Maailma on tullut hulluksi ja järjestelmä on rikki
Ray Dalion essee
Sanon nämä asiat, koska:
Raha on ilmaista niille, jotka ovat luottokelpoisia, koska sijoittajat, jotka antavat rahaa luottokelpoisille, ovat valmiita samaan takaisin vähemmän kuin ovat antaneet. Tarkemmin sanottuna sijoittajat, jotka lainaavat luottokelpoisille, hyväksyvät erittäin alhaiset tai negatiiviset korot, eivätkä vaadi velkapääoman takaisinmaksua lähitulevaisuudessa. He tekevät näin, koska heillä on valtavasti rahaa sijoitettavanaan, jota keskuspankit, jotka ostavat rahoitusomaisuutta pyrkiessään epätoivoisesti kasvattamaan taloudellista toimeliaisuutta ja inflaatiota, ovat ja tulevat jatkossakin työntämään heille. Syy siihen, että sijoittajille tungettu raha ei kiihdytä kasvua ja inflaatiota paljon korkeammalle, on siinä, että rahaa saavat sijoittajat haluavat pikemminkin sijoittaa sen kuin käyttää sitä. Tämä dynamiikka luo “narulla työntämisen” -dynamiikan, joka on tapahtunut monta kertaa aiemmin historiassa (tosin ei meidän elinaikanamme) ja joka on selitetty perusteellisesti kirjassani Principles for Navigating Big Debt Crises. Tämän dynamiikan seurauksena rahoitusomaisuuden hinnat ovat nousseet huomattavasti ja odotettavissa olevat tuotot ovat laskeneet, kun taas talouskasvu ja inflaatio ovat edelleen hitaita. Merkittävä hinnannousut ja niistä johtuvat alhaiset odotettavissa olevat tuotot eivät koske vain joukkovelkakirjoja; ne pätevät yhtä lailla osakkeisiin, pääomasijoituksiin ja riskipääomaan, vaikka näiden sijoitusten alhainen odotettu tuotto ei ole yhtä ilmeistä kuin joukkovelkakirjasijoitusten tapauksessa, koska näillä osakesijoituksen kaltaisilla sijoituksilla ei ole joukkovelkakirjojen tavoin ennalta ilmoitettuja tuottoja. Tämän seurauksena näiden sijoittajien odotettavissa olevat tuotot jäävät sijoittajien mielikuvituksen varaan. Tällä hetkellä on olemassa enemmän yrityksiä kuin koskaan ennen sitten IT-kuplan, joiden ei tarvitse tehdä voittoa tai joilla ei edes tarvitse olla selkeää näkemystä voiton tekemiseksi saadakseen osakkeensa kaupaksi, koska sijoittajilla on niin paljon rahaa sijoitettavaksi ja koska menneisyyden menestystarinoilla vallankumouksellisten teknologiayritysten osakkeista menee niin hyvin. Voittojen sijaan nämä yritykset voivat myydä unelmia niille sijoittajille, joilla on paljon rahaa ja lainan saannin voimaa. Nykyään on niin paljon rahaa, joka haluaa ostaa näitä unelmia, että joissakin tapauksissa pääomasijoittajat työntävät rahaa startupeihin, jotka eivät halua enempää rahaa, koska niillä on rahaa jo enemmän kuin tarpeeksi. Sijoittajat kuitenkin uhkaavat vahingoittaa näitä yrityksiä tarjoamalla valtavasti tukea kilpaileville startupeille, jos ne eivät ota rahaa vastaan. Tämä rahan työntäminen sijoittajille on ymmärrettävää, koska näillä sijoituspäälliköillä, etenkin riskipääomien ja yksityisten pääomasijoitusten hoitajilla, on nyt valtavia määriä sidottuja ja sijoittamattomia käteisvaroja, jotka heidän on sijoitettava täyttääkseen asiakkailleen antamansa lupaukset ja kerätäkseen palkkionsa.
Samaan aikaan on olemassa suuria julkisen talouden alijäämiä, jotka kasvavat melko varmasti huomattavasti. Tämä edellyttää, että valtiot myyvät valtavia määriä enemmän velkaa — sellaisia määriä, joita ei talous luonnollisestikaan voi kokonaan imaista korkojen nousematta aikana, jolloin korkojen nousu olisi tuhoisaa markkinoille ja talouksille, koska maailma on niin ollut velkaantunut niin pitkään. Mistä kaikki raha tulee näiden joukkovelkakirjojen ostamiseen ja alijäämien rahoittamiseen? Se tulee lähes varmasti keskuspankeilta, jotka ostavat velan juuri painamallaan rahalla. Tämä koko dynamiikka, jossa kestävä rahoitus heitetään ulos ikkunasta, jatkuu ja todennäköisesti kiihtyy, etenkin varantovaluuttamaissa ja niiden valuutoissa, toisin sanoen Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Japanissa sekä dollarissa, eurossa ja jenissä.
Samaan aikaan eläke- ja terveydenhuoltovelvoitteiden täyttämisen vastuut erääntyvät pian maksettaviksi, kun taas monilla niistä, jotka ovat velvollisia maksamaan ne, ei ole riittävästi rahaa velvoitteidensa täyttämiseksi. Juuri nyt monet eläkerahastoista, joilla on sijoituksia, jotka on tarkoitettu eläkevelvoitteiden täyttämiseksi, käyttävät oletettuja tuottoja, joista on sovittu sääntelijöiden kanssa. Ne ovat tyypillisesti paljon korkeammat (noin 7 prosenttia) kuin markkinatuotot, jotka on sisällytetty hintoihin ja jotka todennäköisimmin onnistutaan saamaan aikaiseksi. Tämän seurauksena monilla niistä, joilla on velvollisuus toimittaa rahaa näiden eläkevelvoitteiden maksamiseksi, ei todennäköisesti ole riittävästi rahaa velvoitteidensa täyttämiseksi. Ne, jotka saavat näitä etuisuuksia ja odottavat sitoumuksia noudatettavan, ovat tyypillisesti opettajia ja muita julkishallinnon työntekijöitä, joita budjettileikkaukset myös koskettavat. He tuskin hyväksyvät hiljaa etujensa leikkauksia. Vaikka eläkevelvoitteiden hoitamiseen on olemassa ainakin jonkinlainen rahoitus, useimmat terveydenhuollon velvoitteista rahoitetaan maksuperusteisesti, ja muuttuvien demografisten olosuhteiden vuoksi entistä pienemmän palkansaajajoukon on rahoitettava suurempaa terveydenhuoltoa tarvitsevien suurten ikäluokkien joukkoa, ei myöskään näiden velvoitteiden rahoittamiseen ole tarpeeksi rahaa. Koska näiden eläke- ja terveydenhuoltovelvoitteiden rahoittamiseen ei ole tarpeeksi rahaa, käydään todennäköisesti ruma taistelu sen selvittämiseksi, kuinka paljon rahoituskuilusta täytetään 1) etuuksia leikkaamalla, 2) verotusta kiristämällä ja 3) painamalla rahaa (joka olisi tehtävä liittovaltion tasolla ja siirrettävä niille, jotka osavaltiotasolla tarvitsevat sitä ). Tämä pahentaa varallisuuskuilun ympärillä käytävää taistelua. Vaikka mikään näistä kolmesta vaihtoehdosta ei ole hyvä, rahan luominen on helpoin tapa, koska se on piilotettu tapa siirtää varallisuutta ja se kasvattaa omaisuuserien arvoja. Loppujen lopuksi velka ja rahamääräisinä velkasummina ilmaistavat muut taloudelliset velvoitteet edellyttävät vain velallisen toimittamaan rahaa. Koska luotaville rahasummille tai rahan arvolle ei ole rajoitteita, se on helpoin vaihtoehto. Tämän vaihtoehdon suurin riski on, että se uhkaa kolmen maailman suurimman varantovaluutan elinkelpoisuutta mielekkäänä arvon säilyttäjänä. Jos poliittiset päättäjät eivät samaan aikaan kykene monetisoimaan eli rahallistamaan näitä velvoitteita, rikkaiden ja köyhien taistelu siitä, kuinka paljon menoja pitäisi leikata ja kuinka paljon veroja kiristää, pahenee entisestään. Tämän seurauksena rikkaat kapitalistit muuttavat yhä useammin paikkoihin, joissa varallisuuserot ja konfliktit ovat vähäisempiä, ja näitä suuria veronmaksajia menettävien valtioiden virkamiehet yrittävät yhä useammin keksiä tapoja veronmaksajien ajamiseksi ansaan.
Samaan aikaan kun raha on käytännössä ilmaista niille, joilla on rahaa ja luottokelpoisuutta, sitä ei ole käytännössä niiden saatavilla, joilla ei ole rahaa ja luottokelpoisuutta, mikä osaltaan myötävaikuttaa varallisuuden, mahdollisuuksien ja poliittisten erojen kasvuun. Näihin eroihin vaikuttaa osaltaan myös teknologinen kehitys, josta edellä mainitsemani sijoittajat ja yrittäjät ovat kuvailemallani tavalla innoissaan. He myös korvaavat työntekijöitä koneilla. Koska trickle down — eli valumavaikutus, jonka mukaan raha valuu hiljalleen huipulta työntekijöille ja muille parantaen samalla heidän palkkojaan ja luottokelpoisuuttaan, ei toimi, niin järjestelmä, jolla kapitalismi toimii hyvin useimpien ihmisten tapauksessa, on rikki.
Tilanne on kestämätön, eikä sitä todellakaan enää pystytä työntämään eteenpäin niin kuin sitä on työnnetty vuodesta 2008 lähtien. Uskon, että maailma lähestyy suurta ajattelutavan muutosta.
Ray Dalio (Twitter, henkilökuva) on maailman suurimman, vuonna 1975 perustetun, Bridgewater Associates -hedgerahaston perustaja, hallituksen puheenjohtaja sijoitusjohtaja. Daliota on luonnehdittu “sijoittamisen Steve Jobsin” ja hänet on toistuvasti valittu maailman vaikutusvaltaisimpien sijoitusammattilaisten joukkoon.
Dalio on kirjoittanut huippumenestyksiksi kohonneen kirjan Principles: Life and Work, joka on yhdistelmä omaelämäkertaa, Bridgewaterin kasvutarinaa, ajattomia viisauksia ja elämänhallintaniksejä. Lisäksi hän on kirjoittanut tuottavuuden kasvua ja rakenteellisten uudistusten välttämättömyyttä koskevan pamfletin Productivity and Structural Reform: Why Countries Succeed & Fail, and What Should Be Done So Failing Countries Succeed ja nykyisen talousjärjestelmän muutostarpeita kartoittavan Why and How Capitalism Needs to be Reformed. Daliolta ilmestyi viime vuonna Principles for Navigating Big Debt Crises. Kirjassaan Dalio tarjoaa viitekehyksen suurten velkakriisien hahmottamiseen ja analysointiin. Kirjassaan Dalio analysoi tarkasti Saksan hyperinflaation (1921–1923), Suuren laman (1930-luku) ja viimeisimmän finanssikriisin (2007–2008) tapahtumat. Tällä hetkellä Dalio kirjoittaa kolmatta kirjaansa.
Suomennos Dalion 5.11.2019 julkaisemasta kirjoituksesta “The World Has Gone Mad and the System Is Broken”.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
Joitakin viimeaikaisia kirjoituksia Daliosta:
