Brandin kirjasto
Published in

Brandin kirjasto

Jos ihmiset olisivat enkeleitä

Ote Robert Higgsin artikkelista

Lähde

James Madison kirjoitti Federalistikirjoitusten 51 esseessä, joka on luultavasti kaikkein tärkein, kansallisen perustuslain puolustuksesta. Se loisi hallituksen eri toimialojen välille “checks and balances“ -rakenteen ja rajoittaisi näin hallituksen harjoittamaa kansalaisten sortoa. Argumentin esittäessään Madison kirjoitti seuraavan kappaleen, joka lähentelee valtiotieteen pikakurssia:

Suuri turva useiden valtuuksien asteittaista keskittämistä vastaan samaan ministeriöön koostuu siitä, että niille, jotka hallinnoivat kutakin ministeriötä, annetaan tarvittavat perustuslailliset keinot ja henkilökohtaiset vaikuttimet vastustaa toisten ministeriöiden pyrkimyksiä. Puolustuskeinot ovat tässä, kuten kaikissa muissakin tapauksissa, suhteutettava hyökkäyksen vaaraan. Kunnianhimo on saatava vastustamaan kunnianhimoa. Ihmisen etu on yhdistettävä hänen perustuslaillisiin oikeuksiinsa. Se saattaa heijastaa ihmisluontoa, että tällaiset keinot ovat tarpeen hallituksen väärinkäytösten hillitsemiseksi. Mutta mitä muuta hallitus on itsessään kuin suurin kaikista ihmisluonnon heijastuksista? Jos ihmiset olisivat enkeleitä, minkäänlaista hallitusta ei tarvittaisi. Jos enkelit hallitsisivat ihmisiä, hallituksen ulkoista tai sisäistä valvontaa ei tarvittaisi. Muodostettaessa sellainen hallitus, jota hallitsevat ihmiset ihmisten hallitsemiseksi, suuri vaikeus on tämä: ensin on annettava hallitukselle mahdollisuus hallita hallittavia, ja seuraavaksi se on velvoitettava valvomaan itseään. Riippuvuus kansasta on epäilemättä ensisijainen keino hallituksen valvomiseksi, mutta kokemus on opettanut ihmiskunnalle täydentävien varotoimien välttämättömyyden.[1]

Kohta, jossa viitataan enkeleihin, on retorinen mestariveto, joka on niin mieleenpainuva, että siitä on tullut lähes klisee. Madisonin argumentoinnissa, sillä on kuitenkin suurempi merkitys kuin sen korostaminen, että ihmisluonto on kaukana enkelimäisestä. Se toimii ponnahduslautana keskustelulle sellaisen “hallituksen muodostamisesta, jota hallitsevat ihmiset ihmisten hallitsemiseksi”, mikä on “suurin kaikista ihmisluontoa ihmisluonnon heijastuksista”.

Lyhyesti sanottuna se saa Madisonin suoraan tarkastelemaan hallitusta sellaisena kuin olemme sen tunteneet viimeisen tuhannen vuoden ajan — monopolina, joka toimii viime kädessä väkivallalla uhkaamalla tai sitä tosiasiallisesti käyttämällä, laatii sääntöjä ja kantaa veroja hallitsemansa alueen asukkailta. Selkeyden vuoksi viittaan tästä lähtien tähän liiankin tuttuun organisaatiotyyppiin nimellä “valtio”.

Ehkä kaikki ovat samaa mieltä siitä, että jos olisimme kaikki enkeleitä, valtiota ei tarvittaisi; ja jos enkelit hallitsisivat, he eivät tarvitsisi sisäisiä tai ulkoisia rajoitteita sen varmistamiseksi, että enkelit hallitsisivat oikeudenmukaisesti. Taulukon 1 tapaan olisimme välinpitämättömiä kahden ensimmäisen rivin solun välillä.

Taulukko 1 — Madisonin malli

Madisonin mielestä vaihtoehto, jossa ei ole valtiota, ei ole mahdoton. Hän ilmaisi syyt tälle epäsuorasti kirjoittaessaan:

Yhteiskunnassa, jonka muodoissa vahvempi ryhmä voi helposti yhdistyä ja sortaa heikompaa, voidaan sanoa vallitsevan yhtä hyvin anarkia kuin luonnontilassakin, jossa heikommat yksilöt eivät ole turvassa vahvemman etuoikeudelta. Jälkimmäisessä tilassa jopa vahvemmat yksilöt joutuvat epävarman tilansa vuoksi alistumaan hallitukselle, joka voi suojella sekä heikkoja että heitä itseään, niin edellisessä tilassa voimakkaammat ryhmittymät tai joukkiot saadaan vähitellen samasta syystä haluamaan hallitusta, joka suojelee kaikkia osapuolia, niin heikompia kuin vahvempiakin. [2]

Näin ollen Madison uskoi ilmeisesti Lockea seuraten, että yksilöt eivät haluaisi jäädä valtiottomaan tilaan, vaan alistuisivat valtion auktoriteetille saavuttaakseen suuremman henkilökohtaisen ja omaisuuden turvan. Lukemattomat muut ajattelijat ovat vuosien varrella päätyneet samoihin lopputuloksiin. Esimerkiksi Mancur Olson totesi viimeisessä teoksessaan: “Jos väestö toimii palvellakseen yhteisiä etujaan, se ei koskaan valitse anarkiaa.” [3]

Epäjärjestys, vapaus ja valtio

Mikään ei ole yleisempää kuin oletus, että ilman valtiota yhteiskunta ajautuu välttämättä ja välittömästi väkivaltaiseen epäjärjestykseen; anarkiaa ja kaaosta käytetäänkin usein synonyymeinä. Random House Dictionary -sanakirja antaa anarkialle seuraavat neljä määritelmää:

  1. yhteiskunnan tila, jossa ei ole hallitusta tai lakia;
  2. poliittinen ja sosiaalinen epäjärjestys, joka johtuu valtiollisen valvonnan puuttumisesta
  3. teoria, joka pitää poliittisena ihanteena kaiken suoran tai pakottavan hallinnon puuttumista, ja joka perustuu yksilöiden ja ryhmien yhteistoiminnalliseen ja vapaaehtoiseen liittoutumista järjestäytyneen yhteiskunnan pääasialliseksi muodoksi
  4. sekasorto; kaaos; epäjärjestys

Oletetaan kuitenkin, että kolmannen määritelmän kuvaama tilanne ei olisi pelkkä ihanne vaan todellinen mahdollisuus, ehkä jopa historiallisesti toteutunut tilanne.

Locke, Madison, Olson ja lähes kaikki muutkin ovat tietenkin teoreettisten pohdintojensa perusteella päätelleet, että valtiotonta vaihtoehtoa ei voi olla olemassa — ainakaan kovin kauaa — koska sen puutteet tekevät siitä niin selvästi huonomman kuin elämä valtiollisen yhteiskunnan mukaisessa yhteiskunnassa. Väitetty merkittävien historiallisten esimerkkien puute suurista valtiottomista yhteiskunnista viimeisten useiden tuhansien vuosien ajalta tukee näitä teoriaan perustuvia päätelmiä: aivan kuten “köyhiä on aina ollut”, niin yhteiskunnan ja valtion katsotaan aina olleen olemassa rinnakkain, lukuun ottamatta alkukantaisia heimoja ja kansoja.

Ei kuitenkaan tarvitse käyttää kovin paljon aikaa teoreettisten perustelujen löytämiseksi — joista osa on laadittu hyvin yksityiskohtaisesti ja pitkästi[4] — siitä, miksi ja miten valtioton yhteiskunta voisi toimia menestyksekkäästi. Lisäksi tutkijat ovat esittäneet historiallisia esimerkkejä suurista valtiottomista yhteiskunnista aina Induslaakson muinaisesta Harappa-kulttuurista[5] Somaliaan viimeisen 15 vuoden ajalta[6]. Kun huomioidaan valtava kirjallisuus, joka on kertynyt valtiottomista yhteiskunnista teoriassa ja todellisessa maailmassa, voidaan ajatella, että jos ei muuta, niin tällaiset yhteiskunnat ovat ajateltavissa.[7]

Tässä valossa Madisonin mallin toisen rivin molemmat solut on nähtävä avoimina vaihtoehtoina, joiden todennäköisimmät lopputulokset ovat mielestäni taulukossa 2 esitetyn realistisemman mallin mukaiset:

Taulukko 2 — Realistisempi malli

Vaikka myönnänkin, että valtiottoman yhteiskunnan lopputulema on huono, koska ihmiset eivät ole enkeleitä, vaan monet heistä ovat äärimmäisen ilkeitä, arvelen, että valtiollisen yhteiskunnan lopputulema on huonompi, jopa paljon huonompi. Ensinnäkin yhteiskunnan ikävimmät ihmiset pyrkivät saamaan valtion hallintaansa[8] ja toiseksi, koska he hallitsevat valtion voimakkaita kuoleman ja tuhon moottoreita, he voivat aiheuttaa paljon enemmän vahinkoa kuin mitä he olisivat voineet koskaan aiheuttaa ilman valtiota.[9] On valitettavaa, että jotkut yksilöt syyllistyvät rikoksiin, mutta on hämmästyttävän paljon pahempaa, kun tällaiset rikollisuuteen taipuvaiset ihmiset ovat valtion ohjaksissa.

Tuskin kukaan vastustaa sitä, että valtion todellinen “tehtävä” tai “velvollisuus” tai “päämäärä” on, kuten Locke, Madison ja lukemattomat muut ovat väittäneet, suojella yksilöiden oikeuksia elämään, vapauteen ja omaisuuteen. Historiallinen todistusaineisto kuitenkin osoittaa selvästi, että todelliset valtiot eivät yleensä käyttäydy ihanteen mukaisesti. Ajatus siitä, että valtiot todella toimisivat näin tai että ne pyrkisivät täyttämään tällaisen velvollisuuden tai saavuttamaan tällaisen päämäärän, on toiveajattelua.

Vaikka jotkin valtiot saattavat oman etunsa nimissä joskus suojella joitakin alueensa asukkaita (muita kuin valtion virkamiehiä), tämä suojelu on parhaimmillaankin hyvin epäluotettavaa ja aivan usein pelkkää juhlallista pelleilyä. Lisäksi siihen liittyy poikkeuksetta rikoksia juuri niitä ihmisiä vastaan, joita valtio väittää suojelevansa, koska valtio ei voi edes olla olemassa syyllistymättä kiristykseen ja varkauteen, joita valtiot kutsuvat verottamiseksi[10] ja yleensä tämä eksistentiaalinen valtion rikos on vasta alkua sen asukkaiden henkeen, vapauksiin ja omaisuuteen kohdistuville hyökkäyksille.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa valtio on viime vuosikymmenten aikana, milloin missäkin vaiheessa vanginnut miljoonia ihmisiä hirvittäviin teräshäkkeihin, koska he ovat uskaltaneet osallistua täysin vapaaehtoisesti virallisesti paheksuttujen tuotteiden ostamiseen ja myymiseen tai pelkkään niiden hallussapitoon. Näiden valtion rikosten (kidnappausten ja epäoikeudenmukaisten vangitsemisten) lisäksi valtion virkamiehet vaativat röyhkeästi kunniaa niin kutsutun huumeiden vastaisen sodan uhreihin kohdistuneista hyökkäyksistä.

Valtion virkamiehet eivät ole vielä selittäneet, miten heidän hillittömät, aiheettomat rikoksensa sopivat yhteen Locken teoksessa Tutkielma hallitusvallasta kuvattuun ja perusteltuun valtion arkkityyppiin. Aivan turhaan monet meistä kaipaisivat helpotusta valtion kaksinaamaisesta julmuudesta: missä on luonnontila, kun sitä todella tarvitaan?

Varovaisuusperiaatteen soveltaminen

Realistisemman mallin soveltuvuutta pohtiessamme voisimme hyvinkin soveltaa varovaisuusperiaatetta, josta on viime vuosina keskusteltu paljon (ja jota on lähes aina sovellettu väärin) ympäristöpolitiikan yhteydessä. Tämän periaatteen mukaan, jos toiminta tai politiikka saattaa aiheuttaa suurta, korjaamatonta haittaa, niiden, jotka kannattavat toimintaa tai politiikkaa, on kannettava todistustaakka, vaikka tieteellinen yksimielisyys asiasta puuttuisikin. Sovellettaessa tätä periaatetta valtion perustamiseen ja toimintaan valtion kannattajat näyttäisivät horjuvan todistustaakan alla, jota he eivät pysty tuottamaan loogisesti argumentoimalla tai todisteilla.

Jokainen voi nähdä, miten valtavaa vahinkoa valtio aiheuttaa päivästä toiseen, puhumattakaan sen ajoittaisista joukkokuoleman ja -tuhonnan orgioista. Pelkästään viime vuosisadan aikana valtiot ovat aiheuttaneet satoja miljoonia kuolemia, eivät niiden käynnistämien sotien takia, vaan “omalle” väestölleen. Niille ihmisille, jotka valtiot ovat päättäneet ampua, pommittaa, tuhota, hakata, puukottaa, pahoinpidellä, kaasuttaa, näännyttää nälkään, pakkotyöllä tappaa ja muutoin hävittää tavalla, joka on liian groteski tyynesti pohdittavaksi [11].

Silti ihmiset pelkäävät lähes käsittämättömällä tavalla, että ilman valtion oletettavasti niin tärkeää suojelua yhteiskunta ajautuu epäjärjestykseen ja ihmiset kärsivät vakavaa vahinkoa. Jopa niinkin tarkkanäköinen tutkija kuin Olson, joka puhuu avoimesti “hallituksista ja kaikista niistä hyvistä ja huonoista asioista, joita ne tekevät”, siirtyy välittömästi asettamaan vastakkain “kauheat anarkiat, jotka syntyvät [valtioiden] puuttuessa”[12], vaikka Olson ei anna mitään esimerkkejä tai lainauksia anarkiaa koskevan kuvailunsa tueksi. Mutta valtion haitat — “ne pahat asiat, joita ne tekevät” — ovat tässä ja nyt, kiistämättömiä, suunnattomia ja kauhistuttavia, kun taas haitat, joita valtiottomuus aiheuttaisi, ovat mielen haamuja ja lähes täysin arvailujen varassa.

Tämä keskustelu ei näyttäisi olevan tasapuolinen. Valtion jatkuvan olemassaolon puolustaminen huolimatta siitä, että on täysin varmaa, että valtio jatkossakin syyllistyy ryöstöihin, tuhoamiseen, murhiin ja lukemattomiin muihin rikoksiin, edellyttää, että kuvitellaan ei-valtiollinen kaaos, epäjärjestys ja kuolema sellaisessa mittakaavassa, jota ei-valtiolliset toimijat eivät näytä kykenevän aiheuttamaan. Tietääkseni mikään historiallinen esimerkki ei myöskään todista tällaisesta laajamittaisesta ei-valtiollisesta kaaoksesta. Mitään henkilöä, ryhmää tai yksityistä organisaatiota ei voida edes verrata laajamittaisen kuoleman ja tuhon osalta valtioon, joka on helposti suurin ihmisen kuviteltavissa oleva tuhoamisväline.

Kaikki elämään, vapauteen ja omaisuuteen kohdistuvat ei-valtiolliset uhat näyttävät olevan suhteellisen vähäpätöisiä, ja siksi niihin voidaan puuttua. Ainoastaan valtiot voivat aiheuttaa todella massiivisia uhkia, ja ennemmin tai myöhemmin kauhut, joilla ne uhkaavat ihmiskuntaa, toteutuvat poikkeuksetta.

Varovaisuusperiaatteen opetus on selvä: ihmiset ovat häijyjä ja turmeltuvia, joten valtio, jolla on ylivoimaisesti suurin potentiaali aiheuttaa vahinkoa ja joka on yleensä ikävistä ikävimpien ihmisten vallassa, on aivan liian riskialtis, jotta kukaan voisi perustella sen jatkamista. Valtion suvaitseminen on tulella leikkimistä, jonka lisäksi se voi tarkoittaa koko ihmiskunnan täydellistä tuhoa.

Kirjoitus on ote Higgsin Journal of Libertarian Studies -lehdessä (2007; 21(4), s. 55–68) ilmestyneestä artikkelista.

Viitteet

[1] James Madison, “The Federalist №51”, The Federalist (New York: Modern Library), s. 337.

[2] emt., s. 340.

[3] Mancur Olson, Power and Prosperity: Outgrowing Communist and Capitalist Dictatorships (New York: Basic Books, 2000), s. 65.

[4] Katso esimerkiksi Murray N. Rothbard, For a New Liberty: The Libertarian Manifesto, päivitetty painos. (New York: Collier Books, 1978); ja David Friedman, The Machinery of Freedom: Guide to a Radical Capitalism, 2. p. (LaSalle, IL: Open Court, 1989).

[5] Thomas J. Thompson, “An Ancient Stateless Civilization: Bronze Age India and the State in History”, Independent Review, vol. 10 (Winter 2006), s. 365–384.

[6] Robert Higgs, Against Leviathan: Government Power and a Free Society, (Oakland, CA: The Independent Institute, 2004), pp. 374, 376; Yummi Kim, “Stateless in Somalia and Loving It”, Mises Daily, 21.2.2006.

[7] Laaja katsaus koko aihealueeseen, katso Edward P. Stringham, Anarchy and the Law: The Political Economy of Choice (Oakland, CA: The Independent Institute, 2007).

[8] Frierich A. Hayek, The Road to Serfdom (Chicago: University of Chicago Press, 1944), s. 134–152; F.G. Bailey, Humbuggery and Manipulation: The Art of Leadership (Ithaca, NY: Cornell University Press, 1988); ja Higgs, Against Leviathan, s. 33–56.

[9] Higgs, Against Leviathan, s. 101–105.

[10] Albert Nock, “The Criminality of the State”, American Mercury (March 1939).

[11] R. J. Rummelin viimeisin arvio 1900-luvun väestönmurhan uhreista ovat noin 262 miljoonaa ihmistä, ks. Vapaasana.net (1.9.2013)

[12] Olson, Power and Prosperity, s. 66 (korostus lisätty).

Ote Robert Higgsin artikkelista “ “If Men Were Angels: The Basic Analytics of the State versus Self-Government”. Artikkeli ilmestyi vuonna 2007 Journal of Libertarian Studies -lehdessä

Higgs on amerikkalainen taloustieteilijä ja -historioitsija, jonka laaja-alainen ja monipuolinen tutkimustyö yhdistelee julkisen valinnan teoriaa, uutta institutionaalista taloustiedettä ja itävaltalaista ajatteluperinnettä. Hän on kirjoittanut lukemattomia kirjoja, joista tunnetuimpia ovat hänen vuonna 1971 ilmestynyt ensimmäinen kirjansa The Transformation of the American Economy, 1865–1914: An Essay in Interpretation, vuonna 1977 ilmestynyt Competition and Coercion: Blacks in the American Economy 1865–1914 ja vuonna 1986 ilmestynyt Crisis and Leviathan: Critical Episodes in the Growth of American Government. Higgsin teokset yhdistävät taloushistoriallisen analyysin saumattomasti kirkkaaseen taloustieteelliseen ajatteluun ja institutionaaliseen analyysiin.

Ennen eläköitymistään Higgs ehti toimia useissa akateemisissa tehtävissä, jonka lisäksi hän on saanut urallaan lukemattomia palkintoja panoksistaan vapauden ja taloudellisen tutkimuksen puolesta.

Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).

--

--

--

Kirjastoon on koottu pääasiassa Bitcoinia, taloustiedettä ja politiikkaa koskevaa (suomennettua) luettavaa. Voit ottaa kirjastonhoitajaan yhteyttä sähköpostitse thomasbrand@gmx.com.

Get the Medium app

A button that says 'Download on the App Store', and if clicked it will lead you to the iOS App store
A button that says 'Get it on, Google Play', and if clicked it will lead you to the Google Play store
Thomas Brand

Thomas Brand

Wealthtech expert & strategist, mentor, private investor. Interested in economics, fintech, Bitcoin, philosophy, strategy, innovation & existential risks

More from Medium

Tokugawa Invasion of Ainu Homeland

StaFiNetwork — TIDAL INSURANCE INTEGRATION

World of V Marketplace

GitHub is a code hosting platform for version control and collaboration.