Maailmanlaajuinen hajauttaminen keinona hallita uhkia ja parantaa turvallisuutta

Joseph W. Normanin essee

Joseph W. Norman

Uuden koronaviruksen puhkeamisesta on muuttumassa maailmanlaajuiseksi pandemiaksi, jos nykyiset lähestymistavat sen leviämisen pysäyttämiseksi osoittautuvat riittämättömiksi. Vaikka emme voi vielä sanoa, millainen tämän tapahtuman lopullinen vaikutus on, tämä kriisi ja hallitusten toimet sen yhteydessä paljastavat globaalin sosioekonomisen miljöömme rakenteelliset haavoittuvuudet ja hauraudet, jotka tuottavat jatkossakin kasvavia kriisejä riippumatta siitä, että onnistummeko estämään tämän erityisen taudinaiheuttajan aiheuttaman tuhon.

Maailmanlaajuista haurautta tuottavat kaksi yhdistyneisyyteen liittyvää ja toisiinsa kietoutunutta seikkaa:

1. Pitkän kantaman fyysinen yhteys, joka luo kontaktiverkkotopologian, jossa on suuria solmukohtia ja lyhyet solmujen väliset etäisyydet
2. Olennaisten toiminnallisten roolien maailmanlaajuinen keskittyneisyys (jonka pitkän kantaman fyysinen ja informationaalinen yhdistyneisyys tekevät mahdolliseksi).

1. Pitkän kantaman yhdistyneisyys ja globaali naapurusto

Kaupallinen lentoliikenne on siirtänyt maailman vuorovaikutustopologian hilasta verkostomaiseksi, jossa on pienmaailman ominaisuuksia. Tunnettu tutkimustulos sanoo, että pitkän kantaman yhteyksien lisääminen hilaverkkoon vähentää solmujen välisiä etäisyyspolkuja dramaattisesti [1, 5]. Vaikutukset tartuntatautien dynamiikkaan ovat huomattavia: paitsi että ihmiskunta on tosiasiallisesti yksi “jättiläismäinen komponentti”, mutta lisäksi vektorin ottamien askeleiden ja hyppyjen lukumäärä koko verkon kiertämiseksi on melko pieni — paljon pienempi kuin suuressa hilassa, jossa on kuljettava kaikkien välietappien kautta koko järjestelmän kiertämiseksi.

Korkean kuolleisuuden aiheuttava tartunnanaiheuttajia, jotka muuten aiheuttaisivat paikallisia sukupuuttoja ja eivät täten pääse leviämään läpi koko järjestelmän, vastaan ei ole olemassa tehokkaita puskureita pienmaailman järjestelmässä [2].

2. Toiminnan globaali keskittäminen ja sen vaikutukset

Fyysiset ja informatiiviset yhteydet maailmanlaajuisesti ovat luoneet olosuhteet, joissa suuret kansallisvaltiot voivat palvella tiettyjä sosioekonomisia tehtäviä. Tätä on pidetty houkuttelevana keinona järjestää maailmanlaajuinen kaupankäynti, koska siinä keskitytään mittakaavaetuihin ja tehokkuuden kasvattamiseen keskittämisen ja redundanssin poistamisen avulla. Tämän seurauksena muut kansakunnat ovat riippuvaisia välttämättömien tavaroiden ja hyödykkeiden virrasta, jotka ovat peräisin näistä maailmanlaajuisista keskityksistä. Ruoka, lääkkeet ja lääkintävälineet sekä infrastruktuuriteknologia ja erilaiset komponentit virtaavat keskuksista muualle. Tämä ei ole missään muualla yhtä totta kuin Kiinassa, josta on tullut tosiasiallinen maailmanlaajuinen kaikenlaisten asioiden valmistamisen keskus.

Riippuvuus tällaisista solmukohdista aiheuttaa systeemisen riskin, koska näiden välttämättömien tavaroiden ja hyödykkeiden virtoja on pakko ylläpitää. Tämä tuottaa hallitsemattoman kompromissin: joko mukautuvasti katkaistava yhteydet tartunnan leviämisen estämiseksi ja samalla uhrata välttämättömien hyödykkeiden virrat tai säilytettävä yhteydet ja samalla avata ovet tartunnanaiheuttajan tai muun vektorin hallitsemattomalle kasvulle.

Visio globaalista järjestelmästä, jossa solmukeskukset ovat erikoistuneet tiettyjen tehtävien hoitamiseen, on suora analogia sille, mitä näemme monimutkaisissa monisoluisissa eliöissä: tietyt ja paikalliset elinjärjestelmät palvelevat koko kehon kannalta tärkeitä toimintoja. [*] Tämän organisoitumistavan välttämätön seuraus on koko järjestelmän tuhoryöppy. Yhden elimen vajaatoiminta johtaa muiden komponenttien kannalta välttämättömien virtojen tyrehtymiseen ja organismi kuolee yksikkönä.

Jos haluamme, että maailmanlaajuinen ihmisjärjestelmä välttää tämän kohtalon, meidän on kannustettava ja vaadittava toiminnalliseen redundanssiin ja visiota maapallosta, joka on eliöiden ekosysteemi yhden organismin sijaan. [3]

3 Alueellinen kauppastrategia ja mukautuva irtikytkentä

On selvää, että jos päätämme tuottaa ja ylläpitää matkustajien ja toimitusketjujen maailmanlaajuisia virtoja, meidän on myös siedettävä pitkän kantaman yhteyksien tilapäistä irtikytkentää ja katkaisemiseen paikallisten tartuntaryöppyjen estämiskesi niissä tilanteissa, jotka näyttävän voivan aiheuttavan mahdollisesti vakavia haittoja globaalin ja systeemisen luonteensa vuoksi. Tämä asettaa huomattavia rajoituksia toimitusketjujen järjestelemiselle, jonka vuoksi alueellinen kauppastrategia, jossa paikalliset toimijat pyrkivät tyydyttämään välttämättömät tarpeensa mahdollisimman paikallisesti, jonka myötä sietokyky pitkän välimatkan kaupankäyntiä kohtaan kasvaa, koska välttämättömyyshyödykkeet eivät ole enää niin välttämättömiä.

Poliittiset ja taloudelliset mekanismit, joilla tällainen organisoitumismuoto voitaisiin saavuttaa, on aihe, joka ansaitsee runsaasti huomiota, mutta ne eivät kuulu tämän kirjoituksen piiriin. On kuitenkin selvää, että nykyinen tosiasiallinen globaali järjestelmä ei “hinnoittele” potentiaalisesti tuhoisia uhkia, jotka toiminnan keskittäminen ja pakollinen pitkän kantaman liitännäisyys aiheuttavat kansakunnillemme ja ihmiskunnalle yleensä.

—

(Ala)viitteet

[*] Viittaamme tässä käytännössä autopoieettisiin eli itsensä uusintaviin järjestelmiin. Ne on organisoitu komponenttiverkostoksi, jonka toiminta ja vuorovaikutus johtavat verkkokomponenttien itsensä jatkuvaan toteutumiseen [4].

[1] Albert-László Barabási & Réka Albert. Emergence of Scaling in Random Networks. Science, 286(5439):509–512, 1999.

[2] Erik M Rauch & Yaneer Bar-Yam. Long-range interactions and evolutionary stability in a predator-prey system. Physical Review E, 73(2):020903, 2006.

[3] Nassim Nicholas Taleb, Rupert Read, Raphael Douady, Joseph Norman & Yaneer Bar-Yam. The Precautionary Principle (with Application to the Genetic Modification of Organisms). arXiv preprint arXiv:1410.5787, 2014.

[4] Francisco G Varela, Humberto R Maturana & Ricardo Uribe. Autopoiesis: The organization of living systems, its characterization and a model. Biosystems, 5(4):187– 196, 1974.

[5] Duncan J Watts & Steven H Strogatz. Collective dynamics of ‘small-world’ networks. Nature, 393(6684):440, 1998.

Suomennos Joseph W. Normanin (Twitter) esseestä “Global Decentralization for Risk Mitigation and Security”. Essee ilmestyi RESEARCHERS.ONE-tutkimusportaalissa 15.2.2020. Esseetä ei ole vertaisarvioitu.

Joseph Norman tutkii monimutkaisia järjestelmiä ja työskentelee datan ja tilastojen parissa. Norman on väitellyt näkötutkimuksen alalta.

Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).