Lyhyt varoitus koulujen avaamisesta
Alexander F. Siegenfeldin, Chen Shenin ja Yaneer Bar-Yamin essee
On usein väitetty, että koulujen avaaminen tai pitäminen auki ei juurikaan vaikuta koronavirustaudin (COVID-19) aiheuttavan SARS-CoV-2-koronaviruksen leviämiseen. Empiirinen näyttö kuitenkin osoittaa, että lapset voivat sairastua vakavasti koronavirustautiin ja kouluilla on merkittävä vaikutus koronavirustaudin leviämiseen. Vaikka koronaviruksen täsmällisestä leviämismekanismista lapsilla on vielä paljon epäselvyyttä ja tilannetta hankaloittaa entisestään niin lasten, yhteiskuntien kuin myös olosuhteiden heterogeenisyys, kysymys siitä, miten tulisi toimia, voidaan useimmiten vastata ilman yksityiskohtaista tietoa [1].
On lukuisia esimerkkejä kouluista ja lastenhoitopaikoista, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi viruksen leviämiseen. Muutamia esimerkkejä: Texasissa on todettu 6. heinäkuuta mennessä 894 koronavirustapausta henkilökunnan keskuudessa ja 441 tapausta lasten keskuudessa osavaltion 883 lastenhoitopaikassa [2]. Texas tätä vastoin raportoi 15.5. mennessä yhteensä vain 59 tartuntatapausta 53 lastenhoitopaikassa. Israelissa, joka onnistui vähentämään uusien tartuntatapauksien kokonaismäärän koko maassa alle 20 tapaukseen päivässä toukokuun puoliväliin mennessä, on vahvistettu 130 tapausta vain yhdessä koulussa 3. kesäkuuta vain kaksi viikkoa koulujen uudelleen avaamisen jälkeen [3]. Englannissa lähes 20 prosenttia tartuntatapauksista oli 15.–21. kesäkuuta välillä peräisin kouluista [4].
Jotkut tieteelliset analyysit vahvistavat koulujen merkittävän roolin viruksen leviämisessä, kun taas toiset eivät ole havainneet koulujen sulkemisen juurikaan vaikuttaneet viruksen leviämiseen [5]. Erilaiset tulokset voivat johtua erilaisista mallinukseen liittyvistä oletuksista ja tutkittujen yhteiskuntien heterogeenisyydestä. Jos virus on esimerkiksi saatu hyvin hallintaan, viruksen leviämisen kouluissa ja kouluista on epätodennäköisempää, ja jos koulujen sulkemisten lisäksi muita toimenpiteitä on suoritettu, sulkemisilla ei ehkä ole ollut yhtä suurta vaikutusta viruksen leviämiseen. Näyttö siitä, missä määrin lapset levittävät virusta, on ristiriitaista [6]. Tämä voi puolestaan johtua osittain lasten huomattavasta heterogeenisyydestä, kun jotkut tartunnan saaneet lapset saattavat olla huomattavasti muita tartuttavampia.
Yleinen väärinkäsitys on, että lapset saavat ani harvoin koronavirustartunnan. Yhdysvaltain tautikeskuksen CDC:n tietojen mukaan 2. huhtikuuta mennessä 1,7 prosenttia tartuntatapauksista oli todettu lapsilla (toisin sanoen alle 18-vuotiailla) [7]. Yhdysvaltain väestöstä alle 18-vuotiaita on 22,3 prosenttia [8], mikä tarkoittaa, että suhteellisesti lapset olivat 7,6 prosentin todennäköisyydellä muuhun väestöön verrattuna tartunnan saaneita. Jos tartunnan saaneita lapsia kuitenkin testataan vähemmän todennäköisesti kuin tartunnan saaneita aikuisia (mikä saattaa johtua siitä, että suuremmalla osalla lapsista on lieviä tai epätyypillisiä oireita), niin nämä luvut ovat mahdollisesti alakanttiin. Äskettäin julkaistussa tutkimuksessa analysoitiin kontaktien jäljittämistä koskevia tietoja ja havaittiin, että 0–14-vuotiaat lapset olivat 34-prosentin todennäköisyydellä yhtä alttiita koronavirustaudille kuin 15–64-vuotiaat aikuiset [9].
Toinen väärinkäsitys liittyy siihen, että lapset sairastuvat harvoin vakavasti. CDC:n vahvistamien tartuntatapauksien mukaan kuitenkin 5,7 prosenttia lapsista ja 10 prosenttia aikuisista tarvitsi sairaalahoitoa (20 prosenttia lapsista ja 33 prosenttia aikuisista niissä tapauksissa, joissa sairaalahoitoa koskevat tiedot on annettu) [7]. Siksi näissä vahvistetuissa tartuntatapauksissa aikuisten ja lasten sairaalahoito-osuudet eroavat alle kaksinkertaisesti toisistaan.
Vaikka tarkkaa leviäimisastetta lasten keskuudessa ja koulujen avaamisen/sulkemisen tarkkaa vaikutusta ei vielä tunneta, äskettäin tehdyt koulujen avaamista koskevat päätökset ovat osoittaneet, kuinka vaarallisia koulujen avaamiset voivat olla. Koulut ja päiväkodit ovat jo aiheuttaneet monia superlevittäjätapahtumia; niin kauan kuin yhteisövälitteisiä tartuntoja ilmenee, uudelleen avatut tai muutoin auki pidetyt koulut ja päiväkodit tulevat todennäköisesti aiheuttamaan lisää superlevittäjätapahtumia, jotka vaikuttavat haitallisesti koronavirustaudin leviämisen hallintatoimiin.
—
Viitteet
[1] Alexander F Siegenfeld, Nassim N Taleb & Yaneer Bar-Yam. What models can and cannot tell us about COVID-19. Proceedings of the National Academy of Sciences, 2020. [Lue artikkeli suomeksi]
[2] Alta Spells & Kay Jones. Texas coronavirus cases top 1,300 from child care facilities alone. 2020.
[3] Daniel Estrin. After reopening schools, Israel orders them to shut if COVID-19 cases are discovered. 2020.
[4] James Carr. Suspected COVID-19 outbreaks in schools almost doubles. 2020.
[5] Russell M Viner, Simon J Russell, Helen Croker, Jessica Packer, Joseph Ward, Claire Stansfield, Oliver Mytton, Chris Bonell ja Robert Booy. School closure and management practices during coronavirus outbreaks including COVID-19: a rapid systematic review. The Lancet Child & Adolescent Health, 4(5):397–404, 2020.
[6] Smriti Mallapaty. How do children spread the coronavirus? The science still isn’t clear. Nature, 581:127–128, 2020.
[7] CDC COVID-19 Response Team. Coronavirus Disease 2019 in children — United States, February 12 — April 2, 2020. MMWR Morb Mortal Wkly Rep, 69:422–426, 2020.
[8] United States Census Bureau. QuickFacts. 2019.
[9] Juanjuan Zhang, Maria Litvinova, Yuxia Liang, Yan Wang, Wei Wang, Shanlu Zhao, Qianhui Wu, Stefano Merler, Cécile Viboud, Alessandro Vespignani, Marco Ajelli ja Hongjie Yu. Changes in contact patterns shape the dynamics of the COVID-19 outbreak in China. Science, 368(6498):1481–1486, 2020.
Suomennos Alexander F. Siegenfeldin (Twitter), Chen Shenin ja Yaneer Bar-Yamin (Twitter) tutkimusartikkelista “A Brief Cautionary Note on Opening Schools’”. Essee ilmestyi EndCoronavirus.orgin verkkosivuilla 9.7.2020.
Alexander F. Siegenfeld on väitöskirjaopiskelija MIT Media Labissa. Hän tutkii poliittista polarisaatiota matemaattisin menetelmin. Hän on erikoistunut fysiikan, matematiikan, valtiotieteen ja taloustieteen tarjoamiin menetelmiin muun muassa vaalien, äänestämisen ja talouskasvun tutkimuksessa. Siegenfeld toimii lisäksi New England Complex Systems Instituten tutkijana.
Chen Shen työskentelee tutkijana New England Complex Systems Institutessa Bostonissa Yhdysvalloissa. Hän on opiskellut tietojenkäsittelytiedettä (insinööri) ja viestintää, kulttuuria ja teknologiaa (FM).
Yaneer Bar-Yam on fyysikko, järjestelmätieteilijä ja New England Complex Systems Instituten perustaja. Hän on erikoistunut monimutkaisten järjestelmien tutkimukseen ja tehnyt tutkimusta lukuisilla eri tieteenaloilla aina materiaalitieteistä neuraaliverkkoihin.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
