoleen, joka “auttaa” startup-yrityksiä näisä asioissa. Tämä yritys vaikutti itsekin aika hämäräperäiseltä. Meidän oli valehdeltava hakemuksessamme väittäessämme, että myisimme noin 50 prosenttia kaikesta messuilla, mikä ilmeisesti laskettiin perinteiseksi myyntitapahtumaksi. Ja meidän oli maksettava noin 3 000 dollaria etukäteen lahjuksena. Silloinkaan emme luultavasti olisi pystyneet saamaan maksupäätettä, jos meillä ei olisi ollut toimistoa tuolla nimenomaisella alueella.
Digitaalisessa käteisjärjestelmässä tämä voisi olla pienempi ongelma. Suurin ongelma digitaalisessa käteisrahassa on kaksinkertainen kulutus, ja jos olet valmis käyttämään verkkovarmennusta (mikä on järkevää kaikissa yrityksissä, joissa tavaran toimittaminen kestää useita tunteja), tämä voidaan täysin estää. Näin ollen ei ole enää mitään mahdollisuutta, että kauppiaat keräävät luottokorttinumeroita myöhemmin tehtäviä petoksia varten. (Ongelmia aiheutuu kuitenkin edelleen siitä, että tavaraa ei toimiteta, joten kaikkia riskejä ei ole poistettu). Tämä saattaa lopulta tehdä järjestelmästä nykyisiä luottokortteja laajemman.
En tiedä, voitaisiinko tätä järjestelmää käyttää laittomien asioiden, veronkierron, uhkapelaamisen tai muunlaisen tukemiseen. Se ei ole tämän ajatuskuvion tarkoitus. Se tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden parantaa yksityisyyttä ja turvallisuutta kehyksessä, joka saattaa olla jopa laillinen, eikä se ole huono asia.
Suomennos Hal Finneyn (Twitter) kirjoittamasta sähköpostista “Digital Cash & Privacy”. Finney kirjoitti tämän viestin cypherpunks-sähköpostilistalle 19.8.1993.
Hal Finney (1956–2014) oli tietojenkäsittelytieteilijä, joka työskenteli uransa alkuvaiheessa pelikehittäjänä ja myöhemmin kauan aikaa PGP Corporationin palveluksessa. Hänet tunnetaan varhaisena bitcoinaajana. Hän menehtyi 28.8.2014 58-vuotiaana ALS-taudin aiheuttamiin komplikaatioihin.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
