Koronavirustaudin pysäyttämisen paradoksit

Mistä tiedät, että ohjeesi ovat oikein ja järkevät?

Me, jotka uskomme koronavirustaudin pysäyttämiseen ja inhimillisen kärsimyksen minimointiin, usein ihmettelemme, miksi useammat ihmiset eivät kannata pyrkimyksiämme tai noudata toimintaohjeitamme etenkään, kun otetaan huomioon koronaviruksen aiheuttamat hirvittävät vaikutukset maailmalla ja niin monien ihmisten elämään. Tämä saattaa osittain johtua lähestymistapamme muutamista seikoista, jotka voivat vaikuttaa jossain määrin paradoksaalisilta. “Mistä tiedät, että ohjeesi ovat oikein (ja järkevät”)?” Tästä pääsemme koronavirustaudin pysäyttämisen ensimmäiseen paradoksiin. Tämän havainnollistamiseksi pohti ensin, miten vastaisit seuraaviin väitteisiin nykytiedon valossa:

1. Maskit ovat tehokas varotoimi koronavirustautia vastaan. Totta tai tarua?
2. Koronavirus ei ole vaarallinen nuorille terveille ihmisille. Totta tai tarua?
3. Noin kahden metrin turvaväli riittää suojaamaan virustartunnalta. Totta tai tarua?
4. Parturissa tai kampaajalla käynti on turvallista, kunhan kaikki käyttävät koko ajan maskia. Totta tai tarua?
5. Koulujen avaaminen on turvallista, koska lapset eivät todennäköisesti levitä virusta. Totta tai tarua?
6. Koronavirustautiin sairastuminen uudelleen on hyvin epätodennäköistä. Totta tai tarua?
7. Nollaan tartuntatapaukseen pääseminen kaupungissani olisi ihanteellista, mutta se riittää käyrän madaltamiseen. Totta tai tarua?

Vastaako toimintasi vastauksiasi?

Nyt lisäämme jokaiseen kohtaan uuden vaihtoehdon: “En tiedä”. Tai ehkä paremminkin: “En tiedä varmuudella”. Kuinka monen väitteen osalta vaihtaisit vastauksesi “En tiedä” -vaihtoehtoon? Miten tämä muutos vastauksissasi vaikuttaisi toimintaasi?

Päättäväisyys epävarmuuden vallitessa

Koronavirustaudin pysäyttämistä kannattavat vaativat yleensä erittäin päättäväisiä toimia epävarmuuden vallitessa. Tämä on ensimmäinen paradoksi. Edellä esitettyihin väitteisiin ja niihin antamistasi vastauksista näkyy merkittävä epäsymmetria toimintatapojen suhteen, vaikka tiede antaisi erilaisia vastauksia tai asioihin ei vielä ole vastauksia lainkaan. Nojaat lähtökohtaisesti varotoimiin. Tilanteessa, jossa tappava tauti leviää räjähdysmäisesti, sinun täytyy joskus suhtautua varotoimiin yhtä vakavasti kuin jos asiasta olisi kaikkein varmin tieteellinen tieto. Lukemattomia ihmisiä on menehtynyt, koska ihmiset järkeilevät riskialtista toimintaansa ja epämääräisellä tieteellä perusteltuja politiikkatoimia sen sijaan, että noudattaisivat yksinkertaista viisautta: “Parempi katsoa kuin katua”.

Tilanne edellyttää nöyryyden ja luottamuksen sekoitusta, joka voi osoittautua hyvin hankalaksi. Sinun on oltava riittävä nöyrä myöntääksesi tietämättömyytesi, mutta riittävän luottavainen saadaksesi itsesi ja muut toimimaan ennakoivasti tietämättömyyden vallitessa. Valitettavasti näemme monien ihmisten ja hallitusten kompastelevan tämän sisäisen konfliktin kanssa. Yhtäältä olemme kaikki nähneet yli-itsevarmuuden traagiset seuraukset, koska ihmiset ajattelevat, että olemme virusta ovelampia, kun emme “ylireagoi”. Sitten toisaalta on niitä, joilla on nöyryyttä myöntää tietämättömyytensä, mutta jotka sekoittavat nöyryyden toimimattomuuteen ja passiivisuuteen tai sitten vain alistuvat itseään ylimielisempien “tietoon”.

Saatat sanoa, että asia ei ole näin yksinkertainen. Entä erilaisten varotoimien todelliset kustannukset? Joku saattaa yrittää voittaa viruksen noudattamalla keskitien viisautta sen sijaan, että menisi äärimmäisyyksiin, koska hän ei halua yhteiskunnan kärsivän rajujen torjuntatoimien aiheuttamista ongelmista — ei siis vain siksi, että he ovat ylimielisiä. Tämä on koronavirustaudin pysäyttämisen toinen paradoksi.

Myötätunnon merkitys

Mitä sanot pienten lasten vanhemmille, kun koulut on suljettu koronaviruksen pysäyttämiseksi tarkoitettujen varotoimien takia? Tai pienyrityksen omistajalle, jonka yritys menee konkurssiin rajoitus- ja sulkutoimien takia? Eikö meidän pitäisi tehdä kompromisseja? Hoitokeinot eivät ole itse sairautta pahempi, mutta ne ovat tuskallisia.

Valitettavasti kaikki yritykset tehdä “kompromisseja” koronaviruksen kanssa uhkaavat pidentää hoitokeinojen aiheuttamia kipuja, vaikka taudin eteneminen jatkuu edelleen. Siksi koronaviruksen pysäyttäminen vaatii itsepäisyyttä jopa yhteiskunnallisen kärsimyksen edessä. Sinun on pakotettava muut hyväksymään elämän merkittävät epävarmuudet, jotta voidaan toimia myötätuntoisesti niitä kohtaan, jotka saattavat sairastua ja kuolla koronavirustautiin.

Tämäkin on hankala paradoksi. Toisaalta on tietysti niitä, jotka eivät ole riittävän myötätuntoisia. He eivät ole valmiita hyväksymään minkäänlaisia oman elämän epämukavuuksia, puhumattakaan muiden vakuuttelusta. Mutta toisaalta on niitä, jotka ovat erittäin herkkiä muiden ihmisten tunteille, ja tämä herkkyys saattaa estää heitä ajamasta riittävän voimallisia varotoimenpiteitä. He eivät uskaltaisi kertoa vanhemmille, että lapset eivät välttämättä pääsekään kesäleirille. He saattava olla huolissaan siitä, että kuulostavat töykeiltä, jos he pyytäisivät kavereitaan käyttämään maskeja. Näiden ihmisten vakuuttaminen koronavirustaudin pysäyttämisen edellyttämistä toimista voi olla vaikeaa. He eivät välttämättä ole valmiita liittymään ponnisteluihimme.

Sitten on myös niitä ihmisiä, jotka sanovat tukevansa ponnistelujamme teoriassa, mutta he eivät usko, että riittävän monet muut ihmiset kannattavat niitä. He eivät koe omia ponnistelujaan ajan ja vaivan arvoiseksi. Miksi yrittää ponnistella, kun muu yhteiskunta vain pilaa ponnistelut joka tapauksessa? Tästä pääsemmekin kolmanteen paradoksiin.

Optimismin ja pessimismin hankala liitto

Viestinnässämme voimme välillä kuulostaa liian pessimistisiltä kuvaillessamme viruksen luonnetta. Tiede on edelleen rajallista, joten pessimismi koronaviruksen suhteen saattaa kannustaa asianmukaiseen varovaisuuteen. Mutta olemme optimistisia yhteiskunnallisen toimijuutemme suhteen. Olemme optimistisia siitä, että yhteisöt kykenevät muuttamaan yhteiskuntaa ja yksilöt voivat muuttaa yhteisöjään.

Haluamme uskoa mieluummin hyvää ihmisistä kuin koronaviruksesta. Ymmärryksen ja sinnikkyyden avulla voit pyrkiä vakuuttamaan riittävän monet ihmiset muuttamaan toimintaansa. Ehkä jopa joku poliitikko muuttaa mielensä. Samaa ei voi sanoa viruksesta. Koronavirukseen liittyvällä optimismilla ei ole muuta todellista tarkoitusta kuin toimia epä-älyllisenä perusteluna riskialttiille toiminnalle. Optimismi ihmisiin tarjoaa kannustimen jatkaa ponnisteluja kohti oikeaa suuntaa. Voimme päästä nollaan tartuntatapaukseen — ja tuhota koronaviruksen.

Mukaelma Scott DeMichelen kirjoittamasta blogikirjoituksesta. Englanninkielinen kirjoitus julkaistiin 16.7.2020 EndCoronavirus.orgin (Twitter, Facebook, Instragram, Youtube) verkkosivuilla ilmestyneestä “The Paradoxes of Endcoronavirus.org”.

Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).