Laajamittainen kasvosuojusten käyttö: Vaihtoehtoinen näkökulma
Trisha Greenhalghin kirjoitus CEBM:n verkkosivuilla
Useat ihmiset ovat kirjoittaneet kysyäkseen CEBM:n verkkosivuilla julkaistusta kirjoituksesta “COVID 19 — Masks on or off?”. Mainitussa kirjoituksessa Carl Heneghan ja Tom Jefferson esittivät yhteenvedon alun perin vuonna 2011 julkaistun ja tänä vuonna päivitetyn järjestelmällisen katsauksen tuloksista. Tässä katsauksessa keskityttiin pääasiassa terveydenhuollon työntekijöiden käyttämiin lääketieteellisiin maskeihin, mutta siinä tarkasteltiin myös suuren yleisön käyttämistä maskeista ja kasvosuojista tehtyjä satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia. Heneghanin ja Jeffersonin tulkinta todistusaineisto oli, että ei ole riittävästi todisteista kansalaisten maskinkäytön tueksi. He myös arvelivat, että maskit voivat aiheuttaa haittaa.
Tulkitsen todisteita eri tavoin. Myönnän, että monet tutkijat eivät pidä todisteita vakuuttavina. Olen myös täysin samaa mieltä Carlin ja Tomin kanssa siitä, että satunnaistetuista kontrolloiduista tutkimuksista ei ole ilmennyt näyttöä tehosta. Siitä huolimatta uskon, että kansalaisten käyttämät kangaskasvosuojukset (en halua kutsua niitä maskeiksi) ovat tärkeä kansanterveyttä edistävä toimenpide nykyisessä kriisissä. Olen iloinen siitä, että Iso-Britannian hallitus nyt suosittelee kangaskasvosuojusten käyttöä ahtaissa julkisissa tiloissa.
Miksi johtavat tutkijat ovat niin vastakkaista mieltä tästä asiasta? Minusta näyttää siltä, että emme ole eri mieltä todisteista, vaan siitä, mitä todistusaineisto tarkoittaa. Seuraavassa mainitsen joitakin kiistoja:
- Onko ratkaisevan satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen puuttuminen sekä hypoteettinen vahingon mahdollisuus (esimerkiksi riskikompensaation kautta) hyvä pidättäytyä muuttamasta poliittista linjausta? Jotkut sanovat kyllä. Minä sanon ei.
- Pitäisikö meidän huomioida lehdistössä kerrotut tarinat esimerkiksi yksittäisistä henkilöistä, joiden takia kymmenet ja jopa sadat muut ovat saaneet kokoontumisissa, rukoushetkissä tai kuoroharjoituksissa? Jotkut sanovat ei. Minä sanon kyllä.
- Pitäisikö meidän ekstrapoloida eri kankaiden suodatuskyvykkyyttä koskevista laboratoriokokeista arvioidaksemme mitä tapahtuu, kun ihmiset käyttävät niistä valmistettuja kasvosuojuksia arkielämässä? Jotkut sanovat ei. Minä sanon kyllä.
- Pitäisikö meidän nojata anekdootillisiin kertomuksiin ihmisistä, jotka käyttävät maskejaan “väärin” tai aika ajoin olla suosittelematta niitä kaikille? Jotkut sanovat kyllä. Minä sanon ei.
- Pitäisikö meidän ottaa huomioon mahdollisuus, että suuren yleisön maskinkäyttö voi johtaa terveydenhuoltoalan työntekijöille arvokkaiden henkilönsuojainten (PPE) puutteeseen? Jotkut sanovat kyllä. Minä sanon, että kyse on toimitusketjuja koskevasta kysymyksestä, jota ei pidä sekoittaa hyötyjä koskevaan tieteelliseen näyttöön.
Olen kirjoittanut vertaisarvioidun artikkeli, jossa puolustin tulkintaani todisteista. Kirjoituksen nimi on “Face coverings for the lay public: laying straw men to rest”. Voit lukea sen alta:
Vastuuvapauslauseke: Artikkelia ei ole vertaisarvioitu. Se ei korvaa kliinistä arvioita. Tarkista mainitut lähteet. Tässä kirjoituksessa esitetyt näkemykset edustavat vain kirjoittajan näkemyksiä. Ne eivät välttämättä ole työnantajan, NHS:n, NIHR:in tai Terveys- ja sosiaaliministeriön näkemyksiä. Näkemykset eivät ole ammatillista lääketieteellistä neuvontaa.
Suomennos Trisha Greenhalghin (Twitter) The Centre for Evidence-Based Medicinen verkkosivuilla ilmestyneestä blogikirjoituksesta: “Face coverings for the lay public: an alternative view”. Kirjoitus ilmestyi 27.5.2020.
Oxfordin yliopiston yleislääketieteen professori ja NHS:n yleislääkäri Greenhalgh on ollut vankkumaton suuren yleisön maskinkäytön puolustaja läpi koronaviruspandemian. Hän on tehnyt laaja-alaisesti yhteistyötä muun muassa maskinkäytön puolustajien kanssa, osallistunut maskinkäyttöä koskevaan kansalaiskeskusteluun ja opastanut ihmisiä oikeaoppisessa maskinkäytössä.
Professori Greenhalgh on julkaissut uransa aikana satoja tieteellisiä artikkeleita ja monia tieteellisiä oppikirjoja. Hänet tunnetaan terveydenhuollon johtamista ja terveydenhuoltoinnovaatioita koskevasta tutkimuksestaan.
Hänet on muun muassa palkittu vuonna 2001 Brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseerin (OBE) arvonimellä työstään näyttöön perustuvan lääketieteen edistämiseksi ja vuonna 2014 hänet kutsuttiin Iso-Britannian Academy of Medical Sciencesin Fellow-jäseneksi.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
Professori Greenhalgh on kevään aikana julkaissut muun muassa seuraavat kirjoitukset:
Tutustu myös The Royal Societyn tekemään tutkimusyhteenvetoon kesäkuulta.
