Ensimmäisiä ajatuksia supertartuttajien tapauksista
Chen Shenin ja Yaneer Bar-Yamin essee
Yksi koronavirusepidemioihin liittyvistä mysteereistä on kysymys siitä, miksi niitä ei ole tämän enempää. Vastaus perustuu tartuntatapahtumien paksuhäntäiseen jakaumaan. On tiettyjä tapahtumia, jotka laukaisevat epidemioita. Näitä tapahtumia kutsutaan supertartuttajatapahtumiksi. Ilman tällaisia tapahtumia harvat “tyypillisesti” tartunnan keneltä tahansa saaneet yksilöt eivät onnistu aiheuttamaan toiminnallaan epidemiaa. Useimmat sairaat ihmiset eivät edes tartuta ketään. [*] Ellei tätä tiettyä supertartuttajatapahtumaa ole tietyssä ajassa ja paikassa — tai supertartuttajayksilöitä ole — epidemiat harvoin leviävät hallitsemattomasti. Kun tapauksia on useita, sitä tyypillisemmin tartuntatapaukset alkavat räjähdyksenomaisesti levitä. Tämä viittaa myös siihen, että tartunnat voivat tapahtua epälineaarisesti altistuskynnyksen vuoksi, koska useiden tartunnan saaneiden elinympäristössä yksilöt sairastuvat herkemmin ja tämä puolestaan johtaa kiihtyvään leviämisnopeuteen ilman nopeita ja asianmukaisia interventioita.
Kaikkiin koronavirusepidemioihin, jotka tunnemme Kiinasta, Etelä-Koreasta ja Italiasta (Iranista ei ole saatavilla riittävästi tietoa), saivat mitä ilmeisimmin alkunsa supertartuttajatapahtumista, jotka laukaisivat suuremman epidemian. Näin tapahtui Kiinan eksoottisilla ruokamarkkinoilla (olipa ruoka viruksen lähde tai ei) [1], eteläkorealaisen uskonnollisen yhteisön menoissa [2] ja Italiassa lääkärin passitettua juoksijan kotiin oireista huolimatta [3]. Tunnemme myös superlevittäjätapauksia Hongkongista [4] ja Saksasta [5]. Emme kuitenkaan tiedä, johtavatko Hongkongin ja Saksan superlevittäjätapaukset laajamittaiseen taudin leviämiseen.
Tässä artikkelissa haluamme pohtia supertartuttajien merkitystä epidemioiden synnyssä ja miksi heidän pysäyttämisensä on niin tärkeää epidemian pysäyttämiseksi. Tässä joitakin ajatuksiamme.
Supertartuttajatapahtumiin liittyy: (A) yksilöllisiä ominaisuuksia), (B) sosiaalisen kosketuksen tapahtumia (kontakti) ja (C) yksilön ja järjestelmän käyttäytyminen suhteessa oireisiin.
Pandeeminen supertartuttaja, A-tyyppi = sosiaaliset/yhteisölliset: (1) ihmiset, jotka liikkuvat tapaamisesta tapaamiseen ja/tai (2) nauttivat ihmisryhmissä liikkumisesta ja tekemisestä (mitä suurempi ihmisryhmä, sen parempi).
Näillä ihmisillä on seuraavat ominaisuudet: hyvin verkostoituneita ihmisiä, sosiaalisten verkostojen keskeispisteitä, joita kutsutaan joskus yhdistäjiksi (engl. connectors) [6].
Huomautuksia:
- Erot ilmenevät siinä, että ovatko nämä ihmiset virtuaalisia (puhelin, sähköposti, internet, yhteisöpalvelut) vai henkilökohtaisia yhdistäjiä.
- Eroja voi ilmetä myös siinä, jos yhdistäjä tuntee ihmisiä henkilökohtaisesti tai ovat vuorovaikutuksissa verkoston jäsenten kanssa satunnaisesti. Yhteisöllisiin tilanteisiin hakeutuminen ei tarkoita samaa kuin ihmisten tunteminen. Vaikka yleensä läheinen kontakti on tarpeen tartuttamiseksi, arkinenkin nopea keskustelu voi johtaa tartuntaan, jos tällaisia tilanteita on tarpeeksi monta.
Pandeeminen supertartuttaja, B-tyyppi = palvelupaikat, joissa noudatetaan sellaisia sääntöjä/arvoja, jotka eivät kannusta itse-eristykseen/itsekaranteeniin; tai työntekijät/asiakkaat eivät eristä itseään.
Nämä ovat tällaisten supertartuttajaolosuhteiden ominaisuuksia: paikat ja tapahtumat (mm. vähittäiskaupan liikkeet, majoitus- ja ravitsemusliikkeet, markkinapaikat jne.)
Huomautuksia:
- Niillä, jotka työskentelevät suurten ihmisryhmien kanssa erilaisissa tilanteissa, on jatkuvasti ja toistuvasti monia kohtaamisia monenlaisten ihmisten kanssa.
- Kun tällainen palveluntarjoaja saa tartunnan, niin supertartuttajatapahtuma on melkein taattu, paitsi jos he nopeasti eristävät itsensä ja/tai eivät mene töihin vähäistenkään oireiden ilmestyttyä.
Pandeeminen supertartuttaja, C-tyyppi = ei luota ja/tai ei välitä itse-eristykseen, koska (1) ei syystä tai toista luota ja/tai halua mennä lääkärin pakeille (esim. sairaanhoitojärjestelmä on heikkolaatuinen), (2) sivuuttaa oireet, (3) välttää sairaanhoitoa ja/tai (4) ei suostu itsekaranteeniin, vaikka tuntee itsensä sairaaksi.
Nämä ovat sellaisten lääketieteellisten järjestelmän ja/tai viranomaisten haasteita, jotka eivät onnistu tarjoamaan yksilöille diagnoosia tai hoitoa.
—
Viitteet
[*] Kiinassa Guangdonginin maakunnassa sijaitsevassa Shenzhenin kaupungissa tunnistetusta 2842 läheisen kontaktin joukosta noin 2,8 prosenttia oli saanut tartunnan, vain alle yksi tartuntatapaus 30:stä [1].
[1] Report of the WHO-China Joint Mission on Coronavirus Disease 2019 (COVID-19)
[2] Italialainen koronaviruksen supertartuttaja
[3] Eteläkorealainen supertartuttaja
[4] Hongkongilainen supertartuttaja?
[5] Saksalainen supertartuttaja?
[6] Gladwell, Malcolm. Leimahduspiste: Kuinka pienet asiat saavat aikaan suuria muutoksia. WSOY, 2013.
Suom. huom. — Lisäesimerkkejä koronaviruksen supertartuttajista:
Suomennos Chen Shenin ja Yaneer Bar-Yamin (Twitter) esseestä “First thoughts on superspreader events”. Essee ilmestyi New England Complex Systems Instituten verkkosivuilla 28.2.2020.
Chen Shen työskentelee tutkijana New England Complex Systems Institutessa Bostonissa Yhdysvalloissa. Hän on opiskellut tietojenkäsittelytiedettä (insinööri) ja viestintää, kulttuuria ja teknologiaa (FM).
Yaneer Bar-Yam on fyysikko, järjestelmätieteilijä ja New England Complex Systems Instituten perustaja. Hän on erikoistunut monimutkaisten järjestelmien tutkimukseen ja tehnyt tutkimusta lukuisilla eri tieteenaloilla aina materiaalitieteistä neuraaliverkkoihin.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
