Miksi laumasuoja ei pelasta meitä koronavirustautipandemialta?
Gideon Meyerowitz-Katzin mielipidekirjoitus
Pandemiatilanteessa asioita on vaikea ennustaa. Tilanne muuttuu niin paljon joka päivä, että kaikki mitä luulit tietäväsi viime viikolla, osoittautuu vääräksi toisena päivänä. Asiat muuttuvat niin nopeasti, että jopa selvät varmuudet, joista luulimme olevamme varmoja — lisääntymisluku, tartunnan oireet, karanteenitoimien pitävyys — ovat epävarmoja niitä on uudelleenarvioitava.
Mutta kaiken tämä epävarmuuden keskellä voin sanoa varmasti, että on yksi asia, jota en koskaan osannut odottaa näkeväni: keskustelua laumasuojasta. Se tuli tyhjästä, että toimittajan kysyessä ensikerran mielipidettäni siitä, onko se tehokas keino koronavirusta vastaan, nauroin kirjaimellisesti ääneen, koska luulin hänen vitsailevan.
Ja silti, tässä sitä ollaan. COVID-19-viruksesta kirjoitetuissa lukemattomissa artikkeleissa ja mielipidekirjoituksissa on väitetty, että vaikkakin mahdollisesti riskialtista, laumasuojan saavuttaminen voisi olla yksi keino selvitä kriisistä. Monet heistä kertovat laumasuojan olevan ennaltaehkäisevä strategia, joka voi pysäyttää monien ennakoiman tautiaallon.
Tämä on yksinkertaisesti hölynpölyä. Laumasuoja ilman rokotetta ei määritelmän mukaan ole ennaltaehkäisevä toimenpide.
Salli minun selittää.
Laumasuoja on epidemiologinen käsite, joka kuvaa tilannetta, jossa väestö — yleensä ihmiset — ovat riittävän vastustuskykyisiä tautia vastaan, jotta tartuntatauti ei leviä kyseisessä ryhmässä. Toisin sanoen, tarpeeksi suuri joukko ihmisistä ei voi saada tautia — joko rokotuksen tai luonnollisen vastustuskyvyn ansiosta — ja haavoittuvassa asemassa ihmiset ovat tätä myöten suojassa.
Ajatellaan esimerkiksi sikotautia. Sikotauti on erittäin helposti tarttuva tauti, joka, vaikkakin suhteellisen hyvälaatuinen, on erittäin epämiellyttävä ja aiheuttaa joskus ikäviä elinikäisiä komplikaatioita. Se on kuitenkin ennaltaehkäistävissä erittäin tehokkaalla rokotteella, joka on tehnyt taudista uskomattoman harvinaisen nykyaikana.
Sikotaudin peruslisääntymisluku (R0) on 10–12, mikä tarkoittaa, että neitseellisessä väestössä — eli kukaan ei ole vastustuskykyinen virukselle — jokainen tartunnan saanut henkilö tartuttaa keskimäärin 10–12 muuta ihmistä.
Tämä tarkoittaa, että ilman rokotuksia 95 prosenttia väestöstä saa taudin ajan kuluessa. Mutta edes näin tarttuvan taudin tapauksessa on kuitenkin jäljellä joitakin ihmisiä — viisi prosenttia väestöstä — jotka eivät sairastu, koska kun kaikki muut ovat vastustuskykyisiä, kukaan muu ei voi tartuttaa ketään muuta.
Voimme kasvattaa tätä vastustuskykyisten joukkoa rokottamalla, koska rokotus tekee ihmisistä vastustuskykyisiä tautia vastaan, mutta se myös pysäyttää tartunnan saaneita levittämästä tautia kaikille muille niin kuin muutoin olisi tapahtunut. Jos pystymme immunisoimaan tarpeeksi monia ihmisiä tartuntatautia vastaan, niin se ei enää kykene leviämään väestössä.
Ja tämä on laumasuoja pähkinänkuoressa.
Sikotaudin tapauksessa 92 prosenttia väestöstä pitää olla immuuni tautia vastaan, jotta sen leviäminen pysähtyy kokonaan. Tätä kutsutaan laumasuojan kynnykseksi. COVID-19 on onneksi paljon vähemmän tarttuva kuin sikotauti. COVID-19:n R0:n on arvioitu olevan karkeasti 3.
Koronavirustaudin tapauksessa laumasuojan saavuttamiseksi tarvittava ihmisjoukon osuus on pienempi, mutta silti korkea. Arvio on, että noin 70 prosenttia koko väestöstä tulee olla vastustuskykyinen.
Tästä pääsemmekin siihen, miksi laumasuojaa ei voida koskaan pitää ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä.
Jos 70 prosenttia väestöstä on saanut tartunnan, niin kyse ei määritelmän mukaan ole ennaltaehkäisystä. Miten se voisi olla? Suurin osa kansasta on sairastunut! Ja toiveikas hölynpöly, että onnistut saavuttamaan 70 prosentin kynnysarvon vain nuorten sairastaessa on yksinkertaisesti järjetöntä. Jos vain nuoret ovat vastustuskykyisiä, syntyy ikäihmisten klustereita, joilla ei olisi immuniteetti lainkaan, mikä tekee tietynikäisten ihmisten poistumisen kodeistaan äärimmäisen riskialtista, sillä he voivat kuitenkin saada tartunnan. Tämä jatkuu ikuisuuksiin.
On myös syytä miettiä tämä tuhoisan skenaarion vaikutuksia. Parhaat arviot COVID-19:n osoittavat, että infektiokuolleisuusaste on noin 0,5–1 prosenttia. Jos 70 prosenttia koko väestöstä sairastuu, se tarkoittaa, että 0,35–0,7 prosenttia kaikista kansalaisista saattaa kuolla. Tämä on katastrofaalinen lopputulema.
Kun noin 10 prosenttia kaikista koronavirustautitapauksista edellyttää sairaalahoitoa, niin valtava määrä ihmisistä sairastuu hyvin vakavasti, mikä myös omalta osaltaan vaikuttaa maahan.
Surullinen tosiasia on, että laumasuoja ei yksinkertaisesti ole ratkaisu pandemian aiheuttamiin vaikeuksiin. Kyllä, se voi lopulta tapahtua joka tapauksessa, mutta toivo siitä, että se pelastaa meidät kaikki, ei vain ole realistista. Aika laumasuojakeskustelulle on silloin, kun rokote on kehitetty, eikä sekuntiakaan aiemmin, koska siinä vaiheessa voimme todella pysäyttää epidemian alkuunsa.
Niin kauan, kun meillä ei ole rokotetta, kaikki, jotka puhuvat laumasuojasta ennaltaehkäisevänä strategiana koronavirustautia vastaan, ovat yksinkertaisesti väärässä. Onneksi on olemassa muita tapoja estää tartuntojen leviäminen. Kyse on pohjimmiltaan siitä, että pyrimme välttelemään sairaita ihmisiä.
Pysy siis kotona, pysy turvassa ja säilytä fyysinen etäisyys niin hyvin kuin suinkaan mahdollista.
Suomennos Gideon Meyerowitz-Katzin (Twitter) mielipidekirjoituksesta “Here’s Why Herd Immunity Won’t Save Us From The COVID-19 Pandemic”. Kirjoitus ilmestyi ScienceAlertin verkkosivuilla 30.3.2020.
Meyerowitz-Katz on australialainen kroonisiin sairauksiin erikoistunut epidemiologi. Hän on väitellyt Wollongongin yliopistosta diabeteksen sosiaaliepidemiologiasta ja tehnyt diabesta koskevaa tutkimusta. Voit seurata häntä myös Mediumissa ja Facebookissa.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
Lue myös muita Gideonin kirjoituksia.
The Lancet -lehdessä julkaistu Daniel M. Altmannin, Daniel C. Douekin ja Rosemary J. Boytonin kommenttikirjoitus:
