Koronavirustaudin taloudellisten kustannusten minimointi
Alexander F. Siegenfeldin ja Yaneer Bar-Yamin tutkimus
Usein väitetään, että koronavirustaudin (COVID-19) hallitsemisen ja siitä aiheutuvien kansantaloudellisten häiriöiden välillä vallitsee trade-off-tilanne. Erityisesti väitetään, että koronavirustaudin eliminointi (jolla tarkoitamme yhteisössä tapahtuvien tartuntojen poistamista, toisin sanoen uusia tartuntatapauksia ei enää tuntemattomista lähteistä) on liian kallista ollakseen kannattavaa. Tässä tutkimme näiden väitteiden oikeellisuutta.
Tarkastelemme politiikkatoimien avaruutta, jossa maa (tai osavaltio) vähentää tapausten päiväkohtaista määrää painamalla tartuntataudin R:n eli tarttuvuusluvun alle yhden valitun ajanjakson ja ylläpitää sen jälkeen vakioidun määrän uusia tartuntatapauksia. Kysymys kuuluu: mikä on uusien päivittäisten tartuntatapauksien vakion oikea taso? Olennainen ajatus on, että on olemassa kaksi strategiaa: 1) eliminointistrategia, jossa R < 1 ylläpidetään, kunnes yhteisössä ei enää ilmene uusia tartuntoja, ja jonka jälkeen maa avautuu uudelleen (paitsi kohdennetuin toimin tietyissä paikoissa uusien tartuntatapauksien maahan tai alueelle saapumisen estämiseksi) ja 2) vakaan tilan strategia, jossa R < 1 ylläpidetään jonkin aikaa, mutta ei tarpeeksi kauan yhteisössä ilmenevien tartuntojen eliminoimiseksi ja jonka jälkeen R = 1 ylläpidetään koko maassa tai alueella.
Eliminointistrategia edellyttää suurempia etukäteiskustannuksia, koska tilanne R < 1 kestää pidemmän aikaa, mutta sen jälkeen kustannukset ovat vähäisemmät, koska taloudellinen toiminta maassa voi suurelta osin palata normaaliin lukuun ottamatta kohdennettuja toimia tietyissä tapauksissa, jos rajan yli tullut tuontitapaus aiheuttaa tartuntapesäkkeen. Vakaan tilan strategia puolestaan edellyttää R = 1 kallista ylläpitämistä valtakunnallisesti, jotta tartuntatapaukset eivät lähde nousuun. Toinen aalto tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, jos yhteisössä tapahtuvaa leviämistä ei eliminoida ja R = 1 ei onnistuta ylläpitämään. Näin on käynyt jo monissa maissa, jotka eivät ole vielä valinneet eliminointistrategiaa. Maan on ylläpidettävä R = 1 vakaan tilan strategian tapauksessa, joten on jopa puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta lähes kaikissa tilanteissa valita vakaan tilan strategian sijaan eliminointistrategia, vaikka sen lyhyen aikavälin kustannukset ovat suuremmat.
Suomennos Alexander F. Siegenfeldin (Twitter) ja Yaneer Bar-Yamin (Twitter) tutkimusartikkelista “Minimizing economic costs for COVID-19”. Tutkimus ilmestyi New England Complex Systems Instituten verkkosivuilla 6.8.2020.
Alexander F. Siegenfeld on väitöskirjaopiskelija MIT Media Labissa. Hän tutkii poliittista polarisaatiota matemaattisin menetelmin. Hän on erikoistunut fysiikan, matematiikan, valtiotieteen ja taloustieteen tarjoamiin menetelmiin muun muassa vaalien, äänestämisen ja talouskasvun tutkimuksessa. Siegenfeld toimii lisäksi New England Complex Systems Instituten tutkijana.
Yaneer Bar-Yam on fyysikko, järjestelmätieteilijä ja New England Complex Systems Instituten perustaja. Hän on erikoistunut monimutkaisten järjestelmien tutkimukseen ja tehnyt tutkimusta lukuisilla eri tieteenaloilla aina materiaalitieteistä neuraaliverkkoihin.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
