Miten keskuspankki hajoaa

Tamás Blummerin essee

Ihmiset, jotka työskentelevät suurpankkien kaupankäynnissä, ovat älykkäitä saalistajia. Heidät on koulutettu havaitsemaan tilaisuuksia. Ilmeinen tilaisuus syntyy, kun asiakas antaa toimeksiannon, joka nostaa markkinoita, jos treidaajalla on mahdollisuus ostaa samoja juttuja etukäteen vain myydäkseen ne hinnannousun jälkeen. Tätä kutsutaan toimeksiannon edelle ehtimiseksi tai kaupankäynniksi asiakasta vastaan (engl. front running). Front running -käytäntö on tässä triviaalissa muodossa useimmissa paikoissa laitonta.

Kaupankäynti keskuspankkia vastaan

On olemassa front running -mahdollisuuksia, jotka ovat täysin laillisia ja ne voidaan toteuttaa valtavassa mittakaavassa. ehkä kaikkien front running -mahdollisuuksien äiti on niin sanottu määrällinen elvyttäminen (engl. quantitative easing, QE). QE on vain hieno nimi keskuspankille, joka ostaa markkinoita jättiläismäisiä — eli markkinoita liikuttavia — määriä arvopapereita. Ne ovat ostaneet valtioiden joukkovelkakirjalainojan tähän asti. QE:n uutta tulemista odottaessa mikään ei näyttänyt vuonna 2019 ilmeisemmältä kuin kaupankäynti keskuspankkia vastaan ostamalla valtioiden velkakirjoja ennen niitä, ja juuri näin treidaajat tekivät suuressa mittakaavassa. Tämä on havaittavissa joukkovelkakirjojen nousevista hinnoista ja laskevista tuotoista.

Repomarkkinat

Pussillinen valtion joukkovelkakirjalainoja odottaessa tulevaa määrällistä elvytystä imee kassavarantoja, mutta yleensä se ei ole olemassa repomarkkinoiden ansiosta. Repo tarkoittaa takaisinostosopimusta ja se toimii hieman kuin asuntolaina, mutta sillä erotuksella, että lainan vakuutena ei ole kiinteistö, vaan valtion joukkovelkakirjalaina. Jos pankki tarvitsee väliaikaisesti enemmän rahaa, se voi solmia repokaupan jonkun toisen kanssa, jolloin toinen lainaa käteistä ja tämä pankki lupaa valtiolainan lainan vakuudeksi. Useimmat reposopimukset ovat melko lyhytaikaisia; muutaman päivän tai jopa yön yli. Koska laina on täysvakuudellinen, korko on yleensä alhainen. Tämän vuoksi reposopimuksen solmiminen on yleensä suotuisampaa kuin spekulatiivisen joukkovelkakirjan myyminen lyhytaikaisten käteistarpeiden tyydyttämiseksi. Huomioi, että valtion joukkovelkakirjat hankittiin suurten voittojen toivossa määrällisen elvytyksen käynnistyessä. Olisi sääli, jos se myytäisiin ennen sitä tappiolla vain siksi, että käteisestä oli hieman pulaa.

Repomarkkinat toimivat parhaiten, jos on olemassa muita tyydyttämässä tarpeita eli jollakulla on ylimääräistä käteistä. Valitettavasti näin ei kuitenkaan nyt ole, sillä neljännen määrällisen elvytyskierroksen treidaus on ilmeisen tuottoisaa kolmen edeltävän perusteella. Kaikilla pankeilla on käteishaasteita ja niillä on joukkovelkakirjoja taseissaan, joten ne kaikki käyvät kauppaa keskuspankkia vastaan.

Tilapäinen käteisvarojen loppuminen tarkoittaisi epäonnistuneita maksuja. Tällaista tilannetta pankki ei voi sallia, joten ne kääntyvät käteistarpeineen viime käden luotottajan puoleen.

Viime käden luotottaja

Keskuspankilla ei koskaan ole pulaa käteisestä, koska se luo sen. Siksi se pystyy aina tarjoamaan minkä tahansa kokoisia reposopimuksia. Yhdysvaltain keskuspankki on tehnyt juuri näin sadoilla miljardeilla syyskuusta 2019 lähtien. Näin toimimalla se kuitenkin lähettää signaalin markkinalla, että ei ole tarpeeksi käteistä kaikille. Saalistaja haistaa veritipat vedessä, jotka saavat täten vahvistuksen siitä, että jotkut pankit ovat ongelmissa ja ne joutuvat joko maksamaan korkeaa korkoa lyhytaikaisesta käteisestä tai myymään joukkovelkakirjansa alhaisilla hinnoilla. Molemmat ovat loistavia mahdollisuuksia niille, joilla osaavat lukea peliä.

Kuka antaa periksi seuraavaksi?

Yhdysvaltain keskuspankki toivoi repomarkkinoiden normalisoituvan syyskuussa pienen avun turvin, mutta näin ei ole tapahtunut. Todistamme keskuspankkien ja suurpankkien välistä ottelua, joka voi edetä kahdella tavalla. Kumpikaan vaihtoehto ei ole kaunis:

• Jotkut pankit saattavat luovuttaa ja myydä ylisuuren pussinsa joukkovelkakirjoja ja aiheuttaa piikin velkakirjatuottoihin. Tämä saattaisi pelottaa muita, koska niiden joukkovelkakirjaomistukset menettäisivät arvoaan, romahduttaisivat lainamarkkinat ja aiheuttaisivat pian talouden syöksyn; tai
• Keskuspankki voisi perääntyä ja ostaa velkakirjoja, mikä rikastuttaa front running -peliä pelaavia.

Toinen lopputulos voi olla toistaiseksi vähemmän meluisa, mutta olisi merkki saman ongelman toistumisesta suuremmassa mittakaavassa seuraavan määrällisen elvytyskierroksen yhteydessä. Saalistajat ovat siihen mennessä vain aiempaa ahneempia.

Mitä muuta?

Keskuspankki voi halutessaan tällä kertaa ostaa joitakin muita varoja. Tämä pilaisi front running -vedonlyöjien pelin ja keskuspankki kykenisi silti lisäämään rahan määrää järjestelmässä. Keskuspankin valinnanvapaus on silti rajallinen ja määrällisten elvytysten vastapelurit — front runnerit — rikkovat järjestelmän.

Suomennos Tamás Blummerin (Twitter) kirjoittamasta artikkelista “How central banking breaks down”. Artikkeli on alun perin julkaistu Mediumissa 16.12.2019.

Tamás Blummer toimi Bitcoin-kehittäjänä vuodesta 2012 ja mukana lukemattomissa Bitcoin-projekteissa. Hän menehtyi 12.1.2020 syövän uuvuttamana. Blummer työskenteli ennen Bitcoiniin tutustumistaan muun muassa Deutsche Bankin ja Morgan Stanleyn palveluksessa.

Blummerin artikkelien suomennokset ovat kunnianosoitus hänen pitkäaikaiselle panokselleen Bitcoinin kehittämiseksi ja edistämiseksi. Hänen viimeiseksi viestikseen Twitterissä jäi syntypäiväonnittelu.

Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).