Mikään ei ole niin vaarallista kuin toistuvat yllätykset

Reflektoinnin aika meni jo, nyt ei ehdi enää

Thomas Brand
Aug 12, 2020 · 9 min read

Maantai-iltana 12. elokuuta hallituksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen järjestämässä tiedotustilaisuudessa perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru kertoi kaikkien olleen yllättyneitä. Tällä kertaa yllätyksenä tuli Skopjesta Turkuun viime lauantaina saapunut lento. Alustavassa tutkimuksessa lentokoneen 157 matkustajasta 24:llä todettiin koronavirustartunta. Olen kaikkien muiden tavoin todella yllättynyt siitä, että paikasta A paikkaan B matkaavien ihmisten joukossa voi olla koronavirustartunnan saaneista. Siis taudin, jonka tiedetään olevan erittäin herkästi tarttuvaa sorttia, koska sitä aiheuttava SARS-CoV-2-virus leviää aerosolina.

Olen yllättynyt (Lähde: MTV Uutiset)

Eilen sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kirsi Varhila puolestaan kertoi MTV:n Kymmenen uutisissa olleensa yllättynyt elokuun koronatesteihin hakeutuneiden suuresta määrästä. Monet ihmiset ja uutislähteet ovat kertoneet, että testeihin pääsy varsinkin julkisella puolella on äärimmäisen hidasta ja toisinaan testeihin ei edelleenkään pääse, vaikka testauskynnyksen madaltamisen on kerrottu olevan avainasemassa tartunnan saaneiden eristämiseksi ja tartuntaketjujen katkaisemiseksi. Valitettavasti jälleen kerran vanha sanonta “vahinko ei tule kello kaulassa” käy toteen.

Koronavirus ja sen erikoisilta vaikuttavat piirteet, kuten supertartuttajatapahtumien suhteellisen suuri merkitys taudin leviämisessä, näyttävät yllättävän asiantuntijat kerta toisensa jälkeen. Milloin ihmetellään Huoltovarmuuskeskuksen outoa maskitilausta ulkomailta, milloin karanteenitoimien riittämättömyyttä. Toistuvat yllätykset eivät ole tulleet yllätyksenä ainakaan minulle.

Maailman terveysjärjestö WHO julisti koronaviruksen kansainväliseksi terveysuhaksi tammikuun lopussa ja lopulta pandemiaksi maaliskuun alussa. Pandemiatilanne on maailmalla edelleen lohduton. Ne maat, jotka ovat onnistuneet koronaviruksen eliminoimaan, palaavat vähitellen normaaliin arkeen.

Pandemia ei tullut yllätyksenä niille, jotka ovat seuranneet maailman kasvavaa verkostoitumista ja kytkeytymistä. Pandemia ei synny ex nihilo, vaan on käytännössä suoraa seurausta muun muassa kasvaneesta lentoliikenteestä.

Toistuvia yllätyksiä

Se, mikä yllätti minut, on toistuva viivästely päättäväisten ja järeiden torjuntatoimien käynnistämisessä pandemian pysäyttämiseksi. Pandemian yllätyksellisyys, joka ei itsessään oikeastaan riitä selittämään Suomen viivästelyä pandemian pysäyttämiseksi, on toistunut julkisessa keskustelussa kerta toisensa jälkeen. Yllätys ja yllätyksellisyys ovat eräänlaisia taikaloitsuja, joilla yritetään manata pois kaikenlainen mahdollisuus käydä rakentavaa ja kriittisä dialogia. Yllätys on tekosyy, ei juurisyy.

Amerikkalainen Nassim Nicholas Taleb on jo vuosia sitten varoittanut monen muun asiantuntijan tavoin pandemioiden kasvavasta uhasta. Pandemia ei ole vain erittäin epätodennäköinen tapahtuma (musta joutsen), vaan se tapahtuu lähes täydellisellä varmuudella nykymaailmassa jollain aikavälillä (valkoinen joutsen).

Uuden tartuntataudin aiheuttama pandemiauhka, toisin kuin yleisesti näytetään uskovan, on osa uuden maailmanjärjestyksen rakennetta. Globaalit toimitusketjut, JOT-tuotannonohjausfilosofia, monimutkainen maailmanlaajuinen työnjako ja toimintojen keskittyminen tietyille alueille altistavat ihmiskunnan Talebin mukaan satunnaisilta vaikuttavien tapahtumien, kuten pandemioiden, uhalle.

Amerikkalainen fyysikko Yaneer Bar-Yam muistutti puolestaan jo vuonna 2016 ilmestyneessä kirjoituksessaan pandemiauhista uudessa hyperverkoistuneessa todellisuudessa:

Keskeinen seikka sukupuuton vaihesiirtymässä on sen äkillisyys. Jopa vakaalta vaikuttava järjestelmä voi horjua vain muutaman pitkän kantaman yhteyden vuoksi ja yhteyksien määrä ja tiheys kasvaa entisestään.

Pandemian rantautumista Suomeen pidettiin vielä alkuvuodesta hyvin epätodennäköisenä, vaikka tauti oli levinnyt Italiaan jo tammikuussa ja muihin Keski- ja Etelä-Euroopan maihin pian tämän jälkeen. Suomalaisten kova luotto viranomaisiin, itsetyytyväisyys ja valheellinen turvallisuudentunne näyttivät alkuvaiheessa vievän voiton tervejärkisestä ja etupainoisesta toiminnasta.

Paikallaan junnaava keskustelu kasvosuojaimista ja niiden hyödyistä on vain — joskin hyvin mielenkiintoinen — jäävuoren huippu.

Maaliskuussa Suomessa julistettiin poikkeustila ja valmiuslaki otettiin käyttöön. Kirjoitimme ystäväni Matti Heinon kanssa huhtikuun alussa:

Päätöksentekijällä ei ole tuntemattomaan uhkaan täsmällisen oikeaa reaktiota, vaan hän voi joko ali- tai ylireagoida. Alireagoinnin ja aliarvioinnin tuloksena on viivyttely sekä ajautuminen itsepetokselliseen optimismiin. Ylireagoinnissa uhan pysäyttämisestä voidaan joutua maksamaan alussa korkealta vaikuttava hinta, mutta se suojaa koko järjestelmää uhkatilannetta vastaan.

Matin kanssa kirjoittamamme artikkeli syntyi hetken mielijohteesta, mutta se on mielestäni kestänyt yllättävän hyvin ajan hammasta.

Kirjoitimme jo lähemmäs neljä kuukautta sitten pandemian kehityskaareen liittyvistä epävarmuustekijöistä Matin kanssa, mutta yliarvioimme viranomaisten ja valtiovallan tahtotilan ja aliarvioimme kansalaisten toiminnan merkityksen taudin poistamiseksi. Kirjoitimme asiasta seuraavasti:

Kokonaisuudessaan Suomi on kuitenkin toiminut oikein ja saatamme välttyä pahimmalta. Emme tiedä varmuudella, mihin suuntaan tilanne etenee. Jatkossakin on tärkeää yksilöinä, yhteisönä ja kansalaisina ottaa ja kantaa vastuuta. ”Seuraan suosituksia” toimii usein, mutta ei aina.

Uskon edelleen siihen, että koronaviruspandemia on mahdollista pysäyttää ja taudinaiheuttaja eliminoida. Se on sekä inhimillisesti että taloudellisesti ainoa järkevä tapa edetä pitkällä aikavälillä.

Etupainotteisuus puuttuu — taustalla laumasuoja- ja rokoteoptimismi

Suomessa on tuon tuosta esitetty mututuntumaan perustuvia arvioita siitä, miten koronaviruksen hillitsemiseksi ja hallitsemiseksi tähtäävät toimet väsyttävät ihmisiä. Viime viikolla STM:n kansliapäällikkö Kirsi Varhila kuvaili maskisuosituksen antamista ikään kuin kyse olisi rakettitieteessä. Vähän Varhila tietää siitä, miten vaikeaa mitään toimia on koronapandemian aikana toteuttaa etukäteen arvioiden oikea-aikaisesti.

IS: Iso muutos Suomen koronatilanteessa: Suuri osa tartunnoista nyt nuorilla — R-luku nousi yli yhden ensi kertaa kevään jälkeen

Edes toukokuussa lääkintöneuvos Heikki Pälve ei vaikuttanut olevan kovin vakuuttunut edellä mainitun kaltaisista perusteluista. Hän myös kiinnitti jo tällöin huomiota valtioneuvoston myöhemmin teettämään maskiselvitykseen, jonka vuoksi viranomaiset ja hallitus ilmeisesti jättivät maskisuosituksen tuolloin antamatta. Pälve peräänkuulutti jo toukokuussa ennakointia:

Etupainotteisesti ministeriö voisi aloittaa maskin käytön tutkimuksen osana strategiaa Suomessa heti nyt ja jos se [ei] sitten osoittaudu toimivaksi, poistetaan käytäntö.

Koronavirusta ei voi pysäyttää palopuheiden, toivomusten, tahtomisten ja yllätysten avulla. Se ei tottele käskytystä, eikä välitä siitä, kenet se tartuttaa, tappaa tai invalidisoi. Koronaviruksen pysäyttäminen on kuitenkin mahdollista ja keinot sen pysäyttämiseksi ovat olemassa: ehkäise altistumiset, testaa epäilyttävät tapaukset, jäljitä kontaktit, eristä sairaat/aseta altistuneet karanteeniin ja hoida sairaat. Jos mikään muu ei toimi, toteuta alueellinen lockdown ajan ostamiseksi ja toisen aallon estämiseksi.

Koronaviruksen pysäytystoimien hitautta on jossain yhteyksissä yritetty selittää suoran tai epäsuoran laumasuojan tavoittelun avulla. Huhtikuussa HUS:in infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen sanoi:

Pitäisi yrittää saada sitä väestönosaa tautia sairastamaan, jolle tauti todennäköisimmin ei ole vaarallinen eli lapset, nuoret, aikuiset. Ja pyrkiä rajaamaan iäkkäämpää väestöä sairauden ulkopuolelle.

Järvinen, joka kertoi maaliskuussa Ylen TV1:n Ykkösaamu-lähetyksessä allekirjoittavansa infektiotautiopin emeritusprofessori Heikki Peltolan näkemykset “aika pitkälti”, näyttää ajattelevan koronaviruksen pysäyttämisen olevan mahdoton tehtävä. Toisin sanoen koronaviruksen muodostaman kansanterveydellisen uhan poistamiseen tarvitaan jonkinasteinen luonnollinen (sairastuneet parantuvat) ja/tai keinotekoinen (rokotepohjainen) laumasuoja.

Koronavirustauti ei ole “yksi hengitystieinfektioiden aiheuttaja monen muun joukossa” niin kuin Heikki Peltola on joskus väittänyt, vaan uusi ja vaarallinen yleisvaarallinen tartuntatauti. COVID-19 pitää — ennemmin tai myöhemmin —tukahduttaa siinä missä aiemmat SARS- ja MERS-koronaepidemiat. Näihin tauteihin ei vieläkään ole olemassa rokotetta tai tehokkaita hoitokeinoja. Hoitokeinot kehittyvät kaiken aikaa, joten mitä myöhemmäksi mahdollisen koronavirukseen sairastumisen voi lykätä, sen parempi.

Meillä on onneksi jo nyt tehokkaita keinoja, joiden avulla jokainen voi tehdä oman osansa koronavirustaudin leviämisen pysäyttämiseksi:

  • Pysy kotona
  • Vältä väkijoukkoja
  • Pidä suu supussa ja maski päässä
  • Noudata hyvää käsi- ja yleishygieniaa
  • Vältä ahtaita ja huonosti-ilmastoituja sisätiloja
  • Säilytä parhaasi mukaan vähintään kahden metrin turvaväli

Kaiken kaikkiaan koronavirustaudin tukahduttamisen edellyttävät toimet ovat typerryttävän yksinkertaisia; keinot on olemassa niin yhteiskunnan kuin yksilönkin tasolla jopa rokotteen puuttuessa. Rokoteoptimismi, joka näyttäytyy suomalaisessa keskustelussa edelleen hyvin vahvana suomalaisessa keskustelussa, ei huomioi lainkaan sitä, kuinka vaikeaa rokotekehitys tosiasiassa on.

Tahtotilan, vision, määrätietoisen toiminnan ja fokuksen puuttuminen ovat kuitenkin johtaneet siihen, että kriisitila Suomessa jatkuu edelleen. Maaliskuussa käynnistettyjä valtakunnallisia rajoitustoimia ei ole alueellistettu, jonka vuoksi elämme jälleen kerran uutta tartuntatapausten nousun vaihetta. Ehkä meidän olisi syytä siirtyä tyystin pois kaikkein optimistisimmista skenaarioista, joihin kuuluvat muun muassa laumasuojan saavuttaminen Ruotsin mallilla tai usko meidät kaikki koronavirukselta pelastavaan rokotteeseen. Rokoteoptimismi, laumasuojahörhöily ja toivo näyttävät johtaneen siihen, että lyhyellä aikavälillä kivualiaisiin, mutta välttämättömiin, toimiin koronavirustaudin eliminoimiseksi ei ole vieläkään uskallettu ryhtyä. Tietyt tapaukset, kuten esimerkiksi alueelliset maskisuositukset ja (toivottavasti) tiukentuva rajavalvonta, kuitenkin voivat avata Suomelle mahdollisuuden lähteä niin sanotusti Uuden-Seelannin tielle eli muodostaa ja toimeenpanna määrätietoinen eliminointistrategia.

Laumasuoja- ja rokoteoptimismi ovat samaa sukua. Molemmat vetoavat korkean aikapreferenssin ihmisiin, jotka eivät ole valmiita tekemään lyhytaikaisia uhrauksia. Heistä on parempi nauttia täysillä tästä hetkestä. Virustauti näkyi vahvasti katukuvassa ja uutisoinnissa läpi kevään, mutta varsinkin kesällä, kun tauti saatiin lähes tukahdutettua, he päättivät palata nauttimaan kesästä. Ajatukset näyttivät kiinnittyneen välittömään tarpeentyydytykseen sen sijaan, että oltaisiin noudatettu aiempaa varovaisuutta. Pahimmillaan riskialtis toiminta asettaa suuren joukon ihmisiä vaaraan, kun yksittäisistä tartuntatapauksista syntyy lukuisten kohtaamisten tuloksena muutamia uusia tartuntatapauksia. Pandemian aikana ihmisten riskialtis toiminta, yhdistettynä uskoon uhkatilanteen ehkä lopulta ratkaisevasta rokotteesta, saa osan ihmisistä höllentämään omaa käytätytymistään. Alhaisen aikapreferenssin omaavat ihmiset ovat puolestaan valmiita osallistumaan tämän ja huomispäivän ponnisteluihin, koska he uskovat, että toiminnan rajoittaminen tänään on pitkällä aikavälillä järkevämpi ratkaisu kuin elellä viruksen aiheuttaman kansanterveysvaaran ja epävarmuuden kanssa ties kuinka pitkään.

Suomessa hallitus ei ole minkään muunkaan toimijan tavoin onnistunut tällaista visiota esittämään, mutta sellaisen kehittäminen ja esittely ei olisi kovin vaikea tehtävä; maailmalta löytyy lukemattomia esimerkkejä, joiden sovittaminen Suomen olosuhteisiin voisi olla hyvinkin tervetullut lisä kansalaiskeskusteluun. Tahtotila, työkalut ja toiminta ja fokus löydetään kyllä, kun älyllisesti ja henkisesti kannustava visio löytyisi. Sellaiseen ei kuitenkaan näytä juuri kellään olleen kiinnostusta.

Suomessa on ajauduttu laajasti uskomaan, että epidemia menee ikään kuin itsestään ohi. Viranomaistoiminnasta puuttuu uteliaisuus ja herkkyys havainnoida ympäristön muutoksia uuden tiedon valossa, uskallusta ryhtyä välittömiin interventioihin ja tervettä riskinottokykyä uusien toimien, kuten maskinkäytön, edistämiseksi.

Keskinkertaisuus riittää, täydellisyyteen ei ole aikaa

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta julkaisi toukokuussa raportin. Siihen oli koottu yhteen lukuisten suomalaisten asiantuntijoita koronaviruspandemian hyviä ja huonoja seurauksia käsittelevät asiantuntijalausunnot. Raportti nostaa hyvin esille sen, miten monimutkaisesta ja jatkuvasti muuttuvasti kokonaisuudesta on kyse. Juuri nämä seikat — monimutkaisuus ja jatkuva muutos — ovat saaneet monien ihmisten päät pyörälle.

Näyttää siltä, että liian monet ovat ajautuneet apatian valtaan, jossa jonkun muun odotetaan hoitavan asia. Koronavirus pysähtyy, kun me — yksilöinä, perheinä ja yhteisöinä — pakotamme sen pysähtymään. Tehtävä on haastava, koska osa ihmisistä suhtautuu siihen edelleen välinpitämättömästi ja vähättelevästi. Varoitimme jo aiemmin yhdessä Henri Lampikosken kanssa siitä, että erinomaisuuteen ei ole varaa:

Sokea auktoriteettiusko, konsensushakuisuus ja uhriutuminen eivät ole osa tätä päivää; ja tällaisen toiminnan seuraukset ovat usein äärimmäisen haitallisia. Jos jotain, niin oman erinomaisuuden tavoittelu on epä-älyllistä — maailma on kuitenkin täynnä tietoa.

Olemme toivottavasti herännet koronaepidemian aikana siihen, että mystinen joku on illuusio. Ei ole olemassa sellaista ihmistä tai tahoa joka sormia napsauttamalla pyyhkisi koronaviruksen pois päiväjärjestyksestä. Jokainen meistä on omalta osaltaan vastuussa siitä, kuinka nopeasti pääsemme pois koronaviruksen ikeestä.

Jokainen hukattu minuutti, päivä ja viikko tarkoittaa kasvavaa epävarmuutta, kasautuvia (joskin suhteellisen hitaasti ilmeneviä) vaikutuksia ja toistuvia epäonnistumisia. Jos jotain, niin on puutteellisen datan ja valtavan uhan edessä on aina fiksua erehtyä varovaisuuden puolelle. On parempi ylireagoida kuin kantaa määrittelemätöntä riskiä, kuten Joseph W. Norman ja Nassim N. Taleb argumentoivat taitavasti alkuvuonna ilmestyneessä kirjoituksessaan.

Kunpa joku tekisi jotain.

Kunpa tämä nyt menisi vain pois.

Kunpa joku korjaisi tämän ongelman.

Kunpa joku jossain joskus tekisi jotain.

Kunpa voisin tehdä jotain muuta kuin istua kotona.

Kunpa… kunpa vaan joku muu kuin minä…

Nyt on aika reflektiolle. Meidän pitää pystyä etsimään nykyistä nopeammat ja tehokkaammat ratkaisut koronavirustaudin pysäyttämiseksi. Eroon koronasta -työryhmässä olemme nähneet paljon vaivaa, jotta yhdistäisimme akateemisen tutkimuksen, asiantuntijoiden käytännön kokemuksen ja kehittämisen koronan aiheuttamien strategisten haasteiden työstämiseksi. Strategian pitää olla enemmän kuin kasa suunnitelmia.

Nyt on aika yhdistää reflektio ja toiminta, jotta tulevaisuudessa turhilta yllätyksiltä vältetään. Seuraava yllätys voi koitua kohtalokkaaksi niin sinulle, perheellesi kuin yhteisöllesi. Talebin alussa esittämistäni havainnoista on helppoa olla samaa mieltä: nykymaailmassa, jossa äärimmäiset ja harvinaiset tapahtumat ovat väistämättömiä, meidän on suhtauduttava epävarmuuteen nöyrästi ja vältettävä jumiutumasta loputtomaan lisätiedon tarpeeseen. Emme yksinkertaisesti pysty ottamaan kaikkia uhkia huomioon ja hallitsemaan kaikkia riskejä. Pavunlaskennan, mallintamisen ja odottelun sijaan nyt on aika keskittyä sellaisten toimenpiteiden toteuttamiseen ja instituutioiden vahvistamiseen, joiden avulla kykenemme pysäyttämään pandemian nopeammin kuin hitaammin. Nyt ei ole aikaa jumiutua “näyttöperusteisiin”

Thomas Brand, @thlbr

Kirjoittaja toimii vapaaehtoisena kansainvälisessä EndCoronavirus-verkostossa, Pandemia.fi-tiimissä ja Eroon koronasta -työryhmän koordinaattorina. Hän on julkaissut lukuisia koronavirusta ja sen vaikutuksia koskevia kirjoituksia, käännöksiä ja haastatellut yhdessä Esa-Pekka Pälvimäen kanssa Yaneer Bar-Yamia toukokuussa.

Brandin kirjasto

Kirjastoon on koottu pääasiassa Bitcoinia, taloustiedettä…

Brandin kirjasto

Kirjastoon on koottu pääasiassa Bitcoinia, taloustiedettä ja politiikkaa koskevaa (suomennettua) luettavaa. Voit ottaa kirjastonhoitajaan yhteyttä sähköpostitse thomasbrand@gmx.com.

Thomas Brand

Written by

Wealthtech expert & strategist, mentor, private investor. Interested in economics, fintech, Bitcoin, philosophy, strategy, innovation & existential risks

Brandin kirjasto

Kirjastoon on koottu pääasiassa Bitcoinia, taloustiedettä ja politiikkaa koskevaa (suomennettua) luettavaa. Voit ottaa kirjastonhoitajaan yhteyttä sähköpostitse thomasbrand@gmx.com.