Tehokas ebolan vastainen toiminta: Multiskaalainen lähestymistapa
Matthew Hardcastlen ja Yaneer Bar-Yamin essee
Ebolaepidemia leviää Länsi-Afrikassa edelleen hallitsemattomasti ja se on ehtinyt vaikuttaa tähän mennessä viiteen maahan. Presidentti Barack Obama puhui Yhdysvaltain tautikeskusten päämajassa Atlantassa ja lupasi huomattavasti suurempia toimia: rahoitusta, tarvikkeita ja vuodepaikkoja ja sotilaallisen komentokeskuksen Liberiaan. Maahan lähetetään 3000 sotilashenkilöä auttamaan tuhansien terveydenhuollon työntekijöiden kouluttamisessa ja koordinoinnissa. Potilaiden hoitaminen ei kuitenkaan riitä. Tämän tai muiden toimien onnistuminen riippuu taudin leviämisen pysäyttämisestä.
Avain taudin pysäyttämiseen on vähentää dramaattisesti sen todennäköisyyttä, että yksi tartuntatapaus johtaa uusiin tartuntatapauksiin. Tavanomainen lähestymistapa on etsiä, tunnistaa ja eristää tartunnan saaneet ihmiset, jäljittää heidän kontaktinsa ja seurata heitä taudin puhkeamisen vuoksi. Kaikkien tartunnan saaneiden löytäminen köyhän kaupunkiväestön keskuudessa ja heidän kontaktiensa jäljittäminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Yhden mahdollisesti tartunnan saaneen jäljittämättä jättämisellä voi olla tuhoisia vaikutuksia taudin leviämisen pysäyttämisen kannalta — ja sairaus saattaa levitä jälleen uudelleen.
Sen lisäksi, että keskittyisimme vain sairaiden eristämiseen, meidän olisi kyettävä vähentämään olemassa olevien yhteyksiä lukumäärää. Erityisen tehokas strategia on estää taudin leviäminen ryhmiin, jotka eivät ole vielä saaneet tartuntaa. Tämä voidaan toteuttaa ottamalla käyttöön valikoivia rajoituksia alueiden välillä ja toteuttamalla alueylitysten välisiä tarkastustoimia. Rajoitukset — aivan kuten ennen modernin lääketieteen syntyä käytetyt karanteenit — ovat erittäin tehokas strategia, kun itse hoitotoimenpiteet eivät estä tappavan taudin leviämistä. Kompleksisten järjestelmien analyysi osoittaa, miksi näin on — voimakkaasti kytkettyjen osien yhteyksien vähentäminen vähentää merkittävästi tartuntoja järjestelmätasolla. Sen sijaan, että ajattelemme vain ihmisiä, jotka ovat sairastuneita tai eivät ole, meidän on ajateltava ihmisryhmiä ja alueita, joihin tauti vaikuttaa tai ei.
Yksi esimerkki tällaisesta jo käytössä olevasta strategiasta on tarkistaa ihmisten oireet heidän noustessaan lentokoneeseen. Itämisajan ollessa 21 päivää, tämä ei välttämättä riitä, mutta se on lähtöpiste. Rajat kaupunkialueiden ja sellaisten maan osien välillä, jotka edellyttävät ylimääräisiä tarkastuksia tai viivästyksiä, voivat merkittävästi vähentää tartuntojen leviämistä koko maan alueella. Terveydenhuollon henkilöt voivat tunnistaa tartunnan saaneet ihmiset ja tartunnoista kärsivät alueet, joten he voivat keskittyä niiden hoitamiseen. Tauti voidaan hävittää eristämällä tauti aina vain pienemmille ja pienemmille alueille, joten prosessi kääntyy dynaamisesta leviämisestä aina vain suuremmille alueille aina vain pienemmille ja pienemmille alueille.
Jopa terveydenhuollon työntekijät saattavat pahentaa asioita joissakin tilanteissa. Monista varotoimenpiteistä huolimatta terveydenhuollon työntekijät saavat usein tartuntoja tai voivat kuljettaa saastuneita materiaaleja paikasta toiseen, mikä johtaa uusiin tartuntoihin. Terveydenhuollon työntekijöiden kontakteihin pitäisi käyttää sekä sisäisesti että ulkoisesti tiukkoja rajoituksia. Mahdollisimman harvan ihmisten tulisi olla yhteydessä tartunnan saaneisiin ja niihin, joiden on oltava yhteydessä tartunnan saaneisiin.
Länsi-Afrikassa ebolan torjuntaan liittyy monia merkittäviä haasteita. Useiden maiden rajalliset terveydenhuoltoinfrastruktuurit ovat romahtaneet ebolan aiheuttaman paineen alle. Kaikkien uusien järjestelmien on perustuttava uusiin tiloihin, tarvikkeisiin ja paikallisten työntekijöiden kouluttamiseen.
Jopa kysymys uusien työntekijöiden kouluttamisesta vaatii huolellista ajattelua. Presidentti Obaman mukaan nykyisiin suunnitelmiin sisältyy 500 uuden terveydenhuollon työntekijän koulutus viikossa. Tämä työntekijöiden lineaarinen kasvu voi kuitenkin törmätä uusien tartuntatapausten eksponentiaalisesti kasvavaan määrään. Ainoa keino varmistaa, että räjähdysmäisesti kasvava määrä tartuntatapauksia voidaan hoitaa, on kasvattaa työntekijämäärää vähintään yhtä räjähdysmäisellä nopeudella. Tämä tarkoittaa, että murto-osan jokaisesta uudesta koulutettavasta joukosta on jäätävä tulevien työntekijöiden kouluttajiksi, jotta kouluttajien määrä kasvaa ja uusien koulutettavien ammattilaisten määrä kasvaa vastaavalla tavalla.
Noin 40 prosenttia kaikista uusista infektioista on ilmaantunut vasta viime viikon aikana, joten tämän epidemian kehitys on jo ylittänyt kaikki nykyiset vastatoimet. Kaikkien tarjottujen ratkaisujen tulee olla riittäviä nykyisten uusien infektioiden hoitamiseksi, mutta lisäksi ratkaisu on kyettävä toteuttamaan tarvittavassa ajassa. Eksponentiaalisen kasvun tapahtuessa alireagointi ei ole vastaus laisinkaan. Maailman terveysjärjestö WHO:n arvioidut kustannukset 16. syyskuuta alkaen ovat olleet miljardi dollaria. Tämä vain muutama viikkoa sen jälkeen, kun kustannusten ilmoitettiin olleen 600 miljoonaa dollaria. Olisi varmasti tehtävä paljon enemmän kuin “vain tarpeeksi”, koska alimitoitetut toimet merkitsevät uusien kuolemantapausten kasvua eksponentiaalisesti. Samalla taloudelliset ja sosiaaliset kustannukset kasvaisivat edelleen, ja toimet vaativat moninkertaisten ponnistelujen toteuttamisen nykytilanteeseen verrattuna.
Ebolan puhkeaminen on kompleksinen ja tappava tilanne. Länsimaat haluavat ajatella olevansa turvassa; ja poliitikot pyrkivät ehkäisemään paniikkia toistelemalla rauhoittavia sanoja. Mutta vaikka ebolavirus pysyykin kehitysmaissa, niin sen leviämisellä hallitsemattomasti on vakavia maailmanlaajuisia vaikutuksia. Tarvitaan nopeaa toimintaa, mutta toiminnan on oltava myös tarkoituksellista, jos haluamme saavuttaa toimillamme mitään hyvää.
Suomennos Matthew Hardcastlen ja Yaneer Bar-Yamin (Twitter) esseestä “Effective Ebola response: A multiscale approach”. Essee ilmestyi New England Complex Systems Instituten verkkosivuilla 19.9.2014.
Hardcastle on NECSI:n tutkija, joka on valmistunut tiedejournalistiikan maisteriohjelmasta Bostonin yliopistosta vuonna 2013.
Bar-Yam on fyysikko, järjestelmätieteilijä ja New England Complex Systems Instituten perustaja. Hän on erikoistunut monimutkaisten järjestelmien tutkimukseen ja tehnyt tutkimusta lukuisilla eri tieteenaloilla aina materiaalitieteistä neuraaliverkkoihin.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter). Kiitos Matti Heinolle kirjoitusvirheiden korjaamisesta.
