Taloustieteen erikoinen ja ainutlaatuinen asema
Ote Ludwig von Misesin kirjasta Human Action
Tämä artikkeli on ote Ludwig von Misesin kirjasta Human Action (1949), 37. luku, “Taloustieteen epämääräinen luonne” (The Nondescript Character of Economics).
Taloustieteen singulariteetti
Taloustieteelle sen erikoisen ja ainutlaatuisen aseman sekä puhtaan tiedon että tiedon käytännöllisen hyödyntämisen kehällä antaa se, että sen erityisiä teoreemoja ei voida verifioida tai falsifioida kokemuksen perusteella. Tietenkin järkevän taloudellisen päättelyn aikaan saama toiminta johtaa tavoiteltujen vaikutusten aikaansaamiseen, ja virheellisen taloudellisen päättelyn aikaansama toiminta ei tuota tavoiteltuja päämääriä. Tällainen kokemus on kuitenkin aina edelleen historiallista kokemusta, toisin sanoen kokemusta monimutkaisista ilmiöistä. Se ei voi koskaan, kuten on todettu, todistaa tai kumota mitään tiettyä teoreemaa. Virheellisten talousteorioiden soveltaminen johtaa ei-toivottuihin seurauksiin. Mutta näillä seurauksilla ei koskaan ole sitä kiistatonta vakuuttavuutta, jonka luonnontieteiden alalla kokeelliset tosiasiat tarjoavat. Talousteorian oikeellisuuden tai virheellisyyden lopullinen mittari on yksinomaan järki, jossa kokemuksesta ei ole minkäänlaista hyötyä.
Tämän asiantilan pahaenteinen merkitys on siinä, että se estää naiivia mieltä tunnustamasta taloustieteen käsittelemien asioiden todellisuutta. “Todellista” on ihmisen silmissä kaikki se, mitä hän ei voi muuttaa ja jonka olemassaolo hänen on mukautettava toimintaansa, mikäli hän haluaa saavuttaa päämääränsä. Todellisuuden tiedostaminen on surullinen kokemus. Se antaa rajat omien toiveiden tyydyttämiselle. Vain vastahakoisesti ihminen tottuu siihen, että on olemassa asioita, nimittäin kaikkien tapahtumien välisten syy-seuraussuhteiden kokonaisuus, joita toiveajattelu ei voi muuttaa. Kuitenkin aistikokemus puhuu helposti havaittavissa olevaa kieltä. Kokeista on turha kiistellä. Kokeellisesti todettujen tosiasioiden todellisuutta ei voi kiistää.
Mutta prakseologisen tiedon alalla sen paremmin onnistuminen kuin epäonnistuminenkaan eivät puhu erillistä, kaikkien kuultavissa olevaa kieltä. Yksinomaan monimutkaisista ilmiöistä saatu kokemus ei estä pakenemasta toiveajatteluun perustuviin tulkintoihin. Naiivin ihmisen taipumusta ajatella kaikkivoipaisesti, olipa se kuinka sekavaa ja ristiriitaista tahansa, ei koskaan voida kokemuksen perusteella selvästi ja yksiselitteisesti osoittaa virheelliseksi. Taloustieteilijä ei voi koskaan kumota taloustieteen hulluja ja puoskareita samalla tavalla kuin lääkäri kumoaa poppamiehen ja puoskarin. Historia puhuu vain niille ihmisille, jotka osaavat tulkita sitä oikeiden teorioiden pohjalta.
Taloustiede ja yleinen mielipide
Tämän perustavanlaatuisen tieto-opillisen eron merkitys käy selväksi, mikäli ymmärrämme, että taloustieteen opetusten käytännön hyödyntäminen edellyttää niiden yleistä hyväksymistä. Markkinataloudessa teknisten innovaatioiden toteuttaminen ei vaadi muuta kuin sen, että yksi tai muutama valistunut ihminen tunnustaa niiden järkevyyden. Mikään joukkojen tylsämielisyys ja kömpelyys ei voi pysäyttää edistyksen edelläkävijöitä. Heidän ei tarvitse hankkia etukäteen saamattomien ihmisten hyväksyntää. He ovat vapaita ryhtymään toimiin, vaikka kaikki muut nauraisivat toimille. Myöhemmin, kun uudet, paremmat ja halvemmat tuotteet ilmestyvät markkinoille, nämä pilkkaajat ryntäävät uusien tavaroiden perään. Vaikka ihminen olisi kuinka tylsämielinen tahansa , hän osaa erottaa edullisemmat ja kalliimmat tuotteet toisistaan, ja osaa arvostaa uusien tuotteiden hyödyllisyyttä.
Mutta asiat ovat toisin yhteiskunnallisen organisoitumisen ja talouspolitiikan alalla. Näiden osalta parhaatkin teoriat ovat hyödyttömiä, jos yleinen mielipide ei tue niitä. Ne eivät voi toimia, ellei kansan enemmistö hyväksy niitä. Olipa hallitusjärjestelmä mikä tahansa, ei voi olla kysymys siitä, että kansaa voidaan hallita pysyvästi yleisen mielipiteen kanssa ristiriidassa olevien oppirakennelmien avulla. Lopulta enemmistön filosofia voittaa. Pitkällä aikavälillä ei voi olla olemassa mitään epäsuosittua hallitusjärjestelmää. Demokratian ja despotismin välinen ero ei vaikuta lopputulokseen. Se ilmaisee ainoastaan menetelmän, jolla hallitusjärjestelmä mukautetaan yleisen mielipiteen mukaiseen ideologiaan. Epäsuositut itsevaltiaat kyetään syrjäyttämään vain vallankumouksellisten mullistusten avulla, kun taas epäsuositut demokraattiset hallitsijat syrjäytetään rauhanomaisesti seuraavissa vaaleissa.
Yleisen mielipiteen valta-asema ei määrittele ainoastaan sitä ainutlaatuista asemaa, joka taloustieteellä on ajattelun ja tiedon kokonaisuudessa. Se määrittää koko ihmiskunnan historian prosessin.
Tavanomaiset keskustelut yksilön roolista historiassa eivät tavoita asian keskeistä näkökohtaa. Kaikki, mitä ajatellaan, tehdään ja saavutetaan, on yksilöiden aikaansaannosta. Uudet ideat ja innovaatiot ovat aina poikkeuksellisten ihmisten aikaansaannoksia. Mutta nämä suuret ihmiset eivät kykene mukauttamaan yhteiskunnallisia olosuhteita suunnitelmiensa mukaisiksi, jos he eivät onnistu muuttamaan yleistä mielipidettä.
Yhteiskunnan kukoistus riippuu kahdesta tekijästä: poikkeuksellisten ihmisten älyllisestä voimasta keksiä järkeviä sosiaalisia ja taloudellisia ideoita, ja näiden tai muiden ihmisten kyvystä tehdä näistä ideologioista enemmistölle sopivia.
Ludwig von Mises (1881–1973) oli eräs 1900-luvun tunnetuimmista taloustieteilijöistä, jonka taloustieteellinen työ kattoi niin raha- ja pankkiteorian kuin myös nerokkaan vastalauseen sosialistista taloudenpitoa vastaan. Häntä pidetään eräänä tärkeimmistä itävaltalaisen ajattelutavan ja metodologian edistäjänä heti Carl Mengerin ja Eugen von Böhm-Bawerkin jälkeen.
Mises julkaisi elämänsä aikana satoja tieteellisiä ja kansantajuisia artikkeleita, useita kirjoja ja koulutti lukuisia yhteiskuntatieteilijöitä muun muassa Wienissä, Genevessä ja New Yorkissa.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
