Meidän on opittava koronavirusstressitestistä, jotta voimme taistella paremmin tulevia pandemioita vastaan
Stephen Daviesin mielipidekirjoitus The Telegraph -sanomalehdessä
Päivittäisiä uutisia lukiessamme on helppo ajatella, että elämme läpi ennennäkemättömiä aikoja. COVID-19 on kuitenkin vain uusin sarja pandemioiden sarjasta, joka on iskenyt nykymaailmaan 1800-luvun alusta alkaen ja josta maailma on selvinnyt.
1800-luvulla oli useita kolerapandemioita ja toistuvia influenssapandemioita kahden viimeisen vuosisadan aikana. Viimeinen vakava influenssapandemia sattui vuosina 1968–9 ja se tappoi 1–4 miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti. Suuria tuhoisia pandemioita on tapahtunut useita kertoja historiassa, kuten musta surma tai Antoninuksen rutto 100-luvun lopulla.
Aiemmat pandemiat voivat kertoa meille melko paljon siitä, missä olemme nyt, miten päädyimme tähän tilanteeseen ja mitä vaikutuksia sillä todennäköisesti on.
Historiallisesti pandemiat ovat levinneet kauppa- ja matkareittejä pitkin. Ne ovat yleensä läpi oikumenen eli tunnetun maailman, joka on taloudellisesti integroitu ja kytkeytynyt. Se on nykyään koko planeetta. Pandemiat ovat levinneet laivojen välityksellä, mutta nyt paljon nopeammin lentoreittejä pitkin. Tämä tekee leviämisestä nopeampaa ja vaikeammin hallittavaa.
Kaupankäynti ja taloudellinen yhdentyminen tekevät yhteiskunnista vauraampia, mutta myös alttiimpia pandemioille. Suurten ihmis- ja tavaramäärien liikkuessa sairauskin voi levitä laajemmin, ja suuren ja toisiinsa kytkeytyneiden kaupunkien kasvu tarjoaa hyvän ympäristön epidemioiden leviämiselle. Tästä syystä suuret epidemiat ilmenevät yleensä pitkään lisääntyneen kaupankäynnin ja taloudellisen yhdentymisen jälkeen, ja ne ovat joskus hidastaneet tai kääntäneet tämän kehityssuunnan. Nykymaailmassa prosessi, joka tekee meistä haavoittuvampia, tekee meistä myös vauraampia ja innovatiivisempia, mikä tarkoittaa, että olemme esivanhempiamme paremmassa asemassa taistelemaan pandemioita ja niiden vaikutuksia vastaan, joten prosessi toimii nyt molempiin suuntiin.
On kuitenkin selvää, että maailmassa on tiettyjä piirteitä, jotka tekevät pandemian todennäköisemmäksi, ja nämä tarkoittavat sitä, että pandemian osuessa kohdille, vaikutukset ovat suuremmat kuin vaikkapa vuosina 1968–9 (viimeisin vakava influenssapandemia). Suurimpia ovat nykyaikaisen teollisen tehoeläintuotannon luonne (joka muodostaa täydellisen ympäristön uusille taudinaiheuttajille) ja luonnonvaraisten eläinten elinympäristöihin kohdistuvat paineet (joka tekee tartunnanaiheuttajien leviämisen eläimistä ihmisiin todennäköisemmäksi). Ensimmäinen näistä kahdesta ongelmasta on ratkaistavissa teknologisella innovoinnilla ja toinen puolestaan omistusoikeuksien hyödyntäminen villieläinten ja niiden elinympäristöjen hallitsemiseksi. Toinen ongelma on, että vaikka maailmantalous on nyt erittäin tehokas, se on myös erittäin monimutkainen ja hauras, alttiimpi luonnonilmiöiden, kuten pandemian, aiheuttamille häiriötekijöille.
Pitkät ja monimutkaiset toimitusketjut ja juuri oikeaan aikaan (engl. JIT, just-in-time) tapahtuvat toimitukset tekevät meistä vauraampia, mutta samalla myös haavoittuvampia. Hyvä puoli on, että olemme näiden ansiosta myös joustavampia ja mukautuvampia, ja tätä meidän on edistettävä. Ratkaisevaa on, että monet terveydenhuoltojärjestelmät ovat osoittautuneet tehokkaiksi, mutta niissä on hyvin vähän käyttämätöntä kapasiteettia niiden organisoitumistavan vuoksi, vaikka ne ovatkin osoittautuneet kestävämmiksi kuin monet ensi alkuun pelkäsivät.
Hyvin todennäköisesti nationalismi elpyy ja globalisaatiosta vetäydytään tämän pandemian seurauksena (historia viittaa tähän). Osa tästä on väistämätöntä, ja sen taustalla ovat yritysten ja yksilöiden omat päätökset. Osa puolestaan johtuu hallitusten kääntymisestä nationalismiin. Meidän on oltava hyvin varovaisia, ettei vauvaa heitetä pesuveden mukana; protektionismi ja nationalismi ovat poliittisesti vaarallinen sekoitus, kuten 1900-luku osoittaa. Yksi COVID-19:n mahdollinen seuraus on kääntyminen vakavuuteen ja suuren älyllisen ja poliittisen kevytmielisyyden äkkipysähdys. Samanaikaisesti ihmiset voivat kääntyä myös hedonismiin.
Historialla on kuitenkin eräs suuri oppitunti, hyvin brittiläinen ilmapiiri: “Piristy nyt, se voisi olla paljon vakavampaa”. Tilanne on paha, mutta se ei ole musta surma (joka tappoi 45–50 prosenttia väestöstä) tai Antoniuksen rutto (joka tappoi luullaksemme 20–30 prosenttia väestöstä). Viimeisen kahdensadan vuoden ajan todiste on, että selviämme tästä.
Meidän pitäisi ottaa tämä kokemus varoituksena ja valmistautua hallitsemaan ja lieventämään tulevien pandemioiden (väistämättömiä) haittoja. Meidän pitäisi myös ajatella tätä yhteiskuntamme, taloutemme ja hallituksiemme stressitestinä, ja selvittää, mitkä asiat toimivat hyvin ja mitkä asiat kaipaavat parannuksia.
Suomennos Stephen Daviesin (Twitter) The Telegraph -sanomalehdessä 29.4.2020 ilmestyneestä mielipidekirjoituksesta “We must learn from this coronavirus stress test to better fight future pandemics”.
Davies on englantilainen historioitsija ja yhteiskuntatieteilijä, joka työskentelee nykyään Lontoossa sijaitsevan Institute of Economic Affairs -ajatushautomon koulutusjohtajana ja American Institute for Economic Researchin vanhempana tutkijana. Davies on aiemmin työskennellyt lukuisissa yliopistoissa opettajana ja kirjoittanut ja toimittanut monia kirjoja. Daviesilta on äskettäin ilmestynyt pamfletti Going Viral: The History and Economics of Pandemics.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
