Koronapaniikki
Morgan Houselin essee
S e on okei, että sinulla ei ole mielipidettä asioista, joista et tiedä mitään. En tiedä mitään koronaviruksista. Mutta minulla on muutamia ajatuksia siitä, miten ihmiset ajattelevat riskistä.
Meidän on muistettava Daniel Kahnemanin neuvo: “Ihmiset eivät kykene ymmärtämään erittäin suuria tai hyvin pieniä lukuja. Meidän olisi hyödyllistä tunnustaa tämä tosiasia.”
Tämä on ensimmäinen globaali kriisi sosiaalisen median aikakaudella. Sosiaalisesta mediasta olemme viime vuosikymmenen aikana oppineet, että 1) tieto leviää nopeasti, 2) väärä tieto leviää nopeimmin, koska se on sensaatiomaisempaa ja 3) heimoidentiteetit korostuvat, kun keskustelua käydään verkossa kasvokkaisen vuorovaikutuksen sijaan, joten terve keskustelu muuttuu nopeasti minun ja sinun joukkueesi väliseksi taisteluksi. FDR sanoi, “Ainoa asia, jota meidän on syytä pelätä, on itse pelko”, aikakaudella, jolloin ainoa tietolähde oli sellaisten ammattilaisten toimittama ja journalistien kirjoittamana sanomalehti, joita eivät motivoineet tykkäykset, uudelleentwiittaukset tai klikeistä saatavat palkkiot.
Epävarmuus vaaran edessä tuntuu kauhealta. Tällöin on lohduttavaa pitää vahvoja mielipiteitä, vaikka sinulla ei ole aavistustakaan siitä, mistä puhut, koska hartioiden kohautus tuntuu piittaamattomalta panosten ollessa korkeat. Monimutkaiset asiat ovat aina epävarmoja, epävarmuus tuntuu vaaralliselta ja vastauksien saaminen tuntuu vähentävän vaaraa. Haluamme varmoja vastauksia silloin, kun asiat ovat epävarmimmillaan, jolloin varmoja vastauksia ei oikeastaan ole olemassa.
Emme ole henkisesti valmiita ajattelemaan laajalle levinnyttä riskiä. Näin saksalainen psykologi Gerd Gigerenzer kirjoittaa kirjassaan Risk Savvy:
Ihmiset eivät ole tyhmiä. Ongelmana on, että koulutusjärjestelmässämme on hämmästyttävä sokea piste riskilukutaidon osalta. Opetamme lapsillemme varmuuden matematiikkaa — geometriaa ja trigonometriaa — mutta emme epävarmuuden matematiikkaa, tilastollista ajattelua. Ja opetamme lapsillemme biologiaa, mutta emme psykologiaa, joka muokkaa heidän pelkojaan ja toiveitaan. Edes asiantuntijoita — yllättävää kyllä — ei ole koulutettu viestimään riskeistä ymmärrettävällä tavalla yleisölle.
Riskissä on kolme osaa: osumiskertoimet, osumisen keskimääräiset seuraukset ja osuman häntäpään seuraukset. Siihen, miten ihmiset reagoivat riskiin, vaikuttavat voimakkaasti osuman häntäpäiden seuraukset, vaikka se olisi epätodennäköisin tulos.
Tämä on monitieteinen ongelma. Se on osittain biologiaa, osittain tilastotiedettä, osittain politiikkaa, osittain sosiologiaa, osittain psykologiaa ja niin edelleen. Yhdelläkään yksittäisellä ihmisellä ei ole kaikkia vastauksia.
Finanssikriisin aikana oli selvää, että tietyt ihmiset vahingoittuisivat (ne, joilla oli paljon velkaa) ja tietyt ihmiset selviytyisivät (ei velkaa, paljon käteistä). Virukset ovat erilaisia, koska ne eivät välitä siitä, kuinka paljon rahaa ansaitset. Terveydenhuolto on vinoutunut tulojen suhteen, mutta koronaviruksen tarttumisen tasavertaisuus luo pelkoa niissä ihmisissä, jotka eivät ole tottuneita pelkäämään.
“Pese kätesi” saattaa olla paras neuvo tässä vaiheessa. Niin minä ainakin kuulin. Mutta se on liian yksinkertaista, jotta jotkut ottaisivat sen vakavasti. Ajatus siitä, että monimutkaiset ongelmat voisivat hyötyä yksinkertaisista ratkaisuista ei ole intuitiivinen.
Pahassa taantumassa myynti saattaa laskea esimerkiksi kolme prosenttia tai ehkä 20 prosenttia joillakin aloilla taantuman ollessa ruma. Macaon kasinotulot laskivat 87 prosenttia viime kuussa. En tiedä, mitä se tarkoittaa seuraavan vuoden kannalta, mutta tämä ei ole tyypillinen hidastuminen.
Riski on sitä, minkä et näe tulevan. Tässä ovat Googlen hakutrendit sanalle “koronavirus”. Tästä syystä ennustaminen on vaikeaa:
Suomennos Morgan Houselin (Twitter) kirjoittamasta artikkelista “Corona Panic”. Artikkeli on alun perin julkaistu Collaborative Fundin blogissa 2.3.2020.
Housel on pääomasijoitusyhtiö Collaborative Fundin partneri ja The Motley Foolin ja The Wall Street Journalin entinen kolumnisti.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
