Testaus on vasta alkua taistelussa koronavirussairautta vastaan

Tarvitsemme kattavan strategian taudin leviämisen estämiseksi

Thomas Brand
Brandin kirjasto
4 min readApr 7, 2020

--

Joshua M. Sharfstein (vas.) ja Melissa A. Marx

Kun Yhdysvallat pyrkii laajentamaan koronavirustartuntojen testausta, kansakunnan kyky toteuttaa se, minkä pitäisi seurata positiivisesta testituloksesta — eristää tartunnan saaneet ja heidän kontaktinsa — on syvästi rajallista. Nämä kaksi vaihetta ovat kuitenkin välttämättömiä COVID-19:n leviämisen hillitsemiseksi.

Kansallinen taipumuksemme on nähdä testaus ja kaikki terveydenhuolto ikään kuin kyse olisi yksilöstä. Mutta tässä kriisissä testauksen päätarkoitus ei ole itsetuntemus; kyse on tartuntataudin torjumisesta. Viruksen mahdollisuuksia hypätä henkilöstä toiseen edellyttää diagnoosin yhdistämistä keskeisiin ennaltaehkäiseviin toimiin.

Etelä-Korean menestystarina taudin leviämisen hidastamisessa riippui paitsi lukemattomien testien toteuttamisesta, mutta myös kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta testitapausten seurantaan. Kun henkilöltä saadaan positiivinen koronavirustestitulos Etelä-Koreassa, terveydenhuollon työntekijät jäljittävät altistuneet niin töistä, kokoa kuin vapaa-ajalta — aina siihen pisteeseen asti, missä ja kenen kanssa tartunnan saanut söi aamiaista. Taiwan loi kansalaisilleen maksuttoman puhelinnumeron, jonka tavoitteena on järjestää kansalaiset tarvittaessa testattaviksi, eristettäviksi ja karanteeniin, terveystarkastuksiin saapumiseksi, elintarvikkeiden toimittamiseksi ja muiden resurssien tarjoamiseksi.

Kuva: Tedward Quinn / Unsplash

Yhdysvalloissa sovelletaan samaa periaatetta: Testauksen pitäisi saada aikaan toimintaa, jotta jatkotartunnat kyetään estämään.

Hillitsemättömästä epidemiasta kärsivien yhteisöjen on keskitettävä testausresurssit kriittisiin tarpeisiin. New York käyttää riittämätöntä testauskapasiteettiaan (ja henkilönsuojaimia testien suorittamiseksi) kriittisesti sairaiden ja terveydenhuollon työntekijöiden testaamiseksi.

Tässä lähestymistavassa on järkeä. Sairaalahoidossa olevien potilaiden positiivinen testitulos takaa, että nämä potilaat eristetään erityisillä varotoimenpiteillä. Terveydenhuollon työntekijöiden ja muiden keskeisten työntekijöiden kannalta positiivinen testitulos johtaa siihen, että heidät poistetaan etulinjasta, jotta he eivät vaaranna muita ihmisiä.

Muualla maassa, jotka eivät vielä kärsi koronavirussairauden aiheuttamasta suuresta rasituksesta, testausta olisi käytettävä estämään sen leviäminen vakavasti sairaiden ja kuolemalle alttiiden riskiryhmien keskuudessa. Hoitokodeissa, avustetussa asumisessa ja muissa yhteisöissä yksi tartunta voi levitä nopeasti kymmeniin potilaisiin, joista monet tulevat tarvitsemaan tehohoitoa. Jos asianmukaiseen tartuntojen torjuntaan ei voida nopeasti ryhtyä, voi olla tarpeen siirtää tartunnan saaneet väistötiloihin. Seattlessa käytetään motelleja kodittomien suojaamiseksi, jotta he eivät levittäisi tautia asuntoloissa.

Kun haavoittuvat väestönosat on katettu, on järkevää testata ne, joilla on koronavirustaudin oireita. Mutta tässä on tärkein asia: jokaisen positiivisen testituloksen pitäisi käynnistää kiireelliset toimet tartuntatapauksien kontaktien tunnistamiseksi ja heidän kaikkien asettamisekseen karanteeniin.

Tunnin kuluessa positiivisesta testituloksesta kansanterveyden parissa työskentelevien olisi seurattava tartunnan saaneen henkilön vaiheita. Tämän jälkeen tekstiviestien ja puheluiden avulla kontakteja olisi pyydettävä asettamaan itsensä 14 päivän mittaiseen karanteeniin ja kehottaa seuraamaan oireitaan. Julkisen terveydenhuollon työntekijöiden tulisi järjestää kontakteille pääsy hoitoon, mikäli oireet kehittyvät ja autettava heitä siirtymisessä, jos se on tarpeen muiden ihmisten suojelemiseksi.

Esimerkiksi Manhattanilla Four Seasons New York -hotelli ryhtyi viime viikolla tarjoamaan etulinjassa toimiville lääkäreille, sairaanhoitajille ja muulle henkilökunnalle ilmaisia huoneita, jotta he eivät levittäisi tautia perheenjäsenilleen tai muille niin todennäköisesti. Lisäksi olisi tarjottava julkista rahoitusta niiden ihmisten ja yhteisöjen tukemiseksi, jotka tarvitsevat apua itsekaranteenissa.

On vähättelevää sanoa, valtiolla ja paikallisilla terveysviranomaisilla olisi riittävästi henkilöstöä ja resursseja tarvittavan mittaluokan kansanterveydellisten toimien toteuttamiseksi. Kiinan torjuntatoimissa oli kuulemma mukana yksin Wuhanissa 18 000 ihmistä jäljittämässä tartunnan saaneiden kontakteja. Valitettavasti Yhdysvaltain kansanterveystoimijat ovat menettäneet 30 000 työntekijää viimeisen seitsemän vuoden aikana.

Nyt tarvitaan valtavaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta. Yritysten ja yhteisöjärjestöjen tulisi palkata henkilökuntaa, kansanterveysalan koulutustoimijoiden pitäisi auttaa koulutuksessa, ja tämän jälkeen virastojen olisi ohjattava joukko terveydenhuollon ammattilaisia aggressiiviseen kampanjaan testien jälkeisen tartunnanjäljityksen toteuttamiseksi. Vakuutusyhtiöiden ja muiden suurten yritysten olisi annettava palvelukeskuksensa yhteiskunnan käyttöön, jotta koulutetut työntekijät voivat ohjata ihmisiä testaukseen, opastaa soittajia eristys- ja karanteenivaatimuksissa ja tarjota heille ohjeita ja neuvontaa, jotta ihmiset tietävät, miten toimia. Meidän pitää tarjota tilat niille, jotka eivät voi jäädä koteihinsa — mukaan lukien hotellit, asuntolat ja kokouskeskukset.

Meidän ei pitäisi nyt odotella suurtestauksen saatavuutta päästäksemme alkuun. Oireiden tunnistaminen voi antaa viitteitä niistä, jotka ovat todennäköisesti saaneet tartunnan, ja meidän pitäisi jatkaa tästä eteenpäin. Tästä syystä palvelukeskukset, tartunnanjäljitys ja eristäytymisen tukitoimet on aktivoitava nyt. Sitten, kun testausta on saatavilla enemmän, näistä seurantastrategioista tulee entistä kohdennetumpia ja tehokkaampia.

Kriittinen kysymys Yhdysvalloille ei ole se, kuinka monta koronavirustestiä suoritetaan. Kysymys on siitä, kuinka monta diagnoosia johtaa toimintaan. Vaikka testejä on vähän, niiden, jotka voivat pysyä kotona lievän sairauden tai oireettomuuden vuoksi, tulisi pysyä kotona, jotta voidaan testata ne, joilla on suurin riski tartuttaa muita. Nopea ja tehokas reagointi estää koronaviruksen leviämisen. Tämä on elintärkeää meidän kaikkien terveyden kannalta.

Suomennos Joshua M. Sharfsteinin (Twitter) ja Melissa A. Marxin mielipidekirjoituksesta “Testing is Just the Beginning in the Battle Against Covid-19”. Mielipidekirjoitus ilmestyi The New York Times -sanomalehdessä 30.3.2020.

Sharfstein on Johns Hopkinsin yliopiston Bloomberg School of Public Healthin kansanterveyspraktiikasta ja yhteisösuhteista vastaava varadekaani ja terveyshallinnon ja -politiikan työelämäprofessori. Hän on valmistunut lääketieteen tohtoriksi Harvardin lääketieteellisestä tiedekunnasta.

Marx on Johns Hopkinsin yliopiston Bloomberg School of Public Healthin apulaisprofessori, joka on erikoistunut tartuntatautien epidemiologiaan. Hän on valmistunut filosofian tohtoriksi ohns Hopkinsin yliopiston Bloomberg School of Public Healthista.

Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).

--

--

Thomas Brand
Brandin kirjasto

Curious observer. Interested in economics, fintech, Bitcoin, philosophy, strategy, innovation & existential risks.