Onko oikein oikoa mutkia koronavirushoidon keksimiseksi?

Rokote- ja lääketutkimukset ovat hitaita turvallisuuden takia. Mutta pandemian aikana aika ei ole vain rahaa — se on ihmiselämiä

Thomas Brand
Apr 12, 2020 · 3 min read

Professori Julian Savulescun mielipidekirjoitus ilmestyi The Guardian -sanomalehdessä 25.3.2020.

Julian Savulescu

Käynnissä on kilpajuoksu koronavirushoidon löytämiseksi. Tämä kilpajuoksu jakautuu kahteen lähestymistapaan: samanlaisten sairauksien yhteydessä käytettyjen lääkkeiden kokeiluun ja rokotteen metsästykseen. Molemmissa tapauksissa on tehtävä tärkeitä eettisiä päätöksiä. Onko oikein toteuttaa hoito, jolla on sivuvaikutuksia? Ja onko hyväksyttävää vetää mutkat suoriksi rokotetta etsittäessä?

Viime perjantaina Maailman terveysjärjestö WHO ilmoitti käynnistävänsä Solidarity-nimisen ohjelman, joka on neljän lupaavimman koronavirussairauden hoitomuodon maailmanlaajuinen tutkimus: remdesivir-antiretroviraali, jolla on hoidettu ebolaa; klorokiini ja hydroksiklorokiini, jotka ovat molemmat malarialääkkeitä; ritonaviiri, joka on HIV:in hoitoon käytetty lääke; ja interferoni, jota on käytetty muun muassa C-hepatiitin hoitoon. Sekä Kaiser Permanente Washington Research Institute tutkimuslaitoksessa Seattlessa Yhdysvalloissa ja Kiinan sotalääketieteiden akatemia ilmoittivat viime viikolla käynnistävänsä ihmiskokeet uusien mahdollisten rokotteiden tutkimiseksi. Noin 30 muuta tutkimusryhmää eri puolilla maailmaa työskentelee koronavirusrokotteiden parissa.

Mutta WHO arvioi, että rokote ei olisi valmis ennen kuin kesäkuussa 2021. On vaatimuksia, joita on noudatettava. Tämän tyyppisen tutkimuksen kultakanta on kliininen tutkimus: rokotteen antaminen suurelle ihmisjoukolle kontrolloiduissa olosuhteissa ja rokotteen vaikutusten mittaaminen. Yleensä tutkijat odottavat 14 kuukautta rokotteen tehokkuuden ja mahdollisten sivuvaikutusten seuraamiseksi — tästä syystä meidän on ehkä odotettava ensi kesään. Koronavirusrokotetutkimukset kohtaavat seuraavan ongelman: tarvitsemme hoidon nopeasti, mutta meidän on myös tiedettävä, että hoito toimii. Lääketieteen kannalta huonoin tulos olisi rokote, joka joko ei toimi tai, mikä pahempaa, olisi haitallinen tai jolla olisi sivuvaikutuksia. Maailmanlaajuisesti usko rokotteisiin on jo ennestään kaikkien aikojen matalimmalla tasolla.

Hallitukset tekevät päätöksiä yhdessä eettisten toimikuntien kanssa. Joka päivä, kun ne viivästyttävät tehokkaaksi havaitun toimenpiteen kehittämistä tai käyttöönottoa, kasvava määrä ihmisiä kuolee. Tähän mennessä koronavirussairauteen on kuollut 19 603 ihmistä, joista 12 prosenttia oli kuollut yhtenä päivänä — eilen (tiistaina 24. maaliskuuta). Myös aiheutuneet taloudelliset tuhot on huomioitava — sairaus aiheuttaa kustannuksia masennuksen, itsemurhien ja muunlaisten puutteiden vaikutusten kautta. Pandemiassa aika ei ole vain rahaa. Aika on ihmiselämiä. Se on monia ihmiselämiä.

Jopa lupaavimmat hoitomuodot voivat osoittautua tehottomiksi tai jopa haitallisiksi. Remdesivirillä, klorokiinillä, ritonaviirilla ja interferonilla on vakavia sivuvaikutuksia, kuten sydämen rytmihäiriöt ja jopa mahdollinen kuolema. Itse asiassa eräs ihminen sai surmansa Yhdysvaltain Arizonassa nautittuaan klorokiinia uskoen, että se suojaisi häntä COVID-19:ltä.

Rokotteiden löytämisen suhteen viranomaisilla on monia tapoja prosessin nopeuttamiseksi. Yksi on ihmishaastetutkimus. Tämä edellyttää tarkoituksellista ihmisten tartuttamista koronaviruksella viruksen käyttäytymisen selvittämiseksi ja selvittää tämän perusteella lupaavimmat rokotteet. Nykyään terveisiin ihmisiin on tartutettu influenssaa, nuhakuumetta, lavantautia, malariaa, denguekuumetta ja streptokokkeja taudin tutkimiseksi ja rokotteiden ja hoitojen nopeammaksi kehittämiseksi.

Haastetutkimuksia on ehdotettu COVID-19:a tapauksessa. Lontoossa kliininen tutkimusryhmä Hvivo on rekrytoinut yli 20 000 vapaaehtoista, jotka ovat ilmoittaneet olevansa valmiita kokeeseen: heihin voitaisiin tartuttaa lievempi koronavirus. Heille maksetaan 3500 puntaa. Nykyisen koronaviruksen sukulaisviruksen tutkimisen hyödyt saattavat olla rajallisia. On ehdotettu, että haastetutkimuksessa tartutettaisiin nuorempia osallistujia, joiden komplikaatioriski COVID-19-tartunnasta ovat pienemmät. Tähän liittyy vaaroja ja syviä eettisiä kysymyksiä, mutta sen avulla voitaisiin pelastaa tuhansia ihmishenkiä. Toinen vaihtoehto olisi värvätä niitä ihmisiä, jotka todennäköisesti altistuvat joka tapauksessa COVID-19:lle, rokotekokeisiin. Tästä olisi hyötyä suuren otoskoon kokoamiseksi, mikä auttaisi osoittamaan, voidaanko erilaiset hoitomuodot ottaa käyttöön suurissa populaatioissa. On huomattava, että Kiinan rokotetestaus tapahtuu sotilaallisissa laitoksissa: jotkut ovat esittäneet, että sotilailla voitaisiin tehdä kokeita ilman suostumusta.

Tämä sota edellyttää rajojen vetämistä: minkä tasoinen epävarmuus on hyväksyttävää, voidaanko tajuttomilla potilailla suorittaa tutkimuksia ilman suostumusta, mikä riskitaso on perusteltavissa ja niin edelleen. Tällä hetkellä eettiset toimikunnat tekevät nämä päätökset yleensä sellaisten ohjeiden perusteella, jotka on kehitetty muita kuin pandemiatilanteita varten. Vaadimme hallitukselta johtajuutta tieteellisen tutkimuksen edistämiseksi kaikkien hoitomuotojen osalta varmistaen samalla kohtuulliset riskit. Mielestäni se, että hallitus ei tue tätä tutkimusta, on yhtä väärin kuin haitallisten politiikkatoimien toteuttaminen.

Kuinka nopeasti kehitämme hoidon tai parannuskeinon, riippuu riskeistä, jotka olemme valmiit hyväksymään. Toistaiseksi länsimaat ovat asettaneet vapauden ja oikeudet etusijalle — toisin kuin itämaat — reagoidessaan koronavirukseen, joten ne eivät pysty yhtä hyvin turvaamaan kansanterveyttä. Nyt on todennäköisesti liian myöhäistä poistaa virusta eristämällä ja karanteenilla. Tieteellinen tutkimus näyttää lupaavimmalta keinolta tämän pandemian ratkaisemiseksi.

Meidän on kilpailtava sääntöjä noudattaen, jotta voimme suojella ihmisosallistujia riittävästi. Mutta on löydettävä tasapaino: ei ole järkeä kilpailla yksi käsi selän taakse sidottuna.

Suomennos Julian Savulescun The Guardian -sanomalehdessä 25.3.2020 ilmestyneestä mielipidekirjoituksesta “Is it right to cut corners in the search for a coronavirus cure?”.

Savulescu on australialainen filosofi ja bioeetikko, joka työskentelee käytännöllisen filosofian Uehiro -professorina Oxfordin yliopistossa ja johtaa The Oxford Uehiro Centre for Practical Ethics -tutkimuskeskusta. Savulescu on erikoistunut uusia teknologioita koskeviin kysymyksiin.

Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).

Brandin kirjasto

Kirjastoon on koottu pääasiassa Bitcoinia, taloustiedettä…

Brandin kirjasto

Kirjastoon on koottu pääasiassa Bitcoinia, taloustiedettä ja politiikkaa koskevaa (suomennettua) luettavaa. Voit ottaa kirjastonhoitajaan yhteyttä sähköpostitse thomasbrand@gmx.com.

Thomas Brand

Written by

Wealthtech expert & strategist, mentor, private investor. Interested in economics, fintech, Bitcoin, philosophy, strategy, innovation & existential risks

Brandin kirjasto

Kirjastoon on koottu pääasiassa Bitcoinia, taloustiedettä ja politiikkaa koskevaa (suomennettua) luettavaa. Voit ottaa kirjastonhoitajaan yhteyttä sähköpostitse thomasbrand@gmx.com.

Medium is an open platform where 170 million readers come to find insightful and dynamic thinking. Here, expert and undiscovered voices alike dive into the heart of any topic and bring new ideas to the surface. Learn more

Follow the writers, publications, and topics that matter to you, and you’ll see them on your homepage and in your inbox. Explore

If you have a story to tell, knowledge to share, or a perspective to offer — welcome home. It’s easy and free to post your thinking on any topic. Write on Medium

Get the Medium app

A button that says 'Download on the App Store', and if clicked it will lead you to the iOS App store
A button that says 'Get it on, Google Play', and if clicked it will lead you to the Google Play store