Koronavirustaudin leviämisen onnistunut eliminointi Uudessa-Seelannista
Michael G. Bakerin, Nick Wilsonin ja Andrew Anglemyerin kirje NEJM-tiedelehdelle
Pian sen jälkeen, kun ensimmäiset tiedot Kiinan Wuhanista alkunsa saaneesta koronavirusepidemiasta julkaistiin tammikuun lopulla, oli lähes varmaa, että siitä tulee vakava pandemia. Uuden-Seelannin maantieteellisestä eristyneisyydestä huolimatta tiesimme, että SARS-CoV-2-viruksen saapuminen olisi väistämätöntä, koska maahan saapuu joka kesä paljon pääasiassa eurooppalaisia ja mannerkiinalaisia turisteja ja opiskelijoita. Tautimallimme osoittivat, että epidemia saattaisi levitä laajasti, ylikuormittaa terveydenhuoltojärjestelmämme ja kuormittaa suhteettomasti maoreja ja Tyynenmeren alkuperäiskansoja. Uusi-Seelanti ryhtyi toteuttamaan pandeemiseen influenssaan perustuvaa suunnitelmaansa tosissaan helmikuussa. Tässä yhteydessä valmistelimme sairaaloitamme potilastulvaa silmällä pitäen. Käynnistimme myös rajavalvontatoimenpiteet hidastaaksemme pandemian saapumista Uuteen-Seelantiin.
Uuden-Seelannin ensimmäinen koronavirustapaus todettiin 26. helmikuuta (katso kuvio 1). Samalla viikolla Maailman terveysjärjestö WHO:n ja Kiinan yhteinen koronavirustautia koskeva raportti osoitti, että SARS-CoV-2 käyttäytyi influenssan sijaan pikemminkin vakavan akuutin hengitysoireyhtymän (SARS) tavoin, mikä viittasi siihen, että epidemian hallinta oli mahdollista.
Maaliskuun puoliväliin mennessä oli selvää, että Uudessa-Seelannissa oli käynnissä yhteisötartuntoja. Meillä ei ollut riittävästi kyvykkyyksiä testata ja jäljittää tartuntaketjuja viruksen hallitsemiseksi. Vahvaan tieteeseen perustuvan vaikutustyön maan johtajat siirtyivät päättäväisesti hillitsemis-/lieventämisstrategiasta eliminointistrategiaan. Uuden-Seelannin hallitus toteutti 26. maaliskuuta tiukan maanlaajuisen sulun (nimeltään hälytystaso 4). Tänä eksponentiaalisesti kasvaneiden tapausmäärien aikana monet ihmiset ihmettelivät, olisivatko voimakkaat hallintatoimet tehokkaita. Uusi-Seelanti siirtyi kolmannelle hälytystasolle vielä kahdeksi viikoksi, jonka tuloksena toteutettiin käytännössä seitsemän viikkoa kestänyt, pysy kotona -järjestely.
Toukokuun alkupuolella yhteisön viimeinen koronavirustapaus tunnistettiin ja hänet eristettiin, jonka tuloksena yhteisössä tapahtunut taudin leviäminen pysäytettiin. Hallitus ilmoitti 8. kesäkuuta siirtymisestä ensimmäiselle hälytystasolle ja julisti Uuden-Seelannin päättyneeksi 103 päivää ensimmäisen tapauksen havaitsemisen jälkeen.
Uusi-Seelanti on nyt eliminaation jälkeisessä vaiheessa, johon liittyy omanlaisiaan epävarmuustekijöitä. Ainoat maassa havaitut tapaukset on tavattu kansainvälisten matkailijoiden keskuudessa, jotka määrätään hallituksen pakkokaranteeniin tai -eristykseen 14 päivän ajaksi saapumisesta, jotta he eivät vaaranna maan eliminaatioasemaa. Uusi-Seelanti on tietysti edelleen alttiina tuleville tartunnoille, jotka johtuvat rajavalvonta-, karanteeni- tai eristys-/karanteenitoimien epäonnistumisesta. Useimmilla taudin hallintaan pyrkivillä alueilla (mukaan lukien Manner-Kiinassa, Hong Kongissa, Singaporessa, Etelä-Koreassa ja Aasiassa) on koettu tällaisia takaiskuja, ja ne ovat reagoineet nopeasti parantamalla valvontatoimia. Uusi-Seelannin on valmistauduttava uusiin puhkeamisiin erilaisten valvontatoimenpiteiden avulla, mukaan laajamittainen maskinkäyttö, jotka eivät ole toistaiseksi olleet osa työkalupakkiamme.
Uuden-Seelannin tartuntatapausten kokonaismäärä (1569) ja kuolemantapaukset (22) ovat pysyneet matalina. Koronavirukseen liittyvä kuolleisuus (neljä miljoonaa asukasta kohti) on alhaisin 37 OECD-maan joukossa. Elämä on palautunut lähes normaaliksi. Monet kotimarkkinoiden toimialat toimivat jo lähes koronaviruspandemiaa edeltäneellä tasolla. Suunnittelemme joidenkin rajavalvontatoimien varovaisista helpottamista, jotta ihmiset voisivat matkailla karanteenittomasti maista, jotka ovat eliminoineen koronavirustaudin tai joilla ei ole koskaan ollut koronatapauksia (esimerkiksi eräät Tyynenmeren saaret)
Sulkutoimilla ja siitä johtuvilla terveydenhuollon toimien lykkäämisellä on epäilemättä ollut kielteisiä vaikutuksia terveyteen, vaikka yhteenlaskettuna kansalliset viikoittaiset kuolemantapaukset laskivat sulkuvaiheen aikana. Haitallisten taloudellisten vaikutusten lieventämiseksi maan hallitus käynnisti yritysten tukihohjelman ja maksoi tukea niille työntekijöille, jotka jäivät työttömiksi tai joiden työpaikat ovat vaarassa.
Lieventääkseen haitallisia taloudellisia vaikutuksia, hallitus käynnisti menojen ohjelma tukea yrityksiä ja täydentää niiden työntekijöiden tuloja, jotka menettivät työpaikkansa tai joiden työpaikat ovat uhattuina.
Uuden-Seelannin pandemian vastaisista toimista on paljon opittavaa. Nopea, tieteeseen perustuva riskienhallinta, jossa hallitus toimi varhain ja päättäväisesti, oli ratkaisevan tärkeää. Toimenpiteiden toteuttaminen eri tasoilla (rajavalvontatoimet, yhteisössä tapahtuvan leviämisen hallintatoimet ja tartuntatapauskohtaiset toimet) oli tehokasta. Pääministeri Jacinda Ardern oli empaattinen johtaja ja välitti keskeiset viestit yleisölle; pandemian torjunta kuvattiin “viiden miljoonan ihmisen” tiimin tavoitteeksi. Suuri yleisö luotti toimintaan ja sitoutui toimimaan suhteellisten raskaiden pandemian torjuntatoimenpiteiden mukaisesti. Uuden-Seelannin tulevaisuuden oppeja ovat muun muassa vahvempien kansanterveysviranomaisten tarve, jotka pystyvät paremmin arvioimaan ja hallitsemaan mahdollisia uhkia. Lisäksi meidän on tuettava kansainvälisiä terveysjärjestöjä, erityisesti Maailman terveysjärjestöä.
Suomennos Michael G. Bakerin, Nick Wilsonin ja Andrew Anglemyerin artikkelista “Successful Elimination of Covid-19 Transmission in New Zealand”. Kirjoitus ilmestyi 7.8.2020 New England Journal of Medicine -tiedelehdessä.
Professori Baker johtaa Otagon yliopiston kansanterveystieteen laitosta, Wilson on kansanterveystieteen professori Otagon yliopistossa ja Anglemyer työskentelee ehkäisevän ja sosiaalisen lääketieteen latioksessa Otagon yliopistossa.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
