Kryptovarat ovat sitä mitä ne ovat
Vastine Karlo Kaukolle
Tämä on viime vuonna kirjoittamani vastine Karlo Kaukon Kauppalehdessä ilmestyneeseen mielipidekirjoitukseen “Kryptovaluutat ovat fiat-rahaa puhtaimmillaan“. Käsittelen vastineessani useimpia Kaukon esittämiä ajatuksia ja väitteitä.
Vastineessani ei ole lähteitä ja lähdeviittauksia, koska ajattelin ensin lähettää vastineen Kauppalehteen. Vastineesta tuli kuitenkin hieman liian pitkä ja jankkaava, joten voit lukea tekstin alta.
Kritiikistä huolimatta pidän Kaukon kirjoitusta myönteisenä kehityksenä laajaa ja varsin monimutkaista aihetta koskevassa keskustelussa. [1] Uuden kryptovarojen tuominen keskusteluun on huomionarvoista, sillä olen aiemmin kuullut puhuttavan lähinnä kryptovaluutoista, erilaisista rahakkeista ja kryptovarallisuudesta. Kryptovarat on parempi termi.
Karlo Kauko nosti Debatti-kirjoituksesssaan (KL 1.10.) esille useita mielenkiintoisia seikkoja bitcoiniin ja kryptovaroihin liittyen. Hän esitti lisäksi lukuisia väitteitä, mutta niiden perustelut jäivät puolitiehen.
Kaukon mukaan kryptovarat ovat fiat-varallisuutta, koska niiden arvo ei hänen mukaansa perustu mihinkään muuhun kuin uskoon. Kauko niputti kaikki kryptovarat yhteen, vaikka kryptovarat pitävät sisällään lukemattomia käyttötapauksia ja -kohteita; bitcoin on toistaiseksi de facto kryptovaluuttakanta, mutta esimerkiksi siacoin on tietyn hajautetun pilviekosysteemin hyödykerahake. “Ei ole mikään temppu tehdä omaa rahaketta”, Kauko väittää. Lähihistoria on täynnä epäonnistuneita kryptovarakekokeiluja, jonka vuoksi temppu ei ole tehtailla rahakkeita, vaan tehdä jotain sellaista, jota myös jotkut muut saattavat arvostaa.
Michael Woodfordin ja N. Gregory Mankiwin mukaan fiat-rahan arvo syntyy keskuspankin (tai valtion) yleisölle antamien rahapoliittisten sitoumusten myötä. Abba Lerner puolestaan väitti rahan olevan valtion luomus, koska valtio voi hyväksyä verovelkojen ja muiden sitoumusten selvittämiseksi minkä tahansa rahan (valuta). Fiat-rahan arvo, kuten Georg Knapp, Philip Wicksteed, James Tobin ja Charles Goodhart ovat eri vuosikymmeninä todenneet, perustuu siihen, että verot ja muut taloudelliset sitoumukset suoritetaan valtion luomassa tai määrittelemässä fiat-valuutassa. L. Randall Wrayn mukaan luottamus fiat-rahaan perustuu siihen, että verotus tapahtuu ennalta määritellyssä laskentayksikössä ja juuri tämän vuoksi fiat-raha kelpaa maksusuorituksena myös yksityisessä vaihdannassa. Verottajan pitää hyväksyä viiden euron seteli viiden euron verovelkaa vastaan. Carl Mengerin mukaan rahan kaltaiset sosiaaliset instituutiot tekevät rauhanomaisen yhteiselämän mahdolliseksi: raha saa siis arvonsa monenkeskisestä julistuksesta. Raha on perimmäiseltä olemukseltaan viestintätapa, mutta valuutaksi käy vain poliittisesti pyhitetty raha.
Bitcoin ei ole fiat-rahaa tai -varallisuutta, vaikka sillä ei olekaan Kaukon vaatimia erityisiä takeita. Toisin kuin Kauko väittää, stablecoineja eli esimerkiksi fiat-valuuttoihin ja hyödykkeisiin sidottuja kryptovaroja on jo olemassa. Bitcoin ei kuitenkaan ole hyödyke- tai fiat-rahaa, mutta bitcoin muistuttaa molempia. George Selgin on esittänyt bitcoinin olevan synteettistä hyödykerahaa, jonka toimintaa säätelee Bitcoin-protokolla. Satoshi Nakamoton onnistui ratkaista kaksinkertaisen käytön ongelman neljän ydinteknologian avulla: protokolla (lohkoketju), konsensusalgoritmi (proof of work), vertaisverkko (hajautettu verkko) ja kryptografia (PKI-salaus). Keskuspankit ympäri maailmaa ovat olleet kiinnostuneita kehittämään keskuspankkirahoja, joissa voitaisiin hyödyntää kryptovaroista tuttuja piirteitä.
Toisin kuin Kauko antaa ymmärtää, hyödykkeiden tai palveluiden arvo ei ole niiden sisäsyntyinen ominaisuus. Kryptovarojen arvo(ttomuus) ei perustu niiden itseisarvoon tai valmistuskustannuksiin, vaan arvo määräytyy markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Kaikki arvo on aina subjektiivista, joten viime kädessä kryptovarojen arvo perustuu yksilöiden mieltymyksiin ja uskomuksiin. Jos arvo olisi yksilöistä riippumatonta, palaisimme ajassa taaksepäin Adam Smithin esittämään vesi ja timantit -paradoksiin. Bitcoinin arvo on se, mikä se milloinkin on, täysin riippumatta siitä, miten bitcoinit ovat jonkun haltuun päätyneet.
Kaikki inhimillinen arvottaminen perustuu siihen, mitä yksilöt pitävät arvokkaina kuvittelemiensa tavoitteiden kannalta. Uudet bitcoinit syntyvät louhintaprosessin tuloksena ja niitä ei voi koskaan olla enempää kuin asymptoottisesti lähestyttävät 21 miljoonaa kappaletta. Bitcoin-verkon kannustimet muodostavat Saifedean Ammousin mukaan positiivisen takaisinkytkennän: tuotantomäärä ei kasva kysynnän kasvaessa, mutta lisääntynyt kysyntä johtaa hinnan nousuun, louhinnasta tulee kannattavampaa ja Bitcoin-verkko on turvallisempi. Chainanalysiksen hiljattain julkaiseman tutkimuksen mukaan noin neljä miljoonaa bitcoinia on edelleen louhimatta, mutta jo nyt jopa 2–4 miljoonaa bitcoinia on todennäköisesti menetetty. Bitcoin lopullinen tarjonta on epävarmaa, mutta niin on myös kysyntä. Jos bitcoineja olisi saatavilla rajattomasti, niillä ei olisi juurikaan arvoa. Jos bitcoinin vaihtoarvo fiat-valuutoissa mitattuna romahtaisi huomenna nollaan, bitcoinin käyttöarvo ei kuitenkaan välttämättä katoa.
Bitcoinilla on “rahamaisia” ominaisuuksia, kuten jo todettua, mutta se ei ole raha tai hyödyke. Bitcoinia voi jo nyt käyttää maksuvälineenä, jonka lisäksi bitcoin näyttäisi soveltuvan myös arvon säilyttämiseen; bitcoinit eivät olisi vaihdon välineitä, jos ne olisivat arvottomia. Toisaalta ne eivät säilyttäisi arvoaan, jos niitä ei voisi käyttää mihinkään. Vuonna 2010 Laszlo Hanyecz osti kaksi pitsaa 10 000 bitcoinilla ja tänään samalla määrällä bitcoineja voisi ainakin teoriassa ostaa Helsingistä muutaman pörssiyhtiön. Walter Eucken ja Heinrich Rittershausen ovat aikanaan kiinnittäneet huomiota siihen, että historiallisesti vaihdon väline ja laskentayksikkö eivät ole aina välttämättä ole olleet yksi ja sama asia.
Jatkuvasti muuttuvassa maailmassa asioiden arvon ratkaisevat yksilöt. Bitcoin on khimairamainen, sillä sen luonne ei ole ennalta määritelty ja muuttuu sen käyttäjästä riippuen. Ei ole syytä väittää, toisin kuin Kauko esittää, että kryptovarat olisi alkujaan tarkoitettu rahaksi. William J. Lutherin ja Josiah Olsonin mukaan bitcoinin “hyödykemäinen” käyttöarvo voi olla se, että Bitcoin-verkko toimii hajautettuna, muuttumattomana, avoimena ja julkisena kirjanpitojärjestelmänä, jossa konsensus saavutetaan ilman keskitettyä vastapuolta. Heidän mukaansa bitcoin on eräänlainen muistijärjestelmä.
Bitcoin-valuutan arvo ei määräydy sen perusteella, mitä siitä joku on tai ei ole valmis maksamaan fiat-rahassa. Arvo ja hinta eivät ole sama asia, koska markkinahinnat ovat rahahintoja — hinnat eivät määräydy “arvoa” laskemalla. Arvo on luonteeltaan ordinaalista, suhteellista ja subjektiivista. Bitcoin on Andreas M. Antonopouloksen mukaan ohjelmoitavaa rahaa, joten sen hinta suhteessa fiat-valuuttoihin ei ole vakio. Hyödykkeiden ja palveluiden hinnat muuttuvat jatkuvasti, joten miksi kryptovarojen hinnanmuodostuksen pitäisi olla vakio? Rahan arvon säilyttämisellä Kauko viittaa ilmeisesti sen ostovoiman säilymiseen, mutta arvoa ei voi säilöä. Arvo perustuu aina yksilöiden odotuksiin tulevasta. Kaikki asiat eivät sovellu arvon säilyttäjiksi yhtä hyvin kuin jotkut toiset: ne saattavat kulua liian helposti, ne eivät ole helposti jaettavissa, niitä on helppo kopioida tai niitä ovat rajattomasti saatavilla. Kryptovarat saattavat soveltua arvon säilyttäjiksi, mutta bitcoin ei ole sama asia kuin litecoin tai dogecoin tässä mielessä.
Ainoa asia, millä on väliä, on yksilöiden jakama uskomus sopivasta laskentayksiköstä. Bitcoin on digikolikko, jonka nimellisarvo on määritelty bitcoin-laskentayksikössä. Mikään ei estä tarkastelemasta asioita bitcoin-silmälasien läpi, sillä ihmiset mittaavat laskentayksikön avulla vain voittoja ja tappioita. Se, miksi fiat-raha toimii laskentayksikkönä, johtuu siitä, että se on toistaiseksi kaikkein likvidein omaisuuserä. Voit tarjota kaupan kassalla maksutapana pörssiyhtiön osakkeita tai työtä, mutta kauppias suosii fiat-rahaa sen jälkimarkkinakelpoisuuden vuoksi.
Fiat-raha on valtion määrittelemä laskentayksikkö, mutta raha mittaa subjektiivista arvoa vain välillisesti ja arvostuksemme muuttuvat jatkuvasti. Vakioitua arvon mittaa ei ole olemassa, koska ympäröivä maailma muuttuu jatkuvasti. Bitcoinin “rahamaisuus” ei myöskään riipu siitä, onko siitä lopulta laskentayksiköksi vai ei. Kaikki rahan ominaisuudet ovat lopulta seurausta siitä, että rahan kaikki muut ominaisuudet ovat seurausta sen asemasta vaihdon välineenä. Bitcoin soveltuu vaihdon välineeksi, koska bitcoinilla on lukuisia tätä tehtävää tukevia ominaisuuksia.
Bitcoinin ja muiden kryptovarojen kutsuminen fiat-varallisuudeksi ei ole totuudenmukaista. Bitcoin on toimiva yhteisökeskeinen kryptovaluutta tai -kryptovara, jonka toiminta perustuu hajautetun konsensusjärjestelmän varaan. Järjestelmän takeettomuus tai hyödyttömyys ei tarkoita sitä, että se olisi muille ihmisille kuitenkaan arvoton. Nyt olemassa olevien kryptovarojen suhteellinen asema muuttuu jatkuvasti ja uranuurtajilta vaikuttavien ensimmäisen siirron etu ei ole pysyvä, koska kilpailu karsii heikot ratkaisut hyödyllisemmistä. Esimerkiksi Bitcoin, DASH ja Ripple ovat ratkaisseet konsensusongelman eri tavoin, mutta vasta aika näyttää, onko niistä mikään riittävän hyvä.
Tutustumismatka bitconin ja kryptovarojen maailmaan on pitkä ja kivinen. Bitcoinin, lohkoketjun ja kryptovaroja koskevan julkisen keskustelun ja tieteellisen tutkimuksen edistäminen edellyttää sitä, että aiheesta kiinnostuneet syventävät ymmärrystään peliteoriasta, käyttäytymistaloustieteestä, mekanismisuunnittelusta, tietojenkäsittelytieteesestä, kryptografiasta, rahapolitiikan historiasta ja oikeustieteestä. Nöyrälle, mutta päättäväiselle taloustieteilijälle kryptomaailma tarjoaa mahdollisuuden tutkia taloustieteen ajattomia perusperiaatteita, tutustua melko luovaan uutteen maailmaan ja samalla myös mahdollisuuden oppia jotain aivan uutta.
