Miksi koronavirustaudin eliminointi on kriittistä?
Uudet tartunta-aallot, sairaalahoidot ja kuolemantapaukset ovat väistämättömiä muissa maissa rokotteen saapumiseen asti
Todellisuudessa on vain kolme tapaa, joilla väestö voi voittaa koronavirustaudin (COVID-19):
- Viruksen eliminointi ja tartunnan saaneiden ihmisten eristäminen (Uuden-Seelannin noudattama lähestymistapa)
- Annetaan riittävän osan väestöstä sairastua ja vastustuskyky estää heidän uudelleensairastumisensa, joten lopulta ei enää ole tarpeeksi “neitseellistä” väestöä viruksen leviämiseksi (tätä kutsutaan laumasuojaksi; ja siinä oletetaan, että vähintään puolet väestöstä sairastaa koronavirustaudin); tai
- Kehitä toimiva rokote, joka on ihanteellinen tapa laumasuojan saavuttamiseksi.
Rokote voi olla vielä kaukana, joten Uuden-Seelannin omaksuma eliminointistrategia (jos se onnistuu) todennäköisesti välttää suuren määrän kuolemantapauksia ja tarpeen edellyttää pitkä rajoituksia COVID-19:n leviämisen estämiseksi tai lieventämiseksi.
Yksi keskeisistä koronavirustautia koskevista puuttuvista tiedoista, joka määrittää kunkin näiden strategioiden onnistumistodennäköisyyksiä ja vaikutuksia, on tällä hetkellä tartunnan saaneiden tai tartunnan saaneiden ja taudista toipuneiden ihmisten osuus väestöstä. Nämä ovat potentiaalisesti taudille vastustuskykyisiä ihmisiä. Tätä on kuitenkin ollut erittäin vaikea määrittää, koska tuntemattomalla osalla väestöstä voi olla vain hyvin vähän oireita tai ei lainkaan ilmeisiä oireita ja tartuntatapauksia ei onnistuta havaitsemaan. Lisäksi vasta-ainestestien laadusta on edelleen suuria kysymyksiä, joten on vaikea määrittää, kuka on jo saanut tartunnan. Lisäksi tartunnan saaneiden määrä on nopeasti liikkuva maali, joten tarvittaisiin useita väestötason tutkimuksia.
Vaihtoehtoinen tapa arvioida tartunnan saaneiden ihmisten kokonaismäärää millä tahansa ajanhetkellä on käyttää infektioiden kuolleisuusosuuden nimellä kulkevaa mittaria (engl. infection fatality rate, IFR). Tämä on yksinkertaisesti kuolonuhrien määrä esimerkiksi 100 tartunnan saaneen ihmisten kohdalla. Jos siis IKO on yhden suhde sataan, niin yksi ihminen sadasta sairastuneesta menehtyy tartuntatautiin.
Mutta tartuntakuolleisuussuhteen laskeminen koronavirussairaudelle on osoittautunut erittäin vaikeaksi, koska se edellyttää, että onnistumme tunnistamaan jokaisen — oireellisen tai oireettoman — tartunnan saaneen yksilön. Monet tutkijat ovat yrittäneet laskea tämän käyttämällä tietoja useista eri lähteistä, mukaan lukien karanteeniin asetetusta Diamond Princess -risteilyaluksesta, joka tarjosi lähtökohdan käytännössä “vankeudessa pidetyn väestön” mittaroimiseksi (ja IKO oli 1,8 prosenttia 18. huhtikuuta 2020, vaikka risteilyaluksella oli vanhempia ihmisiä).
Vaikka IKO-arviot vaihtelevat suuresti, niin yhden arvon avulla voimme onnistua ennakoimaan, mitä todennäköisesti tapahtuu seuraavan vuoden kuluessa, jos eri maat eivät käynnistä jatkuvaa strategiaa tartuntatapausten löytämiseksi, kontaktien jäljittämiseksi, karantenisoimiseksi ja fyysisen etäisyyden ylläpitämiseksi.
Jos todellinen IKO-arvo on noin yksi sataa kohden (pyöristettynä ylöspäin Islannin lukujen perusteella, jossa 11 prosenttia koko väestöstä on onnistuttu testaamaan IKO oli 0,5 prosenttia 17. huhtikuuta), se tarkoittaa, että kertomalla maan nykyisten kuolemantapausten määrä sadalla, saadaan arvio tartunnan saaneiden ihmisten määrästä. Tämä on kuitenkin useita viikkoja sitten saatu IKO-arvio, koska tartunnan saaneiden ihmisten kuolema tartunnasta kestää yleensä noin 2–4 viikkoa. Tämä laskelma toimii vain, jos kuolleet ovat tyypillisiä esimerkkejä kaikista niistä ihmisistä, jotka kuolevat koronavirustautiin. Näin ollen maassa tarvitaan todennäköisesti vähintään 100 kuolemantapausta, jotta laskelma olisi mielekäs. Jos tämä IKO on oikea, tutustu Worldometersin COVID-19-verkkosivustoon ja vertaile vahvistettujen tartuntatapausten kokonaismäärää miljoonaa ihmistä kohden kuolemantapauksiin yhtä miljoonaa ihmistä kohden joidenkin pahiten tähän mennessä kärsineiden maiden osalta. Espanjassa on kuollut noin 400 ihmistä miljoonaa kohti, mikä tarkoittaa, että jos IKO on yksi sadasta (1:100), niin miljoonasta espanjalaisesta noin 40 000 ihmistä (eli 4 prosenttia väestöstä) olisi sairastunut koronavirustautiin monia viikkoja sitten, mutta ilmoitetut tapaukset olivat alle 4000 miljoonaa kohden eli kymmenesosa todellisten tartuntatapausten todennäköisestä määrästä. Tämä neljä prosenttia on hyvin kaukana siitä 50 prosenttia siitä väestönosasta, joka tarvitaan laumasuojan saavuttamiseksi Espanjassa.
Samoin Yhdysvalloissa 100 kuolemaa miljoonaa kohti tarkoittaisi, että Yhdysvalloissa on 10 000 tartunnan saanutta miljoonaa kohti (eli noin 1 prosentti väestöstä), mutta vain noin 2000 tapausta miljoonaa kohti on raportoitu. Melkein koko Yhdysvaltain väestö on todennäköisesti edelleen alttiina uusille taudinpurkauksille.
Näillä laskelmilla on useita perustavanlaatuisia vaikutuksia.
- Laumasuoja on todennäköisesti vuosien päässä niissä maissa, joissa esiintyy suuria epidemioita, ellemme kehitä tehokasta rokotetta tai viruslääkettä tai olemme valmiita sietämään useita katastrofaalisia uusia infektioaaltoja, sairaalahoitojaksoja ja kuolemantapauksia.
- Ainoa syy, että jotkut vakavasti taudista kärsineet maat näyttävät ohittaneen epidemiakäyrän huipun, on siinä, että ne ovat toimeenpanneet laajamittaisia rajoituksia.
- Jatkuvasta vahvasta tapausten löytämisestä, voimakastahtoisesta kontaktien jäljittämisestä ja pakollisesta karanteenista sekä pakotetusta fyysisestä etäisyydestä (eri sulkutoimien tasoilla) tulee uusi normaali useimmissa maissa, kunnes rokote on kehitetty tai virus voidaan eliminoida.
Vaikka arvioitu IKO yliarvioitaisiin kertoimella 5 ja todellinen luku olisi 1:500, nämä vaikutukset eivät muutu, vaikka uusia tartunta-aaltoja olisi vähemmän ja laumasuoja saavutettaisiin aikaisemmin, mutta se johtaisi suureen inhimilliseen kärsimykseen ja hätään. Jos IKO aliarvioitaisiin kertoimella 5 ja todellinen luku olisi 1:20, näistä vaikutuksista tulisi huomattavasti ennustamiani huonompia. Lisäksi, koska ei ole todisteita siitä, että koronavirustartunta (SARS-CoV-2) takaisi myöhemmän suojan, mikä tahansa skenaario on huonompi kuin miltä näyttää (katso Kissler ym.)
Onneksi Uusi-Seelanti on valinnut eliminointistrategian, joka (onnistuessaan) tarkoittaa, että maan ei tarvitse sietää pitkä taudintorjunta- tai lieventämistoimenpiteiden vaiheita. Toisin sanoen, kun eliminointi on toteutettu, Uusi-Seelanti kykenee avaamaan talouttaan jonkin verran “uudessa normaalissa” — tosin jatkuvan tiukan rajavalvonnan ja karanteenin vuoksi kansainvälinen turismi ei silti ole mahdollista. Rajavalvontatoimia voidaan höllentää vasta kun rokote saapuu tai uusia viruslääkkeitä on saatavilla
On myös merkkejä siitä, että Australia harkitsee myös eliminointia — Australian pääministeri ilmaisi äskettäin strategiaksi “tukahduttamisen/eliminoinnin”. Jos Australia onnistuu taudin eliminoinnista, niin Australian ja Uuden-Seelannin välistä matkailua ja kaupankäyntiä voitaisiin avata entisestään. Toinen rohkaiseva esimerkki eliminointilähestymistavan toimivuudesta saarivaltioissa on, että Taiwan on onnistunut menestyksekkäästi saavuttamaan nolla uutta tartuntatapauksia viime viikon tiettyinä päivinä (katso Worldometersin data). Se käytti myös tiukkaa rajavalvontaa karanteeneineen COVID-19-pandemian varhaisvaiheista lähtien.
Suomennos Rod Jacksonin blogikirjoituksesta “Why eliminating Covid-19 is critical: Since more waves of infection, hospitalisations and deaths are inevitable for other countries until a vaccine arrives”. Kirjoitus ilmestyi uusiseelantilaisessa Public Health Expert -blogissa 19.4.2020.
Jakckson työskentelee Aucklandin yliopiston epidemiologian professorina. Hän on julkaissut yli 300 vertaisarvioitua tieteellistä julkaisua ja hän on lähes nelikymmenvuotisen uransa aikana erikoistunut kroonisten sairauksien epidemiologiaan, kliiniseen epidemiologiaan ja näyttöperusteiseen terveydenhoitoon ja kliinisiin päätöksenteon tukijärjestelmiin.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
