Hajota ja hallitse: Keskuspankit syyttävät uhreja
Peter St. Ongen essee toukokuulta 2023
Maailman keskuspankkiirit, jotka ovat ilmeisesti menettäneet luottamuksensa siihen, että yksin he pystyvät korjaamaan aiheuttamansa inflaation, ovat turvautuneet varasuunnitelmaan: he syyttävät ihmisiä inflaatiosta. Olemme nyt napit vastakkainen toistemme kanssa.
Viime viikolla Englannin keskuspankin pääekonomisti Huw Pill sanoi tämän vihdoin ääneen. Hänen mukaansa “brittikotitalouksien ja yritysten on hyväksyttävä, että he ovat köyhempiä, ja lopetettava palkankorotusten vaatiminen ja hintojen nostaminen”.
Iso-Britanniassa inflaatio pyörii tällä hetkellä kaksinumeroisena. Päivittäistavaroiden hinnat ovat nousseet 19 prosenttia edellisvuodesta. Palkankorotuksista himmaaminen saattaa tarkoittaa jääkaapin sisällöstä tinkimistä.
Samaan aikaan suuren brittiläisen vakuutusyhtiön tekemän kyselyn mukaan 57 prosenttia maan pienyrityksistä on vaarassa lopettaa hintojen nousun vuoksi.
Sinun on syötävä vähemmän ja lopetettava yritystoiminta, jotta keskuspankkiirit voivat jatkaa varastamista.
Keskuspankit hajottavat ja hallitsevat
Sanomalehti The Guardianin mukaan keskuspankkiireilla on itse asiassa jo syyllinenkin olemassa. He kutsuvat tätä ahneusinflaatioksi (greedflaatio).
Kaksinumeroisilla inflaatiolukemilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että keskuspankkiirit loivat biljoonia ja jakoivat varat hallituksille, pankkiireille ja varmasti vain vahingossa rikkaimmille nopeimmin viiteenkymmeneen vuoteen.
Viime vuonna joka neljäs punta ja lähes joka kolmas dollari oli luotu kolmen edellisen vuoden aikana.
Luonnollisesti keskuspankkiirit sanovat: “Noh, mutta se oli pelkkää sattumaa. Todellisuudessa ihmiset ovat jostain kumman syystä tulleet yhtäkkiä ahneiksi. He eivät näet olleet ahneita ennen, mutta nyt he ovat ahneita, ja ahneudelle on tultava stoppi.”
Ahneusinflaation narratiivin hienous ei ole vain siinä, että se torjuu syytteet keskuspankkien institutionalisoidusta ryöstelystä, vaan sen ansiosta ihmiset asettuvat toisiaan vastaan, kun eliitti turvautui keskuspankkeihin ryöstääkseen muilta.
He ovat itse asiassa asiasta varsin avoimia. Vain muutama viikko sitten Euroopan keskuspankki pohdiskeli Twitterissä: “Mikä oikeasti johtaa inflaatioon? Voitot vai palkat?”
Tajusitko, äänestäjä? Ovatko syyllisiä ahneet oikeistokapitalistit tai ahneet vasemmistolaiset ammattiyhdistysliikkeet?
Keskuspankit tekevät näin, koska jos he onnistuvat vakuuttamaan eri osapuolet syyttelemään toisiaan, ongelman aiheuttaneet keskuspankkiirit ja virkamiehet pelastavat oman nahkansa. He voivat jatkaa säästöjemme tuhoamista, kun ihmiset taistelevat keskenään.
Ehkä ihmiset eivät olekaan toistensa kurkuissa kiinni. Ehkä ihmiset ovat samaa mieltä siitä, että järjestelmä on rikki, mutta eliitti tekee kaikkensa saadakseen meidät taistelemaan keskenämme.
Tämä ihmisten välinen hajaannus on jatkunut jo pitkään. Se on todennäköisesti jatkunut aina siitä asti, kun Yhdysvaltain keskuspankki perustettiin. Todennäköisesti itse asiassa siitä lähtien, kun länsimaiden hallitukset omaksuivat aktivistisen roolin, joka muutti ne vastuullisista yhteisen hyvän vartijoista — teiden korjaamisesta, satamien ruoppaamisesta, “yövartijavaltiolle” ominaisista tehtävistä — ja teki niistä eliitin poliittisia pelikenttiä. Näillä pelikentillä todellisuus hämärtyy ja ihmiset voivat tapella keskenään, vaikka samaan aikaan heiltä ryövätään biljoonia.
Keskuspankkiirit ja hallitukset käyttävät samaa pelikirjaa kuin 2007–08 suuren finanssikriisin aikana, kun oikeistopopulistinen Tea Party ja vasemmistopopulistinen Occupy-liike eivät enää kiinnittäneet (keskus)pankkiireihin mitään huomiota. Todellisen pahantekijän vastuuseen saattamisen sijaan populistit tappelivat keskenään. Eliitti käyttänee samaa pelikirjaa myös tällä kertaa.
Entä mikä on sinun roolisi tässä? Pärjäät kyllä vähemmällä, taistelet joukkueen puolesta ja syyttelet naapuriasi, jotta eliitti voi jatkaa ryöväämistään.
Valtiovalta on kaiken ahneuden äiti
Mikä siis aiheuttaa inflaatiota? Ahneus, valtion ahneus. Triljoonia luotiin tyhjästä äänten ostamiseksi ja äänestäjien lahjomiseksi, jotta he hyväksyisivät lisääntyneet autoritaariset toimet.
Keskuspankkiirit vastasivat tästä aiheutuneeseen levottomuutta aiheuttaneeseen inflaatioon nostamalla korkoja kotitalouksien ja yritysten murskaamiseksi. He vaativat lisää elvytystä ja onnistuivat kasvattamaan alijäämät ennätyssuuriksi, vaikka samaan aikaan ihmiset köyhtyivät.
Työpaikoilla ei ole niin väliä, jos toisessa vaakakupissa on valtion halu kuluttaa ja jakaa “hyvää”. Ääniä ostetaan myös jatkossa ja uskolliset saavat palkintonsa.
Ratkaisu ongelmaan on helppo. Itse asiassa niin helppo, ettei se tule koskaan toteutumaan: supistetaan valtiovaltaa. Leikataan alijäämät nollaan ja käytetään syntyneet säästöt niiden virkamiesten ja sääntelyviranomaisten erottamiseen, jotka haittaavat työpaikkojen luomista, innovointia ja yritystoimintaa.
Keskuspankit voisivat toteuttaa tämän kirjaimellisesti huomenna. Keskuspankit voisivat nousta kapinaan ja sanoa valtioille: “Ei enää.” Ei enää keskuspankkien rahoittamaa biljoonien eurojen alijäämiä, eikä enää tuhoavaa keskuspankkitoimintaa.
Tähän ei tietenkään ole mitään mahdollisuuksia. Ei ennen kuin äänestäjät todella vaativat sitä, joko siksi että he ovat vihaisia tai siksi että he ovat epätoivoisia.
Voisi toivoa, että äänestäjät suuttuisivat tästä kaikesta. Mielellään kauan ennen kuin heillä ei ole enää mitään menetettävää.
Suomennos Peter St. Ongen (Twitter) kirjoittamasta artikkelista “Divide and Control: Central Bankers Blame the Victims”. Artikkeli on julkaistu Mises Wire -blogissa 3. toukokuuta 2023.
St. Onge työskentelee Heritage Foundation -ajatushautomossa talouspolitiikan kysymysten parissa. Tätä ennen hän on toiminut tutkijana ja taloustieteen professorina Taiwanissa.
