Entä jos dollari romahtaa?
Peter St. Ongen essee huhtikuulta 2023
Viime viikkoina suuret maat ovat siirtyneet pois Yhdysvaltain dollarista, mikä on herättänyt epäilyksiä dollarin pitkäikäisestä valta-asemasta maailmassa. Kahdeksan viikkoa sitten vain Iranin ja Venäjän kaltaiset paariavaltiot yrittivät luopua dollarista. Nyt mukana ovat Brasilia, Ranska — ja jopa Saudi-Arabia. Saudi-rtabia on ollut vuosikymmeniä jatkuneen “petrodollarijärjestelmän” tukipilari.
Yhdysvallat on taloudellisen katastrofin partaalla, jos dollari menettää asemansa maailman varantovaluuttana. Se on katastrofaalista yhdysvaltalaisille, joiden varaan 80 vuotta kestänyt varantovaluutta-asema on rakennettu. Ja se altistaa miljardit ulkomaalaiset, joille dollari on merkinnyt vuosikymmeniä jatkunutta kiusaamista, historian suurimmalle huijaukselle.
Dollari on vaarassa
Maaliskuun lopussa Saudi-Arabia ilmoitti hinnoittelevansa öljyn Kiinan juanissa. Jopa CNN oli huolissaan, mikä oli harvinainen merkki tilannetietoisuudesta, kun taas uutiskanava Fox oli huolissaan “weimarilaisesta” hyperinflaatiosta.
Dollari on ollut kiistaton maailman varantovaluutta 1940-luvulta lähtien. Dollarin asema varantovaluuttana näyttää teoriassa hyvältä: koneisto voi tuottaa kasoittain vihreää paperia, ja ulkomaalaiset antavat sinulle sitä vastaan hienoja tavaroita, kuten leivänpaahtimia, luksusautoja ja kuparikaivoksia. Ongelmana on, kuka hyötyy — kenelle maksetaan, kun ulkomaalaiset himoitseevat vihreää paperia?
Valitettavasti hyötyjänä ei ole Yhdysvaltain kansa, vaan se, joka luo rahaa: Yhdysvaltain keskuspankin kautta Yhdysvaltain valtiovarainministeriö, jolle keskuspankki luovuttaa epäoikeudenmukaisesti saamansa voitot, ja — arvaatte varmaan — Wall Street. Liikepankit.
Jos haluat ymmärtää miksi, kuvittele, että ulkomaalaiset eivät haluakaan dollareita. Yhdysvaltain keskuspankki ja liikepankit voisivat luoda vain vähän dollareita, koska liian paljon rahaa aiheuttaisi inflaatiota, ja äänestäjät eivät olisi tyytyväisiä.
Mutta jos ulkomaalaiset haluavatkin paljon dollareita, Yhdysvaltain keskuspankki ja liikepankit voivat luoda valtavasti dollareita. Niistä syntyy joki, joka virtaa rahan tarjonta-altaaseen ja josta dollarit virtaavat ulkomaalaisille. Säiliön korkeus pysyy vakaana, eivätkä äänestäjät riehu.
Mutta kiinnitetään huomiota siihen, minne voitot kulkeutuvat. Ulkomaille kulkeutuva dollarijoki ei kulkeudu meille, dollarin haltijoille Yhdysvalloissa — me olemme säilö, “dollarivedenpinta” ei muutu. Voitot menivät suoraan meidän kauttamme joen lähteelle: Yhdysvaltain valtiovarainministeriölle ja Wall Streetille.
Niinpä, kuten kaikki muukin rosvokapitalismissa, tämä on huuhaata. Yhdysvaltain kansa luulee hyötyvänsä dollarin varantoasemasta, mutta voitot imettiin pois ja annettiin ihmisille, jotka suunnittelivat tämän institutionaalisen kiristysjärjestelmän, jota kutsumme rahoitusjärjestelmäksi.
Tervetuloa Weimariin!
Ongelma on vakava. Mitä jos ulkomaalaiset eivät yhtäkkiä enää haluakaan dollareita?
Ehkä Kiina maksaa muille siitä, että he myyvät öljyä juaneissa tai ehkä Yhdysvaltain keskuspankki sekaisin kuin seinäkello ja luo liikaa dollareita.
Kysyntä hiipuu, dollari menettää arvoaan ja ulkomaalaiset pelkäävät säästöjensä ja yritysten kassavarojen sulavan. He haluavat myydä dollarinsa pois. Aluksi he myyvät vähän, mutta tapahtumien kiihtyessä myyntipaine kasvaa.
Nyt tuo ulkomaille suuntauneen joen suunta kääntyy, jonka myötä ulkomaille pumpatut dollarit palaavat takaisin altaaseen. Dollarin arvo romahtaa. Yli 70 vuotta jatkunut Yhdysvaltain keskuspankin ja Wall Streetin inflatorinen rahapolitiikka palaa kummittelemaan kuin tsunami, joka iskeytyy kanjoniin. Puhumme kaksinumeroisesta inflaatiosta vähintäänkin useiden vuosien ajan.
Jos tässä mokataan, varantovaluutta-asema voi osoittautua ansaksi, täydelliseksi katastrofiksi Yhdysvalloille ja sen kansalle.
Mitkä ovat dedollarisaation vaiheet?
Mitä tapahtuu, jos dollari romahtaa?
Ensinnäkään ulkomaalaiset eivät tarvitse niin paljon dollareita kuin aiemmin. Se tarkoittaa, että on ylimääräisiä dollareita, joita kukaan ei halua. Tämä saa dollarin hinnan laskemaan — dollari heikkenee.
Aluksi se tapahtuu yleensä hitaasti, mutta sitten tapahtumat kiihtyvät jatkuessaan, ja lopulta se on asteittainen ryntäys uloskäynneille. Tämä johtuu siitä, että ensimmäisinä poistuneet menettävät vain vähän, mutta mitä kauemmin he odottavat, sitä enemmän he menettävät.
Kenelle jää luu käteen, kun dollarin arvo laskee? Tähän on helppo vastata. Häviäjiä ovat amerikkalaiset. Ainoat ihmiset, jotka ovat oikeastaan velvollisia käyttämään Yhdysvaltain dollaria, kiitos vuonna 1862 sota-aikana hätätilanteessa hyväksytyn hämärän lain, joka on kuitenkin pysynyt voimassa 151 vuotta.
Amerikkalaisilla ei siis ole valinnanvaraa: ellet vaihda dollareitasi kultaan, bitcoiniin tai vuohiin, uppoat laivan mukana.
Mitä amerikkalaisille tapahtuu? Dollarin putoaminen jyrkänteeltä nostaa kaikkien Yhdysvaltoihin tuotujen hyödykkeiden hintoja. Mutta se nostaa myös kaiken maailmanmarkkinoilla kaupankäynnin kohteena olevan hintaa. Tämä tarkoittaa raaka-aineita ja puolivalmisteita, jotka pitävät amerikkalaiset tehtaat toiminnassa ja turvaavat amerikkalaisten kuluttajien jokapäiväisen elämän.
Ensimmäisenä nousevat bensiinin, lämmityspolttoaineiden ja elintarvikkeiden hinnat — ne ovat kaikki maailmanmarkkinoilla kaupattavia hyödykkeitä. Myös reseptilääkkeiden hinta nousee, koska Kiinalla on idioottimaisen ylisääntelyvaltiomme ansiosta hiipivä kuristusote lääketeollisuudessa. Tämä pätee oikeastaan jossain määrin kaikkiin kulutustuotteisiin, joita Kiina hallitsee: ammumme itseämme jalkaan, ja nyt maksamme tyhmyydestä kalliin hinnan.
Seuraavaksi nämä kallistuneiden hyödykkeiden ja tuotantopanosten hinnat valuvat toimitusketjujen läpi. Hinnat nousevat toimialoilta toiseen, kun autot, rakennusmateriaalit, kuten teräs ja betoni, vaatteet, huonekalut, kulutuselektroniikka ja erilaiset koneet ja laitteet kallistuvat.
Edullisen ylellisyyden aika on ohi — nyt niiden saamiseksi on tehtävä kovasti töitä.
Päätapahtuma: Pääomavirrat
Ja sitten käynnistyy itse päätapahtuma: pääomavirrat.
Jos ulkomaalaiset hermostuvat, he myyvät pelkkien dollarien lisäksi myös dollarimääräisiä omaisuuseriä. Ensin tarkastellaan likvideimpiä eli osakkeita, joukkovelkakirjoja ja valtionlainaa. Näillä on helppo käydä kauppaa — IBM:n osakkeet saa helpommin myytyä kuin taiwanilaisen tehtaan Wisconsinissa — joten niistä yritetään päästä eroon ensin.
Noin 40 prosenttia Yhdysvaltain osakemarkkinoista on ulkomaalaisten omistuksessa ja noin kolmannes yrityslainamarkkinoista. Jos ulkomaalaiset pakenevat, tuloksena on romahdus. Tämä voisi puolittaa eläkerahastojen arvon ja nostaa yritysten lainakustannukset täysin poskettomalle tasolle.
Seurauksena olisi massakonkurssikausi sen konkurssiaallon lisäksi, jonka Yhdysvaltain keskuspankki sai aikaan yrittäessään pysäyttää käynnistämänsä inflaation etenemisen.
Eikä tässä vielä kaikki: kolmasosa Yhdysvaltain valtionlainasta on ulkomaalaisten omistuksessa — yli 8 biljoonan dollarin arvosta valtionlainaa. Jos ulkomaalaiset alkavat viskata näitä yli laidan, Yhdysvaltain liittovaltion velanhoitokulut nousevat sadoilla miljardeilla dollareilla vuodessa. Tai, mikä on todennäköisempää, Yhdysvaltain keskuspankin on pakko puuttua tapahtumiin ja ostaa kaikki ulkomainen tarjonta, jolloin talouteen virtaa vielä lisää biljoonia dollareita.
Tämä saisi inflaation laukkaamaan valtoimenaan. Kaksinumeroista inflaatiota ei voi sulkea pois.
Yhteenveto
Keinot tämän tapahtumasarjan pysäyttämiseksi ovat olemassa. Washingtonin valtaapitävät pelleilevät parhaillaan ja haluavat nostaa velkakattoa jälleen kerran, jonka lisäksi poliittinen eliitti on pakkomielteisen innoissaan pakotteista, joiden vuoksi dollari saa ulkomaalaiset varovaisiksi. Näyttää siis siltä, että Washingtonissa ei ole riittävästi vakavasti ajattelevia aikuisia tämän laivan kurssin korjaamiseksi.
Varantovaluutta-aseman menettäminen raakalaismaisesti vahingoittaisi Yhdysvaltain taloutta ja kansaa. Mikään maa ei tarvitse varantovaluutta-asemaa, koska se ei loppujen lopuksi hyödytä sen maan kansaa. Otetta ei kannata päästää lipsumaan, jos kerranolet lähtenyt kiipeämään jyrkännettä ilman suojavarusteita.
Suomennos Peter St. Ongen (Twitter) kirjoittamasta artikkelista “What If the Dollar Falls?”. Artikkeli on julkaistu Mises Wire -blogissa 14. huhtikuuta 2023.
St. Onge työskentelee Heritage Foundation -ajatushautomossa talouspolitiikan kysymysten parissa. Tätä ennen hän on toiminut tutkijana ja taloustieteen professorina Taiwanissa.
