Koronavirustaudin aiheuttama taloudellinen epävarmuus
Scott R. Bakerin, Nick Bloomin, Steven J. Davisin ja Stephen J. Terryn kirjoitus
Lähettäjä: Scott R. Baker, Nick Bloom, Steven J. Davis ja Stephen J. Terry
Vastaanottaja: COVID-19:n taloudellisista vaikutuksista huolissaan oleville kanadalaisille
Päivämäärä: 22.4.2020
Aihe: Koronavirustaudin aiheuttama taloudellinen epävarmuus
—
Suuret epävarmuustekijät ympäröivät lähes kaikkia COVID-19-pandemiaan liittyviä näkökohtia viruksesta itsestään ja ihmisuhrien lukumäärään aina taloudelliseen toipumiseen.
Sokin valtava nopeus tekee makrotaloudellisen epävarmuuden arvioinnista haastavaa. Viimeaikaisten historiallisten rinnastusten puute on myös ongelma. Vaikka vuosisata sitten tapahtunut influenssapandemia tarjoaa kohtuullisen vertailukohdan terms of mortality, se tapahtui hyvin erilaisessa yhteiskunnallisessa, poliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa.
Pandemian potentiaalisten taloudellisten vaikutusten arvioimiseksi tarvitsemme eteenpäin suuntautuvia epävarmuusmittareita, jotka ovat käytettävissä reaaliajassa tai lähes reaaliajassa. Huolimatta esimerkiksi siitä, kuinka hyvin malli yhdistää epävarmuuden bruttokansantuotteen kasvuun, emme voi odottaa mallin antavan järkeviä vastauksia ilman järkeviä syötteitä. Tarvitsemme siis oikea-aikaisia ja tulevaisuuteen suuntautuvia mittareita.
Tarkastellaan viittä tapaa mitata epävarmuutta ja miten ne toimivat:
Osakemarkkinoiden volatiliteetti: VIX, joka heijastaa S&P 500-indeksin optioiden tulevaisuuteen suuntautuvaa volatiliteettia, nousi noin 500 prosenttia tammikuun puolivälistä maaliskuun loppuun. Tämä tulevaisuuteen suuntautuva mittari alkaa vuodesta 1990 ja on saatavilla päivittäin reaaliajassa.
Sanomalehtipohjaiset mittarit: Esimerkkejä ovat talouspolitiikan epävarmuusindekseistä (Economic Policy Uncertainty) on saatavilla here. Nämä indeksit heijastavat johtavissa kansallisissa sanomalehdissä ilmestyvistä artikkeleista, joissa on mainittu yksi tai useampia termejä “taloustieteestä”, taloudesta”, “politiikasta” ja “epävarmuudesta. Alla olevassa kuvassa on Kanadan ja Yhdysvaltojen kuukausittaiset indeksit. Jokainen indeksi normalisoidaan arvoon 100 vuodesta 1985 vuoteen 2010, joten yli 100:n arvot heijastavat keskimääräistä suurempaa epävarmuutta. Jokaisessa maassa koettiin merkittävä hyppy talouspolitiikan epävarmuudessa helmikuusta maaliskuuhun. Kanadan indeksiluku oli maaliskuussa 2020 553 indeksipistettä, mikä on mittausjakson korkein luku koko vuodesta 1985 jatkuneen mittaushistorian aikana. Yhdysvaltojen indeksiluku on 427, mikä on myös kaikkien aikojen korkein pisteluku.
Sanomalehtipohjaiset epävarmuusmittarit ovat tulevaisuuteen suuntautuvia, koska ne heijastavat toimittajien havaitsemaa ja ilmaisemaa reaaliaikaista epävarmuutta. Ne tarjoavat myös valmiuden pohtia taloudellisen epävarmuuden lähteitä ja sen muutoksia ajan mittaan, kuten ne juuri nyt koetaan. Yli 90 prosenttia maaliskuussa julkaistuista talouspoliittista epävarmuutta käsittelevistä sanomalehtiartikkeleista mainitsee jonkin pandemian liittyvän termin.
Elinkeinoelämän odotuksia koskevat tutkimukset: Nämä tutkimukset synnyttävät ennustejakaumat muodostuvat kunkin yrityksen omien tulevaisuuden myynnin kasvunäkymien perusteella vuosi eteenpäin. Laskemalla kunkin yrityksen subjektiivisen keskihajonnan suhteessa sen oman tulevan myynnin suhteen tiettynä kuukautena ja aggregoimalla yritykset tuon kuukauden aikana, syntyy tulevaisuuden myynnin kasvuvauhtiin liittyvän subjektiivisen epävarmuuden kokonaismitta (ks. maaliskuun alun tiedot Yhdysvalloissa ja Isosta-Britanniasta). Vastaavan tutkimuksen laatiminen Kanadalle antaisi päätöksentekijöille ja yritysjohtajille hyödyllisen uuden tietolähteen talouden näkymistä.
Ennustajien erimielisyys: Esimerkkejä ovat makrotaloudellisia tuloksia koskevien piste-ennusteiden jakautuminen ammattiennustajien tutkimukseen (Survey of Professional Forecasters) osallistujien keskuudessa. Tyypillinen erimielisyys on piste-ennusteiden keskihajonta 50 parillisen säännöllisen ennustajan keskuudessa. Tällaisten erimielisyysmittojen avulla voidaan haravoida epävarmuutta ja niiden käytöllä on takanaan pitkä historia (ja niiden sopivuudesta tähän käyttötarkoitukseen on kiistelty kauan aikaa). Tähän tarkoitukseen liittyy käytännöllinen seikka: viimeisimmät kyselytiedot ovat helmikuun puolivälistä, COVID levisi Kiinan rajojen ulkopuolelle ja sen neljännesvuosittainen kyselytiheys on liian hidas nopeiden muutoskausien hahmottamiseksi.
Tilastollisen ennusteen epävarmuus: Esimerkkejä ovat mallit, jotka ennustavat epävarmuutta menneisyyden volatiliteetista tai ennustavat epävarmuutta epäsuorasti suuren tilastollisen mallin perusteella, kuten Kyle Juradon, Sydney Ludvigsonin ja Serena Ngin merkittävässä tutkimuksessa. Näitä lähestymistapoja voidaan käyttää aikavaihtelevien mittareiden luomiseksi bruttokansantuotteen kasvun, teollisuustuotannon, työllisyyden, kaupan ja muiden tavanomaisten mittarien epävarmuuden ennustamiseksi. Ne kuvaavat datan toistuvia suhteita — esimerkiksi monien taloudellisten mittarien kasvua taantumatilanteissa volatiliteetin myötä — mutta niiden taaksepäin katsova luonne tekee niistä vähemmän hyödyllisiä äkillisten muutosten ja kerran vuosisadassa tapahtuvien sokkien hahmottamisessa. Pitkät viiveet keskeisten tietojen syöttämisessä tällaisiin tilastollisiin malleihin, noin 60 päivää, on toinen vakava rajoitus reaaliaikaisen epävarmuuden mittaamiselle, erityisesti äkillisten ja epätavallisten häiriöiden jälkeen.
Yhteenveto: COVID-19-pandemia aiheutti valtavan epävarmuussokin — suuremman kuin vuosien 2008–2009 finanssikriisi ja samankaltaisempi suuren laman 1929–1933 aikaiseen epävarmuuteen. Tarvitsemme reaaliaikaisia, eteenpäin katsovia epävarmuusmittareita, jotta voimme ennustaa pandemian täyden vaikutuksen taloutetaan. Osa viimeaikaisista tutkimuksistamme havainnollistaa, miten tällaisia ennusteita tehdään. Käytämme syötteinä osakemarkkinoihin liittyviä mittareita ja niiden perusteella arvioimme, että COVID-19-sokki aiheuttaa Yhdysvaltain reaalisen BKT:n supistuvan 11 prosenttia vuoden 2020 viimeisellä neljänneksellä vuoden takaiseen lukemaan verrattuna.
Suomennos Scott R. Bakerin, Nick Bloomin, Steven J. Davisin ja Stephen J. Terryn blogikirjoituksesta “COVID-Induced Economic Uncertainty”. Kirjoitus on julkaistu C. D. Cowe Instituten verkkosivuilla 22.4.2020.
Scott R. Baker on rahoitustieteen apulaisprofessori Kellogin johtamiskorkeakoulussa, Nick Bloom on taloustieteen professori Stanfordin yliopistossa, Steven J. Davis on kansainvälisen liiketalouden ja taloustieteen professori Chicago Boothin kauppakorkeakoulussa ja vanhempi tieteentekijä Hoover Institutionissa ja Stephen J. Terry on taloustieteen professori Bostonin yliopistossa.
Kirjoittajien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
