Palautesilmukka vs. Kehäpäätelmä
Hugo Ngueyenin essee
Palautesilmukka ja kehäpäätelmän virhe ovat erittäin yleisiä, mutta niihin liittyy hyvin erityyppistä kehämäisyyttä.
Palautesilmukka: toiminta saa aikaan lisää toimintaa, mutta ylimääräinen toiminta vaatii myös työtä, se ei ilmesty tyhjästä.
Yleensä palautesilmukat heikentyvät ja loppuvat itsekseen, vaikka ne voivat kestää kauemmin, jos ja kun järjestelmään lisätään työtä. Palautesilmukassa on kyse pääasiassa vahvistamisesta ja toisen asteen vaikutuksista.
Ajattelepa sitä, miten metsäpeitteen tuhoutuminen johtaa maan eroosioon, joka johtaa metsien tuhoutumiseen.
Toinen esimerkki palautesilmukasta on talouskupla. Pöhinä johtaa suurempaan pöhinään, joka johtaa lisäntyvään pöhinään, kunnes kaikki ihmiset, jotka voivat pöhistä, pöhisevät jo valmiiksi. Jokainen hypejakson vaihe vaatii enemmän työtä. Kuplat voivat siis johtaa pääoman väärään kohdistumiseen ja aiheuttaa virhesijoituksia.
Toinen esimerkki on Bitcoinin hyväksymiskäyrä. Bitcoin tunnettiin alun perin vain nörttien ja kypherpunkien keskuudessa. Varhaisten omaksujien varhainen aalto rakensi kysyntää, joka nosti hintaa. Nousevat hinnat puolestaan kiinnittävät enemmän huomiota ja lisäävät käyttöönottoa.
Palautesilmukasta on tärkeää muistaa, että palautesilmukka vaatii työtä. Ei ole mitään taikatemppuja.
Kehäpäätelmän virhe: väitettä tukee lähtökohta, jota väite puolestaan tukee.
“Työn” kannalta kehäpäättelyä voidaan yleensä kuvata niin, että työtä syntyy tyhjästä. Työ on oletettu “todiste”, joka tukee väitettä, joten kehäpäättely ei anna mitään syytä pitää väitettä totena. Kehäpäätelmän sisältö on nolla.
Niinpä kehäpäättely on pohjimmiltaan jonkin luomista tyhjästä.
Ajattelepa hypoteettista pyörää, joka pyörii ikuisesti itsestään.
Tämä ilmenee varantotodisteprotokollista, esimerkiksi siirtämällä hajautetun konsensuksen ongelma naiivisti lohkojen löytämisestä siihen, mikä on satunnaisuuden lähde.
Jos PoS:issa satunnaisuuden lähde on ulkoinen, se on kehäpäätelmä, koska samasta ulkoisesta satunnaisuuden lähteestä sopiminen (ilman työntodistetta) edellyttää myös jaetun konsensuksen ratkaisemista, mikä on alkuperäinen ongelma.
Jos PoS:in satunnaisuuden lähde on sisäinen, kyse ei ole kehäpäätelmästä, mutta järjestelmä hajoaa toisesta syystä: jos käytät puhtaasti lohkoketjun sisältöä lohkoketjun sisällön määrittämisessä, prosessi ei voi olla todella satunnainen. Huono satunnaisuus tarkoittaa, että protokolla on ennustettavissa ja riistettävissä. Tutustu tarkemmin sattumanvaraisuuden ja satunnaisuuden merkitykseen Bitcoinissa lukemalla toinen artikkelini: Bitcoin, sattuma ja satunnaisuus.
Suomennos Hugo Nguyenin (Twitter) kirjoittamasta artikkelista “Feedback Loop vs. Circular Reasoning”. Artikkeli on julkaistu alun perin Mediumissa 28.9.2018.
Hugo Nguyen on työskennellyt Litecoinin kehittämisen parissa Litecoin Foundationissa. Hänellä on yli 10 vuotta kokemusta ohjelmistokehitystä. Hän vietti yli seitsemän vuotta vanhempana ohjelmistokehittäjänä. Nykyisin hän työskentelee mobiilikehittäjänä YCombinatorista ponnistaneen Scribdin palveluksessa.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
