Mitä olen oppinut hoitaessani koronavirustaudista kärsiviä potilaita
En ole koskaan urani aikana nähnyt vastaavaa tautia
Tehohoitolääketieteen asiantuntijana olen tottunut näkemään sairaista sairaimpia. Olen tottunut näkemään hengitysvajauksesta kärsiviä potilaita. Olen tottunut näkemään sokkipotilaita. Olen tottunut näkemään ilmaa haukkovia potilaita, joiden hapensaanti on vaarallisen matala. Olen tottunut näkemään munuaisten vajaatoiminnasta kärsiviä potilaita. En kuitenkaan ole koskaan nähnyt yhtä sairaita potilaita kuin ne, jotka kärsivät koronavirustaudista eli COVID-19:sta.
Pelottava hypoksemia (alhainen veren happipitoisuus)
Ensinnäkin melkein kaikilla näillä potilailla on niin pelottavan alhainen happipitoisuus. Olen myös keuhkoasiantuntija ja olen tottunut näkemään potilaita, jotka kärsivät happivajauksesta. Normaalisti veren happipitoisuus on selvästi yli 90 prosenttia, ja olen nähnyt niiden painuvan jopa 70 prosentin tasoille. Harvoin kuitenkaan näen potilaita, jotka saapuvat sairaalan 50 prosentissa ja jopa alhaisemmalla tasolla. Minua hämmentää erityisesti se, että joskus näiden potilaiden happisaturaatio on alhainen ja heillä ei ole mitään oireita. En ole koskaan nähnyt vastaavaa urani aikana keuhko- tai tehohoitoasiantuntijana.
Pelottavan nopea tilan heikentyminen
Toiseksi, kun nämä COVID-19-potilaat romahtavat, he romahtavat erittäin nopeasti ja erittäin kovaa. Jokainen potilas on tikittävä aikapommi, ja potilas voi olla hyväkuntoinen useiden tuntien ajan, ja sitten — yhtäkkiä — he haukkovat ilmaa romahtavan happisaturaation ja voimakkaasti laskevan verenpaineen vanavedessä. Eräs potilas — suloinen 60-vuotias nainen — taisteli usean päivän ajan. Hän oli edelleen hyvin sairas, mutta pärjäsi hyvin. Yhtäkkiä hän kärsi hengenahdistuksesta ja haukkoi henkeään. Useista toimenpiteistä, kuten hengityskoneeseen kytkemisestä, huolimatta hän kärsi sydänkohtauksesta ja menehtyi. Olimme kaikki järkyttyneitä.
Tehohoitolääketieteen asiantuntijana olen tottunut näkemään sairaista sairaimpia. En kuitenkaan ole koskaan nähnyt yhtä sairaita potilaita kuin ne, jotka kärsivät koronavirustaudista eli COVID-19:sta.
Mitä olen oppinut koronavirustautipotilaiden hoitamisesta
Tämä tauti poikkeaa kaikesta siitä, mitä olemme aiemmin nähneet. OVID-19 on sekoittanut tehohoidon asiantuntijoiden päät ympäri maailmaa. Se on ohittanut vuosikymmenten aikana kertyneen tehohoidon evankeliumin, ja se on jättänyt erittäin älykkäät kliinikot, tiedemiehet, tutkijat ja tavalliset lääkärit — kuten minut — raapimaan päätään. Jokaisen potilaan taudinkuva on erilainen, ja meidän on hoidettava jokaista potilasta hieman eri tavoin. Se, mikä toimii yhden potilaan tapauksessa, ei välttämättä toimi toiselle potilaalle, ja tämä poikkeaa siitä mihin olemme tottuneet. Tämä on loppujen lopuksi hyvä asia, ja tekee meistä kaikista lopulta parempia kliinikoita.
Kaikki potilaat eivät tarvitse hengityskonetta heti. Jo varhaisessa vaiheessa COVID-19:sta kärsiviä potilaita hoitavat kliinikot suosittelivat “varhaista intubaatiota”, mikä tarkoittaa potilaan kytkemistä hengityskoneeseen, jos tavanomainen happihoito ei toimi. He eivät olleet väärässä. Samalla olemme oppineet, että jotkut potilaat saattavat välttää hengityskoneen, jos hoidamme heitä runsaalla määrällä happea. Olemme onnistuneet tämän hoitomuodon käyttämisessä, jonka vuoksi meidän ei tarvitse kytkeä niin montaa potilasta hengityskoneeseen. Lisäksi olemme havainneet, että jos potilaat voivat maata vatsallaan, tämä voi auttaa välttämään hengityskoneen käyttöä. Tästä hoidosta tehdään paljon tutkimusta, mutta olemme havainneet sen olevan varsin menestyksekäs hoitomuoto potilaidemme tapauksessa. Vaikka hengityskone voi pelastaa ihmisen, enkä epäröisi sen käyttöä hengityskyvyttömän potilaan hoitamiseksi, hengityskone voi kuitenkin myös vaurioittaa keuhkoja, ja on tärkeää kokeilla kaikkea taisteluvälineistöämme ennen kuin kytkemme potilaan hengityskoneeseen. Itse asiassa useita ohjeita on kirjoitettu, jotka ovat päätyneet samoihin johtopäätöksiin.
Meidän on myös puututtava voimallisesti potilaiden nestehukkaan. On jo kauan tiedetty, että potilaat, joilla on vakava keuhkosairaus, joka tunnetaan nimellä äkillinen hengitysvaikeusoireyhtymä (ARDS), on annettava niin vähän nestettä kuin mahdollista. Tämä on tarkoituksenmukaista, koska liiallinen neste elimistössä voi johtaa keuhkojen täyttymiseen nesteellä ja vaikeuttaa hengitysvajausta. Samaan aikaan sairaalaan tulevat ja tehohoitoon päätyvät COVID-19-potilaat kärsivät merkittävästä nestehukasta. Heillä on ollut kuumetta useiden päivien ajan, mikä jo itsessään aiheuttaa kuivumista, ja eivätkä he ole oikeastaan syöneet tai juoneet (koska he ovat sairaita). Jos emme nesteytä heitä, tuloksena voi olla munuaisten vajaatoiminta. Tämän seurauksena olemme olleet vapaamielisempiä nesteytyksen suhteen — emme kuitenkaan anna liikaa nestettä — ja olemme onnistuneet estämään munuaisten vajaatoimintaa.
Meidän on TODELLA keskusteltava hoitotavoitteista kaikkien koronaviruksen vuoksi hoitoon otettujen potilaiden kohdalla. Tämä tauti voi johtaa kuolemaan. Se saattaa viedä sinut hengityskoneeseen pitkäksi aikaa, ellei ikuisesti. Haluatko näin käyvän? Kyllä, tietenkin, yritämme “tehdä kaikkemme” kaikkien potilaidemme hoitamiseksi. Tilanne on kuitenkin se, että “kaiken tekeminen” ei ehkä vastaa jonkun toiveita ja arvoja. Haluatko elää loppuelämäsi hengityskoneessa? Haluatko kuolla, kun ryhmä lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa painelee rintaasi? Riippumatta siitä, miten vastaat näihin tärkeisiin kysymyksiin, on koronavirustaudista kärsivien potilaiden keskusteltava mahdollisuuksien mukaan haluistaan ja tarpeistaan lääkärien kanssa ENNEN kuin hengitysvaikeudet seuraavat. Minun, tehohoitolääketieteen asiantuntijan, ei pidä esittää näitä kysymyksiä, koska silloin on jo liian myöhäistä. Kysymykset on kysyttävä ja vastaukset saatava aikaisemmin.
En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa, kuten sanoin. Tällä pandemialla on pitkäaikaisia vaikutuksia lääkärin ammattiin, sairaaloihin, terveydenhuoltojärjestelmään ja koko yhteiskuntaan. Rukoilen, etteivät ne kaikki ole kielteisiä, ja että — kun tämä on ohi… jonain päivänä — me kaikki olemme parempia ja vahvempia kuin ennen tätä.
Tässä kirjoituksessa ilmaistut mielipiteet ovat omiani, ja ne eivät heijasta työnantajani tai niiden laitosten mielipiteitä, joiden kanssa olen tekemisissä.
Suomennos Hesham A. Hassaballan (Twitter) blogikirjoituksesta “What I’ve Learned Treating Patients Suffering From COVID-19”. Kirjoitus ilmestyi Hassaballan Medium-blogissa 24.4.2020.
Hassaballa on chicagolainen tehohoitolääkäri ja kirjailija. Hän on sisätauti-, keuhko-, tehohoito- ja unilääketieteen asiantuntija. Hän istuu lukuisten sairaaloiden komiteoissa ja on erikoistunut sairaalahoidon mittarointijärjestelmiin. Uransa aikana Hassaballa on toiminut useiden sairaaloiden johtotehtävissä ja toimii Rush University Medical Centerin apulaisprofessorina ja kurssijohtjaana. Kliinisen työnsä ja johtotehtäviensä lisäksi Hassaballa on julkaissut lukuisia vertaisarvioituja tieteellisiä ja kansantajuisia artikkeleita.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
