Kaikki ovat keinottelijoita

Jatko-osa Michael Goldsteinin klassikolle

Ihmisillä on taipumus erottaa puhtaasti spekulatiiviset hankkeet ja aidosti järkevät investoinnit jyrkästi toisistaan. Kyse on kuitenkin vain aste-erosta. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin ei-spekulatiivinen investointi. Muuttuvassa taloudessa kaikkeen toimintaan liittyy aina spekulaatiota eli keinottelua. Olosuhteiden radikaali muutos voi heikentää jopa sellaisia sijoituksia, joita yleisesti pidetään täysin turvallisina.

– Ludwig von Mises, Human Action

Tyypillisesti arvostelijat kyseenalaistavat bitcoinaajien taloudellisen rationaliteetin väittämällä bitcoinin olevan vain “spekulatiivinen omaisuuserä”. Arvostelijat antavat ymmärtää bitcoinin olevan arvoton ja sen arvo perustuu puhtaasti huijausten sarjaan tai ajatukseen suuremmasta hölmöstä (jolle bitcoinit sitten myydään). Tämä omahyväinen asenne vahvistaa arvostelijoiden omanarvontuntoa ja heillä on näin ollen oikeus hylätä bitcoin turhana teknologiana ja omaisuuseränä. Heidän kielenkäyttönsä on kuitenkin petollista, koska tällaiset höpötykset osoittavat, kuinka heikoissa kantimissa arvostelijoiden taloudellisen ajattelun peruspilarit ovat. Yksinkertainen todellisuus on, että kaikki toiminta on spekulatiivista toimintaa ja kaikki omaisuuserät ovat spekulatiivisia omaisuuseriä. Kysymys ei ole siitä, pitäisikö bitcoinilla keinotella, vaan siitä, miten sillä pitäisi keinotella.

Toiminta, epävarmuus ja riski

Jos tulevaisuus olisi täysin ennustettavissa, ei olisi mitään tarvetta tehdä taloudellisia valintoja. Valinnoilla ei olisi merkitystä tulevaisuuden kannalta, koska tulevaisuus olisi jo annettu ja ennalta määrätty. Se, että ihmiset toimivat tarkoituksenaan vaikuttaa tuleviin olosuhteisiin omaksi edukseen, tarkoittaa perustavanlaatuista ja väistämätöntä epävarmuutta tulevaisuudesta.

Epävarmuutta on kahdesta syystä. Ensinnäkään emme tiedä luonnonilmiöistä niin paljon, että kykenisimme ennustamaan kaikki tulevat luonnonolosuhteet, emmekä todennäköisesti koskaan tule tietämäänkään. Toiseksi ihmisten mieltymykset ovat alati muuttuvia. Ihmisten näkemykset siitä, mitä arvostamme, muuttuvat jatkuvasti. Uusi tieto ja kokemus muokkaavat heidän käsityksiään siitä, mitkä ovat parhaita keinoja saavuttaa tietyt päämäärät, tai siitä, haluavatko he ylipäätään tiettyjä päämääriä.

Epävarmuuden ymmärtäminen edellyttää sen erottamista riskistä. Ludwig von Mises erottelee ne teoksessaan Human Action selittämällä erilaisia todennäköisyyksiä, joita toimijoiden on käsiteltävä. Meillä ei aina ole riittävästi tietoa, jotta voisimme esittää varmoja väitteitä tulevaisuudesta, mutta emme myöskään aina ole täysin tietämättömiä tulevaisuuden asiantiloista. Kaksi todennäköisyystyyppiä, joita hän kutsuu luokka- ja tapaustodennäköisyydeksi, liittyvät siihen, millaista tietoa meiltä puuttuu.

Mises määrittelee luokkatodennäköisyyden seuraavalla tavalla:

Luokkatodennäköisyydellä tarkoitetaan seuraavaa: Tiedämme tai oletamme tietävämme kyseisen ongelman osalta kaiken tapahtumien tai ilmiöiden kokonaisen luokan käyttäytymisestä. Mutta todellisista yksittäisistä tapahtumista tai ilmiöistä emme tiedä muuta kuin sen, että ne ovat tämän luokan osia.

Tiedämme noppaa heittäessämme, että tietyn silmäluvun todennäköisyys on yksi kuudesta, mutta emme tiedä, mikä tulos todella saadaan. Samoin määritellä todennäköisyyden sille, että jokin sairaus tai vamma koskettaa tiettyä väestöä tai väestönosaa, mutta emme tiedä etukäteen, kuka oikeastaan sairastuu tai vammautuu. Olemme tekemisissä riskin kanssa, kun meillä on riittävästi tietoa ja varmuutta käsitellä tällaisia tapahtumaluokkia. Tulosten todennäköisyys on objektiivinen, laskettavissa ja ennustettavissa, ja tällaiset todennäköisyydet ovat vakuutettavissa.

Meillä ei kuitenkaan ole näin suurta varmuutta kaikista tapahtumista, joten kyse on tapaustodennäköisyydestä ja epävarmuudesta.

Tapaustodennäköisyydellä tarkoitetaan seuraavaa: Tiedämme tietyn tapahtuman osalta joitakin sen lopputulokseen vaikuttavia tekijöitä, mutta on olemassa muita vaikuttavia tekijöitä, joista emme tiedä mitään.

Ihmisten toiminta perustuu subjektiiviseen ja laadulliseen arvoon, eikä sillä ole mitään tekemistä määrällisen datan kanssa. Näin ollen on mahdotonta laskea erilaisia todennäköisyyksiä taloudellisille lopputulemille. Voimme ehkä käyttää sellaisia tekijöitä, kuten aiemmat mieltymyksemme, toiminnan lopputulosten arvioimiseksi, mutta emme voi käyttää tätä tietoa apuna asettaaksemme laskettavissa olevia tapahtumatodennäköisyyksiä lopputulemille. Mises käyttää esimerkkinä jalkapalloa. Yhden joukkueen aiemmat voitot saattavat saada meidät uskomaan, että joukkue voittaa jälleen, mutta se ei takaa altavastaajan tappiota. Pelihän olisi tylsä ja turha, jos tietäisimme tulokset ennalta.

Voidaan siis sanoa, että riski liittyy tapahtumiin, joiden esiintymistiheys on laskettavissa ja riskejä voidaan käsitellä vakuutusten avulla. Suurin osa ihmisten kohtaamista epävarmuuksista liittyy kuitenkin tapahtumiin, jotka ovat ainutlaatuisia kussakin yksittäisessä tilanteessa, eikä niitä vastaan voida näin ollen vakuuttaa. Meidän on käytettävä muita keinoja ja menetelmiä epävarmuuden hallitsemiseksi.

Uhkapeli, insinööritiede ja keinottelu

Mises eritteli kolme tapaa, jolla taloudelliset toimijat käsittelevät epävarmuutta: uhkapeli, insinööritiede ja keinottelu.

Uhkapeli on luokkatodennäköisyyden ja riskin käsittelyä, mutta kyse on vedonlyönnistä, jonka kohteena on yksittäistapaus. Mises luonnehti tätä seuraavasti:

Uhkapelaaja ei tiedä mitään tapahtumasta, josta hänen vedonlyöntinsä lopputulema riippuu. Hän tietää vain, kuinka usein tällaisten tapahtumien sarjaan liittyy hänen kannaltaan suotuisa lopputulema, ja tämä tieto on hyödytöntä hänen toimintansa kannalta. Hän luottaa hyvään onneen — ja onni on hänen ainoa suunnitelmansa.

Uhkapeluri tietää, että tietty nopanheitto onnistuu vain yhdessä kuudesta tapauksesta, mutta hän lyö vetoa siitä, että seuraavalla kerralla hän onnistuu. Vakuutus on vakuutetun näkökulmasta uhkapeliä, sillä vaikka hän maksaa vakuutusmaksun, joka heijastaa ei-toivotun tapahtuman esiintymistiheyttä, se ei ehkä koskaan realisoidu, ja vakuutusmaksu olisi maksettu turhaan. Joka päivä ihmiset pelaavat uhkapeliä siitä, että auto ei aja yli, lumi ja jää ei putoa katolta niskaan tai nilkka ei katkea. Tietyssä mielessä elämästä ei siis voi koskaan poistaa sen perimmäistä uhkapelimäistä luonnetta (paitsi ehkä, jos olet Phil Ivey).

Toisaalta, jos jollakulla on riittävästi teknistä tietoa, jotta hän voi arvioida luonnonilmiöitä ja niiden vaikutuksia riittävällä varmuudella, toimija voi käsitellä tulevaisuutta insinööritieteiden avulla. Mises kirjoitti insinööreistä seuraavasti:

Insinööri puolestaan tietää kaiken, mitä tarvitaan hänen ongelmansa, koneen rakentamisen, teknisesti tyydyttävään ratkaisuun. Sikäli kuin epävarmuuden reunamia on hänen hallussaan, insinööri pyrkii poistamaan ne varmuusmarginaalein. Insinööri tuntee vain ratkaistavat ongelmat ja ongelmat, joita ei ole mahdollista ratkaista nykyisellä tietämystasolla. Joskus insinööri saattaa epäsuotuisten kokemusten perusteella huomata, että hänen tietämyksensä ei ollutkaan niin täydellistä kuin hän oli olettanut ja että hän ei ollut tunnistanut joidenkin sellaisten tekijöiden epämääräisyyttä, joita hän luuli aiemmin pystyvänsä hallitsemaan. Silloin hän ryhtyy parantamaan tietämystään. Hänkään ei tietenkään kykene koskaan poistamaan täysin ihmiselämän uhkapelimäisyyttä, elämän peliä. Mutta hänen lähtökohtansa on toimia vain varmuuden rajoissa. Hän pyrkii hallitsemaan toimintansa osatekijät täydellisesti.

Polkupyöräilijä ei voi koskaan tietää, milloin hän saattaa kaatua, mutta jos hän käyttää pätevän insinöörin suunnittelemia ja valmistamia polkupyöräkypärää, polkupyöräilijä saattaa ajella turvallisemmin mielin. Hän voi olla varmempi siitä, että hän pääsee ehjänä perille.

Kun kyse on asioista, jotka koskevat ihmisten arvottamia asioita, ihmisten on kuitenkin keinoteltava. Mises kuvaili spekulaatiota seuraavalla tavalla:

Todellisessa maailmassa toimiva ihminen joutuu kohtaamaan sen tosiasian, että on olemassa kanssaihmisiä, jotka toimivat toisella tavoin kuin hän itse toimii. Tarve sopeuttaa oma toiminta muiden ihmisten toimintaan tekee hänestä keinottelijan, jonka menestys tai epäonnistuminen riippuu hänen enemmän tai vähemmän paremmasta kyvystä ymmärtää tulevaisuutta. Kaikki sijoitukset ovat eräänlaista keinottelua. Ihmisen toiminnassa ei ole vakautta, eikä näin ollen myöskään turvaa.

Mieltymykset voivat muuttua mistä tahansa syystä tai ilman mitään syytä. Hyödyke, joka on arvokas tänään, ei ehkä ole arvokas enää huomenna. Tai se, mitä pidit arvottomana tänään, saattaa olla arvokas vuoden kuluttua. Toimijat käsittelevät tätä epävarmuutta keinottelemalla. He ostavat tai myyvät hyödykkeitä tänään arvioidessaan sitä, mitä huominen tuo tullessaan. Näitä päätöksiä ei kuitenkaan tehdä tyhjiössä. Toimijat käyttävät tietämystään markkinoiden nykytilasta sekä tietämystään mieltymyksistä, uskomuksista, aiemmista toimista ja niin edelleen arvioidakseen tulevaisuutta. He muotoilevat tuotantorakennetta näiden arvausten perustella yrittäessään vaikuttaa tulevaisuuteen ja tehdäkseen voittoa. Voittoa saavat kuitenkin vain ne, jotka tekevät oikeaan osuvia arvioita siitä, mitä ihmiset todella haluavat. Tulevaisuus on epävarma, joten ihminen voi myös sortua yrittäjyydessään virheisiin tuottamalla hyödykkeitä, joiden arvo muille on odotuksia pienempi, ja tuloksena on tappioita. Menestyneimpiä yrittäjiä ovat ne, jotka osaavat rutiininomaisesti ennakoida, miten ihmiset saattavat toimia tulevaisuudessa, kun taas ne, jotka eivät kykene arvioimaan tulevaisuutta yhtä kirkkaasti, kärsivät tappioita ja joutuvat lopulta lopettamaan toimintansa.

Jokaisen toimijan voitot ja tappiot ovat puolestaan oppimismahdollisuuksia kaikille, koska ne viestivät muille siitä, miten heidän tulisi mukauttaa näkemyksiään ja tuotantorakenteitaan ennakoidakseen aiempaa paremmin tulevaisuutta ja tarjotakseen muille heidän tarvitsemiaan hyödykkeitä. Epävarmuus ja keinottelu ovat siis markkinaprosessin ja koko markkinatalouden perusta. Kaikkien toimijoiden on opittava vastaamaan ihmisten ilmaisemien mieltymysten ja toimien synnyttämiin markkinasignaaleihin, jos he haluavat spekuloida menestyksekkäästi ja olla tuottoisia. Siis jos he haluavat parantaa itsensä ja muiden tulevaisuutta.

Kaikki omaisuuserät ovat spekulatiivisia omaisuuseriä

Tulevaisuus on epävarma, koska ihmisen toiminnassa ei ole vakioita. Keinottelu on välttämätöntä. Kaikella toiminnalla pyritään parantamaan tulevia olosuhteita, mutta voimme vain spekuloida sillä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mieltymykset muuttuvat, mutta myös omat mieltymyksemme. Sitä, mitä haluamme tänään tai mitä luulemme haluavamme huomenna, emme ehkä kuitenkaan halua huomenna.

Tämä tarkoittaa, että tarkkaan ottaen kaikki ostamamme ja myymämme hyödykkeet ovat “spekulatiivisia hyödykkeitä”. Bitcoin on varmasti “spekulatiivinen hyödyke”, mutta niin ovat myös kynät, autot ja jäätelö. Saatoit ostaa hetki sitten vaniljajäätelöä, mutta myöhemmin saattaa käydä ilmi, että haluatkin suklaajäätelöä tai jotain aivan muuta herkkua. Et voinut tietää tätä etukäteen. Saatoit tehdä päätöksesi vain sen perusteella, että yleensä haluat vaniljajäätelöä.

Lisäksi jos spekuloit jollain hyödykkeellä (ja ainahan sinä spekuloit), spekuloit myös kaikilla muilla hyödykkeillä, koska yhden hyödykkeen ostaminen tai myyminen aiheuttaa vaihtoehtoiskustannuksia, koska et nyt ostakaan tai myykään jotain toista hyödykettä.

Ne, jotka pilkkaavat “spekulatiivisia omaisuuseriä”, kutsuvat niitä toisinaan “uhkapeliksi”, “vedonlyönniksi” tai vastaavaksi toiminnaksi. Tämä ei ole reilua peliä, mutta prakseologisesti se on epätarkkaa kielenkäyttöä. Joku saattaa spekuloida jollain omaisuuserällä tarkan harkinnan jälkeen (kuten bitcoinaaja) ja toinen vain kuultuaan taksikuskin puhuvan siitä, mutta molemmat käyttävät arvioissaan suurta määrää tietoa siitä, mitkä asiat voisivat vaikuttaa lopputulokseen.

Kaupankäynti spekulatiivisilla omaisuuserillä ei ole uhkapeliä. Uhkapelissä on kyse luokkatodennäköisyydestä, kuten yllä kerrottiin, kun taas keinottelussa on kyse tapaustodennäköisyydestä. Uhkapeleissä joku saattaa tietää kaikkien tapahtumien esiintymistiheydet, mutta tällä tiedolla ei ole vaikutusta tosiasialliseen lopputulemaan. Spekuloitaessa emme tiedä kaikkia tapahtuman lopputulemaan vaikuttavia tekijöitä, mutta voimme tietää jotakin niistä. Et ehkä tiedä, haluatko vaniljajäätelöä juuri nyt (tai ollenkaan), mutta tiedät suunnilleen, mistä yleensä tuppaat pitämään.

Epävarmuus ja raha

Toimija, joka haluaa välttää riskejä, voi ostaa vakuutuksen odotettavissa olevan vaaratilanteen varalta, kuten edellä mainittiin. Epävarmuus ei kuitenkaan ole ennustettavissa, joten epävarmuutta vastaan ei voi hankkia vakuutusta. Sen sijaan toimijat turvautuvat tiettyyn hyödykkeeseen, joka on kaikkein myyntikelpoisin (tai vaihdettavin). Sitä kutsutaan rahaksi.

Talous- ja yhteiskuntatieteilijä Hans-Hermann Hoppe kirjoittaa artikkelissaan “The Yield From Money Held’ Reconsidered”:

Ihmisen joutuessa kohtaamaan tämän ennakoimattomien mahdollisuuksien haasteen, hän saattaa arvostaa hyödykkeitä niiden myyntikelpoisuuden perusteella (eikä niinkään niiden käyttöarvon perusteella kuluttaja- tai tuottajahyödykkeinä) ja harkita käyvänsä kauppaa myös silloin, kun hankittavat hyödyke on myyntikelpoisempi kuin luovutettava hyödyke, jolloin sen hallussapito helpottaisi muiden suoraan tai epäsuorasti hyödynnettävissä olevien tavaroiden ja palvelujen hankkimista tulevaisuudessa. Toisin sanoen voi syntyä kysyntää vaihdannan välineelle eli kysyntää hyödykkeille, joita arvostetaan niiden markkinoitavuuden tai jälleenmyyntikelpoisuuden perusteella.

Hän jatkaa hieman myöhemmin:

Rahaa voidaan käyttää mahdollisimman monenlaisten tarpeiden välittömään tyydyttämiseen, joten se tarjoaa omistajalleen parhaan inhimillisen suojan epävarmuutta vastaan. Rahan omistaja saa rahan hallussapidosta tyydytystä siitä, että hän kykenee välittömästi suoriutumaan mitä erilaisimpiin tuleviin, ennalta arvaamattomiin tarpeisiin. Sijoitus käteisvaroihin on sijoitus, joka ehkäisee (subjektiivisesti koettua) vastenmielisyyttä epävarmuutta kohtaan. Suurempi käteissaldo tuo mukaan helpotusta epävarmuuden aiheuttamaan epätyydyttävään olotilaan.

Johtopäätökset

Kaikki omaisuuserät ovat spekulatiivisia omaisuuseriä. Myös raha on spekulatiivinen omaisuuserä. Meidän on siis tarkasteltava spekulatiivista toimintaa sen tiedon ja arvion perusteella, jonka valossa spekulaatiota tapahtuu, sen sijaan, että vain sulkisimme silmämme ja korvamme todellisuudelta.

Rahan tapauksessa voimme selvittää, kuinka hyvin hyödykkeen ominaisuudet palvelevat sen käyttötarkoitusta erilaisissa epävarmuustilanteissa joko luonnollisten ominaisuuksiensa tai ihmisen suunnittelutyön ansiosta, jotta kyseinen hyödyke kykenisi kaikkein parhaiten olemaan kaikkein markkinoitavin ja markkinakelpoisin. Tämä ei takaa sitä, että tämä rahahyödyke otettaisiin käyttöön rahana, mutta tällaisen ajatusleikin kautta voimme ymmärtää, miten rahallistuminen saattaisi tapahtua, ja arvioida, voiko rahamaistuminen vielä jatkua tai jatkuuko se jo.

Perehdymme tähän kysymykseen seuraavassa artikkelissa.

Suomennos Michael Goldsteinin (Twitter) kirjoittamasta artikkelista “Everyone’s a Speculator”. Artikkeli on julkaistu The Bitstein Brief -blogissa 23. tammikuuta 2023.

Goldstein on Satoshi Nakamoto Instituten johtaja ja Bitstein Consultingin toimitusjohtaja. Hän vetää yhdessä Pierre Rochardin kanssa Noded Bitcoin Podcast -keskusteluohjelmaa.

Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).

Lue Goldsteinin aiempi kirjoitus “Kaikki ovat huijareita” vuodelta 2014.