Koronavirusepidemia ja “asiantuntemuksen” kuolema

Tätä pandemiaa ei tulla muistamaan asiantuntemuksen suurena hetkenä. Valitettavasti vielä tänäänfkin jotkut asiantuntijat myyvät hölynpölyä.

COVID-19-pandemiassa, joka on pysäyttänyt suurimman osan maailmasta yrityksenä hidastaa viruksen leviämistä, on vielä paljon, mitä emme tiedä. Riippumatta siitä, mihin olemme matkalla, voimme jo nyt sanoa, että tämä ei ollut influenssa.

Ranskassa 7.4. mennessä jo yli 10 000 Wuhanin koronavirukselle positiiviseksi testattua oli kuollut. Ehkä vieläkin huolestuttavampaa on, että yli 7000 ihmistä on tällä hetkellä tehohoidossa. Tehohoidossa olevien keskuudessa kuolleisuus on erittäin korkea, joten paljon enemmän ihmisiä kuolee. Vertailun vuoksi huomautettakoon, että viimeisen 10 vuoden pahimman influenssakauden aikana tehohoitoon joutui vain 2922 ihmistä influenssan takia.

COVID-19-epidemia ei ole vain ohittanut näitä lukuja, mutta jopa kaikkein todennäköisimmässä optimistisessa skenaariossa nämä luvut ovat vähintään kymmenkertaiset, vaikka koko maa on lukittu, mikä todennäköisesti kestää vähintään puolitoista kuukautta. Siihen mennessä, kun sairaalahoitoa vaativien ihmisten lukumäärä saavuttaa tasanteen, suurin osa ranskalaisista sairaaloista ja erityisesti tehohoitopaikoista on täynnä, ja meidän on odotettava niiden tyhjentymistä ennen kuin voimme hitaasti palata normaaliin elämään. Tässä vaiheessa on edelleen epäselvää, kuinka paljon influenssaa pahempi uusi koronavirus on.

Tieteelliset mallit ovat epävarmoja

Lontoon Imperial Collegen epidemiologiryhmä julkaisi 16. maaliskuuta raportin suorittamiensa simulaatioiden tuloksista, joissa ennustettiin eeppisen kokoluokan katastrofia, ellei taloutta lamauttavia toimenpiteitä — sulkuja — toteuteta. Ryhmän simulaatioiden mukaan, jos mitään ei tehdä epidemian hidastamiseksi tai tukahduttamiseksi, yli kaksi miljoonaa ihmistä kuolisi pelkästään Yhdysvalloissa.

Jopa lieventämisstrategia, jonka tarkoituksena on vain hidastaa epidemian kulkua sitä tukahduttamatta, vähentäisi kuolonuhrien määrän parhaassa tapauksessa vain puoleen. Vain strategia, jonka tarkoituksena on epidemian tukahduttaminen, mukaan lukien laajamittainen sosiaalinen etäisyys, voisi pitää kuolonuhrien määrän kohtuullisissa rajoissa. Näiden toimenpiteiden olisi kuitenkin pysyttävä sellaisenaan, kunnes rokote tai jonkin muu farmaseuttinen interventio on saatavilla, mikä voi kestää yli vuoden.

Kuitenkin, kuten väitin laajemmassa artikkelissani, jossa perehdyin heidän käyttämänsä malliin, näiden simulaatioiden tulokset ovat kyseenalaisia. Koska mallin joihinkin keskeisiin parametreihin liittyy epävarmuutta, kuten ikäkohtainen infektiokuolleisuus ja sairaalahoitoa vaativien ihmisten suhteelliset määrät, joilla on todennäköisesti valtava vaikutus lopputuloksiin, päätöksenteossa ei ole viisasta luottaa näihin simulaatioihin.

Kuitenkin, kuten olen väittänyt aiemmassa pideämmässä artikkelissa, jossa olen analysoinut heidän käyttämäänsä mallia, simulaatioiden tulokset ovat kyseenalaisia. Kun otetaan huomioon mallin joihinkin keskeisiin parametreihin liittyvä epävarmuus, kuten ikäkohtaisten infektioiden kuolleisuus ja sairaalahoitoa koskevat luvut, joilla on väistämättä valtava vaikutus tuloksiin, ei olisi viisasta luottaa näihin simulaatioihin päätöksenteossa.

Samanlainen huomautus voitaisiin tehdä myös paljon yksinkertaisimmista malleista, vaikka niistä voikin olla hyötyä saadaksemme paremman käsityksen siitä, mitä pahimmassa tapauksessa voisi käydä. Niin kauan kuin olemme epävarmoja, kuten jäljempänä väitän, on oikein olettaa pahin todeksi ja varautua siihen.

Kun julkaisin tämän analyysin ja J. D. Vance jakoi sen Twitterissä, Tom Nichols nuhteli Vancea sillä perusteella, että minä en ole asiantuntija. On ironista, että Nichols, joka on asiantuntijuuden asiantuntija ja joka jatkuvasti puhuu asioista, joista ei tiedä mitään, arvostelee jotakuta sellaisesta aiheesta, josta hän ei itse ymmärrä mitään.

Toisaalta Nicholsin pitäisi olla kansainvälisten asioiden asiantuntija, mutta hän tunnetusti tuki Irakin sotaa vuonna 2003 ja monia muita epämiellyttäviä päätöksiä. Joten ehkä se ei ole niin huono asia, jos hän kiinnittää huomiota muihinkin asioihin.

Nichols hylkäsi artikkelini sillä perusteella, että en ole epidemiologi. Hän tuli kuitenkin samalla todistaneeksi sen, että hänen mukaansa kenelläkään ei voi olla mitään mielenkiintoista sanottavaa aiheesta, ellei tuo joku ole kyseisen alan professori tai jollain muulla tavoin aiheeseen syvällisesti perehtynyt. Tällainen “kredentialismin” muoto on hyvin yleistä erityisesti koulutettujen keskuudessa. Tietysti on totta, että monet ja luultavasti useimmat ei-asiantuntijat, jotka puhuvat jostain asiantuntemuksensa ulkopuolelle sattuvasta aiheesta, tuottavat paljon hölynpölyä, mutta myös muut kuin asiantuntijat voivat tehdä mielenkiintoisia havaintoja.

Katso menneisyyteen

Akateemiset saavutukset ovat tärkeitä, jos vain siksi, että ne tarjoavat hyödyllisen heuristiikan oppiaksesi lisää aiheesta. Sinun on aloitettava jostain, joten on järkevää kuunnella ensin ihmisiä, joille maksetaan aiheen opettamisesta ja tutkimuksesta. Viime kädessä tieteellisten väitteiden pätevyys riippuu kuitenkin niitä puoltavista väitteistä ja todisteista.

Joten jos joku esittää väitteen, jota ei voi perustella hyvillä perusteilla ja todisteilla, hänen akateemisilla suorituksillaan ei pitäisi olla merkitystä. Toisaalta, vaikka jollakulla ei ole akateemisia saavutuksia, tämä ei ole syy hylätä hänen väitteitään, jos ei ole todisteita merkityksellisestä epäpätevyydestä.

Tietenkään ei-asiantuntijat eivät usein pysty selvittämään, onko asiantuntija esittänyt hyviä perusteluja väitteilleen vai onko joku muu kuin asiantuntija ollut merkityksellisen epäpätevä. Mutta näin ei aina ole.

On monia syitä, joiden vuoksi ei pidä sokeasti luottaa asiantuntijoihin tai hylätä muiden kuin asiantuntijoiden tekemiä analyysejä. Asiantuntijat voivat olla ja usein ovat väärässä. Kaikki tekevät virheitä, joten tämä ei tietenkään poista esittäjän väitteiden merkitystä — muussa tapauksessa kukaan ei olisi pätevä puhumaan mistään asiasta. Tästä syystä on typerää ohittaa asiantuntijat vain siksi, että he ovat joskus olleet väärässä, kuten monet ihmiset usein valitettavasti ovat.

Mutta on aivan yhtä typerää luottaa edelleen asiantuntijoihin, jotka ovat olleet järjestelmällisesti väärässä. Joissakin asioissa, kuten ulkopolitiikassa, monet median ja päätöksentekijöiden kuuntelemista asiantuntijoista ovat usein väärässä, joten valitettavasti tämä ei ole teoreettista. Nicholsin kaltaiset ihmiset haluavat sinun ohittavan asiantuntijoiden menneisyydessä esittämät väitteet ja sinun pitäisi ottaa heidät vakavasti vain siksi, että heillä on oikeat akateemiset saavutukset. Sinun ei pitäisi ottaa asiantuntijoita vakavasti tästä syystä.

En usko, että pandemiassa olemme tässä tilanteessa, mutta on vaikea kieltää sitä, että monet kansanterveyden asiantuntijat ovat olleet hirvittävällä tavalla väärässä viime kuukausien ajan. Minulla ei ole halua puolustella presidentti Donald Trumpia, jonka vastaus tähän kriisiin on ollut kauhistuttavan heikko, mutta kuten Zeynep Tufecki äskettäin huomautti, Trump on tuskin ainoa, joka aliarvioi uhan vakavuuden.

En pysy enää laskuissa mukana siinä, kuinka moni kansanterveyden asiantuntija on viime kuukausina sanonut, että tämä virus ei ole iso juttu ja että länsimaissa ihmisillä ei ole mitään pelättävää. Samaan aikaan Kiina sulki Ranskan väestöä vastaavan määrän ihmisiä koteihinsa ja pysäytti viruksen takia loput maasta.

Sanomattakin on selvää, että tätä ajanjaksoa ei tulla muistamaan asiantuntemuksen suurena hetkenä. Valitettavasti vielä tänäänkin jotkut asiantuntijat myyvät hölynpölyä. Otetaan esimerkiksi tämä Maailman terveysjärjestö WHO:n lausunto.

Kyseenalaista asiantuntijat

Samaan aikaan minun Twitter-nurkassani monet fiksut ihmiset, joilla ei ole erityistä epidemiologian tai kansanterveyden asiantuntemusta, mutta joilla on tervettä järkeä, seurasivat Kiinan tapahtumia ja soittivat hälytyskelloja useita viikkoja tai jopa kuukausia sitten. Tämä osoittaa, että joskus muut kuin asiantuntijat ovat oikeassa, vaikka he ovat eri mieltä asiantuntijoiden kanssa, ja vaikka kyse on monimutkaisesta kysymyksestä, kuinka ihmisten akateemiset suoritukset ja saavutukset tulisi ottaa huomioon julkisessa keskustelussa, tämän pitäisi ainakin sulkea pois sellainen sinisilmäinen vetoaminen auktoriteettiin, joka vaikuttaa Nicholsin kaltaisista ihmisistä älykkäältä.

Se, että monet asiantuntijat ovat edelleenkin väärässä siitä, mitä tapahtuu, pitää tehdä selväksi myös se, että kuten äskettäinen asiantuntijakysely osoitti, asiantuntijat ovat asioista eri mieltä. Koska ei ole mahdollista, että esimerkiksi Yhdysvalloissa epidemia tappaa sekä 5000 ihmistä että kaksi miljoonaa ihmistä, joidenkin asiantuntijoiden on pakko olla väärässä.

Vain kolme asiantuntijaa 18:sta kykeni ennustamaan oikein tartuntatapausten lukumäärän Yhdysvalloissa maaliskuun lopussa, ja yksi vain siksi, että hän valitsi kohtuuttoman laajan luottamusvälin. Muutaman asiantuntijan arviot Yhdysvalloissa tapahtuvista kuolemantapauksista vuoden loppuun mennessä ovat jo osoittautuneet vääriksi.

Asiantuntija-arvioiden laaja valikoima istuu melko hyvin yhteen Imperial Collegen simulaatioita koskevan artikkelin johtopäätösten kanssa. Kukaan ei oikeastaan tiedä, mitä tapahtuu, koska data on vaikeasti tulkittavaa, yleensä heikkolaatuista ja vaikea sovittaa yhteen.

Vaikka epävarmuus on todellista ja se epävarmuuden olemassaolo on tunnistettava, mutta se ei myöskään ole syy olla toimimatta. Maan sulkemisen taloudellisia seurauksia ei voi sivuuttaa, ja olen eri mieltä niiden ihmisten kanssa, jotka väittävät, että niin kauan kuin kyse on ihmishengistä, meidän ei pitäisi välittää taloudellisista näkökohdista. Myös talouskriisit tuhoavat ihmishenkiä, vaikka eivät samalla tavalla kuin epidemiat. Meidän pitäisi kuitenkin olettaa pahin tapahtuvaksi ja varautua vastaavasti.

Tämä virus saattaa osoittautua vähemmän vaaralliseksi kuin pelkäämme, mutta meillä on jo enemmän kuin tarpeeksi näyttöä siitä, että jotain erittäin pahaa tapahtuu, ellemme ryhdy voimakkaisiin toimenpiteisiin sen estämiseksi. Mielestäni tämä edellyttää kaikkien sulkemista sisätiloihin lukkojen taakse ainakin kahdeksi viikoksi. Tänä aikana voimme arvioida tilanteen uudelleen syntyneiden todisteiden perusteella.

Tämän pitäisi antaa meille parempi käsitys siitä, kuinka vaarallinen tämä virus on. Jos toimeenpanemme sulun ja virus osoittautuu pelättyä vähemmän vaaralliseksi, niin se on huono juttu, mutta ei läheskään niin huono juttu kuin jos emme suorita sulkua ja virus todella osoittautuu yhtä vaaralliseksi kuin parhaimmat nykyiset arviot näyttävät viittaavan.

Suomennos Philippe Lemoinen (Twitter) esseestä “Why Someone Isn’t Automatically Right Just Because He’s An ‘Expert’”. Essee ilmestyi The Federalist -verkkolehdessä 9.4.2020.

Lemoine on tohtorikoulutettava Cornellin yliopistossa. Hän on erikoistunut logiikkaan ja tieteenfilosofiaan. Hän ylläpitää myös Nec Pluribus Impar -nimistä blogia, jossa hän käsittelee monenlaisia yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja filosofia aiheita ja ilmiöitä.

Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).