Ehkä on toivoa
Marty’s Ƀent -uutiskirje #668
Yllä oleva ote on aiemmin tällä viikolla cnetissä julkaistusta artikkelista. Artikkelissa pohditaan tapoja, joilla zoomaajat (puhekielinen termi teille Gen Z:n vanhuksille) yrittävät kiertää digitaalisen panopticonin. Näyttää siltä, että monet nuoret taistelevat teknologiasektoria vastaan. He suunnittelevat yhdessä luovia järjestelmiä hämmentääkseen hemmetisti algoritmeja, jotka on luotu seuraamaan heidän jokaista liikettään, tykkäystään ja ostostaan.
En aio liian yksityiskohtaisesti kuvailla näitä nuorten kehittelemien kiertoteknikoiden mekaniikkaa, koska yllä oleva kuvakaappaus ja mainittu artikkeli kuvailevat hienosti sen. Sen sijaan pohditaan muutama hetki luonnollista pyrkimystä kiertää valvontaa, joka näyttää läpäisevän nuoremmat sukupolvet (tai ainakin osan heistä). En ole katsonut läpi mitään lukioiden opetussuunnitelmia, mutta mielestäni voidaan sanoa varmasti, että kovinkaan monella kurssilla ei opeteta yksityisyydestä ja sen suojaamisesta digitaalisella aikakaudella.
Jos tämä tarina edustaa nuorten keskuudessa vallitsevaa suurempaa trendiä tai normia, se korostaa, kuinka luonnotonta ja vastenmielistä teknoalan seurantateknologia on. Näyttää siltä, että nuoret kokevat suurta vastenmielisyyttä seurantaa kohtaan. Itsejärjestäytymistä erittäin luovin tavoin Sauronin silmän välttämiseksi. He tekevät tämän kaiken ilman oppaita tai historiallista ymmärrystä.
Tässä mielessä meidän on kysyttävä itseltämme: “Mitä hemmettiä olemme tekemässä?” Jos zoomaajat tuntevat luontaista pakkoa sotkea seuranta- ja valvonta-algoritmeja yksityisyyden suojaamiseksi, millaista maailmaa olemme heille rakentamassa? Nämä toimet näyttävät olevan seurausta pelosta ja kylmistä väreistä pitkin selkäpiitä. Haluammeko tulla tunnetuiksi sukupolvina, jotka loivat ilmapiirin, jossa kaikki ovat luontaisesti peloissaan? Haluammeko tulla tunnetuksi Joe Biden -sukupolvina? Nuorten pelottelu yrittäessämme edistää voittoja ja valtaa.
En halua tulla muistetuksi tähän osallistumisesta ja sen edistämiseksi. (Pakollinen: Siksi me Bitcoin, hyypiöt.) Ehkä on korkea aika ottaa askel taaksepäin, käydä vakava keskustelu siitä, mitä olemme tekemässä, ja harkita näiden teknologiayritysten mahdollisuutta hyödyntää henkilötietojamme. Se tulee selvemmäksi päivä päivältä; suurin osa teknologiateollisuudesta ei kunnioita ihmisten yksityisyyttä. On olemassa lakeja, jotka tekevät tiedonkeruusta pakollista, mikä puolestaan tekee kaikkien elämästä vähemmän turvallista, koska heidän henkilötietojaan yleensä tallennetaan suurissa määrin keskitetyille kolmansien osapuolien palvelimille, jotka ovat erittäin alttiita hakkeroinnille. Tämän ei pitäisi ja ei voi jatkua tästä hetkestä ikuisuuteen.
Nuoret ovat peloissaan, ja sinun pitäisi tuntea olevasi ainakin osittain vastuussa tästä.
Tämä tarina mielessä Marty-setäsi kyseenalaistaa jatkuvan sysäyksen kosiskella “institutionaalista rahaa” Bitcoiniin. Painopisteenä pitäisi olla näiden luovien, yksityisyydestä tietoisten ja ennen kaikkea aktiivisten nuorten tavoittamisessa, jotka todenna näyttävät välittävän vapaudesta digitaalisella aikakaudella.
Jatkakaa taistelua te kaikki zoomaajat siellä. Älä koskaan anna periksi.
— Marty-setä
Viimeinen ajatus…
Yöhikoilu on pahinta hikoilua.
Suomennos Marty Bentin (Twitter) uutiskirjeestä “Issue #668: Maybe there is hope”. Uutiskirje ilmestyi 6.2.2020.
Marty Bent on tunnettu amerikkalainen bitcoinaaja, jonka tuotantoa ovat muun muassa Marty’s Ƀent -uutiskirje ja Tales from the Crypt -podcast yhdessä Matt Odellin kanssa.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
