Jos olisin tiennyt, minkä aloitamme
Ray Dillingerin essee
Marraskuussa 2008 suoritin koodintarkistuksen ja tietoturvatarkistuksen Bitcoinin lähdekoodin lohkoketju-osiolle. Edes mennyt Hal Finney teki koodintarkistuksen ja skriptikielen tarkistuksen, ja me molemmat katselmoimme kirjanpitokoodin. Satoshi Nakamoto, salaniminen arkkitehti ja koodin kirjoittaja, vuorotellen vastasi kysymyksiin ja kysyi niitä.
Paljon myöhemmin julkaisin tarkastamani koodin arkiston. Se ei kuitenkaan ollut täydellinen lähdekoodi, ja näyttää siltä, ettei Hal koskaan julkaissut omaansa.
Sille oli erityinen syy, miksi olin kiinnostunut lohkoketjukoodista. Toukokuussa vuonna 1995 kirjoittamassani tutkimuspaperissa verkkotekniikan kurssille olin mielestäni luonut ensimmäisen digikäteisprotokollan, joka on koskaan käyttänyt lohkoketjua missä tahansa muodossa. Minun ratkaisuni käytti lohkoketjua aivan eri tavalla kuin Bitcoin ja sen jälkeläiset. Kyseissä jokaisella “kolikolla” oli oma pieni ketju, joka kasvoi yhdellä lenkillä joka kerta, kun se siirrettiin omistajalta toisella. Nähdessäni ajatuksen tulevan uudelleen esiin, aivan erilaisessa muodossa, oli minusta kiehtovaa.
Minusta Satoshin kryptografinen koodi vaikutti tiukalta ja minulla oli kaksi pääkritiikkiä protokollasta. Ensinnäkin, niin kauan kuin verkko oli liian pieni, oli todennäköistä, että jonkun tehokkaalla verkolla varustetun trollin varhainen hyökkäys voisi ottaa ketjun haltuun ja palauttaa sen takaisin, joten oli tarpeen käyttää huomattavaa laskentatehoa sen varmistamiseksi, että ketju olisi turvattu niin kauan kuin tämänkaltainen hyökkäys oli vielä mahdollinen. Satoshi tuotti tiivisteitä mielipuolisesti alkumetreillä, ja tällaista hyökkäystä ei tapahtunut. Toiseksi, jos verkko kasvoi liian suureksi, olin huolissani skaalauksesta ja kaistanleveydestä. Tästä olen oikeastaan edelleen huolissani.
Mutta tarkastin Bitcoinin samalla tavalla kuin professorini oli tarkistanut akateemisen artikkelin. En aidosti odottanut sen tarkoittavan mitään suurten ihmisjoukkojen kannalta, mutta toivoen, että se vähitellen lisäisi tietoisuutta ja tietoisuutta tähän liittyvistä aiheista. Muutamaa viikkoa myöhemmin Satoshi käynnisti sen Halin avustuksella, ja he ryhtyivät värväämään lisää ihmisiä hankkeen pitkäaikaiseksi tukemiseksi, ja minä astuin syrjään.
Tähän oli useita syitä. Tärkein on kuitenkin se, että olen ollut kiinnostunut digikäteisprotokollista ennen vuotta 1995. Olin tietoisempi kuin kukaan muu (paitsi ehkä Satoshi ja Hal) monista yrityksistä digikäteisjärjestelmien luomiseksi ennen Bitcoinia. Ja etenemistie, kuten Chuck Yeager totesi, on merkitty valtavin savuavin pommikuopin. Se, että et luultavasti ole koskaan kuullut aiemmista yrityksistä, kertoo enemmän kuin tuhat sanaa niiden onnistumisesta. En nähnyt syytä nollaa suurempaa arvostusta.
Itse asiassa, jos siirryt nyt etsimään noita varhaisia lanseerauksia koskevia uutisia, löydät niistä todennäköisesti vain parikymmentä. Ne olivat E-goldin kaltaisia hankkeita, jotka päätyivät raastupaan ja siten uutisiin, ja niitä, jotka aiheuttivat tai johtivat yritystoiminnan päättymiseen, kuten digicash ja Mark Twain Bank.
Suurin osa varhaisen vaiheen digikäteisjärjestelmien parissa työskentelevistä ihmisistä olivat syyllistyneet suoranaisiin rikoksiin ja joutuneet vankilaan, koska he olivat väärinkäyttäneet luottamusasemaansa.
Turvallisuuden viitekehyksessä — ja erityisesti kryptografiassa — luotettu on haukkumanimi. Itse asiassa se on melkein törkeää. Luotettu tarkoittaa jotain tai jotakuta, jolla on valta rikkoa turvallisuutesi toimimalla vilpillisesti. Jokainen luotettu rooli on määritelmänsä mukaan tietoturvaheikkous. Ymmärrät tämän, kun näet turvallisuusammattilaisten raivostuessa ihmisten puhuessa “luotettavien tietoturvalaitteiden” (engl. Trusted Computing Module, TCM) tullessa osaksi tietokoneiden vakiokokoonpanoa.
Hyvä suojaus tarkoittaa sitä, että pyritään rajoittamaan luotettavan roolin mahdollisesti aiheuttamia vahingoita, vaikka et pysty poistamaan luotettua roolia kokonaan. Ja siihen saakka vahinkojen rajoittaminen oli ollut parasta, mitä digikäteisjärjestelmä oli onnistunut saavuttamaan. Mutta Satoshi oli minusta kehittänyt ensimmäisen digikäteisjärjestelmän, jossa ei ole lainkaan luotettavaa roolia ja näin ollen ei ollut mitään tapaa väärinkäyttää luotettua asemaa.
Bitcoinin luottamukseton luonne oli tärkein seikka, joka vakuutti minut siitä, ettei Satoshi huijannut. Hän rakensi moottoritien ilman siltatullia. Ihmiset voisivat käyttää Bitcoinia ilman, että käyttäjillä olisi mitään velvollisuutta koskaan maksaa hänelle mitään. Hän ei myynyt kolikoita, vaan lahjoitti niitä tiivisteiden ratkaisemisesta. Hän ei varannut itselleen mitään.
Hän ei yrittänyt täyttää omia taskujaan muiden kustannuksella. Itse asiassa en usko koskaan kohdanneeni ketään sellaista, joka olisi ollut niin täysin välinpitämätön henkilökohtaisesta vaurastumisestaan. Tiedätkö vanhan sananlaskun siitä, että voit saada aikaan paljon, jos et välitä siitä, kuka saa kunnian? Satoshi ei halunnut kunniaa. Kaksi vuotta myöhemmin hän lähti pois ja jätti salanimen taakseen. Tätä on niin vaikea uskoa, näyttää siltä, että hän ei edes halunnut hyvitystä siitä. Sikäli kuin voimme sanoa, hän louhi noin miljoona Bitcoinia eikä ole koskaan myynyt yhtäkään niistä.
Ensimmäinen tuntematon monimiljardööri on täysin kovanahkainen osoittamaan maailmalle, että hän ei kuseta ketään. Hän ei käytä edes etuoikeutettua varhaisen louhijan asemaansa henkilökohtaisen hyödyn saamiseksi. Pysähdy miettimään tätä hetkeksi ennen kuin jatkat eteenpäin.
Bitcoinin menestys synnyttä monia kopioita. Yli kolme tuhatta lyhytikäistä kryptovaluuttaa, jotka käyttävät samaa protokollaa, on lanseerattu. Tänä päivänä useimmat niistä eivät ole enää olemassa. Yritin jonkin aikaa seurata niitä ohikiitävän hetken ja kirjoittaa muutaman sanan siitä, miten ja miksi ne epäonnistuivat. Mutta en pysynyt perässä ja se oli sitä paitsi kaikkinensa liian masentavaa.
Käyttäytymistapa, joka ei asenna tietulleja eikä luotettavia rooleja — jättäen luojalle samat mahdollisuudet louhia kolikoita muiden kanssa — on harvinaista altcoinien luojien keskuudessa. Satoshin asettamaa rimaa — jättämällä henkilökohtaisen vaurautensa luomukseensa — ei ole kukaan minun tietääkseni saavuttanut hänen jälkeensä.
Valitettavasti monet niistä, jotka ovat käynnistäneet näitä vaihtoehtoisia kryptokolikoita, eivät tiedä mitä tekevät. Vielä surullisempaa on se, että useimmat heistä tietävät mitä he tekevät, ja ainakin kolme neljästä tietää huijaavansa ihmisiä. He pyrkivät tekemään sen niin hyvin kuin mahdollista, yleensä siten, että heidän toimintaansa ei voi erottaa räikeästä osakekurssien manipuloinnista ja sisäpiirikaupasta.
He ovat luoneet koodiin luotettavia rooleja, joiden tarkoituksena oli nimenomaan luoda sellaisia tietulleja, jotka ohittamalla Satoshi oli vakuuttanut minut siitä, että hän ei ollut huijari. Altcoinien luojat ovat jopa ryhtyneet myymään kaikenlaisia kolikoita, aivan kuten e-gold tai joukko muita viime vuosikymmenen aikana lanseerattuja digikäteisen muotoja. Ihmiset joutuivat vankilaan näiden seurauksena. Nyt niitä kutsutaan kolikkoanneiksi eli ICO:iksi.
Uusi kieli, sama peli.
Minua häiritsee se, että näiden kaikkien huijarien ja omituisuuksien keskuudessa on joitakin todella hyviä ideoita, jotka syttyvät tuleen ja palavat muun mukana, kun koko hanke hajoaa skandaaleihin, rikossyytteisiin ja niin edelleen.
Minua häiritsee lisäksi se, että siinä ei ole mitään vikaa, jos yritys laskee liikkeelle osakkeensa lohkoketjussa olevina poletteina tavallisten pörssien sijaan. Herranjestas, tee se laillisesti! Sovi asiasta Yhdysvaltain arvopaperi- ja pörssikomission tai kenen tahansa lainkäyttöalueesi viranomaisen kanssa. Hanki lupa osakkeiden liikkeeseenlaskuun. Palkkaa joku toteuttamaan osakkeenomistajien äänestykset lohkoketjutransaktioita. Jos laki ei salli nimettömiä osakkeenomistajia, sinun pitää tunnistaa osallistujat (ja tarvitset väistämättä luotetun järjestelmän tunnisteiden määrittämiseksi tai yhdistämiseksi). Se saattaa toimia. Sillä saattaa olla jopa etuja. Mutta huijarit ovat tuhoamassa koko järjestelmän, joten ne saatetaan julistaa pannaan tai siitä voidaan tehdä jopa laitonta.
Useimmilla kolikkoanneilla ei ole todellisia liiketoimintasuunnitelmia. He eivät kerro sitä, miten he aikovat ansaita rahaa tarjoamalla palvelua tai myymällä tuotetta voitolla. Sen sijaan he kertovat minulle siitä, miten he aikovat mainostaa kolikoitaan.
Mietitään tätä hetki. Ostaisitko sellaisen yrityksen osakkeita, jonka liiketoimintasuunnitelma on jättiläismäinen markkinointikampanja osakkeen hinnan kasvattamiseksi? Jos yritys ei luo mitään arvoa ja käyttää osakeannista saadut rahat myynninedistämiskuluihin (ja muuhun), niin sillä ei ole liiketoimintamallia. Jos sillä ei ole muita tuloja, liiketoiminnan jatkaminen vaatii aina uusia rahoituskierroksia, joista jokainen laimentaa jo olemassa olevien osakkeiden arvoa. Se ei ole oikea liiketoimintasuunnitelma. Neuvoisin sinua olemaan ostamasta sellaisen yrityksen osakkeita.
Sijoittajat ovat tottuneet sääntelyviranomaisten tarjoamaan suojaan ja monille yksityissijoittajille “due digilence” on parhaimmillaankin pintapuolinen. Tämä asenne ei sovellu lainkaan lohkoketjuteknologioihin juuri nyt. Monilla lainkäyttöalueilla lohkoketjuteknologiaa koskevalle lainsäädännölle ja sen parissa työskenteleville ihmisille on tunnusomaista tietämättömyys, vihamielisyys, epävakaus tai väärinkäsitykset. Sääntelyviranomaiset eivät välttämättä suojaa sijoittajia. Nämä ehdot voivat vaikuttaa myös laillisten sijoitusten arvoon.
Selvitä, missä päin maailmaa yritys toimii ja missä sen päämiehet ovat. Selvitä, millä sääntelyviranomaisella pitäisi olla toimivaltaa. Selvitä, tunnustavatko nämä viranomaiset lohkoketjuteknologian osaksi tehtäväänsä, ja varmista, että he ovat tietoisia siitä asiasta, jonka ostamista harkitset. Varmista, että mukana olevat ihmiset ovat keitä he väittävät olevansa (olen tosissani) ja että sinulla on oikeudellinen muutoksenhakukeino, jos asiat eivät etene toivotulla tavalla. Varmista, että heillä on asianmukaiset toimiluvat, perustamisasiakirjat, oikeus laskea osakkeita liikkeelle (lohkoketjussa olevat poletit ovat lakiteknisesti osakkeita, jos niitä myydään toiminnan käynnistämisen yhteydessä) ja niin edelleen. Jos nämä on hoidettu, niin olet ainakin tekemisissä oikeiden liikemiesten kanssa. Ja jos olet tekemisissä oikeiden liikemiesten kanssa, voit pyytää liiketoimintasuunnitelman nähtäväksi ja suorittaa tavallisesti due diligenceksi kutsutun selvitystyön.
Satoshilla oli — ja oletan hänellä edelleen olevan — melkein yli-inhimillinen rima, koska hän ei antanut etäisintäkään vihjettä mahdollisesta huijauksesta. Olen iloinen, että minulla oli mahdollisuus työskennellä hänen ja Halin kanssa erittäin merkittäväksi muodostuneen hankkeen parissa. Uskon, että lohkoketjuteknologia vaikuttaa nykyisen sekaannuksen poistuessa huomattavasti enemmän maailmaan kuin kaikki huijaukset yhteensä.
Mutta voi hyvä luoja, mitä aloitimme. Minua inhottaa edes kuvitella, kuinka monta miljardia dollaria huijaukset, epäonnistumiset ja varkaudet ovat vieneet. He ovat väärinkäyttäneet ihmisten uskoa ja innostusta tätä teknologiaa kohtaan. Ja minulla ei ole aavistustakaan siitä, miten olisimme voineet estää sen.
Suomennos Ray Dillingerin kirjoittamasta artikkelista “If I’d Known What We Were Starting”. Artikkeli on alun perin julkaistu LinkedInissä 20.9.2017.
Ray Dillinger on yksi niistä harvoista, joka työskenteli suoraan Satoshi Nakamoton kanssa Hal Finneyn, James Donaldin, Nick Szabon ja suomalaisen Martti Malmin lisäksi Bitcoinin lanseeraamiseksi. Dillinger on työskennellyt lukuisten tekoäly-, kryptovaluutta-, tietoturva- ja kryptografiahankkeiden parissa. Nykyisin Dillinger työskentelee tekoäly- ja koneoppimissovellusten parissa ne12-yhtiössä.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).