Kiinan kolmen kappaleen probleema
Virusta koskevan disinformaation levittäminen osuu Kiinaa arkaan paikkaan
Liu Cixinin poikkeuksellisessa tieteisromaanissa “Kolmen kappaleen probleema” Kiina luo huolimattomuuttaan, ja sitten nerokkaasti ratkaisee, ihmiskuntaan kohdistuvan eksistentiaalisen uhan. Tämä saa alkunsa siitä, että kiinalaiset muodostavat yhteyden Trisolaris-planeettaan ja sitten torjuvat uhan pysäyttämällä trisolariaanien hyökkäyksen.
Muistan ajatelleeni, että kirjan juonirakenne oli outo, kun luin kirjan viime vuonna. Länsimaisessa kirjallisuudessa scifi-kirjojen juonirakenteet eivät etene näin. Pahat tyypit (saksalaiset, venäläiset, kiinalaiset tai vain ulkoavaruuden asukit) tekevät pahoja asioita ja sitten (englantia puhuvat) hyvät tyypit pelastavat maailman. Yksi monista asioista, jonka opin luettuani Cixinin romaanin, on, että tässä ja monessa muussa suhteessa Kiina on erilainen. Kiina voi hyväksyä maailman sairastumisen maailman pelastamiseksi.
Ei-kaunokirjallinen ihmiskunnan tänään kohtaama uhka ei tietenkään ole ulkoavaruuden muukalaisten hyökkäys. COVID-19 ei ole peräisin ulkoavaruudesta, vaikka se jakaa trisolaraanien tavoin impulssin meidän alistamiseksemme. Tosiasia on kuitenkin, että ensimmäinen COVID-19-tapaus ilmeni Kiinassa, samoin kuin ensimmäiset viestit Trisolaris-planeetalle lähetettiin Kiinasta.
Jos olet nykyisen dekadentin kulttuurisen osallisuuden ja herkkyyden pakkomielteen vallassa, et välttämättä pidä siitä, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kutsui sitä “kiinalaiseksi virukseksi”. Mutta hänellä on yhtä suuri oikeus kutsua sitä kiinalaiseksi virukseksi yhtä paljon kuin ihmisillä oli vuonna 1968 oikeus kutsua kyseisen vuoden influenssa A -viruspandemiaa (H3N2) “hongkongilaiseksi influenssaksi”, koska Hongkongissa oli tällöin kirjattu ensimmäinen tartuntatapaus.
Kiina aiheutti tämän katastrofin, mutta haluaa nyt saada kunnian siitä, että se pelasti meidät siltä. Kiinan hallituksen aikomuksena on siepata voitto sen aiheuttaman tappion leuoista toimittamalla suhteellisen vapaasti testaussarjoja (joista osa ei toimi) ja kasvosuojia (joista suurin osa todennäköisesti toimii, mutta hankin omani silti Taiwanista, kiitos vaan)
Pahinta on, että jotkut ihmiset länsimaissa ovat niin sekaisin Trump-häiriintyneisyysoireyhtymästä tai niin kiinalaisen rahan korruptoimia tai, kuten Italian tapauksessa, niin pettyneitä muiden eurooppalaisten vähemmän kuin altruistisiin reaktioihin heidän poikkeuksellisen vakavaan koronavirustautitilanteeseen, että he ovat todella valmiita nielemään tämän Kiinan tekopyhyyden ja valheen myrkyllisen virran. Oliko tänä vuonna mitään yhtä tyhmää kuin Firenzen pormestarin helmikuussa julistama “Halaa kiinalaista” -kampanja?
Yritetään palauttaa järki tähän viidellä kysymyksellä, jotka meidän pitäisi kysyä Kiinan presidentti Xi Jinpingilta seuraavan kerran, kun puhumme etäyhteyksien välityksellä hänen kanssaan.
Ensinnäkin, mitä tarkalleen ottaen Wuhanissa tapahtui, joka johti Sars-CoV-2:n syntyyn alun alkaen? Jos virus on peräisin lepakosta yhdeltä kaupungin “märistä” markkinoista (joilla myydään ihmisravinnoksi tarkoitettuja villieläimiä kanan ja naudanlihan kanssa), joita Kiinan hallinto ei ole selittämättömästä syystä sulkenut, on jo tarpeeksi huono juttu. Mutta jos se sai alkunsa Kiinan tartuntatautien torjunta- ja ehkäisykeskuksen Wuhanin haaran huolimattomuudesta, niin tilanne on vielä huonompi. On hullua tutkia mahdollisesti tappavia zoonooseja, kuten koronaviruksia, Wuhanin kaltaisen suurmetropolin sydämessä.
Toiseksi, kuinka suuri keskushallinnon rooli oli peittelyssä sen jälkeen, kun Wuhanissa kävi selväksi, että tauti leviää ihmisestä toiseen? Nyt tiedämme, että uusia tautitapauksia oli 104, mukaan lukien 15 kuolemantapausta, 12. joulukuuta ja joulukuun lopun aikana. Miksi Kiinan virallinen linja oli 31. joulukuuta, että “mitään selkeitä todisteita” ihmisestä toiseen tapahtuvista tartunnoista ei ollut? Ja miksi virallinen linja muuttui vasta 20. tammikuuta?
Kolmanneksi, kuten kävi selväksi täysimittaisen epidemian levitessä Wuhanista muualle Hubein maakunnassa, miksi Kiina katkaisi matkaliikenteen Hubeista muualle kiinaan 23. tammikuuta — mutta ei kuitenkaan liikennettä Hubeista muualle maailmaan?
En odota suoria vastauksia näihin kysymyksiin sen enempää kuin saimme Neuvostoliiton kommunistiselta puolueelta suoria vastauksia Tšernobylin jälkeen.
Mutta uskon, että meidän on pitää kysyä näitä kysymyksiä jatkossakin jo vain sen takia, että rokotamme itsemme tällä hetkellä toisenlaista Kiinasta leviävää virusta vastaan. Kyse on viruksenomaisesta disinformaatiosta ja sen levittämisen saloista, jotka Xi on oppinut venäläiseltä ystävältään Vladimir Putinilta.
Kiinalla on ongelma. Kyse ei ole kolmen kappaleen probleemasta, joka muistuttaa meitä siitä, että kiinalaiset pystyvät suuriin asioihin kirjallisuudessa, samoin kuin kiinalaiset tutkijat pystyvät tekemään suurta tiedettä.
Kiinan ongelma, kuten Venäjän ongelma ennen vuotta 1991, on yhden puolueen ongelma. Ja niin kauan kuin viidesosa ihmiskunnasta on vastuuttoman, korruptoituneen ja vallanhimoisen organisaation tahdon alla, jolla on pitkä historia rikoksista omaa kansaansa vastaan, loput ihmiskunnasta ei ole turvassa.
Suomennos Niall Fergusonin (Twitter) mielipidekirjoituksesta “Let’s Zoom Xi Jinping. He has questions to answer about coronavirus”. Kirjoitus ilmestyi monissa kansainvälisissä lehdissä samanaikaisesti huhtikuun alussa 2020.
Ferguson on tuottelias skotlantilais-amerikkalainen tietokirjailija, monipuolinen yhteiskunnallinen keskustelija ja entinen Harvardin yliopiston ja Harvardin kauppakorkeakoulun professori. Hän työskentelee nykyisin Hoover Institutionin vanhempana tutkijana, Harvardin yliopiston Belfer Center for Science and International Affairsin vanhempana tutkijana ja Tsinghuan yliopiston vierailevana professorina.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
