Poliittisten päättäjien COVID-19:ia koskeviin oikeisiin kysymyksiin vastaaminen
Ellie Graedenin, Colin Carlsonin ja Rebecca Katzin kirje The Lancet Global Health -lehdessä
Tieteen tehokas muuntaminen sekä operatiivisiksi että poliittisiksi toimiksi on lähes universaali haaste.[1,2] Tutkijoiden ja poliittisten päättäjien etujen yhteensovittaminen voi olla erityisen vaikeaa hätätilanteessa. Epävarmuuden minimoimiseksi ja olemassa olevan tiedon hyödyntämiseksi tutkijat keskittyvät usein ennakoiviin ongelmiin, jotka ovat laaja-alaisia ja joiden epävarmuus on mitattavissa. Useimmiten tämä lähestymistapa voi jättää poliittiset päättäjät ilman selkeitä vastauksia sellaisten suurten seurausten päätösten tekemiseksi, jotka on tehtävä nopeasti, käytettävissä olevasta todistepohjasta riippumatta.
Kokemuksemme mukaan tämä epäsuhta on erittäin suuri varsinkin silloin, kun kriisiin reagoivat etsivät tukea nopean käännöksen päätöksiin paikallisten, toimintakeskeisten ongelmien ratkaisemiseksi. Hurrikaaniaikana Yhdysvaltain kansallinen valtameri- ja säätutkimusvirasto ja Yhdysvaltain kansallinen hurrikaanikeskus tuottavat ennusteita myrskyn vakavuudesta ja etenemissuunnasta käyttämällä ilmakehämalleja, jotka on kirjoitettu hyvin teknisellä koodikielellä ja malleja pyöritetään supertietokonerykelmissä. Kansallinen hurrikaanikeskus ja muut ovat kehittäneet käyttäjäystävällisiä ja yleisölle valmiita menetelmiä viestiäkseen tuotokset evakuointia ja muita pelastustoimia koskevien päätösten tueksi. Olemme olleet yhteydessä Yhdysvaltain kansalliseen reagointikoordinaatiokeskukseen näiden tapahtumien osalta ja olemme olleet osa integroituja tiimejä, jotka muuntavat nämä tulokset operatiiviseksi todellisuudeksi. Kokemuksemme mukaan haaste — ja käytettävissä olevien ja puuttuvien tietojen välinen epäsuhta — on yksityiskohdissa. Maan keskialueilla sijaitsevalle lentokentälle lähetetty asiantuntija, jonka on tiedettävä, kuinka monta kuormalavaa juomavettä on lastattava kiitoradalla seisovaan lentokoneeseen, on valittava lukumäärä asiantuntijoiden avulla tai ilman. Punaisen ristin yhteisöpäällikön, jonka tehtävä on ottaa Floridassa sijaitseva ala-aste käyttöönsä, on tiedettävä, kuinka monta makuupaikkaa on otettava käyttöön, kuinka monta ruoka-annosta on valmistettava ja mitkä kuljetusväylät ovat edelleen käytettävissä tavarantoimituksia varten.
Tieteelliset mallit ovat ratkaisevan tärkeätä ja hyödyllisiä arvioitaessa vaikutuksia ja avustustoimien priorisoimisessa koko osavaltiossa tai alueella, mutta kunkin toimijan taktiset kysymykset ovat usein yhtä hyvin tai paremmin tietoon perustuvia, kun ne tehdään vähintään kirjekuoren takakanteen tehtävin laskelmin koskien niitä toimenpiteitä, jotka ovat välittömästi merkityksellisiä toteutettavien toimien kannalta. Nämä ongelmat ovat yhtä akuutteja COVID-19-toiminissa, ellei jopa tärkeämpiä. Perustason kuvaavan epidemiologian ja kansallisten tai globaalien epidemian ennustemallien tarjoaminen on ollut avain pandemiaan reagoitaessa, mutta se on jättänyt monia kysymyksiä vaille vastauksia pienemmissä kokoluokissa tai erilaisissa muissa olosuhteissa, kuten sairaaloissa tai kaupunginhallinnossa. Olemme tunnistaneet avainkysymykset, joihin Yhdysvaltain virkamiesten ja asiantuntijoiden on kyettävä vastaamaan, ja joihin voidaan vastata nykyisin saatavilla olevilla tiedoilla tai malleilla. Uskomme, että nämä ovat kysymyksiä, joiden pitäisi kiireellisesti ohjata uusia analyysejä.
Keskeiset kysymykset, joihin virkamiesten ja asiantuntijoiden on kyettävä vastaamaan:
1. Kliininen kuvaus ja testaus
Miten tauti leviää erilaisissa ympäristöissä? Kuinka moni tartuntatapaus on oireeton? Kuinka moni tapaus on subkliininen? Kuinka hyvin havaittavissa COVID-19 on tartuntaseurantatiedoissa? Mikä on diagnostisten ja serologisten testien tehokkain käyttötapa, kun tartuntatapauksia havaitaan heikosti? Kuinka kauan luonnollinen vastustuskyky kestää koronavirustaudista toipuneiden tapauksessa? Kuinka taudin eteneminen eroaa erityyppisistä lisäsairauksista? Mikä selittää tapauskohtaiset kuolleisuuserot maittain?
2. Hoitotoimet: tarvikkeet, hoitopaikat ja työvoima
Kuinka monta hengityskonetta kukin sairaala tarvitsee ja milloin? Ovatko hengityskoneet rajoittava tekijä vai ovatko rauhoittavat aineet, sänkypaikat vai henkilökunta rajoittava tekijä? Missä sairaalassa ja mihin tehtäviin erilaiset henkilönsuojaimet riittävät? Mitä erityisiä terveydenhuollon erikoisuuksia tarvitaan eniten alueilla, joilla ilmenee erilaisia lisäsairauksia COVID-19:n lisäksi? Mitkä hoidot ovat onnistuneimpia erilaisten potilaiden tapauksessa ja miten niitä voidaan soveltaa käytännössä?
3. Muut kuin farmaseuttiset toimenpiteet: noudattaminen ja liikkuvuus
Mikä on erilaisten muiden kuin lääketieteellisten interventioiden tehokkuus ja mikä tekee niistä onnistuneita (esim. väestötiheys, ohjeita noudattavien prosenttiosuus väestöstä tai missä määrin toimenpiteitä/kehotuksia noudatetaan)? Missä määrin lentoliikenne vaikuttaa taudin leviämiseen verrattuna muun tyyppiseen matkustukseen? Kuinka suuri osa väestöstä meidän on testattava, jotta voimme siirtyä takaisin kontaktien jäljittämiseen ja luopua muista ei-farmaseuttisista interventioista? Kuinka monta prosenttia sairaalasta on testattava, jotta voidaan siirtyä takaisin eristyshuoneisiin ja vähentää henkilönsuojaimia koskevia vaatimuksia?
4. Kansanterveydelliset torjuntatoimet: kyky kontaktien jäljittämiseen ja tunnistaa altistuneet
Kuinka käytämme oireettomien potilaiden määrää siinä, milloin ja miten rokotteita käytetään? Millä laumasuojan tasolla voimme turvallisesti avata koulut uudelleen? Voiko digitaalinen data nopeuttaa kontaktien jäljittämistä hyödyntää yhtä tehokkaasti nyt kuin epidemian varhaisissa vaiheissa (esim. Etelä-Korea)? Mitä oikeudellisia tai turvallisuuteen liittyviä haasteita meidän on käsiteltävä voidaksemme kerätä ja käyttää näitä tietoja?
5. Yhdistetyt uhat ja samanaikainen varautuminen uhkiin
Kuinka rakennamme hätäasumista tai evakuointikyvykkyyksiä hurrikaaneja tai muita luonnonkatastrofeja vastaan tulevan vuoden aikana luottamatta perinteisiin joukkotiloihin, kun COVID-19 saattaa levitä niiden kautta uudelleen? Kuinka tuemme kodittomia, jotka joutuvat liikkumaan paikasta toiseen? Evakuoimme sairaalat, joissa on paljon tartuntataudista kärsiviä potilaita? Miten priorisoimme sähkögeneraattorit ja polttoaineet, kun jokainen sairaala toimii täysteholla?
Jotkut näistä kysymyksistä edellyttävät erityistä mallinnustyötä, mutta kaikki ovat dataa koskevia peruskysymyksiä. Vaikka kysymyksemme ovat keskittyneet Yhdysvaltojen nykyisiin tarpeisiin, joista liittovaltio ja paikallisviranomaiset ovat kysyneet meiltä kahden viime viikon aikana, samoihin keskeisiin haasteisiin törmätään kaikkialla, missä epidemia jyllää. Käytännön yhteisönä meidän on pysyttävä ajan tasalla etulinjan päätöksentekotarpeiden kanssa. Joku joutuu pakkaamaan hengityskoneet lentokoneeseen. Nämä ovat lukuja ja numeroita, jotka pelastavat ihmishenkiä.
Meillä ei ole kilpailevia intressejä.
—
[1] Getz WM, Marshall CR, Carlson CJ, ym. Making ecological models adequate. Ecol Lett. 2018; 21: 153-166.
[2] Rivers C, Chretien JP, Riley S, ym. Using “outbreak science” to strengthen the use of models during epidemics. Nat Commun. 2019; 10: 1-3.
Suomennos Ellie Graedenin (Twitter), Colin J. Carlson (Twitter) ja Rebecca Katzin (Twitter) kirjeestä “Answering the right questions for policymakers on COVID-19”. Kirjoitus ilmestyi The Lancet Global Health -tiedelehdessä 20.4.2020.
Graeden on Talus Analyticsin perustaja ja toimitusjohtaja. Graeden on väitellyt biologian tohtoriksi Massachusetts Institute of Technologysta. Graeden on erikoistunut data-analytiikkaan, visualisointiin ja laskennalliseen mallintamiseen. Graeden toimii Georgetownin yliopistossa tutkijana.
Carlson on epidemiologi, ekologi ja datatieteilijä. Hän työskentelee apulaistutkimusprofessorina Georgetownin yliopistossa. Hän on väitellyt ympäristötieteiden tohtoriksi Kalifornia Berkleyn yliopistosta vuonna 2018.
Katz on professori ja Center for Global Health Science and Securityn johtaja Georgetownin yliopiston lääketieteen keskuksessa. Hän on erikoistunut globaaliin terveysturvallisuuteen, pandemiavarautumiseen, terveysrahoitukseen ja terveysdiplomatiaan.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
