Uusiseelantilaisen lääkärin raportti Australian Victoriasta: “Hoida karanteeni kunnolla!”
Professori Tony Blakelyn kirje kotiin
Tämä on hieman niin kuin kirje kotiin. Olen nyt ollut kokopäiväisesti Melbournen yliopistossa vuodesta 2019. Sitä ennen olin 20 vuotta Otagon yliopistossa Uuden-Seelannin Wellingtonissa. Itse asiassa perustin Public Health Expert -blogin Nick Wilsonin kanssa kymmenen vuotta. Nyt olen Australian kirjeenvaihtajasi.
Elämä epidemiologina ja kansanterveyslääketieteen asiantuntijana Victoriassa, osavaltion uutena kansalaisena, ja ei minkään muodollisen järjestelmän osana on ollut mielenkiintoinen ulkopuolisen sisäinen kokemus. Mutta tämän vuoksi minusta on tullut suosittu mediakommentaattori, koska minulla on ulkopuolinen näkemys. Joten seuraavassa on näkökulmani, mutta minulla ei ole etuoikeutta päästä COVID-19-hallinnan sisäiseen toimintaan.
Australialla on nyt edessään arvoitus. Melko hyvällä suunnittelulla (emme toteuttaneet yhtä tiukkoja sulku-/lukitustoimia kuin Uudessa-Seelannissa) ja todennäköisesti melkoisella määrällä onnella näyttää siltä, että kaikki Australian osavaltiot ja alueet Victoriaa lukuun ottamatta ovat eliminoineet viruksen tai lähestyvät tällaista määritelmää (28 päivää ilman yhteisössä tapahtuvia tartuntatapauksia, joiden lähde on tuntematon). Vaikuttavaa — parempaa kuin odotin.
Arvoitus liittyy kuitenkin siihen, miten Australia siirtyy tästä eteenpäin. Vaihtoehtoja on kolme:
- Victoria on suurelta osin rajattu pois muusta Australiasta, eläen tukahduttamisvaihetta, kunnes rokote (toivottavasti) saapuu.
- Muu Australia hyväksyy Victorian aseman pienimpänä yhteisenä nimittäjänä, avaa rajat Victorian kanssa ja ottavat riskin matalatasoisesta koronavirustaudin leviämisestä muissa Australian osissa (tämä on pääministeri Scott Morrisonin mielestäni naiivi näkemys)
- Victoria hengittää syvään, palaa takaisin sulku-/rajoitustoimiin ja pyrkii urhoollisesti saavuttamaan uudelleen eliminaation siihen liittyvien kaikenlaisista lyhytaikaisista kivuista, epäonnistumisriskeistä ja vastaavista huolimatta, mutta voi samalla kuitenkin saavuttaa pitkän aikavälin mahdollisuudet vapaampaan elämään.
Tämä on iso kuva. Mennään yksi taso alemmas. Koska Victoria ei ole eliminoinut koronavirusta, meillä oli aina tautipesäkkeitä ja joudumme “oppimaan elämään viruksen kanssa” ja siihen liittyvien pienten terveyshaittojen kanssa (koska tartuntaluvut ovat edelleen matalat), mutta samalla suurien yhteiskunnallisten ja taloudellisten häiriöiden kanssa. Meidän ei pitäisi kuitenkaan kitistä turhasta: Victorian koronavirustautitilanne on silti parempi kuin suurimmassa osassa maailmaa. Ei kuitenkaan niin hyvä kuin muualla Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Ja sellaisen kanssa voimme elää. C’est la vie — mikäs teet.
Mutta veistä on väännetty haavassa. Samaisessa tiistain lehdistötilaisuudessa Victorian pääministeri Daniel Andrews ja terveysjohtaja Brett Sutton ilmoittivat kymmenen postinumerokoodin (300 000 ihmistä Melbournen luoteisosasta) muodostaman alueen palaavan sulkutilaan Melbournessa käynnistyneen leviämisen hallitsemiseksi. Tämä oli todellinen pommi. Äskettäisten tartuntatapauksien genomisekvensointi osoitti, että tartuntatapaukset olivat suurelta osin peräisin karanteenitoimissa tapahtuneista vuodoista. Hitsi vieköön — mitä tapahtui?
Melbournen keskustahotelleissa hoidetaan kansainvälisiltä matkoilta saapuvien karanteenit. Kahden karanteenihotellin henkilökunnan keskuudessa oli havaittu tartuntoja. Nämä työntekijät näyttävät olevan suurelta osin yksityisten yritysten vartijoita, joiden tehtävänä on hoitaa karanteenitoimet. Heikosti koulutettu työvoima (ei heidän syynsä) asuu — ei mitenkään yllättäen — alemman sosioekonomisen aseman lähiöissä, joissa perhekunnat ovat suuremmat, tungoksia esiintyy ja niin edelleen. Näin — täydellinen resepti katastrofille. Yhden hotellin voisimme selittää vielä huonolla tuurilla. Mutta kaksi hotellia? Tämä todellakin näyttää järjestelmän tekemältä virheeltä. Oikeudellinen tutkinta on jo käynnistetty.
Selvyyden vuoksi sanottakoon, että virheitä tapahtuu nopeasti muuttuvassa pandemiatilanteessa. Se, mitä kykenen sanomaan, niin Victorian pääministeri, terveysjohtaja ja heidän joukkonsa ovat tehneet enimmäkseen hämmästyttävän hyvää työtä, mutta suojaustoimissa oli virhe, josta virus pääsi lipsahtamaan sisälle.
Lisäksi todettakoon, että Melbournessa oli jo käynnissä alhaisen tason leviämistä, joten tautipesäkkeitä syntyisi. Se, mitä täällä tapahtui karanteenissa ilmenneiden vuotojen takia, on ensimmäinen merkittävä puhkeaminen, kun (yritämme) avata talouttamme ja yhteiskuntaamme uudelleen.
Tästä kaikesta voidaan vetää neljä oppituntia, jotka mielestäni ansaitsevat tulla mainituksi.
Ensinnäkin, luojan kiitos, että tämä tapahtui Victoriassa. Yhteisöissä tapahtuvat tartunnat ovat edelleen alhaisella tasolla, joten tilanne ei ole niin tuhoisa kuin se olisi voinut olla esimerkiksi Länsi-Australiassa (tai Uudessa-Seelannissa).
Toiseksi, ja todettakoon, että minä en tiedä kaikkea tästä, näyttää siltä, että Victorian julkisen terveydenhuollon taistelu käynnistyy pienemmistä luvuista kuin New South Walesin osavaltiossa (tai Uudessa-Seelannissa). Pölyn laskeuduttua suurin opetus on mielestäni, että meidän tulee ylläpitää riittävää peruskansanterveyshuollon valmiutta (Ironista on se, että Melbournen yliopisto on näissä asioissa maailman johtavia tutkimuslaitoksia. Mainittakoon Doherty-instituutti ja Jodie McVernonin ja James McCawin johtama mallinnustiimi.)
Kolmanneksi, jos olet eliminoinut viruksen — pidä kiinni eliminoinnista. Älä menetä sitä.
Neljänneksi, ja palatakseni Uuden-Seelannin tilanteeseen, kun olet eliminoinut viruksen, niin virus voi palata takaisin vain karanteenitoimissa tapahtuneiden vuotojen takia. Karanteenitoimet on siis tehtävä todella tarkoin. Sotilaallisella tarkkuudella. Minimoi ristiintartuntojen riski. Kouluta henkilöstöäsi. Seuraa vahvoja toimenpiteitä. Ja kyllä, käytä Uuden-Seelannin maaseudulla sijaitsevia tiloja ja laitoksia, joissa rakennukset on erotettu toinen toisistaan tai jotain vastaavaa. Äärimmäisen tiiviin karanteenin toteuttaminen yhteen sullotuissa, pystysuorissa keskustahotelleista näyttää olevan hankalaa.
Terveisin Victoriasta,
Tony Blakely
Suomennos Tony Blakelyn (Twitter) blogikirjoituksesta “Kiwi public health doc reporting back from Victoria (Australia): ‘Do quarantine well!’”. Blogikirjoitus ilmestyi uusiseelantilaisessa Public Health Expert -blogissa 3.7.2020.
Professori Blakely on uusiseelantilainen epidemiologi ja kansanterveyden asiantuntija, joka johtaa väestöinterventioiden tutkimusyksikköä Melbournen yliopistossa. Hän työskenteli Otagon yliopistossa vuosina 1998–2010.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
