Keskussuunnittelu on epäonnistunut surkeasti tämän pandemian aikana

Viimeinen asia, mitä tarvitsemme, on enemmän keskussuunnittelua

Thomas Brand
Brandin kirjasto
3 min readMay 21, 2020

--

Philip Booth

Kansalaisyhteiskunta on astunut esiin siellä, missä hallituksen toimet eivät ole onnistuneet.

Monien vasemmalle kallellaan olevien mukaan koronaviruksen pitäisi saada meidät ajattelemaan uusia asioita taloudesta, politiikasta ja yhteiskunnasta. Vaikka he kritisoivat muun muassa erikoisrahastojen hoitajia, jotka ovat saattaneet hyötyä taloudellisesta kriisistä, poliittinen opportunismi näyttää olevan pelin nimi.

Esimerkiksi ilmastoaktivisti Greta Thunberg on kirjoittanut: “Jos yksi virus voi tuhota koko talouden… se on todiste siitä, että yhteiskuntamme eivät ole kovin kestäviä”. Vasemmistolaiset kommentaattorit ovat asettautuneet jonoksi asti väittääkseen, että viruksen torjunta keskussuunnitteluun nojaamalla osoittaa, kuinka tärkeä hallitus on. Ja monet ovat jo esittäneet, joista vähäisin ei ole Canterburyn arkkipiispa, vaatimuksia uudesta yhteiskunnasta, jossa yhteiselämä on uudessa arvossaan.

Toisen maailmansodan jälkeen samanlainen ajattelu siirsi politiikan tiukasti vasemmalle. Taloustieteilijä ja filosofi Friedrich Hayek huomasi ja pelkäsi tätä, ja kirjoitti tämän hengessä kirjan Tie orjuuteen. Hayek varoitti, että sodanaikaista suunnittelua, kun maalla oli edessään eksistentiaalinen uhka ja kaikki resurssit oli suunnattava tiukasti kohti yhtä tavoitetta, ei pitäisi toistaa rauhan aikana.

Sota-aikakin havainnollisti keskussuunnitteluun liittyviä ongelmia. Yhdysvallat kävi toista maailmansotaa hajautettujen ja yksityisten palveluntarjoajien avulla, jotka varmistivat, että oikeat varusteet ja laitteet toimitetaan etulinjaan. Yhdysvaltain sotakoneisto oli Saksaa ja Neuvostoliittoa parempi. Neuvostoliitto oli voittajien puolella, mutta maa menetti sodassa yli 17 ihmistä.

Näyttää siltä, että yksi sodanjälkeisistä instituutioista — keskitetysti suunniteltu Iso-Britannian kansallinen terveyspalvelu — ei ole menestynyt kovin hyvin meitä tämän kriisin aikana. Aneurin Bevan tunnetusti anoi, että Tredegarissa pudonneen alusastian ääni kaikuisi Westministerin palatsin käytävillä. Emme kuitenkaan kykene keskitetysti suunnittelemaan edes henkilönsuojainten ja COVID-19-testauksen tarjoamista. Vaikka Iso-Britannian hallitus torjuu yksityisten yritysten tarjoamia elintärkeitä laitteita, Saksan hajautettu ja suurelta osin yksityinen terveydenhuoltojärjestelmä näyttävät pärjäävän paljon paremmin.

Jos keskussuunnittelu ei toimi, kun hallituksella on yksi kaiken ylittävä tavoite torjua tämä virus, se ei todellakaan ole järjestelmä, jota tulisi käyttää rauhan aikana. Väite siitä, että kapitalismi ei kestä iskuja, kuten Thunberg ja muut ovat sanoneet, ei ole muuta kuin väärin.

Ennen kovia rajoitustoimia aito pelko oli, että supermarketeista ei ole enää saatavilla perustarpeita: vessapaperi, pasta ja purkkitomaatit katosivat hyllyiltä. Kahden viikon kuluessa toimitusketjut olivat kuitenkin sopeutuneet, supermarketeilla oli taas lisää tavaraa ja meidän ei tarvitse huolehtia siitä, mistä seuraava vessapaperipaketti on saatavilla. Supermarketit palasivat nopeasti normaaliin kotona tehtävän työn aiheuttamista suurista kysyntämuutoksista huolimatta.

Itse asiassa vasta viime viikolla The Telegraph -lehdessä julkaistun entisen akateemisen kollegani, professori Tim Langin, Feeding Britain -kirjaa käsitelleessä arviossa todettiin: “Harva epäilee sitä, että parlamentin juuri käsittelemä maatalouslakiesitys on kirjoitettava täysin uudelleen ensimmäisistä periaatteista lähtien COVID-19:n jälkeen, jossa elintarviketurva ja kansallinen ravitsemuspolitiikka ovat ytimessä.” Nyt kaupat ovat jälleen hyvin varustettuja, joten tämä lausunto näyttää jo vanhentuneelta.

Ei vaikuta olevan epäilystäkään siitä, että Kansallisen terveysjärjestelmän henkilökunnan huomattavasta kestävyydestä ja sitoutumisesta, supermarketit ovat suoriutuneet paremmin kuin hallituksen johtama ja ohjailema Kansallinen terveysjärjestelmä. Hallituksen lupaukset COVID-19-testaukseen kuulostavat yhä enemmän Neuvostoliiton tuotantosuunnitelmilta, jossa jokainen epäonnistuminen tuottaa haluttu määrä traktoreita johti aina entistä suurempaan tavoitteeseen seuraavalla kerralla.

Vapaata taloutta on kuitenkin täydennettävä kukoistavalla kansalaisyhteiskunnalla Arkkipiispa Welby on vaatinut paluuta yhteiseloon. Muissa yhteyksissä hän on liittänyt tämän uskomuksiinsa siitä, että hallituksen on hallittava taloutta enemmän. Mutta arkielämä ja valtio eivät ole sama asia. Vaikka anglikaaniset kirkot ovat kiinni, jopa papeille, erittäin byrokraattisin ja riskejä välttävin toimin, britit ovat reagoineet kiireelliseen tarpeeseen — aivan kuten he ovat aina tehneet. Jo ennen epidemiaa 20 miljoonaa brittiä oli vapaaehtoisina. Kansallisen terveysjärjestelmän piirissä työskentelee nyt niin paljon vapaaehtoisia, että sen on pitänyt lopettaa vapaaehtoisten rekrytointi. Yritin päästä vapaaehtoiseksi ruokajonoon viime viikonloppuna, mutta heillä oli enemmän apukäsiä kuin he tarvitsevat.

Tämän viruksen vastaisen sodan opetusten pitäisi olla päinvastaisia kuin ne, joita niin monet oppivat toisesta maailmansodasta. Meidän on tarkasteltava uudelleen vuoden 1945 jälkeistä keskussuunnittelua ja byrokraattista ajattelutapaa. Harkitkaamme sen sijaan Saksan ja Alankomaiden terveydenhuoltojärjestelmien omaksumista. Valtion tulisi pysyä pois kansalaisyhteiskunnan ja hyväntekeväisyysjärjestöjen tieltä ja lopettaa kaikkien taloudellisten ja yhteiskunnallisten elämän osa-alueiden sääntelyä. Tarvitsemme kukoistavaa markkinataloutta ja vahvaa kansalaisyhteiskuntaa.

Näiden pitäisi varmasti olla COVID-19-ajan oppitunteja. Keskussuunnittelu on epäonnistunut ja meidän on todella luotettava ihmisiin.

Suomennos Philip Booth The Telegraph -sanomalehdessä 24.4.2020 ilmestyneestä mielipidekirjoituksesta “Central planning has failed miserably in this pandemic. The last thing we need is more of it”.

Booth on Institute of Economic Affairs -ajatushautomon vanhempi akateeminen tutkija ja rahoituksen, yhteiskuntapolitiikan ja etiikan professori Pyhän Marian yliopistossa Twickenhamissa, Iso-Britanniassa. Aiemmin Booth työskenteli Lontoossa Cassin kauppakorkeakoulussa vakuutustieteiden ja riskienhallinnan professorina. Booth on aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija, joka on kirjoittanut lukuisia tieteellisiä teoksia ja artikkeleita.

Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).

--

--

Thomas Brand
Brandin kirjasto

Curious observer. Interested in economics, fintech, Bitcoin, philosophy, strategy, innovation & existential risks.